Kuvagalleria

Tuonenlohtu VH14-018-0592

15.07.2014 pikkuneitimme sai suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa SV-III:n. Pikkuneitimme on hieno ja upea laihasta palkinnosta huolimatta, tuitui.

25.06.2015 pikkuinen herranterttumme kävi kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa hakemassa 104,5 pistettä eli KRJ-I, juuri se, mitä haetiin!

25.11.2016 92,5 pisteen kokonaistulos toi raudikollemme KERJ-II -palkinnon.

20.01.2017 Loihtu kävi viimeisen etappinsa suomenhevosten laatuarvostelussa. 94 pistettä oikeutti SLA-I -palkintoon.
Huom! Tamma on ilmoitettu vahingossa virheellisellä nimellä Tuonenloihtu.

Luonnekuvaus

Loihtu on emänsä tapaan altis stressille, sen rentouttaminen on vaikeaa ja tamma kaipaa elämäänsä rutiineita ja samana pysyviä asioita ollakseen rauhallinen. Suomenhevonen stressaa helposti muutoksia, se on juuri se tapaus jonka mielestä trailerin muuttunut paikka pihalla on maailmanloppu. Tutut ihmiset ja arjen tappotylsät rutiinit tekevät pikkutamman onnelliseksi, Loihtu kaipaa elämäänsä pysyvyyttä, jopa pysähtyneisyyttä.

Uudet ihmiset tekevät liinakon epäluuloisiksi, ja uusille ihmisille tamma uhittelee ja puolustaa karsinaansa. Rauhallinen, johdonmukainen ihminen pärjää pienhevostamman kanssa mainiosti, Loihdun luottamus saavutetaan vasta ajan kanssa. Tututkin ihmiset saavat olla jämäkkänä, kun Loihdun korvakarvat pitäisi leikata tai pestä tamman pää, niistä hommista tamma ei pidä ollenkaan. Päätä saa kuitenkin harjata ja rapsutella minkä kerkeää, ja loppupeleissä Loihtu on haliponi, joka rakastaa paijauksia. Varustaminen on muuten sujuvaa puuhaa, mutta satulavyö pitää kiristää naurettavan rauhallisesti ja pehmeäliikkeisesti, muuten Loihtu lähtee lätkimään omia aikojaan. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat epäilyttäviä veikkosia, joille pitää puhista hetki, ennen kuin mokomat satunnaisvieraat saavat koskea Loihtuun.
Tamma on rauhallinen, joskin säikky, talutettava. Mikäli maisemat ovat samanlaiset kuin eilenkin Loihtu tulla köpöttelee mukana nätisti. Uudet asiat, esimerkiksi väärään paikkaan pysäköity traktori tai tallitytön uusi, erivärinen pyörä ovat vallan hirveitä asioita, joita voi ja pitääkin säikkyä. Jos Loihtu hyppii, pomppii ja pelkää, kyse on yleensä juuri edellä mainitun kaltaisista typeristä pikkuseikoista.
Lastaus sujuu vain, jos rekassa / kopissa on valmiiksi toinen hevonen. Loihtu ei ikipäivänä suostu menemään kyytiin ensimmäisenä, ennemmin se vaikka hyppää pystyyn, riuhtoo itsensä irti ja karkaa talliin, vaikka on yleensä niin hyväkäytöksinen. Matkaseurana pitää olla tottunut, kaiken nähnyt ja rauhallinen kaveri, ettei Loihtu jännitä ja saa vatsaansa ihan kuralle.

