Kaunon Lupaus VH17-018-2014

25.05.2019 Kaunis, ihana Luumumme päästettiin kirmaamaan vihreämmille niityille. Eloisaa tammaa jää ikävöimään koko talliväki.

Nimi	Kaunon Lupaus "Luumu"	Kasvattaja	Kaunovaara, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	147cm, vaaleanpunarautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KRJ-II, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 02.11.2017, 24v satunnainen (4v 23.11.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus va B / 90cm / 90cm / tutustumisluokka

19.02.2018 Teilikorpi irtoSERT (tuom. Sorel)

20.03.2018 Pikku Luumumme kipitti läpi kantakirjatilaisuuden saaden arviokseen 17 + 17 + 17 + 17 = 68p. ja KTK-III -palkinnon. Tamma kirjattiin P-suunnalle.

15.02.2019 lumoava Luumumme palkittiin KRJ-II -palkinnolla!

25.02.2019 koulusukuinen pikkukenttäkiiturimme palkittiin KERJ-III -palkinnolla!

20.04.2019 kullanmurusemme palkittiin SLA-I -palkinnolla. Omistajatätejä saattoi hieman itkettää.

© Fiktio

Luonnekuvaus

Odotimme Luumusta rauhallista ja laiskanpulskeaa, kivaa koulutammaa (josta tekisimme kenttäratsun uskomattomilla taidoillamme). Saimme hevosen, joka ei ole ihan varma jalkojensa sijainnista, mutta on varma siitä, että mitä enemmän ne heiluvat, sen parempi tulos on. No, ihan kiva ja näpsäkkä se lopultakin on, ja hyvin motivoitavissa tekemään töitä. Mutta olisi sillä voinut olla enemmän emänsä hyviä ominaisuuksia.

Mikäli pikkukiitäjämme olisi vähän malttavaisempi ja rauhallisempi, se olisi oiva hoidokki kelle tahansa. Hyviä ominaisuuksia kun riittää lueteltavaksi asti; seurallinen, ystävällinen ja kiltti, ympäristöstään ja ihmisistä kiinnostunut, ei pelkää suihkepulloja, klipperiä, kaivonkantta tai väärän väristä loimea, ei kiukuttele raspaamisen, rokottamisen tai muunkaan vähemmän kivan asian vuoksi. Sitten se 'mutta'; Luumu ei malttaisi seistä paikoillaan. Kaikki harjaamisesta pesemisiin ja niin edelleen tehdäänkin mahdollisimman ripeästi, ettei raudikko tympäänny ja aloita steppailua. Luumu ei missään nimessä tarkoita pahaa, se vain ei malta seistä paikoillaan pitkiä aikoja, eikä totuttaminen pitkäveteiseen seisoskeluun ole tähänkään mennessä tehonnut. On siis kaikille helpompaa ja mukavampaa, kun hoitaja työskentelee ripeästi ja hoitaa rapsuttelut ja pusuttelut muun tekemisen yhteydessä. (Luumun karsina ja tarhakin ovat täynnä ties mitä aktivointileluja tylsistymisen ehkäisemiseksi. Tarhassa muiden hevosten seura tekee ihmeitä!) Hieronnat, kengitykset ja muut pitkäkestoisemmat operaatiot eivät ole mukavia, kun Luumu alkaa stepata, nykiä jalkaansa ja huojua ketjuissa sinne sun tänne kuin saadakseen ajan kulumaan nopeammin.
Luumu kulkee talutettaessa virkeänä kuin maailmasta kiinnostunut varsa. Reipas, joskus raville rikkova askel sekä utelias asenne huvittavat ja joskus ärsyttävät, kun Luumu huutelee kavereille ja päättää kesken kävelyn tehdä äkkipysähdyksen voidakseen haistella jännää voikukkaa. Kannattaa puhua Luumulle, niin tamma keskittyy sinuun, ei siihen voikukkaan.

