Kärmeniemen Minuuttivalssi VH17-018-1259

NimiKärmeniemen Minuuttivalssi "Mussu" KasvattajaKärmeniemi, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri155cm, rautias MeriititKTK-II, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 11.04.2017, 16v
satunnainen (3v 01.05.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäpainotteinen
he B / 100cm / 90cm / helppo

31.07.2017 Kuuralehdon hevostila, irtoSert (päätuom. Vibaja)

20.10.2017 Mussukkainen kirjattiin R-suunnalle 70 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

25.10.2018 kenttäorhimme vakuutti myös laatuarvosteltuuomarit; tilaisuuden korkeimmat pisteet ja KERJ-I!

© scirlin

Luonnekuvaus

Minuuttivalssin nimeä pohdittiin kovin nälkäisenä, ilmoille hihkuttiin milloin minuuttipihviä, milloin makusuklaata. Minuuttivalssi orista loppupeleissä tuli, ja hyvä niin. Lempinimeksi vääntyi Mussu, sillä olihan pikkuorhi mahdottoman söpö mammojen mussukka tapittaessaan meitä sulosilmillään tuuhean otsatukkansa alta, pienet korvat uteliaasti hörössä. Mussukkaisuus taisi jäädä sinne varsalaitumelle..

Ei sillä, että Mussu olisi jotenkin äärettömän hankala, haastava, ilkeä tai mitään sellaista. Ennemminkin raudikko on ammattimainen mielensäpahoittaja, herkkäpeppuinen kiukkuiita, joka taantuu pikkuvarsamaiseksi uhittelijaksi kun vähän komentaa. Ja Mussuahan komennetaan, meidän ja muiden hevosten toimesta – mokoma ei suostu uskomaan, ettei kaikkea pidä testata hampailla, koko hevoskatraamme kumartaa Telmaa, sinne rekkaan mennään nyt eikä huomenna.. Mussu testaa rajojaan ihan tahallaan, arkisissa asioissa harvinaisemmissa jutuissa kotona kisoissa naapurissa. Joskus menee pidempi aika, ettei auktoriteetteja haasteta ja käytöstavat pysyvät mielessä, toisinaan koko kuukausi menee Mussun käytöskoulun parissa.
Kyllä Mussu käyttäytyä osaa, jos vain haluaa. Ori tuli meille Kärmeniemestä hyvin käsiteltynä nuorikkona, kaikki pohjatyöt pilkulleen tehtynä. Kaikki sujui Susirajassakin mallikkaasti ensimmäiseen uhmaikään asti – siitä lähtien ollaankin oltu helisemässä. Ruunauskortti on ollut muutamaan otteeseen pöydällä, mutta emme me siihenkään haluaisi turvautua, kun kyseessä on lähinnä rasittava teinijonne, joka ei aina usko, kun sanotaan. Aggressiivinen Mussu ei ole, eikä se koskaan ole ketään liiskannut seiniä vasten, koettanut potkaista, korkeintaan näykkinyt tai takonut lattiaa etusellaan ruoan ollessa myöhässä tai pesarilla seisomisen tympiessä. Jo äänellä komentaminen riittää (yleensä) puhkaisemaan orin pullean egon ja palauttamaan sen ruotuun. Kaiken harjauksesta kylmäykseen, loimituksesta lääkitsemisiin, kengityksestä klippaukseen sun muuhun saa kyllä tehtyä, kun vain menee ja tekee. Mussu voi sitten kiukutella keskenään, jos sitä ei nyt olisikaan saanut pestä.
Talutettaessa ori kokeilee herkästi onneaan suunnan päättämisen suhteen. Muiden hevosten lähellä askel kevenee ja muuttuu raviksi samalla, kun ori hirnuu tai hörisee kaikkea paitsi maskuliinisella äänellään. Jämäkkä ote riimunnarusta ja hevoseen keskittyminen, niillä pärjää pitkälle. Myös lastatessa; joskus Mussu menee kyytiin ongelmitta, joskus se aloittaa rampille jumittumisshow'n. Aina ori on kyytiin saatu, yleensä jo liinojen hakeminen rampin luo laittaa raudikon askeliin vipinää.