Pingottunut, alta juokseva hevonen tiivistää Loihdun suhteellisen hyvin. Se ei koskaan aloita treeniä rennolla vapain ohjin käynnillä vaan nostamalla päänsä pilviin, notkistamalla selkänsä ja jättämällä takajalat talliin. Tamma on etenkin alkuun hirvittävä jännittäjä ja sen selässä on ihan hyväksyttävää alkuun maata huonossa ryhdissä ja suunnilleen nukahtaa. Loihtu rentoutuu vain rennon ratsastajan kanssa, mikäli sen selässä pingottaa voi olla varma, että hevonen juoksee koko treenin ajan apuja pakoon. Sen rentouttaminen ei ole viiden minuutin juttu, mutta kun se on hetken saanut vain kävellä selässä makaavan ratsastajan kanssa se alkaa rentoutua ja keskittyä työntekoon. Loihtu on - jälleen emänsä tapaan - myös työnarkomaani ja se on hieman ylisuorittajakin sille päälle sattuessaan. Se rakastaa tehdä oikein kunnolla hommia ja inhoaa puolivillaisesti hoidettua treeniä. Tamma on suhteellisen herkkä, kevyt ratsastaa, mutta ajatuksella sitä ei pysty ratsastamaan sillä Loihtu turhautuu apuihin, joista ei välttämättä ota selkoa.
Hyppääjänä tamma ei ole ehkä se hyvätyylisin, mutta Loihtu ottaa hyppäämisen kovin tosissaan. Se on hyvin ryppyotsaisesti menossa mukana, tekee täsmälleen kuten ratsastaja haluaa - kunhan avut ovat kevyet ja kohdallaan. Radat sujuvat hyvin 80cm asti, Loihtu on loppujen lopuksi ketterä ja fiksu hyppääjä. Se saattaa jäädä miettimään rataa liikaa, jolloin ratsastajan on tosissaan otettava ohjat käsiinsä ja komennettava tammaa.
Maastossa Loihtu on innokas ja varmajalkainen menijä. Se saattaa säpsyä jonkin verran yllättäviä asioita sun muita, mutta luotettavan ratsastajan kanssa ei sinkoile sen kummemmin. Maastoesteillä tamma on varovainen ja tarvitsee ratsastajaltaan paljon rohkaisua hypätäkseen sujuvasti.

Loihdun mielestä kisoissa on aikamoisen jännää. Tamma on varustaessa kiinnostunus kaikesta eikä aina muista olevansa hoidettavana vaan saattaa astahtaa varpaalle. Verryttelyissä Loihtu on oma jännittynyt itsensä ja sen rentouttaminen vaatii enemmän aikaa kuin kotona. Se ei kuitenkaan ole lähellekään mahdotonta, tamma vain vaatii tarpeeksi aikaa ja rauhallisen ratsastajan. Ylisuorittaminen pitää kitkeä saman tien pois tai Loihtu on suorituksessa lähinnä naurettavasti eteenpäin kauhova hukkuva koira. Radalla sille ei saa antaa aikaa ajatella yleisöä, ettei jännitys iske pikkutamman korvien väliin. Pääasiassa Loihtu on kuitenkin mukava, toimiva pikku kisapeli.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