Luumun ensireaktio oikeastaan jokaiseen apuun on mennä eteepäin. Yleensä lujaa. Se ei sinkoa taivaanrantaan, mutta lähtee kipittämään innoissaan eteenpäin, yleensä sentään pysytellen siinä askellajissa, jossa sitä komennetaan. Pysähdys tosin muuttuu helposti raviksi, mutta noin muutoin. Jokainen kerta kun tamman selkään nousee, tuntuu alkuun siltä että on noussut nuoren remonttihevosen selkään, joka ei ole vielä ihan varma tasapainosta ratsastajan kanssa eikä ainakaan siitä, mihin jalat sijoittuvat kun kuljetaan johonkin suuntaan. Eli ehkä enemminkin vastasyntynyt varsa? Vaatii kärsivällisyyttä ja paljon rauhallista, johdonmukaista alkuverryttelyä saada Luumu johonkin kuosiin. Tamma on onneksi erittäin motivoitunut ja miellyttämisenhaluinen, suurin haaste on pysyä itse kyllin tyynenä ja jatkaa asioiden pyytämistä vaikka hevonen tuntuu alla enemmänkin ylikypsältä spagetilta matkalla viemäriin kuin vaativan tason kouluratsulta.
Vaan kun raudikon saa kuuntelemaan ja keskittymään se on mitä näppärin peli! Luumu taipuu moneen menoo ja kokoaa aivan erityisen hyvin, se vaatii rauhallisuutta ja jämäkkyyttä, mutta toimii pienillä avuilla. Se reagoi yleensä melko isosti, joten tamman kanssa ei kannata jäädä pitämään tai naputtamaan minkään avun kanssa. Laukka leviää turhankin helposti innokkaaksi kaahottamiseksi mikäli ratsastaja ei ole tehtäviensä tasalla vaan jää haaveilemaan muista asioista, mutta muuten Luumun kanssa on ilo tehdä töitä kun sen vain saa keskittymään ja kuuntelemaan.

Hyppääminen Luumulla ei ole kovin vaivatonta, vaikka sillä onkin ainakin kohtalainen hyppytyyli eikä sen oma esteälykään vallan huono ole. Jalkoja vain tuntuu kasvavan kolme lisää! Raudikko imee esteille erittäin voimakkaasti, joku voisi sanoa jopa, että säntää. Luumu kuumuu esteillä melko paljon ja kierroksia nostaa entisestään, jos sen suuhun jää roikkumaan. Sitä täytyykin hillitä vain pysymällä lähellä hevosta joka käänteessä sekä sopivalla määrällä pidätteitä, ei koskaan vain pitämällä. Laukka on kohtalaisen säädeltävää, mutta ei sitä parasta luokkaa ja ongelmana yleensä on ja pysyy muutamaa askelta ennen esteelle imeytyminen. Sitä on vain ennakoitava kylliksi omassa ratsastuksessaan, kyllä Luumun kanssa pärjää.
Maastossa tamma meinaa olla luokkaa sähköjänis eikä se ihan jokaiselle sovikaan ratsuksi. Seura kuumuttaa Luumua paljon, joten se on parhaimmillaan yksin tai ehdottomasti korkeintaan kolmen hevosen porukassa, jota se saa itse johtaa. Muuten se on mainio maastopeli, varmajalkainen, pysähtyy kyllä kun tiukasti sanotaan seis, eikä säiky turhasta. Maastoesteillä saattaa olla liikaa vauhtia, joten ehdottomasti suurin haaste on pitää tempo kohtuullisena ilman, että Luumu hermostuu. Erikoiset maastoesteet kiinnostavat tammaa hieman väärällä tavalla: niiden luokse voi sännätä! Varsin kelvollinen maasto(este)ratsu tamma kuitenkin on, ei sillä.

Kisapaikoilla, etenkin varikolla ja käsihevosalueella, pikkuraudikon huomio herpaantuu todella herkästi. Tamma kuikuilee uteliaana joka suuntaan, haluaisi mennä, tutkia, tutustua muihin hevosiin, eikä reppana meinaa millään muistaa taluttajaansa. Luumun kanssa saakin olla tarkkana kuin porkkana. Kilttihän tämä on, eikä tahallaan aiheuta häslinkiä, mutta julmetunmoinen uteliaisuus aiheuttaa herkästi pieniä ja suurempia tilanteita kisapaikoilla, ellei taluttaja ole tilanteen tasalla.
Ratsastaja selässään Luumu keskittyy vähän paremmin. Vaatii kuitenkin taitoa ja päättäväisyyttä, jotta pikkutamman saa keskittymään ihan tosissaan töihin puolivaloilla humputtelemisen sijaan. Kun kaikki on niin kauhean jännää ja kivaa! Onneksi Luumu pitää työnteosta, ja yleisön edessä esiintyminen on sen mielestä hauskaa hommaa. Toisaalta kentän laidan koristekukatkin ovat aika hauskoja. Ja tuon liputtajan lippis!