Ratsukoulutus oli oma operaationsa. Ei Mussu tyhmä ole, mutta mahdottoman luupäinen sille päälle sattuessaan. Ratsastajan raudikko hyväksyi mukisematta, eteenpäinkin oli kiva mennä, etenkin ravissa ja laukassa. Peruutukset, pohkeenväistöt sun muut taas tympivät, niitä saimme jankata useassa erässä, että kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Mussu sai kuitenkin kaiken anteeksi aloittaessamme hyppäämisen – jestas, tämä osasi hypätä ensi treeneistä lähtien kuin vanha tekijä!
Mussun yksi vahvuus ovat sen liikkeet; rennot, tahdikkaat, tasapainoiset ja pyöreät. Jo varsalaitumella Mussu esitteli hyvää laukkaa, eivätkä ravi tai käynti jääneet huonommiksi. Nyt, kun Mussun takaosan saa kunnolla alle ja työskentelemään, liikkeet tuntuvat vain paranevan treeni treeniltä. Ei-niin-hyvä juttu on raudikon ailahtelevuus; joskus työskentely on kivaa, toisinaan jokaista apua vastaan pullikoidaan, suora urakin on yhtä kiemurtelua eikä herra haluaisi tehdä oikein mitään. Yleensä on parempi antaa olla ja vaihtaa koulutreeni vaikka maastoiluun, jottei Mussu menetä loppuja kiinnostuksen rippeitään koulutyöskentelyyn.

Hyppääminen kelpaa aina. Oli sää mikä tahansa, oli orin mieliala mikä tahansa, niin hyppääminen on mukavaa. Mussun kiukku ja vastahankaisuus katoavat jo kavaleteilla, ja kunnon rata- tai maastoestetreeni parantaa raudikon fiilistä noin 110%. Hypätessä Mussu ei vastustele, vaan kuuntelee kaikki avut tarkkana kuin porkkana, vastaa niihin mielellään ja täsmällisesti, ei tyhmäile, ei tarjoa omia virityksiään, vaan toimii. Kokemattomampikin ratsastaja saa Mussun kanssa hyviä estekokemuksia, ori kun tuntuu melkein automaatilta esteiltä, niin hyvin se löytää ponnistuspaikat itsekseenkin. Mussulla on hyvä tasapaino, pehmeät, pyöreät hypyt ja estesilmää sekä rohkeutta. Mikään este ei pelota, vaan kaikesta mennään yli, ellei lähestyminen ole sysipaska. Vauhtia ei koskaan kerry liikaa, vaikka intoa onkin. Tämän motivaation ja taituruuden kun saisi siirrettyä myös koulupuolelle!
Maastoon kannattaa lähteä yksikseen, muiden hevosten kanssa Mussu koettaa kiilata kärkeen ja pomottaa (vaikka aika usein saakin kurinpalautuksen). Puskien pienet vihreät miehet tai naapurin mätsääviin tuulipukuihin sonnustautunut pariskunta ei Mussua hetkauta, se nauttii löntystelyistä metsikössä tai reippaista peltolaukoista antamatta ulkoisten seikkojen häiritä. No, kertaalleen nuori hirvi aiheutti ohi rymistellessään vähän sydämentykytyksiä, mutta silloinkin ratsastaja taisi säikähtää enemmän.

Kisoissa Mussun on pakko huudella niin kauan, että sillä aletaan tosissaan verkata tai mennään radalle. Ori pörhistelee muille hevosille, koettaa alleviivata omaa erinomaisuuttaan ja aiheuttaa kevätjuhlaliikkeillään taluttajalleen ylimääräisiä reaktiotestejä. Käsihevosalueella Mussu ei meinaa keskittyä ollenkaan, ja siellä oria kutsutaankin vähemmän mairittelevalla nimellä kuin Mussu. Verkassa ori sentään keskittyy, joskus haraamaan vastaan, joskus olemaan se 10++ kisapeli, jollainen se saisi aina olla. Onneksi rata- ja maastoesteillä paikataan kouluosuuden mahdollisia mielipide-eroja, joita ratsastajalla ja ratsulla oli radan suorituksen aikana.

