Fiktion Rekyyli VH18-018-0778

07.11.2020 Kyylä jouduttiin lopettamaan. Ruumiinavauksessa paljastui suolisolmu.

Nimi	Fiktion Rekyyli "Kyylä"	Kasvattaja	Milja, Fiktio, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	143cm, punarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, ERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 24.03.2018, 16v satunnainen (3v 14.04.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he B / 110cm / 90cm / helppo

10.10.2018 Ristikallio RCH tuom. reibili

20.11.2018 tarjosimme Kyylää kantakirjaan P-suunnalle. Ori palasi kotiin KTK-II -palkittuna.

28.05.2020 puskaferrarillemme myönnettiin Championin arvonimi.

31.05.2020 pörheä pikkuorhi palkittiin ERJ-II -palkinnolla!

20.06.2020 Kyylää juhlittiin melkoisilla kakkukahveilla, kun ori palkittiin SLA-I* -palkinnolla!

Marraskuussa 2020 Kyylälle myönnettiin VIR MVA Championinsa eteen.

Rakenne + pää © Fiktio, ratsastuskuvat © VRL-01080

Luonnekuvaus

Kyylä on sairaan nopea ja värikäs. Se kunnioittaa ihmistä hienosti, ei juokse yli tai ryntää päältä, mutta sen vauhtivarpaat luovat omat raaminsa sille, miten orin kanssa kuuluu käyttäytyä. Kyylää ei koskaan voi estää täysin olemasta pieni taskuraketti, mutta toisaalta sille ei ole tarvekaan, jollei jostain syystä ole tiukkapipo typerys, jonka mielestä kaikkien hevosten tulee olla pystyynkuolleita lapasia.

Vauhdikas on myös hoitotilanne, lähinnä siksi, ettei Kyylää juuri kiinnosta olla puleerattavana pidempiä aikoja vaan se alkaa levottomaksi. Onhan se tavallisestikin hieman steppailevaa tyyppiä, mutta kun ori kyllästyy, se alkaa hyppiä pystyyn ketjuissa, kiemurrella ja on sekin päivä nähty, kun raudikko on kääntynyt ketjuissa vallan toisin päin. Siis takamus toiseen suuntaan, ei nyt sentään päälleen seisomaan. Tuskinpa sekään ketään yllättäisi, jos sellainen päivä tulisi vielä vastaan. Kun Kyylän hoitaa ripeästi kuntoon, se on mutkaton ja asiallinen hoidokki. Sama pätee eläinlääkäriin ja kengittäjään, mikä on tietenkin ikävää, jos kaviot kaipaavat pidempää huoltoa. Niissä tilanteissa kevyt rauhoite huuleen on ainoa oikea ratkaisu, sillä Kyylä ei venkoile ilkeyttään vaan energisyyttään ja tylsyyttään.
Kyylä on taluttaessa sellainen steppailija. Se kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, ei tule päälle, eikä sen puoleen ole kiskomassa joka suuntaan. Se vain teputtelee, yleensä pienellä ravilla, taluttajan vieressä. Ori teputtelee tarhasta talliin, tallista kentälle, ja kaikkialle siltä väliltä ja sen ulkopuolelta. Myös hevosrekkaan pitää teputtaa, joten Kyylä kannattaa lastata ensimmäisenä, jotta se ei hermostuta muita hevosia. Orilla on ärsyttävä tapa kuopia, kun auto seisahtuu, mutta muuten se matkustaa varsin asiallisesti.

