Salavilli Sillivalas VH19-018-0286

NimiSalavilli Sillivalas "Silakka" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri148cm, punaruunikko MeriititKTK-II, SLA-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 27.02.2019, 11v
satunnainen (4v 20.03.2019)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 100cm / 90cm

30.04.2018 ihanainen Silakkamme tanssahteli KTK-II -palkinnolle suomenhevoskantakirjan ylimääräisessä tilaisuudessa.

20.11.2019 palkintokala! Rotunsa laatuarvostelusta pikkuruunikko kantoi kotiin SLA-I -palkinnon.

© KKJ

Luonnekuvaus

Silakka varmaan suuttui nimestään, tai sitten sen vanhemmat eivät kerta kaikkiaan sopineet toisilleen. Joka tapauksessa pikkutamman luonne on sen mukainen, että jotain meni metsään. Kivasti ruunikoltamme löytyy kapasiteettia ja se on sievä kuin sika pienenä, mutta se luonne! Kaiken pitäisi mennä, kuten Silakka haluaa, ja jos ei mene, se menettää hermonsa todella nopeasti. On huvittavaa, kun hevonen kuopii tarhassa kun ei saa juotua tarpeeksi nopeasti. Se taas ei ole niinkään huvittavaa, kun tamma koettaa tehdä vastaavaa silloin, kun sen ei omasta mielestään tarvitsisi väistää ihmistä eikä mennä traileriin eikä oikeastaan väistää pohjettakaan. Ja mitä näitä muita tilanteita nyt onkaan, kun hevosen pitäisi totella, väistää, tehdä jotain, ja hevonen asiasta aivan toista mieltä.

Valitettavasti emme ole keksineet mitään täydellisen toimivaa kikkakolmosta Silakan hoitotoimenpiteitä helpottamaan. Kyllähän tämäkin hevonen on tapakasvatettu (ilmeisen huonolla menestyksellä), eikä hoitajan tarvitse pelätä hoidokkinsa saavan ahdistuskohtausta pesupaikan kaivosta, suihkepullojen äänestä, lähestyvästä matolääketubista tai mistään muustakaan. Ongelma on siinä, ettei Silakka välttämättä halua. Mitään. Ei seistä nätisti paikoillaan, ei avata suutaan, ei nostaa jalkojaan, ei oikeastaan olla edes harjattavana. Sellaisina päivinä ruunikko kuopii, näykkii ilmaa (ja joskus mokoma tähtää käsivarteen), vinkuu, kuopii vähän lisää, repii silpuksi kaiken minkä hampaisiinsa saa ja jos ei muuhun yllä, niin sitten tamma järsii ketjuja. Eikä varmasti tee mitään, mitä ihminen siltä pyytää, ennen kuin asiasta on väännetty viidestä viiteentoista minuuttiin. Sitten on niitä päivinä, joina Silakka seistä nököttää nätisti paikoillaan toimien juuri niin asiallisesti kuin fiksun, tapakasvatetun hevosen kuuluukin. Kukaan ei ymmärrä tämän suomenhevosen sielunmaisemaa.
Ketju turvan päällä kuskattava Silakka saattaa olla hieman rynnivää sorttia. Sen kanssa on tehty huolellisesti töitä, jotta sitä voisi taluttaa suhteellisen vaivattomasti, mutta tammaa on pakko pitää silmällä, eikä sen kanssa voi oikein tehdä rentoja lenkkejä. Lastautuminen on vaikeaa. Helpoimpinakin päivinä sitä täytyy avittaa liinalla takaa, vaikeimpina päivinä tekee mieli jättää Silakka matkasta. Tamma menee kyllä traileriin tai rekkaan pisimmilläänkin vartissa, mun maanittelee ja pakottaa luovalla otteella, mutta että ottaa päästä. Kun elikko on siellä kuljetusvälineessä, sillä ei ole hätäpäivää, eikä poistulemisen kanssa ole kiire. Välillä tekee mieli jättää Silakka asumaan sinne.