Sukutaulu

i. Marinara
KTK-II, KERJ-I
sh, prt, 152cm
ii. Marinada
evm, sh
iii. Marin Aate
evm, sh
iie. Adalmiina
evm, sh
ie. Kettumäen Manta
evm, sh
iei. Manteliherra
evm, sh
iee. Kettumäen Minerva
evm, sh
e. Rakkausrunoja
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, KERJ-I
sh, vrt, 155cm
ei. Rakkautta Ilmassa
evm, sh
eii. Ilmasoturi
evm, sh
eie. Mahtirakkaus
evm, sh
ee. Painajaisruno
evm, sh
eei. Pahapeto
evm, sh
eee. Runoralla
evm, sh

Jälkeläiset

s. 14.08.2017 sh-o. Pimeäpolkka, e. Harmonian Varjovaeltaja, om. Varismäki (VRL-12454 & VRL-12557)
s. 16.12.2017 sh-t. Muistijäljet, e. Kaunon Lupaus, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 7 voittoaVSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
03.07.2017 Hortensia helppo 1/30
09.07.2017 Overload helppo 4/30
11.07.2017 Ros Cirein helppo 3/30
12.07.2017 Cadogan Ponies helppo 4/30
14.07.2017 Cadogan Ponies helppo 5/30
23.07.2017 Cadogan Ponies helppo 4/30
25.07.2017 Kärmeniemi helppo 1/30
29.07.2017 Cadogan Ponies helppo 5/30
01.08.2017 Hengenvaara helppo 1/40
02.08.2017 Hengenvaara helppo 5/40
07.08.2017 Hengenvaara helppo 6/40
09.08.2017 Hengenvaara helppo 1/40
14.08.2017 Hengenvaara helppo 2/40
15.08.2017 Hengenvaara helppo 3/30
16.08.2017 Hengenvaara helppo 4/40
17.08.2017 Syrjän Ratsutalli helppo 3/30
17.08.2017 Hengenvaara helppo 5/30
20.08.2017 Syrjän Ratsutalli helppo 4/30
02.09.2017 Hukkapuro helppo 1/30
03.09.2017 Hukkapuro helppo 3/30
09.09.2017 Wolf Sporthorses helppo 4/30
14.09.2017 Hukkapuro helppo 2/30
17.09.2017 Wolf Sporthorses helppo 3/30
18.09.2017 Wolf Sporthorses helppo 5/30
20.09.2017 Wolf Sporthorses helppo 1/30
01.10.2017 Mörkövaara helppo 5/30
05.10.2017 Teilikorpi helppo 1/30
06.10.2017 Teilikorpi helppo 4/30
06.10.2017 Vähäpelto helppo 3/30
08.10.2017 Vähäpelto helppo 3/30
18.10.2017 Mörkövaara helppo 4/30
25.10.2017 Mörkövaara helppo 2/30
27.10.2017 Mörkövaara helppo 5/30
29.10.2017 Mörkövaara helppo 4/30
01.11.2017 Turmeltaja helppo 4/30
04.11.2017 Turmeltaja helppo 5/30
04.11.2017 Gestüt Helmwald helppo 3/30
05.11.2017 Turmeltaja helppo 2/30
06.11.2017 Gestüt Helmwald helppo 5/30
09.11.2017 Gestüt Helmwald helppo 5/30
Sijoitukset

