Jeilin Lemmonlilja VH18-018-0934

17.12.2024 iäkäs tamma siirtyi ikivihreille suunnitellusti, pää kauraämpärissä, tuttujen ihmisten rapsuttelemana. Liimaa jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Jeilin Lemmonlilja "Liima"	Kasvattaja	Jeili, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	153cm, tummanrautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, KERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.03.2018, 27v satunnainen (4v 19.04.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 80cm / 80cm / harrasteluokka

20.11.2019 Liima kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla!

11.06.2020 tammalle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimirimpsu.

31.01.2024 pikku hupukka pyöräytettiin Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun tuomareitten edessä. Saimme aihetta kakkukahvitteluun, kun Liima palkittiin KRJ-I -palkinnolla!

30.06.2024 kärräsimme hevosemme näytille Kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun, jossa Liima palkittiin odotetusti KERJ-II -palkinnolla. Juhlan paikka!

20.10.2024 esittelimme Liimaa rotulaatuarvostelun tuomaristolle. Kakkukahvit kilisteltiin heti seuraavana viikonloppuna; tammamme palkittiin SLA-I -palkinnolla!

© VRL-06066

Luonnekuvaus

Jostain syystä pirihiiren ja prätkäjonnen varsasta ei tullut minkäänlaista sähköjänistä. Se on pieni ihme, että sen sijaan saimme sellaisen perussuomenhevostamman. Se ei ole erikoisen eläväinen, eikä erikoisen kuolevainen (heh), vaan tuntuu ottavan elämän vain päivä kerrallaan vastaan. Hoitaessa Liima on hyvä laittaa kiinni, sillä sen verran siinä on eloa, että se hieman hilluu jos hoitaminen meinaa venähtää. Että ei se aivan pystyyn kuollut ole, vaikka (toisaalta onneksi) raudikolta jäikin perimättä vanhempiensa kyvyttömyys pysähtyä paikalleen sekuntia pidemmäksi aikaa. Muutoin tamma on sitten aivan perusasiallinen hevonen, jonka voi hoitaa, varustaa ja kengittää ilman ongelmia, eikä se eläinlääkärikään mitään suunnattomia slaageja saa aikaan. Lastaus- ja purkutilanteet tai matkustaminen eivät nekään tuota ongelmia. Liima on juuri niin peruskiva ja -mukava kuin hevonen vain voi olla. Ei siitä ehkä paljoa sanottavaa ole, vaan eipä ole moitittavaakaan!

Ratsuna Liima on sellainen perushevonen. Emme todellakaan voi ymmärtää, miten tällä suvulla saatiin aikaan näin perushevonen, mutta asia ei ihmettelemällä muutu. Tamma liikkuu pyynnöstä eteenpäin ja hidastaa pyynnöstä. Se tekee pyydetyt asiat nätisti, liikkuu pääasiassa omalla moottorillaan eteenpäin eikä vaadi ihmeitä ollakseen hyvä ratsu. Totta kai apujen kanssa tulee olla tarkka, kun Liima tekee sen mitä pyydetään - myös virheet, jos ratsastaja kerran siltä niitä pyytää. Vaikka Liimaa voisi haukkua tylsäksi, ei sillä ratsastaminen silti sellaista ole. Se on vain mukavaa: tamma liikkuu vaivattomasti, on kevyt ratsastaa ja reagoi juuri sopivan herkästi apuihin.
Esteillä Liima ei oikein tiedä, mihin jalkansa laittaisi. Se osaisi hypätä, mutta jotenkin kintut eivät vain löydä oikeita paikkojaan. Onneksi tamman laukkaa on helppo säädellä, joten kokenut ratsastaja löytää ponnistuspaikat hevosen puolesta. Liima kaipaa paljon rohkaisua ja tasaista ratsastusta, jotta saisi kaikki jalat onnellisesti esteen toiselle puolen. Vaikka jalkojen käytt ja asettelu on vähän mitä sattuu, niin muuta kroppaansa Liima sen sijaan osaa käyttää ihan hyvin, ja onnettomasta jalkatyöskentelystään huolimatta niin ponnistukset kuin laskeutumiset ovat yllättävän tasapainoisia. Se on se hyppyvaihe, jossa tapahtuu jänniä. Eihän tämän kanssa uskaltaisi maastoesteille ollenkaan, mikäli turvalliset, sujuvat hypyt eivät olisi mahdollisia! Plussapuoleksi mainittakoon myös Liiman rohkeus, se ei arastele mitään estetyyppiä ja lisäksi luottaa ratsastajansa harkintakykyyn sekä päätöksiin.