Jos tämä hukkalapsi on satavarmasti jotain, niin älykäs. Totta kai se vastahankainen, kiukutteleva, tuulella käyvä nelijalkainen on sitä älykästä osastoa! Silakan harvinaisen suuret älynlahjat käyvät ilmi parhaiten ratsun hommissa; pientamma oppi uutta nopeasti, ja vaikkei kapasiteetti nyt vaativiin luokkiin asti ylläkään, Silakka osaa tempun sieltä, toisen täältä. Esteradoilla ruunikko näkee ponnistuspaikat, tietää, milloin lähestyminen on totaalisen umpihuono eikä este ole ylitettävissä.
Mutta. Se mutta. Silakka, älykäs hevonen kun on, oppii myös nopeasti lukemaan uutta ratsastajaansa, ja tamma tajuaa ja tietää hyvin nopeasti, missä asioissa voi vähän löysäillä ja laiskotella minkäkin ratsastajan kanssa. Valitettavasti kaunis kasvattimme tietää myös jokusen keinon keskeyttää treeni kokonaan, jos työnteko ei ihan nappaakaan.
Pitkät, irtonaiset, väljät ja suorat liikkeet, hyvä yliastunta ja tasapaino. Elastisuutta ja säätövaraa löytyy, laukka pyörii hyvin, liikkeet saisivat olla vähän korkeammat. Pääpiirteittäin Silakka on kuitenkin vähän parempi keskiveroliikkuja. Siis silloin kun neitiä sattuu huvittamaan. Silakka on vahva helppo A -kouluratsu, joka osaa kaiken prikulleen oikein eikä haparoi yhtään ollessaan suopealla, työskentelylle otollisella tuulella. Mikäli tammaa ei kiinnosta, se lipsuttelee apujen läpi tai ignooraa ne kokonaan, tekee täysstoppeja tai vaihtoehtoisesti säntää pää viidentenä jalkana ihan muualle kuin ratsastaja pyysi. Myös pukittelu, äkilliset suunnanmuutokset ja muut täysin hyväksymättömät ilkityöt kuuluvat vastahankaisen Silakan taidonnäytteisiin. Niinä päivinä, kun Silakkaa huvittaa tehdä mitä siltä satutaan pyytämään, ruunikko on kevyt ratsastaa, helppo koota, todella näppärä koulupeli, josta ei ikinä arvaisi, millainen työmaa pari hyvää raviaskelta voi huonoina päivinä olla.

Estekapasiteettia Silakalla riittää ("vain") metriin, mutta radat saavat olla melkoisia aivopähkinöitä ja teknisesti haastavia, että mustajouhellamme menisi sormi.. kavio suuhun. Teknistä osaamista on paaaljon enemmän kuin hyppykapasiteettia! Suoraviivaiset, todella helpot tehtävät ja yksittäisesteet eivät Silakkaa juuri motivoi, ja jos se hyppääkin näitä helppoja tehtäviä, tamma tekee sen innotta, jalkojaan roikottaen, juuri ja juuri itsensä esteiden yli vääntäen. Heti, kun radassa tai tehtävässä on jotain haastetta, Silakka kokoaa itsensä, ponnistaa ja hyppää kunnolla, eikä lainkaan hassummalla tekniikalla. Varmajalkainen, rohkea Silakka on erinomainen esteratsu, nopea, ketterä ja omalla tasollaan oivan vastuksen kelle tahansa antava pikakumipallo. Valitettavasti hyppääminen ei aina motivoi tai kiinnosta ruunikkoa; jos Silakkaa ei huvita hypätä, se suihkii huoletta esteiden ohitse tai tekee uukkarin pari askelta ennen estettä.
Silakka on tasan tarkkaan maastovarma hevonen. Älykkäänä kaverina tamma kuitenkin löytää tekosyyn sivuaskelille ja laukkaspurteille, jos sattuu sellaista kaipaamaan. Esimerkiksi Takapajulassa yliedustetut fasaanit tarjoavat Silakalle oivan tekosyyn säpsyä ja säikkyä. Fasaanipelko voisi olla uskottavampaa, jos emme olisi nähneet tamman tarhan aidalla kököttävää ja täysillä rääkyvää fasaanikukkoa, joka ei aiheuttanut heiniään mussuttavassa Silakassa edes korvan kääntymistä lintua kohti.