Valmennukset & päiväkirja

06.07.2017 Estevalmennus, valmensi Ellusmus

Jo lähtiessäni katsoin epäilevin silmin Suomen sinistä taivasta joka tosin tällä kertaa - ja aika monena muunakin kertana, näytti lähinnä pilvien sotatantereelta kun toinen toistaan tummemmat pilvet lähestyivät uhkaavasti toisiaan valmiina pudottamaan pomminsa, eli näin kansankielellä tutut sadepisarat ryminällä maahan. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävikin, että saapuessani perille määränpäähäni Susirajalaisten mestoille taivas räjähti kirjaimellisesti käsiin ja vettä alkoi tulemaan kuin sieltä kuuluisasta Esteristä. Luikin nopeasti sisälle tallirakennukseen ja törmäsinkin siellä ratsuaan valmistelevaan naiseen jonka kanssa olimme sopineet estevalmennuksesta tälle päivälle. Valmennettavana ratsuna toimi tällä kertaa komeaakin komeampi Mussu, jonka estetaitoja olin omistajan kuullut kehuvan moneen otteeseen kahvipöydässä rupatellessamme.

Siirryttyämme sisätiloista kylmään todellisuuteen eli ulos sateen armoille aloin ääneen ihmettelemään, että missä teidän maneesimme oikein on koska eihän täällä nyt tällaisessa kelissä voi ulkona olla. Vastaukseksi sain kuitenkin huvittuneen katseen ja sormen osoituksen kohti yhtä kivijalkaa johon kuulemma joskus nousisi maneesi mutta toistaiseksi ulkoillaan vaikka sataisi vihreitä miehiä. Hemmetin maalaiset, estevalmennus kaatosateessa kuulostaisi mitä erinomaisimmalta. Kuraiselle hiekkakentälle päästyämme olinkin jo kastunut läpimäräksi ihoa myöten ja ratsukon alkaessa tekemään alkulämmittelyitä kentän toisessa päässä aloin itse kokoamaan kirosanojen kera pientä esterataa. Mussua ei näyttänyt sade haittaavan vaan päin vastoin se liihotti innokkaana eteenpäin kuran loiskuessa perässä.

Alkulämmittelyiden ollessa valmiita aloitimme ensin hieman matalammalla korkeudella. Mussulla näytti olevan virtaa kauheasta koirankelistä huolimatta ja ratsastaja saikin tehdä töitä ettei ratsu lähtenyt lapasesta. Olin kasannut kentälle muutaman sarjaesteen sekä tarkkuutta vaativia lähestymisiä ja ensimmäisellä kierroksella Mussun keskittyminen ei ollut parasta luokkaa ja se kolistelikin sarjaesteillä muutamaankin otteeseen. Ori kuitenkin vaikutti varsin ketterältä ja notkealta hevoselta eivätkä tiukemmatkaan linjat tuottaneet sille vaikeuksia. Toisella yrittämällä Mussu malttoi keskittyä hieman paremmin ja vauhtikin pysyi sellaisissa lukemissa, että ratsastaja pysyi menossa mukana. Ratsukko hoiti sarjaesteet varsin tyylikkäästi, kaarroksissa ori hieman liukasteli kuraisella kentällä, mutta pysyi kuitenkin kaikkien onneksi pystyssä. Loppuun laittelin vielä pitkälle sivulle kaksi puomia, joiden väliin piti pysähtyä ja vastakkaiselle sivulle kaksi ristikkoa, joiden väliin piti tehdä laukkaympyrä. Kyseinen tehtävä oli niin ratsastajalle kuin Mussullekin helppoa kauraa ja muutaman toiston jälkeen annoin märälle kaksikolle luvan alkaa tekemään itsenäisesti loppuverryttelyjä.

