Kuvagalleria

Hetken Tuonenjoki VH13-018-0899

Luonnekuvaus

Joiku on helposti hermostuva, hieman stressaava ja hieman rajuluontoinen, mutta myös hyvin rehellinen ja suorastaan työnarkomaaniksi heittäytyvä tamma. Yhdistelmä on varsin mielenkiintoinen, jopa ristiriitainen, mutta tuntuu silti toimivan. Joiku kerää helposti itseensä paineita ja stressiä, vähänkään rauhattomammassa ympäristössä, rauhattomien ihmisten ja hevosten kanssa se alkaa kerätä aivan liikaa höyryjä, jotka sen pitää päästellä ulos liiallisella riehumisella. Työskennellessään Joiku kuitenkin keskittyy asiaan sataprosenttisesti ja se onkin hyvä työmyyrä, joskin tamma saattaa heittäytyä myös työnarkomaaniksi ja suorittaa aivan liikaa. Joikun kanssa asiat tulee suorittaa tasan tietyllä tavalla, joten liian helpoksi hevoseksi tammaa ei voi kutsua. Ja kun asiat eivät mene oikein, on luvassa rodeoshow ja muuta vastaavaa riekkumista.

Tamma on kaikkein helpoin ja mukavin hoitaa sen omassa karsinassa, Joiku kun on rauhallisimmillaan siellä. Joiku ei ole erikoisemmin rapsutusten tai hellyyden perään, ennemmin se lähtee töihin kuin jää sisälle haliponiksi. Harjaus ja varustaminen kannattaakin hoitaa mahdollisimman vikkelään, ettei tamma tuskastu kuhnailuusi.
Joikua ei taluteta kiireessä. Reipas tahti ei haittaa, mutta kiire haittaa; tamma alkaa stressata ja taluttajan hätäisyys tarttuu tammaan, jolloin pienhevostamma kiskoo ja nykii riuhtoessaan itseään vapaaksi päästäkseen juoksemaan karsinaansa turvaan.
Muutoin tamma on simppeli hoidokki, kaikki mahdollinen sujuu helpolla rutiinilla kunhan Joikua käsitellessä muistaa pysyä tyynen rauhallisena.

Haasteellinen, mutta miellyttävä ratsu. Joiku on aina mukana työnteossa, haluaa aina tehdä parhaansa ja kuuntelee ratsastajaansa hyvin, mutta ratsastajalla on tavallistakin tärkeämpi rooli selässä ollessaan. Tamma on aivan liian vilkas siihen, että sen kanssa vain köpötellään menemään uralla ilman mitään puuhaa, hevonen kyllästyy sellaiseen nopeasti. Joikulla pitää koko ajan olla jotain tekemistä, sille passaavat parhaiten lyhyet, mutta hektiset treenit joissa se joutuu käyttämään lihastensa lisäksi aivojaan koko ajan. Ratsastajan tulee olla tasainen niin ohjan, kuin pohkeenkin kanssa, sillä hääräävä ja puuhaava ratsastaja saa Joikun hermostumaan ja stressaantumaan. Tamma on niin työintoinen, että olettaa kaiken selässä tapahtuvan olevan apuja. Liiallinen puuhaaminen saattaa hevosen tilaan, jossa se luulee, että koko ajan pitää parantaa ja lopulta se menettää hermonsa kokonaan, pinkaisten häntä tötteröllä kaukaisuuteen liiallisista vaatimuksista.
Kouluvääntäminen on Joikun leipälaji ja se toimiikin tavallisen hyvin siinä, kunhan selässä istuja osaa hommansa. Esteet sen sijaan menevät Joikulla heti päähän ja sen "hyppytyyli" meinaakin olla sitä, että painellaan tukka putkella, kaula kenossa ja turpa taivaassa esteiden läpi jos nyt ei satu yli pääsemään. Tamman kanssa hyppääminen ei ole mikään erikoisen nautittava kokemus, joten sen kanssa irtohypytys on parempi keino vaihtaa kouluvääntäminen hetkeksi muuhun. Silloin Joiku saattaa jopa hypätä.