Näyttelyt ovat Silakan mieleen; vähän kävelyä ja ravihölkkää, sekä paikallaan tönöttämistä, ja pöljät ihmiset antavat siitä kamalasti kehuja ja vähän herkkuja! Tamman käytös onkin näyttelyisä aina priimaa, ja meitä tietenkin harmittaa aivan älyttömästi, kun hukkalapsi ei suvaitse olla niin ihana, hyväntuulinen ja siivokäytöksinen kotosalla.
Ratsastuskisoissa Silakan käytös ja työmotivaatio heittelevät todella rajusti. Mikäli tammaa ei huvita, se kyllä sikailee itsensä ulos kouluradalta tai hankkii parilla kiellolla/ohijuoksulla hylyn esteradalta. Miksi ihmeessä tämän hevosen on pitänyt hoksata, että kouluaidat ylittämällä suoritus on siinä, tai että parilla äkkijarrutuksella ennen estettä kuulee pillin puhalluksen ja pääsee takaisin traileriin??
Jos Silakkaa sattuu huvittamaan, sen hyvät hermot ja osaaminen tekevät siitä kelpo kisapelin. Näillä hyvillä kisapäivillä kaikki Silakan tulokset on (vähemmän yllättäen) tehty; siistejä, nopea-aikaisia esteratoja ja tarkkoja, tasaisen hyviä kouluratoja. Silakka osaa ja kykenee, jos haluaa.

Sukutaulu

i. Ch Huvin Vuoksi
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II
sh, tprt, 158cm
ii. Unenvarjo
KTK-III, ERJ-III
sh, rtpäis, 166cm
iii. Riskun Unto
evm, sh, prt, 164cm
iie. Varjoliekki
evm, sh, rtpäis, 158cm
ie. Mehtämieli
KTK-III, SLA-II, ERJ-I, KRJ-I
sh, vprt, 156cm
iei. Maahiainen
evm, sh, vrt, 160cm
iee. Kelmin Inari
evm, sh, prt, 156cm
e. Ruudin Vuorikaarne
SLA-I, KRJ-II, ERJ-II
sh, hprn, 144cm
ei. Vuorineuvos
sph, rt, 142cm
eii. Pastorin Lupaus
evm, sph
eie. Tuulijärven Ulriikka
evm, sph
ee. Rautanaakka
sph, rn, 145cm
eei. Jääkerimaisteri
evm, sph
eee. Kottarainen
evm, sph