08.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Susanna
Olin suorastaan innoissani päästessäni valmentamaan kasvattieni jälkeläistä Tuonenlohtua eli tuttavallisesti Loihtua. Sää ei suosinut meitä isojen pisaroiden pudotessa niskaamme kastaen kaiken mahdollisen, eikä meillä ollut edes maneesia käytössämme, mutta muuten valmennuksesta tulisi varmasti mukava. Narri oli aloittanut alkuverryttelyn hyvissä ajoin, jotta tamma olisi vertynyt ja edes suunnilleen rento siinä vaiheessa, kun olisi tarkoitus siirtyä varsinaisiin tehtäviin. Loihtu oli eilen valmentautunut siirtymis- ja taivuttelutehtävien parissa, mikä kyllä näkyi ratsukon tämänpäiväisessä työskentelyssä, ja niinpä tänään harjoiteltaisi pohkeenväistöä. Aloitimme niinkin vaikealla tehtävällä kuin ravaaminen suoraan keskihalkaisijalla. Loihtu kulki ensin vasenta pohjetta vastaan, mutta narri huomasi sen nopeasti ja korjasi hienosti. Toisella kerralla tehtävä meni täydellisesti, joten vaikeutimme tehtävää ja ratsukko sai toistaa sen pari kertaa myös käynnissä. Nyt Loihdulla olikin enemmän ongelmia sekä pysyä suorana että kulkea suoraan eteenpäin, mutta narrin keskittyessä kontrolloimaan ratsunsa jokaista askelta suoritus parani selvästi. Toistettuaan tehtävän olin niin tyytyväinen, että ratsukko sai siirtyä pohkeenväistöharjoitukseen. Jälleen tehtävä alkoi ratsastamalla käynnissä keskihalkaisijaa suoraan, jotta hevonen saatiin ensin suoraksi, ja I:n kohdalla aloitettiin väistö kohti kaviouraa. Sain pian huomata, että pohkeenväistöä oli harjoiteltu ennenkin, sillä juonesta kiinni saatuaan Loihtu väisti hienosti. Toistamalla harjoitusta myös suoristus ennen väistöä sujui aina vain paremmin, ja niinpä annoin luvan toistaa tehtävän myös ravissa. Pari ensimmäistä toistoa olivat hieman haparoivia ja narri sai houkutella ravipohkeenväistöä esiin tosissaan, mutta jälleen tamman keksittyä, mistä on kysymys ja mitä siltä odotetaan, en voinut kuin tyytyväisenä myhäillä ratsukon työskentelyä seuratessani. Onnistuneiden raviväistöjen jälkeen pyysin ratsukkoa ottamaan vielä lopuksi reipasta mutta rentoa laukkaa ja siirtymään sitten loppuverryttelyyn. Narrin ja Loihdun yhteistyötä oli ilo katsella, ja narri sai stressaavasta perfektionistiratsustaan kaivettua hienosti toimivan, rennon ja tyytyväiseltä vaikuttavan hevosen. Tässä ratsukossa on selvästi potentiaalia vaikka mihin!

17.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Lea M.
Katselin ratsukon menoa tallilta kentälle. Olin parkkeerannut ison mustan autoni kentän viereen ja Lohdun matka tallilta kentälle sujui hyvin ennen kuin se huomasi autoni. Ensin se pysähtyi, oli kauhistuneen näköinen, kirjaimellisesti hyppi ja pomppi ennen kuin pääsi kentälle. Kentälläkin se oli vielä totaalisen järkyttynyt tuosta romukasasta. Mitään erikoista muuta muutosta ei ollut onneksi tapahtunut, joten pääsimme aloittamaan. Ratsukon mennessä alkuverryttelyjä Lohdun tullessa auton kohdalle, se mulkaisi sitä aina hieman ärtyneesti. Päätin että voisimme yrittää tänään takaosakäännöstä ja vastalaukkaa. Alkuun otimme lämmittelyiksi helppoja pysähdys - raviin, käyntiin - pysähdys - peruuta - raviin settejä. Sitten pyysin Lissua nostamaan Lohdulla laukan, jonka se nostikin aika tyylikkäästi. Enää ei mustat autot kentän vieressä häirinneet. Ehkä se tottui. Pyysin heiltä vastalaukkaa. Lohtu käänsikin hyvin nopeasti sille, mutta tuli myös hyvin nopeasti takaisin normaaliin. "Uudestaan!", hihkaisin. Ja niin Lissu yritti uudestaan ja sai Lohdun menemään vähän päälle kierroksen vastalaukkaa. Taputtaessaan sitä kaulalle ja hidastaessaan käyntiin minullekkin nousi hymy kasvoille. Annoin heidän mennä muutaman kierroksen käyntiä ja sitten pyysin heitä pysähtymään. "Takaosakäännös! Muista pitää ohjat tiukkina!", huusin toiselle puolelle kenttää. Ensimmäiset kaksi askelta takaosan ympäri menivät vielä hyvin, mutta lopun ratsukko niinsanotusti oikaisi. "Uudestaan vaan!", sanoin taas. He etsivät uuden paikan ja yrittivät uudelleen. Toinen suoritus ja vielä kolmaskin menivät täydellisesti nappiin. Kävin rapsuttelemassa vielä Lohtua ja kiitin Lissua että sain käydä valmentamasssa heitä.