Kisapaikka vähän innostaa Liimaa pörisemään, mutta eipä se tee elämästä mitään numeroa vaikka saattaa puhkua ja puhista kuin pienoiskokoinen höyryveturi. Verryttelyt sujuvat yksittäisiä poikkeuspäiviä lukuunottamatta hyvin. Tässä meillä on sellainen oikein pätevä perushevonen, joka ei ehkä ole seuraava kouluratojen partaveitsi, mutta jota ei todellakaan hylätä huonon käytöksen vuoksi. Ei sillä, että tässä tallissa olisi kokemusta moisesta, ehei..

Sukutaulu

i. Lemmes KTK-III, SLA-II, VVJ-II, KRJ-III sh, vkk, 150cm	ii. Körömölli evm, sh, rt, 155cm	iii. Rist'nevan Raisu evm, sh, prt, 158cm
		iie. Mörön Oleanteri evm, sph, vrt, 145cm
	ie. Lemmin evm, sph, vkk, 145cm	iei. Lemmenleikki evm, sh, mvkk, 155cm
		iee. Hiivaaran Myrtti evm, sph, rt, 141cm
e. Tervasenkeli ✝ KTK-II, SLA-II, KRJ-I sh, vrt, 161cm	ei. Tervahemuli evm, sh, prt, 164cm	eii. Tervapiru evm, sh, mkm, 163cm
		eie. Repokallion Elämys evm, sh, vkk, 154cm
	ee. Valkian Ahaaelämys evm, sh, vrt, 157cm	eei. Viljovaaran Raudus evm, sh
		eee. Ahaa evm, sh

Jälkeläiset

s. 08.09.2021 sh-t. Ihtiriekko, i. Manan Majoilla, om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

24.02.2023 Hyppyhommia, kirjoittanut Tiikeri

Auton kello näytti kymmentä yli yhdeksän aamulla ja aurinko alkoi vilahdella puiden välistä. Olin aamulla aikaisin startannut autoni Tiikeriluolan pihasta ja aloittanut ajomatkan kohti Susirajaa. Ystäväni Lissu oli pyytänyt minua hieman treenaamaan rataesteitä Liimaksi kutsutun suomenhevostamman kanssa. Etukäteistietona Lissu ei osannut kuvailla tammaa muutakuin, että "Noh se on sellanen tavallinen kiltti ratsu. Ponnistuspaikkoja ei oikeen itse löydä". Päätin ottaa haasteen vastaan ja mennä testaamaan miten niin tavalliseksi haukutun suokin jalat nousevatkaan esteradalla. Saavuin Takapajulaan ja hetken päästä ajoin Susirajan pihaan, jossa Lissu jo odottikin minua. Vaihdoimme kuulumiset ja Lissu esitteli tallin sekä Liiman karsinan. Söpö pienehkö ruskea suokkitamma odotti minua karsinassa korvat höröllä. Katselin "ponia" hetken ja kysyin Lissulta onko hän varma, että tämä ei ole piekkari. Ei ole, rautiaalta löytyy säkää jopa 153cm!

Avasin karsinan oven ja astuin karsinaan. Liima haisteli minua kiinnostuneena. Sidoin tamman kiinni, sillä minulle kerrottiin sen osaavan myös liikuskella paljon niin halutessaan. Harjasin Liiman läpi pölyharjalla ja putsasin kaviot. Tamma ei ollut moksiskaan harjauksesta ja kaviotkin nousi hienosti. Seuraavaksi lähdin suunnistamaan kohti satulahuonetta. Se löytyikin nopeasti tallin keskiosasta ja Liiman varusteet melko alhaalta huonetta. Otin Liiman satulan, suitset ja suojat ja lähdin kävelemään takaisin karsinalle. Ripustin suitset karsinan eteen roikkumaan ja suojat laitoin maahan. Kävelin takaisin karsinaan satula kädessä ja nostin satulan selkään. Tamma ei hievahtanutkaan. Kiristin satulavyön ja laitoin suojat jalkoihin. Lopuksi laitoin vielä itselleni kypärän päähän ja Liimalle suitset, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti estekenttää.