Kisapaikoilla Joikun kanssa toimiminen on aina vähän arpapeliä. Jännittynyt tunnelma imeytyy tammaan saman tien, Joikusta tulee säpäkämpi ja hermotuneempi kuin normaalisti. Kaikkein eniten pienhevoseen vaikuttaa kuitenkin sitä käsittelevät ihmiset, joten rauhallinen ja johdonmukainen käsittely ilman kiirettä on jälleen avainasemassa. Hermostuessaankin Joiku hakee turvaa ihmisistä ja kokee olonsa paljon vakaammaksi, jos sitä käsittelee viileän rauhallinen ja lehmänhermoinen ihminen.
Joiku kykenee vakaan ihmisen kanssa hyviin suorituksiin koulukentillä, esteillä meno on aina enemmän tuurista kuin taidosta kiinni. Tämän tamman kanssa verryttely kertoo yleensä kaiken oleellisen suorituksesta; verryttelyssä hermostunut ja keskittymisongelmainen Joiku ei ainakaan parane suoritukseen mennessä eikä vastaavasti huippuvireinen pienhevonen - ainakaan yleensä - ehdi hermostua matkalla verryttelystä kisakentälle. Yhteistyön sujuessa Joiku kykenee esittämään osaamistaan kouluradoilla ja keräämään jokusen ihastuneen huokauksen liikkeillään, vaikka varsinaista esiintyjän olemusta tai karismaa pikkutammalla ei olekaan.

Sukutaulu & -selvitys

i.141cm korkuinen, rautias pienhevoskomistus Hiskin Riskipeli taitaa kaikki helppojen luokkien koulukiemurat. Koulupainotteinen ori on saanut menestystä niin kouluradoilla kuin näyttelykehissä, mistä meriitteinä ovat Ch-arvonimi, KTK-II ja KRJ-II. Hivenen stressiherkällä työmyyrällä on lähemmäs kymmenen jälkeläistä.

e. Vellamo (143cm, tummanrautias) on koulupainotteinen, helppo A -tasoinen kaunokainen. Rajummalla luonteella varustetussa tammassa on aimo annos kipakkuutta ja hivenen arvaamatonta, mutta ilkeä tai pahansuopa Vellamo ei ole. Muutaman varsan tehnyt tamma on pärjännyt loistavasti kouluradoilla, ja tamma onkin palkittu KRJ-II:lla.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

12.08.2013 kouluvalmennus, valmensi leah VRL-11523
Ratsukon itsenäisen verryttelyn jälkeen aloitettiin valmennus pienemmällä kahdeksikolla käynnissä. Ensin vain taivuteltiin hyvin tammaa molempiin suuntiin, ja sen jälkeen otettiin myös peruutukset mukaan. Kahdeksikon keskellä pysähdyttiin ja peruutettiin neljä askelta. Joiku oli aluksi hidas, ja sitä raipalla piti vähän avittaa, että se peruuttaa hieman reippaammin. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin askellajia raviin. Kun peruutukset alkoivat sujumaan, ne jätettiin pois, ja jatkettiin kahdeksikolla ravissa. Kahdeksikon ympyröillä tuli ajatella vähän pohkeenväistöä ja siirtää Joikun takapäätä hieman ympyrän sisäpuolelle. Kun ratsukko sai muutamat hyvät pohkeenväistöt, siirryttiin laukkatyöskentelyyn. Kahdeksikkoa suurennettiin vähän, ja tehtiin muutamat laukanvaihdot. Muutaman puhtaan vaihdon jälkeen ratsukko pääsi kävelemään loppukäyntejä.

30.09.2013 Kouluvalmennus, valmensi Dora
Lissu oli saapunut jälleen valmennukseeni tai oikeastaan minut oli jälleen maaniteltu Susirajaan valmentamaan, mutta tällä kertaa kuitenkin tutulla naikkosella oli allaan Joiku lempinimeä kantava suomenpienhevonen. Aloittelin valmennuksen aika reippaasti ja käynnissä tehtiin aluksi pysähtymisiä ja peruutuksia ja sitten pieniä temponvaihtoja ennen kuin siirryimme jo raviin. Ravissa laitoin ratsukon tekemään voltteja ja siirtymisiä harjoitusravista keskiraviin molempiin suuntiin. Joiku toimi oikein mukavasti eikä näyttänyt turhia vikuroivan tai pullikoivan, tosin välillä se näytti ehkä hitusen pitkästyneeltä mutta toimi ratsastajan ohjeiden mukaan. Ravista siirryttiin laukkaan jossa ratsukko sai ensin laukata pääty-ympyrällä harjoituslaukassa ja sitten siirtyä uralle ja mennä pitkät sivut keskilaukassa ja lyhyet sivut harjoituslaukassa. Pidin tehtävät melko nopeatempoisina, mutta varmistin silti ettei mikään tehtävä jäänyt epäselväksi tai vajaaksi ja että tehtävä onnistui aina nappiin eikä hevonen päässyt pälkähästä laiskottelemalla.