28.06.2014 kouluvalmennus, valmensi mirks
Saavuin paikalle kun ratsukko oli jo kävelemässä alkukäyntejä. Pyysin ratsastajaa ottamaan lyhyet ohjat ja jatkamaan kävelemistä viellä hetken. Hetken päästä pyysin ratsastajaa siirtämään Loihdun harjoitusraviin. Huomasin heti Loihdun kankeuden ja ajattelin että, keskittyisimme tänään vain ravi harjoituksiin. Pyysin ratsastajaa ajamaan tammaa reippaampaan raviin. Ratsastaja teki mitä pyysin ja Loihtu askelsi jo paljon reippaammin. Tarkoituksena olisi että, pitkät sivut mennään lisätyssä ravissa ja lyhyet sivut kootussa ravissa. Teimme pari kierrosta näin ja tamma näytti jo paljon rennomalta. Pyysin tekemään lyhyeille sivuille viellä pääty-ympyrät ja taivuttelemaan tammaa. Parin pääty-ymyprän jälkeen pyysin tekemään viellä pari lisää ja tämän jälkeen tamma meni kauniisti muodossa ja kuunteli ratsastajaansa. Päätin vaihtaa suunnitelmaa ja ottaa sittenkin pari laukkaharjoitusta sillä, ratsukko oli yllättänyt ja kaikki oli mennyt paremmin kun luulin aluksi. Vaihdoimme suuntaa ja pyysin nostamaan laukan ja laukata pitkän sivun ja tekemään pari volttia sivulle. Ratsukko suoritti tehtävänsä hyvin. Lyhyillä sivuilla pyysin ratsukko siirtymään raviin tämäkään ei tuottanut vaikeuksia. Pyysin jatkamaan samaan malliin. Tamma näytti ihan eri hevoselta kun valmennuksen aluksi. Alussa se kulki kankeasti, mutta loppua kohden se näytti jo siltä kuin se olisi kouluratsatuskilpailuissa. Loppu käynnit ja viellä taputukset tammalle ja se on siinä. Loistavaa työtä ratsastajalta ja hevoselta. Ratsastaja sai tamman kulkemaan nätisti, eikun kilparadoille!

05.08.2014 Estevalmennus, valmensi rebely
Olin pyytänyt ratsastajaa lämmittelemään Loihdun jo reilusti ennen tunnin alkua, jotta pääsisimme tositoimiin heti saavuttuani. Taktiikka oli toiminut toivotulla tavalla ja kentällä minua odotti näyttävä ratsukko valmiina hyppäämään vaikka kuun yli, jos niin pyydettäisiin. Loihtu otti ratsastajan avut vastaan erinomaisesti ja se hyppäsi esteet virheettä. Tamma oli täysin keskittynyt ja sen koko olemus huokui innostuneisuutta ja tarkkaavaisuutta. Pyysin ratsukkoa hyppäämään kaikki esteet sarjassa ja keskittymään siihen, että tamman askeleet eivät jäisi liian lyhyiksi esteiden välissä. Ratsastaja antoi Loihdulle hieman pohkeita esteiden välissä ja se venytti askeliaan juuri sopivasti. Se hyppäsi esteen yli kauniisti ja laskeutui pehmeästi alas. Ratsastajakin näytti nauttivan Loihdun menosta. Tamma näytti selkeästi parhaat puolensa tänään ja olimme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen. Päätimme tunnin reippaasti yli sille varatun ajan, mutta ratsukon menoa oli ollut hieno katsella.