Jälkeläiset

s. 02.06.2019 sph-t. Hurmaava Harmitus, i. Kievarinkujan Hurmos, om. Ilona (VRL-14757)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 37 sijoitusta joista 4 voittoaKRJ - 41 sijoitusta joista 6 voittoa
04.06.2019 Mörkövaara 90cm 3/40
04.06.2019 Mörkövaara 90cm 5/40
05.06.2019 Mörkövaara 90cm 6/40
05.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 7/50
06.06.2019 Mörkövaara 90cm 1/40
08.06.2019 Mörkövaara 90cm 4/40
12.06.2019 Mörkövaara 90cm 2/40
16.06.2019 Elohiljan suomenhevoset 100cm 3/30
17.06.2019 Elohiljan suomenhevoset 100cm 3/30
19.06.2019 Elohiljan suomenhevoset 100cm 2/30
21.06.2019 Mörkövaara 90cm 5/40
24.06.2019 Mörkövaara 90cm 2/40
30.06.2019 Mörkövaara 90cm 3/40
03.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 5/30
04.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 1/30
05.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 1/30
06.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 4/30
07.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/50
08.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 5/30
08.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
11.07.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
12.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 6/50
12.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 4/30
14.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
14.07.2019 Mörkövaara 90cm 4/30
15.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
18.07.2019 Mörkövaara 100cm 5/40
19.07.2019 Mörkövaara 100cm 1/40
20.07.2019 Mörkövaara 100cm 2/30
20.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 2/30
25.07.2019 Mörkövaara 100cm 5/40
26.07.2019 Mörkövaara 100cm 5/40
26.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
30.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 5/30
16.10.2019 Mörkövaara 90cm 6/50
29.10.2019 Mörkövaara 90cm 5/50
30.10.2019 Mörkövaara 90cm 2/50
01.05.2019 Mörkövaara he A 4/30
05.05.2019 Mörkövaara he A 1/30
05.05.2019 Haavelaakso he A 4/30
06.05.2019 Haavelaakso he A 2/30
07.05.2019 Mörkövaara he A 4/30
07.05.2019 Mörkövaara he A 3/30
08.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
09.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
09.05.2019 Haavelaakso he A 2/30
12.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
13.05.2019 Haavelaakso he A 5/30
16.05.2019 Haavelaakso he A 5/30
17.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
17.05.2019 Mörkövaara he A 3/30
19.05.2019 Mörkövaara he A 5/30
19.05.2019 Mörkövaara he A 4/30
19.05.2019 Haavelaakso he A 2/30
21.05.2019 Haavelaakso he A 4/30
22.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
23.05.2019 Haavelaakso he A 3/30
24.05.2019 Haavelaakso he A 5/30
26.05.2019 Haavelaakso he A 3/30
28.05.2019 Mörkövaara he A 1/30
28.05.2019 Haavelaakso he A 4/30
29.05.2019 Haavelaakso he A 3/30
29.05.2019 Haavelaakso he A 1/30
30.05.2019 Mörkövaara he A 2/30
12.06.2019 Susiraja he A 3/30
15.06.2019 Verso he A 5/30
15.06.2019 Verso he A 2/30
15.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 5/50
16.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 3/50
17.06.2019 Verso he A 4/30
19.06.2019 Susiraja he A 2/30
20.06.2019 Verso he A 1/30
02.07.2019 Mörkövaara he A 1/30
07.07.2019 Mörkövaara he A 1/30
13.07.2019 Vallmo Stall he A 5/30
17.07.2019 Vallmo Stall he A 4/30
04.10.2019 Valokylän Talli he A 5/30
10.10.2019 Valokylän Talli he A 2/30
VSR - 0 sijoitusta

Valmennukset & päiväkirja

24.06.2019 Estevalmennus, valmensi Tuire

Susirajassa odotti ruunikko Silakka-niminen suomenhevonen, jonka kanssa keskittyisimme tänään esteratsastuksen saloihin. Tämän kertainen ratsastaja oli kertonut, että tammalla ei riitä kiinnostunut liian yksinkertaisiin ratoihin, joten toiveena oli hieman vaativampi treeni. "Vai ei se jaksa hypätä kunnolla, jos esteet on liian helppoja. Ehkä meidän olisikin parempi keskittyä juuri niihin, pistää tamma tekemään töitä, vaikka vastus ei olekaan niin mielenkiintoinen." Ratsastaja vain kohautti olkiaan sanomalla, että sinähän se valmentaja olet ja jatkoi lämmittelyä.

