Fiktion Kalmia VH17-018-1719

22.10.2019 Vanha rouva, ikinaapurintyttömme, laukkasi vehreämmille niityille.

Nimi	Fiktion Kalmia "Kaali"	Kasvattaja	Milja, Fiktio, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	163cm, tummanrautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 23.08.2017, 28v satunnainen (4v 25.09.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus va B / 110cm / 100cm / CIC1 / noviisi valj.

28.02.2018 pikku Kaalimme kantakirjattiin ylimääräisessä kantakirjatilaisuudessa KTK-III -palkinnolla.

28.03.2018 ujo kultamme palkittiin ERJ-I -palkinnolla.

25.10.2018 pieni ja ihanaisemme valloitti myös KERJL-tuomarit; 106,5p. ja KERJ-I!

20.11.2018 Meidän pikku Kaalimme! SLA-I* -palkittu! Ihanhan tässä herkistyy.

15.07.2019 kaunokultamme edusti viimeisen kerran palaten kotiin KRJ-II -palkittuna.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Kaali on ihana. Sellainen vähän ujo, hiljainen ja kiltti naapurintyttö, joka viettää aikaa lähinnä omissa oloissaan haaveillen tai pianoa soittaen. Uusin fiktiolaisemme on juuri sellainen, eikä mennyt kuin hetki, kun Sirpa otti Kaalin siipiensä suojiin. Kuten ennenkin, saimme Fiktiosta hyvin käsitellyn, fiksun ja kuuliaisen hevosen, joka hurmasi kaikki välittömästi. Parhaiten Kaali toimii yksillä ja samoilla käsittelijöillä, joihin se on ehtinyt rauhassa tutustua. Sinisilmän höristessä pehmeästi tai tullessa hakemaan ujosti rapsutuksia kesken tarhan siivouksen tietää tehneensä jotain oikein.

Aina, kaikkialla, joka tilanteessa moitteettomasti käyttäytyvä Kaali kerää kehuja. Uudet, jännätkin tilanteet sinisilmämme on kohdannut reippaasti ja rohkeasti luottaen siihen, ettei ihminen pakota sitä pahaan paikkaan. Hampaiden raspaus ei ollut kovin hauskaa, eikä ole vieläkään, mutta runsaat kehut, rapsutukset sekä sovelias määrä banaanin makuisia hevosherkkuja korvaavat ikävän kokemuksen. Klippauksesta Kaali ei ollut moksiskaan, eikä oikein mistään muustakaan. Silmätipat tai muutkaan lääkitsemiset eivät Kaalia hetkauta, harjailut, varustamiset sun muut perusjutut voi hoitaa kuka tahansa. Kiltti, rauhallinen, pidättyväinen Kaali seisoo paikoillaan kuin tatti liikkuen vain, jos pyydetään. Vieraita kohtaan tamma on hieman varautunut, mikä näkyy lähinnä pidättyväisenä käytöksenä, jopa arasteluna, jos hoitajan ego on Euroopan kokoinen. Tuttujen ihmisten seurassa raudikko rentoutuu, roikottaa päätään ja torkkuu, saattaa vähän höristä ja kerjätä rapsutuksia. Etenkin korvien takaa sekä otsasta rapsuttelu tuntuu iiiiihanalta. Ei Kaali tutuillekaan mikään hyperreipas sosiaaliperhonen ole, ujo söpöläinen neiti on aina. Todella hyväkäytöksinen ja mutkaton sellainen.
Tuulisella säällä Kaali saattaa säpsyä ja kyttäillä asioita, ja katolta tippuvat lumet sekä riehuvat kaverit nostavat kierroslukumittaria. Kunhan itse pysyy rauhallisena eikä välitä säpsyvästä, tanssahtelevasta tammasta, Kaali rauhoittuu jatkaen rauhallita tallusteluaan. Normaalipäivinä raudikko kulkee vierellä tasaista tahtia vähän ympärilleen katsellen, mutta mihinkään sen isommin reagoimatta.
Kaali on ongelmaton lastata ja kuljettaa, kunhan matkaseura on rauhallista. Kiljuvan, kuopivan ja potkivan remupekan kanssa Kaalia alkaa jänskättää ja stressata, mikä näkyy heti löysänä mahana sekä hermostuneena käytöksenä määränpäässä.