"Seuraavaksi ratsasta keskilaukkaa uralla ja pitkän sivun keskellä vaihda askellaji käyntiin ja käynnin kautta vaihda laukka.", ohjeistin Lissua joka teki työtä käskettyä ja Joiku sitten teki Lissun käskemänä mitä minä olin pyytänyt. Laukanvaihdot sujuivat ihan hyvin vaikkakin laukan nostamisessa käynnin jälkeen oli alkuun pientä tahmeutta, joka kuitenkin toistojen myötä katosi kokonaan. Laukkaharjoitusten jälkeen annoin ratsukon hidastaa käyntiin ja annoin heille jälleen pysähdys-peruutus tehtäviä. Kun tehtävä tuntui alkavan tylsistyttää niin ratsua kuin ratsastajaakin vaihdoin hiukan harjoituksen vaikeutta. "Aloita aina pitkän sivun toisesta päästä pohkeenväistö ja kun siirryt takaisin väistöstä uralle, pysäytä hevonen oitis ja peruuta muutama askel. Peruutuksesta nosta suoraan ravi ja ravaa pitkän sivun loppuun saakka.", Lissulla tuntui hetkeksi jo menevän silmät ristiin, hänen selvästi miettiessä että mitä ihmettä tuo akan hupakko keskellä kenttää oikein höpöttää. Kuitenkin ratsukko lähti kokeilemaan tehtävääni ja yllättävää kyllä se meni jo melkein täydellisesti heti ensimmäisellä yrityksellä. Pariskunta sai kuitenkin toistaa tehtävän molempiin suuntiin pari kertaa ennen kuin pyysin jälleen ravia.

12.10.2013 Kouluvalmennus, valmensi Susanna
Päätin lähteä Susirajaan tervehtimään Lissua ja narria sekä heidän omistuksessaan olevaa kasvattiani Hetken Tuonenjokea. Päästyäni Susirajaan löysin tytöt tallista työntouhusta. Tallimestari Pertti jakeli päällepäsmärinä käskyjä ja yritti samalla siivota tallikäytävää, joka näytti siltä, että hevonen oli mennyt siitä hetki sitten heinäkasan kanssa kiireellä ja ilman taluttajaa. Koska tytöt ja Pertti olivat kuitenkin kaikki tallissa, karkulainen oli ilmeisesti jo saatu kiinni. Kolmikon huomattua minut vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Susirajassa oli erityisen kiireinen päivä, sillä kengittäjä oli käymässä ja tarvitsi vähintään yhden apulaisen tuomaan kengitettäviä ja viemään ne hetken päästä takaisin karsinaansa. Niinpä heillä oli yksi vähemmän liikuttamassa hevosia ja päätin tarjoutua avuksi liikuttamalla Joikua. Samalla voisin vähän valmentaa sitä tulevia koulukilpailuja varten. Kun Joikun omistajattarilla ei ollut avuntarjoustani vastaan, menin harjaamaan ja satuloimaan tamman. En ollutkaan ennen päässyt ratsastamaan kasvatillani, joten odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman piti. Kentälle päästyämme Joiku vaikutti hyvin virkeältä ja energiseltä. Onnistuin juuri ja juuri hyppäämään tamman selkään, kun se vielä jotenkuten malttoi seistä paikallaan. Aloitin verryttelyn kävelemällä pari kierrosta kentän ympäri ja taivuttelemalla tammaa pääty-ympyröillä. Sitten nostimme ravin ja teimme molempiin suuntiin keskiympyrän, voltteja ja kiemurauraharjoituksia. Kun Joiku tuntui vertyneen, jatkoimme valmennusosuuden harjoituksiin: pohkeenväistöön käynnissä ja ravissa.
Teimme ensin pohkeenväistöä käynnissä molemmilla pitkillä sivuilla, jotta saimme kenttää ympäröivästä aidasta apua ja tukea suorana pysymiseen ja etenemiseen suoraan eteenpäin. Hetken apuja piti hakea ennen kuin Joiku ymmärsi, mitä siltä odotin. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen, pohkeenväistö sujui hienosti. Vaikeutin tehtävää siirtymällä pitkiltä sivuilta kentän keskihalkaisijalle, josta oli tarkoitus mennä pohkeenväistöä kohti pitkien sivujen kaviouraa. Nyt, kun aidasta ei enää saanut tukea, Joikua sai suoristaa useamman kerran, ettei se vain kulkisi olkapää edellä kohti kaviouraa. Kun tamman lopulta sai suoraksi ja pyysi pohkeenväistöä, tamma väisti taas sujuvasti. Toistimme koko harjoituksen myös ravissa. Käynnissä esiintyneet ongelmat tulivat ilmi myös ravissa, mutta suoristamisen ja apujen selventämisen jälkeen pohkeenväistö sujui ongelmitta tässäkin askellajissa. Fiksu tamma.
Jotta Joiku saisi päästellä loput höyryt, joita valmennuksen aikana ei vielä ollut päästelty, otimme lopuksi muutaman kierroksen laukkaa kentän ympäri molempiin suuntiin. Luulin valmennuksen olleen tammalle kohtuullisen rankka, sillä sen oli täytynyt tosissaan keskittyä harjoituksiin. Silti se jaksoi innostua vielä laukkaamisesta, ja painelimmekin kentän ympäri kaasu pohjassa ja tukka putkella. Kun laukat oli laukattu ja Joiku rauhoittunut, hidastin tamman raviin ja teimme loppuverryttelyn.
Talutettuani Joikun talliin Lissu ja narri olivat jo odottamassa meitä ja uteliaita kuulemaan, mitä tuumasin Joikusta. En voinut kuin kehua tyttöjen onnistuneen tamman opetuksessa erinomaisesti, sillä Joikusta oli kuoriutunut osaava ratsu, vaikkei tamma luonteeltaan ollutkaan helpoimmasta päästä. Myös muuten tamma oli toimiva, vaikka olin etukäteen kuullut enemmän tai vähemmän jännittäviä tarinoita niin Joikun taluttamisesta kuin hoitamisestakin. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, ja käytyäni pikaisesti tyttöjen kanssa kahvilla lähdin tyytyväisenä ajamaan kotia kohti.