Vauhtia ja epävaarallisia tilanteita tuntuu olevan Kyylän motto satulan alla. Se on taskuraketti hyvässä ja pahassa omalla tavallaan, mutta ryöstäminen ei kuulu orin tapoihin. Se saattaa tikuttaa eteenpäin kuin singerin ompelukone ja vaikuttaa siltä, että katoaa pian taivaanrantaan, vaan aina Kyylän saa kyllä hidastettua käyntiin jos tosissaan haluaa. Tällöin siinä tuppaa kuitenkin olemaan kaksi vaihdetta: käyntiä tai täysiä. Kaikki muu vaatii vaivannäköä ja rautaista vatsalihaksistoa, sillä ori valuu helposti tyhjäksi edestä - ei se nyt niin iso ongelma ole, jos ainoa toive on saada se hidastettua käyntiin, mutta isompi ongelma, jos tarkoitus on ratsastamalla ratsastaa.
Kyylää täytyy ratsastaa paljon jalalla ja pidättää istunnalla. Se ei ole mikään kouluratsu. Se siitä on sanottava. Parhaimmillaankin orilla ratsastaminen on vain mukiinmenevää, elämys se ei ole juuri koskaan, ei ainakaan sileällä. Kyylä ei ole tarpeeksi herkkä istunnalle, eikä tarpeeksi kuuliainen ohjalle, jotta sen ratsastaminen tuntuisi siltä, että sen selässä voi oikeasti tietää, mitä tekee. Ei ori pahinta laatua ole, mutta ei parastakaan.

Kyylällä on huomattavasti miellyttävämpää hypätä kuin ratsastaa sileällä. Sillä piisaa edelleen vauhtia ja askel ei aina ihan passaa, mutta orilla on erinomaienn hyppytyyli ja se yhdistettynä kykyyn venyä tiukoissa tilanteissa tekee siitä erinomaisen estehevosen. Aivan aloittelijoiden tai vauhtia pelkäävien käsiin Kyylä ei sovi, sillä sen kanssa hitaan radan tekeminen ei oikeastaan onnistu. Se vaatii samantyyppistä ratsastusta kuin sileällä: paljon jalkaa ja istuntaa, vähän ohjaa. Sekä pelkäämätöntä asennetta, sillä orin vauhtia ei saa turhan hitaaksi millään vippaskonstilla vaan sen kanssa tehdään nopeita ratoja, aina.
Reipas ja rento Kyylä on iloinen maastokaveri. Sen kanssa on mukava käydä reippailla lenkeillä, sillä se ei vähästä hätkähdä, toimii niin yksin kuin porukassa ja on aina valmis lenkille. Maastoesteet ovat Kyylälle parasta, mitä se tietää ja siellä onkin myös ratsastajan mukavaa nauttia vauhdin hurmasta ja hevosen hyvistä hypyistä.

Kisoissa ori ei juuri eroa kotioloista. Se saattaa olla jopa hieman helpompi käsitellä ja ratsastaa, kun se saa suunnata huomiotaa ympäristön tapahtumiin sen sijaan, että se hilluisi ja huojuisi sinne tänne. Kyylä vaatii huolellista ratsastusta myös kisoissa, mutta etenkin esteillä ja maastoesteillä sen kanssa on varsin helppoa yltää nappisuorituksiin. Orin nopeus ja hyvä hyppytyyli pelastavat paljon tilanteissa, joissa askel ei ehkä sovi tai ratsastaja ei saa sitä aivan kuuntelemaan itseään.

Sukutaulu

i. Toivon Salaisuus ✝ KTK-III, SLA-I, ERJ-I sh, prt, 152cm	ii. Rönsyrölli ✝ sh, rt, 157cm	iii. Rymyrölli evm, sh, prt, 161cm
		iie. Versotar evm, sh, tprt, 156cm
	ie. Toivon Kipinä ✝ YLA2, SLA-II, ERJ-II, KERJ-III sh, prt, 153cm	iei. Vesseli evm, sh, sysrt, 158cm
		iee. Toivotar evm, sh, vprt, 154cm
e. VIR MVA Ch Koistilan Lakka ✝ KTK-III, KRJ-I sph, prt, 147cm	ei. VIR MVA Ch Hölkyn Jörö YLA3, KTK-I sph, prt, 141cm	eii. Hölkyn Elementti evm, sph, tprt, 140cm
		eie. Emmaliina evm, sh, vrt, 153cm
	ee. Ch Annukka ✝ KTK-III, KRL-III sph, rt, 150cm	eei. Aappo evm, sh, prt, 155cm
		eee. Inkeri evm, sh, rt, 150cm