Ensimmäisenä hypätty ristikko meni hyvin, mutta sitä seuraavalla okserilla näin, mitä ratsastaja tarkoitti sanoessaan, ettei Silakka viitsi edes yrittää. Tamma kyllä hyppäsi esteen, mutta hyvä etteivät he pysähtyneet kesken lennon, niin laiskasti se liikkui. Voltti kuitenkin teki tehtävänsä ja seuraavalla pystyllä ponnistus oli selvästi innokkaampi. Päädyssä tehdyn kierroksen jälkeen ratsukko tuli vauhdilla sarjaesteelle, jonka ensimmäinen ylitys onnistui, mutta toisella kertaa etujalat kolahti ja pudotti ensimmäisen puomin ja takajalat tönäsivät perässään vielä keskimmäisenkin alas.

"Ajattelin, että siihen mahtuisi kaksi askelta, mutta minä tai Silakka ei keretty sitä korjaamaan", ratsastaja kertoi hidastaessaan tamman käyntiin. "Joo, ensi kerralla sitten paremmin. Nyt voisitte hypätä muutaman kerran noi yheksänkympin esteet, voit päättää missä järjestyksessä." Ratsukon hypätessä korkeampi esteitä, nostin pudonneet puomit paikoilleen ja katsoin ruunikon tamman liikkumista. "Sun pitää patistaa sitä enemmän ennen estettä, muuten se löysäilee tolla tavoin!"

Ratsukko sai hypätä esteitä pari kerrallaan, kunnes ne kaikki onnistui. Sitten he saivat käydä koko radan läpi, vähän eri järjestyksessä, jotta tammankin mielenkiinto - toivottavasti - säilyisi. Ristikon tamma löntysti läpi, mutta sen jälkeen tehty äkkinäinen suunnanvaihdos herätti sen ja seuraavana ollut 90 sentin pysty mentiin paljon lennokkaammin yli. Okserin jälkeinen sarjaeste onnistui ilman pudotusta, mutta sen jälkeen tamma taas tylsistyi ja ponnisti jalat puomia hipoen.

"Silakka vaatii enemmän tekemistä tai se ei todellakaan viitsi pistää kaikkea peliin. Mutta kuten säkin varmaan huomasit, siihen riittää pelkkä voltti tai suunnanvaihto. Ja myös se, että vaan patistaa tammaa ennen estettä, niin se saa vähän enemmän puhtia. Ei sekään aina toimi, ihan kuten huomattiin tossa sarjaesteen jälkeen."

28.06.2019 Kouluvalmennus, valmensi Tuire

"Ne pidätteet, ihan oikeasti!" Huusin jo neljättä kertaa eikä valmennusta ollut takana edes puolta tuntia. Jotain ratsastaja taisi mumista takaisin, mutta niin hiljaa, etten minä sitä kuullut ja näin oli varmaan tarkoituskin. Kyllähän Silakan omistaja oli kertonut, että tämän kertaisessa valmennuksessa oli paljon enemmän kyse ratsastajasta kuin hevosesta, mutta en ajatellut, että aikuiselle ihmiselle pitää toitottaa niinkin perusasiaa kuin pidätteet ennen avun antoa. "Se vie sua kuin pässiä narussa, jos sä et kerro sille ajoissa, että nyt tehdään jotain muuta", sanoin rauhallisemmin, kun ratsastaja ohitti minut.

Olimme tehneet tähän mennessä enimmäkseen pohkeenväistöä ja siirtymisiä eri askellajien välissä. Väistöt sujui ihan ok, mutta askelvaihdot tuli aina liian hitaasti. Eikä niitä aina edes tullutkaan, vaan Silakka jatkoi oman päänsä mukaan joko samassa askellajissa tai pahimmillaan vaihtoi niin sanotusti väärään suuntaan. Mutta nyt kun sain ehkä iskostettua ratsastajan päähän, että hänen pitää tehdä se puolipidäte AINA, kun haluaa pyytää hevoselta jotain, niin ehkä homma alkaisi sujumaan.