01.01.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Sofia W.
Seurasin itsenäistä alkuverryttelyänne sivusta, ja koko tuon ajan Joiku vaikutti käyvän jonkin verran ylikierroksilla. Tamma pysyi kuitenkin käsissä, joten menohalut tuskin olisivat haitaksi - puhtiahan tämänpäiväisessä treenissä tarvittiinkin! Verryttelyesteille päästäessä Joiku motivoitui silmin nähden ja unohti turhan hössöttämisen. Tukit ylittyivät keveästi ja juuri oikeasta kohdasta ponnistaen - Joiku oli erinomainen etäisyyksien arvioinnissa, ja vielä kun autoit tammaa tässä niin hyvin, ei yhdelläkään esteellä ollut pelkoa kompastumisesta tai muusta hämmingistä. Kerran Joiku tosin pääsi puikahtamaan yhden tukin ohi, mikä oli silkka huolimattomuusvirhe sinulta; sillä kertaa olit vähän omissa maailmoissasi ja ohjastit tamman epähuomiossa ihan väärään suuntaan. Tämän jälkeen kuitenkin skarppasit hyvin eikä vastaavia tilanteita enää syntynyt.

Risueste oli Joikun mielestä ilmeisesti varsin epäilyttävä, sillä siltä tamma kieltäytyi kahteen kertaan. Teit viisaasti päästäessäsi Joikun pitkin ohjin tutustumaan esteeseen. Kun tamma uskaltautui vähän nuuhkaisemaan risuja, menetti se mielenkiintonsa estettä kohtaan ja suostui hyppäämään sen mukisematta. Vesilätäkkö ei tammaa hätkäyttänyt, eikä se muutenkaan missään kohdin näyttänyt vierastavansa vettä. Niinpä vesitäytteinen trakehnerhautakin ylittyi tyylipuhtaasti ja pelottomasti. Viimeiseksi haasteeksi olin jättänyt coffinin, sillä ajattelin sen olevan este, jossa neuvoni olisivat eniten tarpeen. Ensimmäinen tukkieste sujui hyvin, mutta siltä Joiku laskeutui piirun verran väärässä rytmissä, mikä vaikeutti jonkin verran haudan ylittämistä. Toiseen tukkiin päästessänne olit kuitenkin saanut autettua tamman takaisin tasapainoon, ja sen yli selvisittekin mitä hienoiten. Valmennuksen lopuksi saatoin aiheellisesti kehua teitä; Joiku on kerrassaan erinomainen ja rohkea hyppääjä, ja yhdessä muodostitte osaavan ratsukon, jolla on hyvät yhteistyötaidot ja luottamus toisiinsa.