Kentällä meitä odotti pieni esterata. Esteet oli aluksi 60cm korkeudella, mutta myöhemmin ne nostettaisiin 80cm korkeuteen, joka on Liiman kilpailukorkeus. Kiipesin selkään ja lähdimme kävelemään ympäri kenttää pitkin ohjin. Liiman askeleet tuntuivat pehmeiltä ja rauhallisilta. Muutaman kierroksen jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin taivutella tammaa käynnissä. Ratsastin ympyröitä ja kaarevia uria. Liima tuntui jäykältä ja vaati paljon eteenpäin pyytäviä apuja liikkuakseen kunnolla. Päätin nostaa ravin ja verrytellä Liimaa ensin ravissa josko käyntikin sitten paranisi. Ravissa jatkoin taivuttelua ja ympyröitä. Pikkuhiljaa tamma alkoi rentoutumaan. Nostin laukan ja pyysin Liimaa ensin reippaaseen laukkaan ympäri kenttää minä kevyessä istunnassa. Muutaman maiskautuksen ja pohjeavun jälkeen sain "poniin" vauhtia. Istuin alas ja aloin kokoamaan laukkaa. Laukan ollessa hyvin hallinnassa suuntasin kohti pitkällä sivulla olevaa pystyestettä verryttelyksi. Lähestyminen meni aivan plörinäksi, Liimalla meni askeleet sekaisin ja se hyppäsi aivan esteen pohjalta puomit tiputtaen. Noh en voi oppia tuntemaan tammaa ellei tule ensin virheitä. Seuraavalla lähestymisellä tiesin jo paremmin miten avustaa tammaa. Laskin mielessäni askeleita ja muutama askel ennen painoin pohkeet kiinni kylkiin, joten Liima lisäsi laukan tempoa ja sai askeleet sopimaan. Hyppy sujui hyvin ja taputin tammaa kaulalle. Jatkoin laukkaa kohti toisen pitkän sivun okseria. Pitkät lähestymiset tuntuivat Liimalle vaikeilta, joten tein päätyyn ensin voltin, jolla lyhensin lähestymismatkaa. Pienillä pohjeavuilla ennen estettä sain laukkaan lisää tempoa ja ponnistuspaikka osui hyvin kohdalleen. Pyysin esteitä nostettavan 80cm korkeuteen. Pystyesteen ja okserin lisäksi kentällä oli sarjaeste keskellä kenttää. Päätin hypätä sen suoraan korkeammalta, sillä yleensä esteiden noustessa hevosten askeleet osuvat paremmin oikeaan ponnistuspaikkaan.

Kiitin esteen nostajia ja nostin laukan. Lähestyin ensin pystyestettä reippaassa laukassa peppu kiinni satulassa. Tiiviissä istunassa pystyin nopeasti vaikuttamaan laukan tempoon löytäen hyvän ponnistupaikan. Liima ylitti esteen ketterästi ja tasapainoisesti laskeutuen. Jatkoin kohti okseria joka sekin ylittyi hyvin. Hieman laukan tempo hidastui okserin jälkeen, mutta pieni pohjeapumuistutus niin matka jatkui kohti sarjaestettä. Laskin mielessäni askeleiden sopivan ja istuin hiljaa. A-osa ylittyi hyvin, mutta sitten vauhti loppui ja Liima hienosti yritti vielä hypätä B-osan, mutta vauhtia ei ollut tarpeeksi, joten puomit tulivat alas. Taputin tammaa ja suuntasin esteelle uudestaan heti kun puomit oli nostettu. Annoin tamman taas hypätä itse A-osan, jonka jälkeen painoin pohkeet kiinni ja pidin vauhdin yllä B-osaa varten. Liima teki hienon hypyn B-osan okserille, joten taputin tammaa ja siirsin sen käyntiin. Lissu tuli kentälle juttelemaan ja kerroin havannoistani Liiman kanssa hyppäämisestä. Tamma vaikutti erittäin kivalta ja todella yritteliäältä! Ravasin hetken pitkällä ohjalla, jonka jälkeen kävelimme muutaman kierroksen ennenkuin kävelin kaartoon. Taputin Liimaa ja hyppäsin alas selästä. Katsoin kelloa ja totesin Lissulle, että minun pitää lähteä ajelemaan seuraavaan paikkaan. Ojensin Liiman ohjat Lissulle ja kiitin käynnistä sekä hevosen lainasta. Sanoimme heipat ja lähdin kävelemään kohti autoani.

10.06.2023 Kouluvalmennus, kirjoittanut Knipse

Viimeisimmästä pitämästäni valmennuksesta oli vierähtänyt jo tovi, mutta siinä minä taas seisoin kentän laidalla niin asiantuntijan oloisena. Edessäni norkoili Liimaksi ristitty suomenhevostamma rennosti päätään roikottaen ja hännän hätistellessä ahkerasti pieniä kiusankappaleita. Käsky valmentamaan oli tullut itseltään Lissulta, joten tässä sitä nyt oltiin.

Aivan aluksi annoin ratsukon tehdä omatoimista verryttelyä, samalla kun kasasin toiselle pitkälle sivulle kuuden puomin jumppasarjan ja toiseen päätyyn voltille neljä puomia. Tänään keskittyisimme Liiman jalkatyöskentelyyn, jota olin jo alkuverryttelyssä tarkkaillut puuhailujeni ohessa. Liima liikkui tänään oikein kivasti ja kuunteli tarkasti kaikki ratsastajan ohjeet. Sen askel oli ehkä hieman maata laahaavaa ja askelluksesta puuttui sellainen päättäväinen tahti. Mutta onneksi tänään keskityttäisiin juuri noihin seikkoihin.