Jälkeläiset

s. 05.03.2019 sh-o. Sahramisabotaasi, e. Turmeltajan Pottupuutarha, om. Serena, VRL-09334
s. 16.01.2020 sph-o. Kalaonni Kaislikossa, e. Salavilli Sillivalas, om. alina (VRL-14858)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Päiväkirja & valmennukset

01.02.2020 Kyylä, elämä ja teot, kirjoittanut Lissu T.

Ostaessamme Kyylän Fiktiosta odotuksemme olivat kovat, mutta voin hyvillä mielin todeta pikkuraudikon lunastaneen ne kaikki. Ori on oikea tykki! Taskurakettimme on näyttänyt kyntensä (kavionsa?) kolmen lajin kilpakentillä pyyhkien pöytää erityisen hienosti VSR:n Cupeissa. Yleispainotteisuudestaan huolimatta Kyylä on ihan ehdottomasti esteratsu, ei pelkästään kapasiteettinsa vuoksi. Sillä on kyky venyä tiukoissa tilanteissa, hyvä hyppytekniikka, sopiva pääkoppa, rohkeutta kylmähermoisuutta sekä ennen kaikkea rakkautta lajiin. Kyylästä näkee, tuntee, miten se nauttii hyppäämisestä, ja se riemu muuten tarttuu ratsastajaankin. Tämmöisen raketin kanssa sitä tuntee välillä olevansa vähän turhankin taitava, kun ruusukkeita tulee sieltä sun täältä. Onneksi, onneksi Kyylä ei ole mikään autopilottimallin hevonen, joka ponnistaa aina oikeasta kohdasta kiikuttaen paskahalvauksen partaalla olevan ratsastajan aina maaliin. Jos tämä hevonen olisi kaiken päälle totaalihelppo ja itseohjautuva, jokin keltainen saattaisi nousta korvien väliin Kyylän kisamenestystä katsoessa..

Cupkisailua lukuun ottamatta Kyylä on aika lailla eläköitynyt. Sen kanssa käydään välillä Takapajulan ratsastuskoulun yksityisvalmennuksissa (pääasiassa istuntatreeniä ratsastajalle), kotivalmennukset oman väen tai palkatun valmentajan voimin ovat rata- tai maastoesteitä. Suurin osa ”hulinasta” on kuitenkin takanapäin, Kyylää liikutetaan aktiivisesti, mutta enempi se on oloneuvos kuin kilpuri. Liikkuva oloneuvos, mutta kuitenkin. Pikkuorin maastopäivävuoroista käydään välillä ihan tappelua, nyt kun emme narrin kanssa voi vedota siihen, että ”me kisaamme, meillä pitää olla se perstuntuma” ja muut kootut selitykset siihen päälle.

Mikäli Kyylältä kysytään, vuoden 2020 paras juttu on todennäköisesti sen uusi, ihana, limenvihreä kahvapallo. Harvoin hevonen on niin silminnähden innostunut ja onnellinen kuin Kyylä palloaan retuuttaessaan! Pari kertaa pallo on eksynyt naapuritarhaan, kun Kyylä on lingonnut pallonsa laajassa kaaressa aitojen ylitse, kertaalleen suoraan Rahka-paran takamukseen. Uudet maastoesteet saattavat haastaa Limevihreän Lingon, mutta tokkopa tälle vuodelle löytyy mitään tuota kahvapalloa hienompaa.
Mikäli meiltä kysytään, vuoden 2020 paras (Kyylä)juttu on, todennäköisesti ja toivon mukaan, pikku-Kyylä. Tamma on ollut valittuna iät kaiket, mutta nyt on vihdoin ja viimein aika potkaista suunnitelma toteutuksen asteelle!