06.09.2017 Voihan Mussukka, kirjoitti Lissu T.

Lempinimensä ja luonteensa suht räikeästä ristiriidasta huolimatta Mussusta on kasvanut melkoinen mussukka. Tai ainakin se on sitä suurimman osan ajasta. Välillä herkkäpeppu kiristää hermoja, välillä aiheuttaa melkoisia nauruja, kun kaikki on huonosti eikä ainakaan tämä, tuo tai se kelpaa, ei sitten ollenkaan. Etenkin nuorena orhina maailma oli täynnä epäkohtia, kun piti muka opetella isojen hevosten tavoille sekä ratsuksi. Höh pöh, sanoi Mussu, ja pahoitti mielensä. Onneksi noista ajoista on menty sen verran eteenpäin, että Mussu saatiin tapa- ja ratsukoulutettua, mielensäpahoittaminen jäi. Välillä raudikkoa saa kyllä muistutella, miten pitää käyttäytyä, mutta onko se nyt ihmekään. Meillä on taipumusta kerätä tämmöisiä hevosia talliimme, ja Mussun emää katsellessa on ihan selkeää, mistä luonne sekä käytösmalli onkaan peritty et opittu.

Mussun kilpaura on startannut ihan mukavasti; 25 sijoitusta, joista kuusi on voittoja. Onhan tässä vielä treenaamista, tekemistä ja valmentautumista, mutta suunta on ehdottomasti oikea! Valitettavasti kisareissut eivät ole sitä parasta laatuaikaa Mussun kanssa, mokoma on ihan idioottipossukka käsihevosalueella, eikä itse suorituskaan mene läheskään joka kerta kuten Strömsössä. Ehkä ikä vähän rauhoittaa ja järkevöittää tätäkin herraa.
Kenttäkisojen lisäksi olemme kiertäneet erittäin aktiivisesti näyttelyissä, jokseenkin heikolla menestyksellä. Juuri, kun Mussun isäkin sai (erittäin oikeutetusti!) kantakirjakelpoisuuden, Mussu itse sai Kuuralehdon näyttelyistä sertin. Nyt sitten pohditaan, missä järjestyksessä me hevosia kirjaamme. Tarkoitus on saada Mussu kirjoihin ja kansiin ennen joulua, pääsemme sitten laittamaa kuvatekstaria Kärmeniemeen päin Mussusta, palkintoruusukkeesta ja ktk-pisterivistä. Kunhan ori nyt ei jäisi ilman palkintoa.. Varovaisena toiveena on joku 70 pisteen KTK-II, todennäköisemmin tulossa on KTK-III. Vaan väliäkö sillä, palkinto mikä palkinto!

14.09.2017 Yhden sortin Tuhkimo, kirjoitti Lissu T.

Päiväni ei ole ollut millään mittarilla parhaasta päästä; jo ennen kahtatoista minun teki mieli polkea jalkaa kilpaa Mussun kanssa. Työ vain ei mielialaa katso, joten ei kun laskemaan sataantuhanteen ja talikonvarresta hevosen selkään, traktorinratista heiniä jakamaan ja niin edelleen, mitä kaikkea työpäivä sisällään pitääkään.
Hakiessani Mussua aamulla tarhasta liikutettavaksi huomasin raudikon ontuvan. Muutaman ärräpään alun päästettyäni (ja orin pyydystettyäni) totesin oikean etukengän olevan puoliksi irti, vähän taittunut ja heiluvan mukana enemmän pahalla tahdolla kuin sillä yksinäisellä naulalla, joka muka piti kenkää paikoillaan. Taputtelin orin kaulaa päätäni pudistellen, ei sitten, ei hypätä tänään.

Mussu klenkkasi melko komeasti, joten kävelimme talliin hitaasti. Iskin Mussun heti käytävälle kiinni ja hain kengitysvehkeet napatakseni kengän kunnolla irti. Vähemmän yllättäen kärmeniemeläisemme näytti hapanta naamaa, eikä ollut laisinkaan ilahtunut tilanteesta. Hänen jalkansa on kipeä, ei siihen nyt kosketa!! Vaan minähän kosken.
”Mussu, älä viitsi”, puuskahdin, kun jalan nykiminen alkoi sillä siunaamalla hetkellä, kun sain orin kavion lattiasta irti. En antanut turhan isoa painoarvoa hevosen tempoilulle (aika voimattomalle sellaiselle – puolet tammoistamme on pahempia asennevammoineen!), komensin vielä kerran ääneen ja polkaisin vähän omaa jalkaani. Hölmistynyt Mussu asettui saman tien.