Sukutaulu

i. Aggressio ✝ YLA2, KTK-III, SLA-II sph, vkk, 145cm	ii. Vahingoniloinen evm, sh, vkk, 153cm	iii. Piraija II evm, sh, prt, 149cm
		iie. Kirvan Tytti evm, sh, vkk, 159cm
	ie. Hula-Hula evm, sph, rt, 140cm	iei. Mambo Jekku evm, sph, prt, 145cm
		iee. Angervo-Kerttu evm, sph, rt, 139cm
e. Helmi-Liina KTK-III sh, prt, 154cm	ei. Veikon Klaava evm, sh, rn, 157cm	eii. Vihi-Veikko evm, sh, trn, 156cm
		eie. Iibis evm, sh, rt, 157cm
	ee. Helka-Liina evm, sh, vrt, 152cm	eei. Tutun Tempaus evm, sh, vrt, 155cm
		eee. Hilja-Liina evm, sph, rt, 148cm

Jälkeläiset

s. 16.12.2017 sh-t. Muistijäljet, i. Kärmeniemen Minuuttivalssi, om. Susiraja
s. 09.03.2018 sph-o. Kaukaa Lähelle, i. Helmiahon Merikarhu, om. rukkanen (VRL-00583)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

27.01.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Decne

Lissu soitteli minulle tuossa yksi päivä ja kyseli pitämään maastoestevalmennusta Susirajaan. Kerroin hänelle että teen tämän mielelläni ja sovimme että he siirtelevät kentälle muutamia maastoesteitä ohjeideni mukaan. Keskitalven ollessa parhaimmillaan kehoitin pitämään tukkien koot maltillisina ja panostaen enemmän tekniikkatehtäviin, joten kerroin haluavani kentälle muutaman pienen tukin vinolla lähestymisellä, kapean esteen sekä muutaman rataesteen jotka voisin myöhemmin asetella sinne minne ne parhaiten saisin sopimaan. Sovittuna päivänä sitten lopulta raahasin itseni Susirajaan ja tapasin siellä Lissun ja hänen pienen ja suloisen Luumu-tammansa. Lissu veti lyhyen kuvailun tammasta ja sen jälkeen päästiinkin itseasiaan eli valmennuksen pariin.

Luumu olikin erittäin vireä tamma jos näin voidaan sanoa. Jokainen pieni apu johti siihen että vauhti kiihtyi. "Nyt keskityt siihen että saat sen hieman tiedostamaan jalkojen paikan. Ei voida aloittaa hyppäämistä ennen kuin se löytää neljä jalkaa - ei kahdeksaa", naureskelin kentän laidalta kun pieni suomenhevostamma kipitti menemään kun ompelukone. "Tee vaikka pientä avotaivutusta. Pidäte ulkoa, hellitä sisäohja, pidäte ulkoa.." toistin samaa litanjaa seuraavat kymmenen minuuttia, jonka jälkeen tamma alkoi hieman hidastamaan ja pidentämään askeltaan. "Noin juuri! Sitten siirryt laukkaan ja laukassa samanlaisessa ajatuksessa avotaivutusmaisesti koitat saada sen hieman keskittymään", ohjeistin Lissua. Tamma näytti laukassa itseasiassa erittäin hyvältä, siitä huomasi että ratsastaja oli löytänyt oikeanlaiset nappulat sen kanssa ja se oli mukavasti avuilla, joka tarkoitti sitä että pääsimme aloittamaan itse hyppäämisen. Teimme ensin alkuun muutaman turvallisen rataestehypyn, joten pystytin pyytämäni rataesteen pitkälle sivulle ja tein siitä ristikon joka oli korkeudeltaan ehkä 60 senttinen. Kehoitin Lissua lähestymään estettä ja kun Luumu havaitsi esteen se ampaisi kuin raketti sitä kohti ja hyppäsi kuin kenguru sen yli. Kun vihdoin uskalsin avata silmäni ja näin Lissun rauhoittelevan innokasta poniaan ympyrällä annoin uudet ohjeet: "Okei.. Tota. Miten sanoisin tämän? Koita tulla hieman tasapainoisemmin. Pidä käsi alhaalla ja jalka lähellä, älä yhtään paineista. Kulmassa ajattele edelleen hieman avotaivutusmaisesti mutta älä käännä päätä vaan pidä se suorana. Itseasiassa tuu nyt ravissa ensin..", totesin ja lisäsin ristikon eteen ponnistuspuomin jotta saisimme Luumun keskittymään hieman itse tehtävään. Ravissakin tamma yritti ampaista kuin viimeistä päivää mutta Lissu sai tällä kertaa sen pysymään hieman suorempana ja esteen jälkeen tamma rauhoittuikin huomattavasti. Nostin ristikkoa hieman ja kehoitin lähestymään nyt laukassa. Ponnistuspuomin ansiosta tamma joutui hieman keskittymään mihin jalkansa laittoi ja tällä kertaa este ylittyi mallikkaasti. Kehuin ratsukkoa ja laitoin ristikon perään toisen samanlaisen in-and-out välillä. Tämä oli tammalle ehdottomasti vaikea tehtävä, sillä se olisi halunnut kiihdyttää aina lähestymisessä, mutta ponnistuspuomin ja Lissun tarkan ratsastuksen ansiosta Luumu pysyi kun pysyikin kontrollissa ja suoritti peräkkäiset ristikot ilman kompurointeja.