24.04.2020 Estevalmennus, valmensi Oona (VRL-11983)

Valmennettavana oli varsin vauhdikkaan oloinen suomenpienhevosori. Annoin ratsastajalle vapaat kädet verrytellä hevosta ensin sileällä, samalla kun rakentelin itse valmennuksessa mentäviä estetehtäviä. Sivusilmällä seurailin kuitenkin, miten ratsastaja otti oria kuulolle. Koska vauhtia löytyä runsaasti, pyysin ratsastajaa tekemään paljon siirtymiä ja etsimään oriin rentoutta sekä rauhallisuutta, sillä uskalsin epäillä ettei esteillä vauhti ainakaan hyytyisi. Esteiden ollessa valmiita, otin ratsukon ratsastamaan neliötä, josta kaksi sivua mentiin laukassa ja kaksi ravissa. Kyylä innostui tehtävän laukkaosuuksista ja rentous hävisi, vaihtuen tikitykseksi, joten päädyimme jättämään siirtymiset pois ja keskittymään aluksi ravin työskentelyyn ja sen jälkeen laukkaan. Kun askellaji pysyi samana, saatiin ori hyvin kuulolle. Kyylä oli nätissä ja rennossa paketissa, kuunnellen ratsastajat pidätteet hyvin.

Pienten välikäyntien jälkeen lähdettiin tulemaan kahden esteen linjaa. Linjalle tultiin sisään ravissa ja ensimmäinen este oli ravipuomi-ristikko, jolta 5 laukka-askelta okserille, joka aluksi oli kuitenkin pystynä. Kentän keskelle oli laittu I-kirjaimen kohdalle kavaletti, jolle lähestyttiin vinosti, suorittaen laukanvaihto ja suunnan muutos. Toisella pitkällä sivulla oli identtinen tehtävä kuin ensimmäisellä. Ensimmäinen kerta linjalla sujui oikein rauhallisissa merkeissä ja Kyylä hyppäsi energisesti, mutta rauhallisessa tahdissa. Laukkatehtävän jatkuessa ja päästessä vinolle linjalle, pakka levisi. Kyylä lisäsi omatoimisesti vauhtia ja vaikka ratsastaja teki pidätteet, menivät ne läpi viiveellä. Päätyyn jouduttiin tekemään muutama kontrollivoltti, jotta ori saatiin takaisin raville. Ravilla lähestyttävä linja sujui taas rauhallisesti. Tehtävä otettiin uudestaan ja pystyt muutettiin oksereiksi. Tehtävään lisättiin myös linjan jälkeiset kontrollivoltit, jotta tahti saataisiin säilymään tasaisena koko tehtävän läpi. Kyylä suoritti ensimmäisen linjan korvat hörössä ja hyvällä ilmavaralla. Pidätteet edelliskertaan verttauna meni nopeammin läpi ja kontrollivoltin kautta tahti saatiin pysymään samana. Nyt myös kavaletin päällä tehty vaihto oli rauhallisempi, vaikka vauhtia löytyikin. Viimeinen linja suoritettiin myös varsin mallikkaasti. Finaalikierros tehtiin ilman voltteja. sillä kilparadallakaan niitä ei saisi ratsastaa. Kyylä lähti tehtävään varsin vauhdikkaasti, mutta ratsastajan istuessa alas ja tehdessä pidätteen, ori siirsi hyvin painoaan takaosalle ja otti pidätteen vastaan. Vaihto oli vauhdikas, mutta rento ja ratsastaja sai Kyylän hienosti takaisin raville ennen viimeistä linjaa. Viimeinen linja suoritettiin vauhdilla ja paikka okserille osui hieman pohjaan. Oria tämä ei kuitenkaan pidätellyt ja Kyylä hyppäsi puhtaasti, ilmavaran kera esteestä yli. Loppuverryttelyt ratsukko suoritti itsenäisesti ja orin ollessa rento ja rauhallinen, saivat he luvan siirtyä kävelemään loppukäyntejä.