Kenkä irtosi nätisti. Yhtä sisäsyrjän pikku lohkeamaa lukuun ottamatta kenkä oli irronnut melko nätisti. Periaatteessa olisin saanut sen itsekin takaisin, mutta päätin jättää kenkäämisen tallin ammattilaisille. Mussu sai sitten suunnittelemattoman vapaapäivän. Kunhan kenkä menee tänään jalkaan ja ontuminen loppuu (toivottavasti ontuma oli pelkkää kengän aiheuttamaa epämukavuutta!), treenit jatkuvat huomenna. Olettaen, että herra mielensäpahoittaja ei ole kovin sydämistynyt siitä, miten asiat eivät taaskaan menneet kuten hän halusi.

20.08.2018 Mutku Mussua kiukuttaa, kirjoitti Lissu T.

Välillä tekisi mieli palauttaa koko Mussu kasvattajalleen, tai lahjoittaa ori paikallisen hirviporukan koirien ruoaksi. Kumpikaan ei tule tapahtumaan, sillä oli on kaikkine vikoineenkin (ailahtelevaisesta luonteesta puhumattakaan) hyvä kilpahevonen, eikä sen jälkikasvu ole ollut yhtä toivotonta. Siltikin, aina silloin tällöin, mieleen hiipii pieni ”josko sittenkin..” -ajatus. Kuten tänään, orin mennessä tarhaan ravilla, pörräten ympärilläni ympyrää kuin mikäkin sirkushevonen, välittämättä mistään kurinpitotoimista tuon taivaallista. Tai kun sama operaatio toistui hakiessani raudikon takaisin sisälle. Seisoessaan käytävällä harjattavana ja muutenkin työkuntoon laiteltavana Mussu kyseenalaisti kaiken, kiukutteli, oli vastahankainen ja näytti muutenkin luonteestaan ne ärsyttävimmät puolet. Joten kyllä, ei ollut kaukana, etteivät Kärmeniemet saaneet vähän äkäisemmänpuoleista puhelua. Laskettuani pari kertaa tuhanteen totesin, etteivät ne meidän omatkaan herranterttumme aina ole mitään pikku enkeleitä, joten hyvinhän tässä yksi Mussu menee.

Minua ei kamalasti kiinnostanut kiivetä pullikoivan juntturan selkään, joten juoksutin Mussun joka ikisen mahdollisen apuremelin kanssa. Oria silminnähden kiukutti, minkä lisäksi se hidasteli tai otti ihme spurtteja sekä pukitteli useamman kerran, ihan protestoidakseen. (Raspauskin oli viime kuussa, hieroja toissa viikolla, joten olen taipuvainen uskomaan kaiken kiukuttelun olevan silkkaa Mussumaisuutta.) En edes pyytänyt raudikolta mitään ihmeellistä, vain ja ainoastaan kaikki askellajit läpi joka suuntaan pyytämässäni järjestyksessä, silloin tällöin tahtia muutellen. En suurentanut tai pienentänyt ympyrää tai teettänyt herralla mitään muutakaan sen kummempaa, vaan kun ei niin ei. Mussua kiukutti, eikä hän pelännyt näyttää sitä! Pipariksihan se meni tämäkin liikutus, mutta koetin lohduttaa itseäni ajattelemalla kaikkia niitä orin kotiin voittamia ruusukkeita sekä hyviä treenejä.
Silti; tämäkö pitäisi syksyllä, tai ihan viimeistään talvella, viedä kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun? Toivottavasti Mussulla on silloin hyvä päivä! Tosin lienee parasta varautua pahimpaan ja pakata mukaan lauma muitakin… mielikuvituksellisia yksilöitä, niin Mussun mahdollisesti huono käytös ei ehkä erotu niin pahasti.