Ja niinhän se alkoikin. Silakka vaihtoi harjoitusravista keskiravoon parin mietintäaskeleen jälkeen ja seuraavalla sivulla se vaihtui takaisin heti, kun ratsastaja oli pidätteen ja avun antanut. "No niin, hyvä! Kato nyt kuinka se kuuntelee sua, kunhan oot herättänyt sen ensin", kehuin ratsastajaa. "Tehkääs sitten vielä pari siirtymistä, mutta nyt laukassa, niin katsotaan miten se onnistuu." Ensimmäinen siirtymä tuli pienellä viiveellä, mutta takaisinpäin se vaihtui käytännössä heti. "Hyvää työtä, voitte sitten ottaa loppukäynnit. Muistat vaan ne pidätteet, niin Silakka ei johdattele sinua miten haluaa."

08.10.2019 Estevalmennus, valmensi Jenna (VRL-3515)

Jäin rakentamaan Tartar-tamman kouluvalmennuksen jälkeen esteitä seuraavalle valmennettavalleni. Narri ja Silkakka olivat seuraavana vuorossa. Ratsukko saapui pian kentälle kunnon jupinan saattelemana. Jaahas, tämmöstä tällä kertaa, tuumailin naisen noustessa ruunikon selkään. Alkuverryttelyssä jo huomasi, että tamma oli kuin angstinen teini. Narri sai käskeä tammaa useamminkin, joka ikinen kerta kun halusi vaihtaa tempoa, kääntyä tai tehdä oikeastaan ihan mitä vain. Silti uskoin tamman siitä kyllä reipastuvan kunhan se saisi vain koneensa käyntiin. Verryttelyn jälkeen kehotin ratsukkoa tekemään pari laukannostoa vielä kummallekin pitkälle sivulle ennen kuin ottaisivat ensimmäiset lämmittely hypyt. Tai ”hypyt”, kuten sain kohta todeta. Ratsukko pääsi kyllä yhdessä toiselle puolelle, mutta tyylistä tai tekniikasta ei ollut tietoakaan. Tamma ei kuulemma perusta mistään tavallisesta pikku pystystä, joten Narrille tämä ei tullut yllätyksenä. Vai niin.

Selitin ratsastajalle tulevan harjoituksen, jossa olisi tarkoitus hypätä samainen pysty ja jatkaa siitä kaksoissarjalle, josta ensimmäinen osa olisi niin ikään pysty ja toinen sitten tasainen okseri, este korkeuden ollessa maltillinen vielä tässä kohtaa. Vaikka Narri sai Silakan tulemaan ensimmäisen esteen nyt kohtuullisesti niin sarjalle tullessa Silakka päätti stopata reippaasta laukasta. Lähellä oli, ettei Narri jatkanut matkaa yksinään esteen toiselle puolelle. Narri korjasi itsensä kunnolla satulaan ja homma aloitettiin alusta. Tällä kertaa nainen ajoi tammaa hanakammin eteen, joten sille ei jäänyt vaihtoehtoa kuin hypätä esteet. Mikään tyylin multihuipentuma suoritus ei ollut mutta menipä Silakka esteistä yli. Hommaa jatkettiin lisäämällä rataan pari estettä jokaisella kierroksella kunnes esteitä tuli rataan 12. Satunnaisilla kerroilla näin Silakan todellisen potentiaalin kun tamma unohti kiukutella. Matalimman esteet olivat siinä 70 sentin hujakoilla ja korkeimmat sitten tamman kapasiteetin ylärajoilla. Radan esteet koostuivat pääosin erilaisista pystyistä mutta olin mukaan ujuttanut myös trippelin, joka tuntui olevan Silakan suosiossa tänään. Sen esteen tamma suoritti aina mallikelpoisesti.