14.05.2020 Kouluvalmennus, valmensi Tuire (VRL-00345)

Jotenkin kummasti olin taas päätynyt sinne piskuiseen kyläpahaseen, jota Takapajulaksikin kutsutaan. Sinne ihan asianmukaisella nimellä varustettuun talliin, Susirajaan. Nimittäin viimeksi kun täältä illansuussa lähti pois, sain olla tyytyväinen, että mies oli juuri päivittänyt auton pitkät valot, koska ei sieltä olisi muuten nähnyt ajaa poiskaan! Ja tänään kun saavuin paikalle, niin Lissu kehtasi kertoa, ettei tämän päiväinen ratsu ole mikään kouluhevonen, mutta halusi silti koulutreenin sen kanssa tehdä.

Ja nopeasti sen kyllä näkikin, ettei naisen alla tikkaava punarautias liinaharja paljon huomioinut istunnan vihjeitä tai ohjistakaan annettuja pyyntöjä.
"Eli tota joo, jos nyt vaan otat tiukemman otteen siitä", ohjeistin ratsastajaa. Hiljaa toivoen, että ori kuuntelisi edes vähän paremmin, kun ei saa ihan valtoimenaan päätään viskoa. Eihän se mikään vaativan tason ratsu ollutkaan, hyvä että helppo B -ratoja sai virheettömästi suoritettua. "Sitten tuutte tuolla ravissa, teette tähän kolmikaaren ja täällä siirryt takaisin käyntiin", kerroin osoittaen ensin lyhyttä sivua, sitten pitkää ja lopuksi toisen lyhyen sivun puoliväliä.

Kyllä se ravi onnistui, mutta eipä me pyydetty perusravia kummempaa. Kiemuralla ensimmäinen kaari meni ihan nätisti, mutta päästessään takaisin uralle, olisi Kyylä halunnut jatkaa suoraan, joten Lissu sai ihan tosissaan vääntää oria ohjista, että se palasi kiemurauran pariin.
"Okei, koitas ensi kerralla siinä kaarteessa siirtää toista kankkuas selkeesti sinne kaaren suuntaan. Ja kun ei toi näytä välittävän miten paljon sä ohjista sitä revit, niin ohjaa vaan kovemmalla kädellä. Ja sit jos ens kerralla saisit sen käyntiin siinä puolivälissä lyhyttä sivua, eikä vasta kulman jälkeen."

Toistettiin samaa mantraa vielä kolmesti, kunnes se alkoi oikeasti jo sujumaankin. Liekö Kyylä väsähti saman toistamiseen ja tajusi, että pääsee muihin hommiin, kun suostuu tekemään mitä pyydetään. Lopuksi pistin ratsukon harjoittelemaan askellajin vaihdoksia niin, että lyhyellä sivulla aloitettiin keskiravissa, kulmassa nostettiin harjoituslaukka, joka pudotettiin harjoitusraviin ennen seuraavaa kulmaa ja lyhyen sivun jälkeen tehtiin käynnissä pitkä sivu.

Ja ihme kyllä se onnistui ratsukolta heti ekalla yrittämällä!
"No niin, nyt näät että kyllä se kuuntelee, kun sitä tarpeeksi vaan käskee", sanoin kun annoin heidän aloittaa jäähdyttelyt.
"Joo, tuntuu vaan tyhmältä varsinkin ne kiemuraurat. Aivan varmana roikuin jo puoliksi pois satulasta viimeisellä kerralla."
Naurahdin ja vastasin, että ihan totta hän turisi. Vähän vielä jos olisi painottanut enemmän, olisi hän varmaan tullut jo alas.