Pyysin ratsukkoa ensimmäisen kerran pitkän sivun puomeille tahdikkaassa ravissa.
"Hae hyvä tempo jo hyvissä ajoin ennen puomeja ja pidä se koko pitkän sivun ajan", ohjeistin Lissua. Liima tuntui havahtuvan keskellä puomeja vasta siihen, että nyt pitäisi oikeasti vähän jumpata ja käyttää niitä jalkoja. Näinpä ensimmäinen kerta meni aika räikeästi vielä puomeja kolistellessa. Pyysin Liiman ja Lissun heti uudestaan pitkälle sivulle ja olin hyvin tyytyväinen, kun Liima tuntui nyt olevan täysin kartalla siitä missä mentiin. Kahden kertauskerran jälkeen pidensin puomien välejä niin, että Liima joutuisi nyt venyttämään askeltaan jokaiseen väliin. Tamman askel venyi todella kauniisti ja yllätyin millaista liikettä Liimasta saikaan irti. Viimeiseen puomiväliin tamma tosin jostain syystä yritti mahduttaa kahta askelta yhden sijaan ja tämä sai sen jalat hetkellisesti solmuun suoran lopussa. Kun askelta oltiin venytelty tarpeeksi, seuraavaksi kavensimme sitä. Pieniin puomiväleihin Liima osui jo tosi kivasti ja askeleessa alkoi nyt puomien ulkopuolellakin näkyä terävyyttä ja ilmavuutta. Koko hevonen kantoi itseään heti paljon paremmin.

Tismalleen samat tehtävänannot tehtiin myös toiseen suuntaan ja ne sujuivat jo huomattavasti kivemmin. Pyysin lopuksi ratsukon kentän päähän kasaamalleni voltille, jossa oli neljä puomia. Muistutin Lissua sisäpohkeesta, jolla tukea Liimaa, ettei tämä lähtisi kaatumaan liikaa sisäänpäin. Nyt myös voltilla yritimme säilyttää askeleen tahdikkuuden ja hevosen hyvän ryhdin. Jumppailimme jälleen pidempien ja lyhyempien askelvälien kanssa molempiin suuntiin ja oli ilo huomata kuinka vaivattoman näköisesti Liima tuntui jo melkein liitelevän voltilla näyttäen todella upeaa ravia.

30.06.2024 Palkintotamman kuulumisia

Elämä Susirajassa on ollut aika hiljaisen rauhallista, ainakin sen suhteen, ettei näiden hevosten kanssa nykyään kamalasti käydä missään. Edes sen Rohmun, joka piti jo vuosikausia sitten viedä tie mihin kissanristiäisiin, mutta joka edelleen on vailla niitä palkintoja. Tämä Liima sen sijaan on saatu puunattua ja vietyä näytille, tänä vuonna jopa kahteen kertaan! Ensimmäiset palkintokakkukahvit kilisteltiin tammikuussa, kun tamma palkittiin KRJ-I -palkinnolla. Tänään meriittiriviin lisättiin odotettu KERJ-II -palkinto, kakkukahvit järjestetään ensi viikonloppuna. Aina on hyvä syy leipoa kakku talliporukalle!

Molemmat laatuarvostelupäivät, niin se tammikuinen kuin tämänpäiväinen, sujuivat oikein hyvin. Tietysti Liima vähän pörisi ja pärisi, koska sillä oli jännää ja kivaa, mutta sen korvat, keskittyminen tai käytöstavat eivät kadonneet mihinkään. Fiksu hieno hevonen, perusvarma suorittaja silloinkin kun on vähän jännää. Ja miten hurjan ylpeän oloinen Liima olikaan tulosten luvun aikana, kun sitä rapsuteltiin ja kehuttiin! Suupielistä livahtaneet sokeripalatkaan eivät varmasti ainakaan vähentäneet tamman tyytyväisyyttä.
Seuraava etappi lienee rotulaatuarvostelu joskus hamassa tulevaisuudessa. Heinäkuun Liima saa vain olla, osin siksi, että jokainen laatuarvostelun on kesälaitumella, osin siksi, että heinäkuu betonoitiin jo alkuvuodesta Liiman lomakuukaudeksi eikä tässä ole ilmennyt aihetta aikataulumuutoksille. Säät ovat suosineet, ainakaan toistaiseksi hevoset eivät ole kertaakaan karanneet eivätkä Viitaperän lampaat ole eksyneet Susirajan laitumille, tuntuvat enempi karkailevan tuonne Tuonisen suuntaan. Liima pääsee oikein kunnolla hunningolle olemaan yötä myöten pihalla pupeltamaan vihreää laidunruohoa kivassa tutussa tammaporukassa! Kunnon kesäloma, rauha ja akkujen lataus tekee hevosillekin hyvää.