Seuraavaksi siirryimme kiinteiden esteiden pariin ja teimme muutaman harjoitusvinolähestymisen ennen kokonaisen radan ratsastusta. Luumu suoritti vinot etäisyydet rohkeasti ja vauhdikkaasti. "Ja radalla sitten tämä vinolinja sisältää KOLME laukka-askelta", painotin Lissulle joka hieman naurahti sanomisiani. Rata alkoi in-and-out sarjalla, joka sisälsi apupuomin lisäksi kolme peräkkäistä ristikkoa, sen jälkeen ratsukko jatkoi kentän reunalle, ratsasti kulman tarkasti lähestyen vinoa linjaa joka hypättiin kolmella laukka-askeleella, sen jälkeen lyhyellä lähestymisellä rataesteistä rakennettu kulma-este lyhyellä sivulla, vino linja takaisin päin ja viimeisenä vielä tukki - viisi laukka-askelta - kapea este-linja. Kun olin selittänyt radan Lissulle, annoin ratsukolle luvan lähteä suorittamaan rataa. "Ja muista pitää se tarpeeksi hyvin takajaloillaan. Ei yhtään villiä lähestymistä.", kehoitin kun Lissu aloitti radan. In-and-out sarja sujui yllättävän rauhallisesti, ja Lissu ratsasti Luumu-tamman kulmaan liki täydellisesti ohjeideni mukaan. "Istu edelleen alhaalla, ei liikaa vauhtia vinolle linjalle. Muista KOLME askelta", ohjeistin ratsukon lähestyessä linjan ensimmäistä estettä. Yllättävän maltillisesti pieni tamma ylitti linjan kolmella askeleella. Kulma-estettä lähestyessä vauhti alkoi hieman uhkaavasti kiihtymään. "Pidäte. Pidäte!", huutelin kentän reunalta kun ratsukko lähestyi uudestaan vinoa linjaa. "Pidät..", lause jäi kesken kun Luumu heittäytyi antiloopin tavoin linjan sisälle Lissun keräillessä tasapainoaan. Kahden ja puolen laukka-askeleen jälkeen ylittyi toinen osa ja uskalsin hieman avata silmiäni ja koittaa kiljua uudestaan pidätettä. Lissu koitti ottaa tammaa hieman kiinni mutta ennen kun sai sen täydelliseen kontrolliin oli edessä jo tukki ja kapea este. Luumu huomasi ne ja sinkaisi rakettina kohti tukkia. Kapean esteen yli ei tällä kertaa päästy, sillä tamma sinkaisi niin vauhdikkaasti ohi että valmentajan piti uudestaan sulkea silmänsä.

"Okei koitetaas uudestaan kulmaesteeltä lähtien", sanoin päätäni hieman raapien. "Ratsasta kunnolla kulmaan ja tee muutama hieman isompi pidäte heti kulma-esteen jälkeen.", sanoin ja lisäsin naureskellen: "Ja pidä oma pää kylmänä". Lissu lähestyi kulma-estettä uudelleen tällä kertaa huomattavasti hallitummassa laukassa. "Ja pidäte! Ei edes puolikas vaan ihan kokonainen! Istu alas! Oma pää malttaa odottaa!" ohjeistin vinoa linjaa lähestyvää ratsukkoa. "Loistava!", kehuin Lissun ja Luumun tehdessä erinomaisen ylityksen molempien esteiden yli. "Ja nyt viimeinen linja samalla tavalla, pidätä! Kapealle voit hieman levittää käsiä ulospäin ettei se yritä uudestaan ohi", ohjeistin. Ratsukko suoritti tehtävän leikiten ja taputin innoissani käsiäni. "Bravo!", huudahtin kentän reunalta kun tyytyväisen näköinen Lissu ja poni laukkasivat ympäri kentän. "Sanoisin että se oli tässä! Anna ponille ekstra kiitos, se teki nyt tosi hyvän toisen kierroksen", kehuin ennen kun jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä ja lähdin itse ajelemaan kotiin päin.