10.08.2014 kouluvalmennus, valmensi Jemina R.
Olin kuullut Lohtun olevan helposti jännittyvä hevonen, joten valmennuksen tavoitteena oli saada tamma mahdollisimman rennoksi ja tyytyväiseksi. Ratsukko aloitti ravissa tekemällä voltteja ympäri kenttää ja taivuttelemalla oikein reilusti kulmissa ja volteilla. Lohtu kulki melko jännittyneesti selkä notkolla ja pää pilvissä, eikä se oikein halunnut taipua rehellisesti. Tamman ratsastaja pysyi kuitenkin rauhallisena ja rentona, jolloin Lohtukin sai hieman lisää itsevarmuutta. Voltteja tehtiin molempiin suuntiin oikein reilusti, ja vähitellen tamman jännitys alkoi hävitä. Lopulta kentällä viiletti kauniisti ja rennosti ravaava suomenhevostamma taidokkaan ratsastajansa kanssa. Melko yksinkertaisen ravityöskentelyn jälkeen siirryttiin ottamaan laukkaa, nostot pitkien sivujen alusta, voltit pitkien sivujen keskelle reippalla taivuttelulla varustettuna ja laukasta suoraan käyntiin pitkien pitkien sivujen lopussa. Myöskään laukkatehtävän vaativuus ei päätä huimannut, mutta mitä yksinkertaisempi asia, sen paremmin se tulisi tietysti myös suorittaa. Lohtu pysyi erittäin rentona läpi koko tehtävän, ja tamma teki erittäin mallikkaita siirtymisiä. Koko valmennus meni ratsukolta ihan kiitettävästi, ja loppua kohden Lohtu parani entisestään.

18.08.2014 kouluvalmennus, valmensi Elsie.
Loihtu oli jo lämmitelty valmiiksi ja otimme tehtäväksi pohkeenväistön ja avotaivutuksen. Tamma oli hyvin ratsastajalla kuulolla ja selkeästi halusi jo tehdä töitä. Ensimmäisenä otettiin pohkeenväistöt käynnissä. Loihtu väisti näyttävästi eikä ratsukolla ollut mitään ongelmia tehtävän kanssa, ratsastajalle ei jäänyt kamalasti tekemistä tamman ollessa innokas tekemään mitä pyydettiin kuin ulkomuistista. Ravissa ratsastaja sai tehdä enemmän töitä hillitäkseen Loihtun intoa ja parin kerran jälkeen väistöt kulkivat hyvin. Seuraavana oli ratsukolle tutut avotaivutukset, jotka sujuivat alusta asti moitteettomasti. Ravissa Loihtu taipui hieman liikaakin ja ratsastaja sai taas tehdä töitä saadakseen tamman taipumaan oikein. Muutamien harjoitusten jälkeen avotaivutukset ravissa kulkivat nätisti ja päästin ratsukon loppukäynneille. Loihtu on selkeästi hyvä kouluratsu, kova tekemään töitä ja oppiessaan jotain se tekee kaiken lähes automaattisesti. Ratsastajan tulee kuitenkin olla aina hereillä.

24.09.2014 kouluvalmennus, valmensi Emmi
Jännittynyt ja pää korkealla ilmassa korkuvasti tanssahtelevasti kävelevä nuori hevonen teki taivutuksia ratsastajansa apujen mukaisesti. Minä taas annoin valmennuksen pääasiaa, eli avotaivutuksia korkevia ohjeistuksia tamma ratsastajalle. Tarpeeksi pitkien ja ratsukolle tehokkaiden alkukäyntien taivutus -sekä siirtymä, ja -pysähdysharjoituksien jälkeen annoin narrille ja ratsulleen, suokkitamma Loihdulle pyynnön siirtyä rauhalliseen ja vakaaseen raviin.

Ravissakin ensin tehtävänä olikin taas niitä taivutteluja, sekä muita kontrolliharjoituksia, esimerkiksi aina noin lyhyen sivun puolessa välissä pysähdyksillä ja ravi-käynti-siirtymisillä harjoiteltiin valmennettavan ratsastajan ja hevosen yhteistä kontrollia. Tarpeellisien taivutteluiden ja muiden vastaavien harjoituksien jälkeen ratsukko alkoi jo tekemään pitkillä sivuilla avotaivutuksia. Se sujuikin hyvin, mutta Loihtu vain tuuppasi kiirehtimään liikaa, kun piti pysyä uralla, eikä lähteä kentän sisälle päin. Silloin minun piti melkeinpä aina huomauttaa narrille sisäpohkeen käytön tärkeydestä taivutuksissa. Myöskin ulkopohkeella pitäisi hevosen muotoa ja taipumista avustaa.