05.01.2014 Maastoestevalmennus, valmensi leahiiii
Tänään olikin vähän mielenkiintoisempi päivä, sillä valmennettavana oli vähän ristiriitaisempi tapaus, Joiku. Jo alkuverryttelyssä Joiku osoittautui hirveäksi työmyyräksi, mutta vilkuili ja stressasi hirveästi ruohokentällä olevia maastoesteitä. Ehkä tänään tyydytään vain avoimen maaston esteisiin, eikä lähdetä väistelemään puita metsään.
Alkuverryttelyn tehtävänä oli ravailla aluksi vain ympäri ruohokenttää tehden voltteja ja vaihdellen paljon suuntaa maastoesteiden ympäri, jotta tamma saisi niihin vähän lähituntumaa. Mukaan otettiin myös pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä, että Joiku oli varmasti avuilla. Välillä tahtoi olla vähän hätäistä hommaa, mutta ratsastajan pysyessä rauhallisena Joikukin malttoi mielensä. Laukatessa tamma päätti että nyt mennään, ja siinä hetken ratsukko saikin päästellä pieniä höyryjä laukaten aktiivista ja reipasta laukkaa. Pienen kävelytauon jälkeen alettiin tositoimiin !

Aloitusesteenä käytettiin n. 50cm korkeaa, ihan simppeliä yksittäistä tukkia. Kun ratsukko lähestyi ensimmäisen kerran estettä, ei siinä ehtinyt edes kissa sanoa kun Joikulle tuli pupu pöksyyn ja sen ilmeestä näki, että nyt tuli paniikki, joten päätöksenä oli ohittaa tukki ketterästi täydellä vauhdilla. Uusi yritys, ja tällä kertaa tultiin rauhallisessa ravissa. Pienen suostuttelun ja ehkä puolipakottamisenkin jälkeen saatiin hevonen tukin toiselle puolelle, ja saatiin muutama puhdaskin hyppy. Siirryttiin hyppäämään shettiskokoista risuestettä, jos vaikka hermopeppu suoriutuisi tästä vähän rauhallisemmin. Joiku lähestyi estettä stressittömästi, mutta huomatessaan risut esteen yläreunassa, se päätti vetää kunnon jumbohypyn ja varoa koskemasta risuja, jos ne nyt vaikka puree ! Ei siinä voinut kuin nauraa, ja uusi yritys. Kun esteelle otettiin vähän rauhallisempi lähestyminen, Joikukin suostui tekemään vähän matalamman hypyn. Tämän jälkeen siirryttiin isolle tukille ja tarkkuusesteelle. Ensin pitäisi selviytyä tarkkuusesteestä, pienestä kaarteesta ja vielä isosta tukista. Tarkkuusesteelle Joiku tuli keskittyneen näköisenä, ettei vaan mene ohi, ja hyppäsi tämän hienosti. Isolle tukille tultaessa iski pieni paniikki, mutta ratsastajan rohkaisemana päästiin senkin yli hienosti. Isommasta risuesteestä, vedestä ja banketistakin selvittiin useamman yrityksen ja pienen diivailun jälkeen. Loppuverryttelyissä Joiku näytti tyytyväiseltä ja jo rentoutuneemmalta, ja sai venyttää itseään alas eteen letkeän ravin tahdissa. Kun tamma sai vaellella omin päin pitkin ohjin, vesiesteen vesi näyttikin kelpaavan juotavaksi !

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: verryttelyä sileällä
tiistai: koulua
keskiviikko: puomeja
torstai: maasto
perjantai: vapaa
lauantai: koulua
sunnuntai: maasto

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi liikutuksen jälkeen jos hikinen, paitsi hellekeleillä (jolloin pesu ja takaisin pihalle).

Varusteet
Ratsataessa koulusatula, kolmipalat, tavalliset suitset ja pintelit etusiin. Hypätessä vaihdetaan yleissatula.