15.10.2019 Silakka ei halua, kirjoittanut Lissu T.

Silakan hapan ilme riitti kertomaan minulle, ettei tänään mistään tulisi mitään. Ainakaan hoitotoimenpiteistä. Tuon hevosen pikkukiukkuinen asennevammainen uhmakkuus on jotain uskomatonta! Sitä se oli tänäänkin, aivan uskomaton ärsytysshow, jonka aikana Silakka teki kaiken mahdollisen aktiivisesta joka jalalla kuovinnasta tai lattian tallomisesta ilman näykkimiseen, yleiseen yhteistyöhaluttomuuteen ja.. kaikkeen. Ihan kaikkeen pikkukiusaan ja oikutteluun, mitä hevonen nyt voikaan harrastaa, kun sitä harjaa, sen kaviot putsaa, varustaa. Totta kai Silakka pullisteli vyötä kiristäessäni ja liimasi hampaansa yhteen sekä heilutteli päätään ylösalas vasenoikea sinnetänne koettaessani saada kuolaimia sen suuhun. Jokunen ärräpää pääsi ilmoille, taisinpa keksiä muutaman uudenkin. Eniten minua ihmetyttää, miten Silakka jaksaa ja viitsii käydä tätä teatteria läpi kerta toisensa jälkeen; elikko tasan tarkkaan tietää, ettei kukaan tämän katon alla anna sille ja sen oikuille periksi. Miksi ihmeessä tamma sitten vaivautuu?!

Kyllähän minä tiesin, ettei Silakka toimisi kentällä sellaisen kiukuttelun jälkeen. Siitä huolimatta minua turhautti ja harmitti, kun jo alkukäynneissä armas kasvattimme joko kiemurteli käsijarru päällä tai kipitti kaikkien apujen läpi onnellisen umpikuurona. Joko tamma ei asettunut ollenkaan tai veti itsensä linkkuun banaanimutkalle. Hinkkasin käyntiä kaksikymmentä minuuttia, että sain edes pätkiä asiallista liikettä. Ja nekin pätkät olivat muutaman askeleen mittaisia. Silakka, kaikessa jääräpäisessä älykkyydessään, osaa olla äärettömän epäkiitollinen ratsastettava.
Ravista ei tullut sitäkään vähää, laukkaa en todellakaan edes kokeillut, kun tamma ei suvainnut kuunnella ja toimia käynnissä tai ravissakaan kunnolla. Silakka puri kuolainta, nosti päätään pilviin, juoksenteli selättömänä, puski lapa edellä vastakkaiseen suuntaan kuin asetin, taivutin tai käänsin ja mitähän vielä. Enkä edes pyytänyt mitään ihmeellistä, lähinnä suoraa uraa ja jokunen pääty-ympyrä, kunnon kulmat, muuten vain työstin ravia samalla tavalla kuin käyntiä. Että saisin tasatahtisen, hyvin etenevän, rennon, asiallisen ravin ja se pysyisi yllä pidempään kuin puolitoista askelta. No en saanut ja ei pysynyt. Tämmöisinä päivinä, Silakan haratessa vastaan kaikessa mahdollisessa, ihmettelen syvästi, millä ilmeellä tämänkin luontokappaleen ruusukkeet on oikein hankittu. Tamma kuitenkin osaa ja kykenee, mutta kun se luonne.. Meidän tuurillamme Silakka ei sitten mitään muuta kuin luonnettaan periytäkään, ensimmäinenkin varsa on niin hurmaavaluontoinen. Ja kyllä, totta kai tätä käytetään jalostukseen??