31.01.2019 Kouluvalmennus, valmensi Disa

Pieni rautias tamma ja ratsastajansa mennä tikitti Susirajan ulkokentällä. Aivan kuin kaikki ympärillä olisi ollut uutta ja ihmeellistä, sen verran mollottavin silmin ja jännittyneenä se kulki. Ilmassa leijaili lumihaituvaa, mutta vain vähänlaisesti, joten tuskin sekään oli syynä tamman draamanhakuiselle käytökselle. Satulassa istunut ratsastaja pysyi rentona ja höpötti rauhoittavasti, jättäen Luumun tutinat muuten omaan arvoonsa. Saadaksemme tamman keskittymistä siirrettyä oikeisiin asioihin, päätimme laittaa sen alkuun vähän pohtimaan miten omia jalkoja liikutellaan. Ratsukko teki lyhyillä sivuilla voltit, joilla aktivoitiin sisätakajalkaa. Pitkillä sivuilla oli vuorossa avotaivutus - suoristus - avotaivutus. Luumulla oli vikkeläaskelinen käynti ja vähän haparointia taivutuksissa, joten ensimmäisillä kerroilla suoristus jäi vain haaveeksi, kun suora baana loppui kesken. Jokusen toiston jälkeen tekemiseen alkoi löytyä rytmi ja käyntikin rauhoittui. Vaivalla saatu harmonisempi ote oltiin vaarassa hukata heti raviin siirtyessä, kun Luumu lähti tikittämään sähellysraviaan. Alkuvaikeuksien jälkeen samat jutut sujuivat kummassakin askellajissa. Huilitauon jälkeen siirryimme laukkatehtävien pariin. Laukka nostettiin kulmassa ja lyhyen sivun jälkeen käännyttiin koko rata leikkaalle. Koko rata leikkaan jälkeisen, vastalaukassa ratsastettavan, lyhyen sivun jälkeen siirryttiin käyntiin. Luumu yritti sooloilla ja vaihtoi ketterästi omin päin laukan. Seuraavien toistojen ajan siinä olikin ratsastajalla työsarkaa saada tamma kuuntelemaan apuja ja menemään viimeinen lyhyt sivu vastalaukassa. Siirtymiset olivat oikein hyviä ja pienen hiomisen jälkeen alkoi se laukkakin pysyä hallinnassa.

05.02.2019 Estevalmennus, valmensi Disa

Tapasimme Luumun kanssa uudestaan heti seuraavalla viikolla, mutta tällä kertaa esteiden merkeissä. Odotin jännityksellä, millainen vipellysvaihde tammalta löytyy hypätessä. Ratsukko oli lämmitellyt valmiiksi ja kumpikin osapuoli puhkui intoa, kun aloitimme ensimmäisen tehtävän parissa. Ratsukko tuli suoralle rakennettua tehtävää, joka koostui kavaleteista, ponnistuspaikkaa helpottavista puomeista ja parista pystyesteestä. Ainakin ensimmäisellä kerralla Luumu kirjaimellisesti raivasi kaiken edestään niin että tolpat ja puomit vain lentelivät. Kehotin ratsastajaa olemaan erityisen huolellinen tehtävän ensimmäisellä osalla. Kun ratsukko pääsee aloittamaan hyvällä tatsilla, vältytään lumipalloefektimäiseltä ongelmien kasaantumiselta seuraavien hyppyjen aikana. ”Muista lyhyet pidätteet, tarpeen tullen napakampi, mutta sitä tulee aina seurata myötäys!” huudahdin vähän turhan vauhdikkaasti viilettävälle kaksikolle. Kun paine suusta keveni, tadaa - Luumu hölläsikin vauhtia! Ratsastaja hymyili huomatessaan, että selässä ei tarvinnut pelätä ja pidätellä kaksin käsin. Tehtävästä suoriuduttiin lopulta aika mainiosti ja ratsukko sai luvan vetää hetken aikaa henkeä. Tauon jälkeisellä, parin suhteutetun välin esteen, kaksiosaisen sarjan ja yhden okserin muodostamalla lyhyellä radalla meno oli jo himpun verran rennompaa. Tamman hypyistä tuli jo selkeästi parempia ja pyöreämpiä, kun se pääsi käyttämään selkäänsä paremmin. Luumun ei tarvinnut laukata turpa pitkällä ja naama irvessä pidätettä vastaan taistellen. Ratsastajalla oli kova työ samalla sekä olla mukana jokaisessa askeleessa että antaa tammalle tilaa, jottei se kuumu liikaa. Jonkinlainen balanssi tänään kuitenkin lopulta löydettiin.

Lue päiväkirjaa