Tässä välissä avotaivutus-tehtävään lisättiin vielä enempien taivutteluiden lisäksi parit pysähdykset vain ja ainoastaan istunnan avulla, sekä ravi-käynti-siirtymiä jälleen kerran, mutta tällä kertaa vain avotaivutuskohdan keskellä. Kun käynnissä ja ravissa molemmissa oli tehty jo paljon avotaivutuksia yms., käskin narrin laukata Loihdulla vähän koottua laukkaa keskiympyrällä, mutta kuitenkin niin, että tamma saa laukata rentona melko löysin ohjin, jota se ei yleensä kuulemma olekaan saanut tehdä.

Avoja tehtiin myös laukassakin, hitaasti ja varmasti ne sujuivat, vaikka Loihtu olikin ainakin alussa hyvin jäykkänä ja harvinaisen jännittyneenäkin, vaikka tämä onkin aivan nuoren hevosen tapaista. Kun taivutukset onnistuivat vielä laukassakin moitteettomasti ja rennosti, päästin narrin ja Loihdun ravailemaan loppuraveja, jonka jälkeen myöskin kävelemään pitkin ohjin loppukäyntejä!

01.10.2014 kouluvalmennus, valmensi alhippa
Heti valmennuksen aluksi ratsastaja sai keskittyä Loihdun ratsastamisessa rentouteen. Tamma nosti pään kattoon ja altoi mennä, jonka vastapainoksi pyysin ratsastamaan tammaa pohkeella ohjaa vasten, jolloin tamma alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan ravissa ja kulkemaan oikein päin. Kun tamma oli näin saatu sopivaan mielentilaan päästiin varsinaiseen työskentelyyn. Keskityimme tänään hieman keskiaskellajeihin käynnissä sekä ravissa ja laukanvaihtoihin käynnin kautta. Aloitimme käyntityöskentelyllä tekemällä nopeita ja lyhyitä siirtymisiä keskikäyntiin ja jälleen takaisin kokouralla. Ajoittain Loihtu oli todella hyvä ja ajoittain hieman vastahankainen, mutta ratsastajan rauhallisuus ja sitkeys lopulta palkitiin parilla erittäin hyvällä pätkällä keskikäyntiä. Siirryimme ravityöskentelyyn samalla kaavalla, lyhyitä siirtymisiä keskiravista takaisin harjoitusraviin kokouralla. Ravissa tamma oli selkeästi helpompi ratsastaa ja paremmin kontrolloitavissa. Osin johtuen siitä, että ratsastaja sai paremmin rentoutettua itsensä. Lopuksi laukkaharjoitukset vaihtojen avulla. Ratsukko sai laukata rennosti kahdeksikkoa koko kentällä ja tehdä laukanvaihton käynnin kautta leikkaavan uran kohdalla. Alkuun Loihtu oli tähän tehtävään hieman tahmea ja ei reagoinutkaan riittävän reippaasti. Pieni herkitely pohkeelle paremmin ja siirtymisen parempi valmistelu auttoivat asiaa huomattavasti, jonka jälkeen ratsukko tekikin mitä mainiompia parin käyntiaskeleen vaihtoja molempiin suuntiin. Loppuverryttelyn ratsukko sai tehtä itsenäisesti kevyessä ravissa.