27.10.2019 Lähes HIHS-kelpoista esteratsastusta, kirjoittanut Lissu T.

Hetken ajan kuvittelin olevani kuin se HIHS:ssä ratsastanut italialainen, joka onnistui kömpimään melkeintipahduksesta ja hurjan näköisesti ratsastetusta kaarteesta takaisin satulaan ja suorittamaan koko 150cm esteradan loppuun, jos ei nyt tyylillä, niin ainakin satulassa, ja vieläpä sijoittuen. Vaan ei, minähän roikuin jotenkuten Silakan kaulalla, kunnes tuli se kaarre, tajusin olevani kauempana hevosesta ja lopulta mätkähdin kuraiselle kentälle Silakan jatkaessa matkaansa uhraamatta ajatustakaan ratsastajan suunnittelemattomalle.. no, ei nyt jalkautumiselle, kylkeytymiselle?
”Ootko sä kunnossa?” narri lähti puolijuoksua esteen vierestä minun luokseni.
”Joo oon, hae nyt saan se Silakka!” Makasin edelleen kuraisessa maassa, olihan se ollut tälli. Yllättävän siisti putoaminen kuitenkin, pystyin nousemaan aika lailla heti. Vähän kylkeä kivisti ja kyynärpäässä tuntui, mutta ei tässä murtumia tullut. Tuskin edes revähdyksiä. Nostaessani katseeni narri palasi luokseni taluttaen häntäänsä vimmatusti huiskivaa, kuolaimiaan kalisuttavaa Silakkaa.
”Sellanen hyppy ja pukkisoolo sitten. No, otan kerran uusiksi ja loppuverkkaan sitten, ei tätä voi tämmöseen perseilyyn jättää.”

Noustessani satulaan ähräsin itseäni hetken ajan istuinluulta toiselle, taivuttelin itseäni ja oioin jäseniäni narrin pitäessä tamman ohjista. Kaikki tuntui olevan paikoillaan ja ehjänä, totta kai tästä nyt jomotusta tulisi, mutta kaiken kaikkiaan yllättävänkin siisti tippuminen. Ja näitähän tulee, kun ratsastaa tarpeeksi paljon. Silakka polkaisi etusellaan maata saaden heti narrilta ääniärähdyskomennon ja läimäisyn ryntäilleen. ”Joo, eiköhän me selvitä hengissä. Mä otan tosiaan ton okserin uusiksi, elä koske siihen, antaa olla metrissä.”

Silakka oli ollut.. haastava koko estetreenin ajan. Muutama ohijuoksu, pari pikkupukkia, mutta hypätessämme ensimmäistä kertaa koko esterataa tamma oli leiskauttanut valtavan jänisloikan okserin yli vetäen heti laskeutumisen jälkeen rodeohärkäpukkeja. Hyppy oli lähtenyt ihan eri paikasta kuin olin olettanut, en ehtinyt siihen mukaan, enkä sitten saanut tasapainoani mitenkään kohdilleen ruunikon ryhtyessä pukittelupuuhiinsa. Suoralla linjalla olisin, ainakin unelmissani, pysynyt kyydissä pysäyttäen Silakan aitaan, mutta se kaarre oli pitänyt huolen unelmieni romuttumisesta ja vaatteideni kurapitoisuuden radikaalista nousemisesta.
Hetken ravailtuani nostin Silakalla laukan, ohjasin sen taas okserille. Ohja ja pohkeet, laske askeleet, vähän lisää vasenta pohjetta kun Silakka kiemurtelee.. Tamma ponnisti mistä pitikin, teki taas jänisloikan, mutta nyt olin varautunut. Suoraan jatkamisen sijaan käänsin hevosen heti esteen jälkeen vasemmalle, vaadin välittömästi käyntiä ja pysähdystä. Hieman hölmistyneen oloinen tamma teki kuten pyysin. Tai sitten siitä oli hauskaa, että tehtävää vähän vaikeutettiin, mistä tästäkään ikinä tietää.
”Voi kyllä olla, että menen suihkuun ja teen paperitöitä loppupäivän, kyllä toi tippuminen sen verran tuntui”, puuskahdin narrille laukatessani ohitse pyrkien mahdollisimman rentoon mummolaukkaan. ”Pitää huomenna hypätä uudestaan, ihan pikkuesteitä ja jumppaa, mut hypätä kuitenkin. Ois se voinut huonomminkin mennä?” narri irvisti. Kuin tilauksesta Silakka alkoi painaa lapa edellä uran sisäpuolelle, "mä meen nyt tästä" -tyylisesti. Voihan.. tamma. Susirajalainen tamma.