14.05.2020 Kouluvalmennuksen ratsastajanäkökulma, kirjoittanut Lissu T.

Voi ny helevetti, totesin hiljaa itsekseni, ja ehkä vähän ääneen puhistenkin kerätessäni ohjia sekä ammattiylpeyteni rippeitä Kyylän selässä. Kyllä, olin itse pyytänyt ja palkannut Tuiren valmentajaan, ja kyllä, nimenomaan minua ja Kyylää kouluratsastuksen saralla. Mokoma idea tuntui silti ihan kammottavalta virheeltä heti alkuunsa pikkuorin viskellessä päätään tikutikusingerraviaan esitellen. Sellainenkin ratsastustaiteen Grand Prix -liike kuin kolmikaarinen kiemuraura ihan perusravissa herranen aika sujui niin ja näin, kun ensimmäisen kaarteen jälkeen pikkuherra Kyylä olisi mielellään jatkanut uraa pitkin. Se kaari meni sitten ihan pipariksi, eikä varmasti ollut kaunista katsottavaa, kun minä väänsin hevosen puoliväkisin takaisin uralle käyttäen ihan liikaa painoapuja, pohkeita, ohjaa. Totta kai vika on minussa, kun hevonen ei vähempään reagoi, mutta kyllä oli taas voittajafiilis. Tuiren äänensävystäkin huomasi, ettei hän ollut aivan vakuuttunut, no, mistään, enkä voi kyllä häntä siitä syyttää. Kyylä taas ei ollut moksiskaan, ei ronskista ratsastuksesta tai siitä, ettei saanutkaan tehdä mielensä mukaan. Sitkeästi se kyllä yritti seuraavillakin toistoilla, kunnes kaiketi antoi periksi, teki, mitä pyysin ilman omia navigointiyrityksiä. Sain käyttää vähemmän sitä ohjaakin, ratsastaa melkein jopa mahdollisesti siististi. Ja tiesin jo tässä vaiheessa, että tulisin tutisemaan sellaisessa maitohappohorkassa valmennuksen päätteeksi, ettei mitään rajaa.

Onneksi, onneksi seuraava tehtävä, askellajivaihdokset (aloitus lyhyeltä sivulta keskiravissa, kulmasta harjoituslaukka, ennen seuraavaa kulmaa harjoitusraviin ja lyhkäsen sivun jälkeen pitkä sivu käynnissä) onnistui kerrasta!! Tosin kyllä minä sellaisella Väyrysmäisellä itsevarmuudella ja omiin kykyihini uskoen lähdin yrittämään.. siis tehtävää ratsastamaan. En voi parhaalla tahdollakaan väittää, että Kyylä olisi jotenkin herkistynyt, koska sitä se ei ollut. Sen verran vastaanottavaisempi pikkuori oli, että se kuunteli, keskittyi paremmin. Mukiinmenevä. Ei vieläkään turhan herkkä istunnalle tai pohkeille, eikä tosiaan niin kuuliainen ohjalle kuin voisi aikaisemman farssin jälkeen toivoa. Miten tämän kanssa on tehty yhtäkään kunnon koulurataa tuomareiden edessä..
Hyvät puolet? Tuire ei haukkunut minua aivan pataluhaksi, vaikka me molemmat tiedämme, ettei se ollut mitenkään päin parasta ratsastusta minulta. Lisäksi selkään liimautunut paita sekä kypärän alta valuvat hikinorot ja jokseenkin joka lihaksesta tietoinen olevaisuuteni kertoivat, että tämän valmennuksen aikana tuli tehtyä töitä. Ja Kyylä.. no, ori parani loppua kohden. Kolmikaarinen kiemuraura tosin oli niin järkyttävä esitys, että sitä on ihan pakko treenata, kunnes voin hyvillä mielin lähettää treenisuorituksesta videon Tuirelle. Sellaisen, missä en roiku hevosen kyljellä.