15.07.2015 kouluvalmennus, valmensi Fiona (VRL-08736)
Olin saapunut pitämään valmennusta Susirajaan tammalle nimeltä Tuonenlohtu. En ollut tammaa ennen nähnyt, mutta lukenut siitä tallin nettisivuilta hieman taustatietoa. Tarkoitus oli tuupata hieman koulua niin että sen jännitys ei häiritsi koko tuntia ja pääsisimme kunnolla töihin.
Narri talutti kauniin vaalean tamman kentälle kaartoon melkein heti sen jälkeen kun olin saapunut Susirajaan. Vaihdoimme pari sanaa ratsastajan kanssa samalla kun hän sääti jalustimia ja sain hieman lisätietoa tammasta joka tunnetaan paremmin nimellä Loihtu. Koko ajan kun narri hääräsi tamman varusteiden kimpussa, tamma katseli minua mulkoillen ja epäillen.

Pienten säätöjen jälkeen ratsastaja oli selässä ja uralla kävelemässä pitkin ohjin. Tamma ei kuitenkaan voinut ottaa alkukäyntejä rennosti vaan sen pää oli kohti taivasta ja korvat pyörivät päässä kuin propellit. Huomasin heti että Loihtu ei ole mikään nopea rentoutuja ja annoinkin ratsukon kävellä parikierrosta rauhallisesti ennen kuin pyysin narria keräämään ohjat käteensä. Aloittelimme pienillä pysähdys – liikkeelle lähtö harjoituksilla. Tarkoitus oli saada tammaa heräteltyä sekä keskittymään ratsastajaansa. Loihtu kulki silti edelleen pää ylhäällä eikä näyttänyt rentoutuvan yhtään.
Ravissa neuvoin narria pysymään rennompana tamman selässä ja keskittyvän kevennykseen. Vähitellen Loihdun pää laski ja sen ravi muuttui pehmeämmän näköiseksi. Otimme ravissa pari kokorata- leikkaa suunnan vaihdosta sekä ympyröitä kentän pitkillä sivuilla. Loihdun työskentely alkoi näyttää kokoajan paremmalta, se reagoi apuihin nopeasti ja keskittyi siihen mitä siltä pyydetään.

Pienen levähdys tauon jälkeen päätimme kokeilla hieman avotaivutuksia. Neuvoin narria pitkällä sivulla ohjaamaan hevosen etuosan uran sisäpuolelle niin että hevonen olisi kuin lähdössä voltille ja pitämään sisäpohkeella tamman takajalkoja uran puolella. Alku sujui loistavasti, mutta Loihtu alkoi kääntämään takapuoltaan liikaa uran ulkopuolelle. Asian korjaamiseksi pyysin narria siirtämään ulkopohkeen tarpeeksi hyvin satulavyön taakse ja pitämään sillä Loihdun takajalat uralla.
Kertasimme harjoitusta seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan ja tällä kertaa narri osasi pitää ulkopohkeen oikeassa kohdassa ja Loihtu piti takapuolensa oikeassa paikassa. Narri halusi vielä kokeilla ja harjoitella. Loihtu oli rento – kuten ratsastajansakin ja taivutukset sujuivat oikein nätisti. Tamma näytti hyvältä työskennellessään, se oli skarppina koko ajan narrin avuille ja ravasi eteenpäin pitkin askelin.

Otimme loppuun vielä laukassa pari kierrosta niin että päätyihin tehtiin ympyrät joissa suuntaa vaihdettiin joka toisessa päädyssä ympyrä leikkaa – radalla. Jouduin huomauttamaan että ympyrän tulee olla tarpeeksi iso suunnan vaihtoa varten. Loihtu toimi nätisti ja liikahti heti sinne mihin pyydettiin.
Loppukäynneillä kehuin narria ratsastamisesta, hyvästä ryhdistä sekä Loihtua sen hyvistä suorituksista.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt koulutreeni
tiistai: maastoon hyppäämään
keskiviikko: kevyt maasto
torstai: vapaa
perjantai: kevyt koulutreeni
lauantai: koulutreeni
sunnuntai: esteitä

Hoito-ohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.

Varusteet
Ratsastaessa koulusatula, suitset alaturpahihnalla ja kolmipalalla tai kankisuitset kangilla.
Hypätessä ja maastoon estepainotteinen yleissatula, suitset alaturpahihnalla ja kolmipalalla, suojat joka jalkaan.