Monilahjakas, taitava Kaali loistaa vähän joka lajissa. Tai siis loistaa, jos sitä ei häiritä millään tavalla. Ehdottomasti parhaimmillaan tamma kuitenkin on kouluratsastuksen ja rataesteiden parissa, valjakkoajossa ja kenttäratsastuksessa sinisilmä on enemmänkin tasaisen hyvää, kärkeä hätyyttelevää keskitasoa.
Kaali on hyvin, hyvin herkkä, joskus liiankin kanssa. Yhtään kova tai sahaava käsi, huojuva ratsastaja, terävät pohjeavut, nakuttava kantapää tai mikä tahansa edes hetkellinen häiriö, virheliike tai mikä tahansa ratsastajan puolelta saa Kaalin jännittymään. Tamma vaatii erittäin vakaa- ja pehmeäapuisen, rauhallisen ratsastajan. Joskus ulkoisetkin seikat saavat Kaalin jännittymään ja säpsymään (tuulinen keli, yllättävät äänet). Herkkyyden saa käännettyä myös hyväksi ominaisuudeksi; tamma tekee äärettömän pienillä avuilla kaiken pyydetyn. Melko ryhdikäs, luonnostaan hyvässä tasapainossa kulkevaa raudikkoa on helppo koota, pidentää, lyhentää, ratsastella miten vain, kunhan sen tekee jo naurettavan pehmeästi. Tamma on nöyrä ja miellyttämishaluinen, sillä on eteenpäinpyrkimystä, takaosa työntää hyvin. Käynti on jokseenkin vaatimatonta, ravi ja laukka taas erittäin hyviä (hyvä työntö, pyöreyttä, tahdikkuutta, elastisuutta). Mikään koululiike ei ole hankala, Kaali suoriutuu moitteetta kaikista liikkeistä vaativaa B:hen saakka.

Herkkä, ujo fiktiolaisemme on yllättävän rohkea hyppääjä. Kaali ei kyttää tai arastele mielikuvituksellisimpiakaan johteita tai erikoisimpia maastoesteitä – ellei ratsastajalla mene pupu pöksyyn. Ratsastajan huoli ja epävarmuus tarttuu hyvin helposti Kaaliin, mikä saa pakan leviämään, laukan tahdin kärsimään ja ponnistuspaikkojen hukkuvan kokonaan, ellei Kaali sitten kiellä esteelle. Rauhallisen, asiastaan varman ja siististi ratsastavan ihmisen kanssa Kaali ei pelkää mitään, vaan lähestyy esteitä rohkeasti, ponnistaa mistä pitääkin, venyy pitkienkin esteiden yli ongelmitta käyttäen niin jalkojaan kuin selkäänsä hyvin. Kapasiteetikas, erittäin hyvä suoritushevonen omalla tasollaan (nopea, ketterä, haluaa suoriutua saamistaan tehtävistä), kunhan ratsastajan mielentila tai mikään äkillinen melu ei horjuta sinisilmän mielenrauhaa. Maastoesteillä Kaali on hieman herkempi ulkoisille häiriöille kuin rataesteillä, mikä näkyy yleensä hieman hitaana etenemisenä esteeltä toiselle, jos kesken kaiken kuuluu tai tapahtuu jotain omituista.
Maastoilu sujuu yksin ja porukassa. Yksinään raudikko kyllä säpsyy herkemmin odottamattomia asioita (naapurin metsälaitumelle siirtyneet lehmät, pellolla kiljuva fasaani, mopoileva nuoriso, mitä näitä nyt maalla on), mutta on jo aika hyvin tottunut kaikkeen eikä lähde silmät päässä pyörien kotiin karkuun.
Ajettaessa Kaali on samanlainen hyvin herkkä, mutta yhteistyöhaluinen hevonen kuin ratsastettaessakin. Koulu- ja tarkkuusosiot ovat Kaalille mieluisimmat, maratonillakin tamma kyllä viihtyy, mutta häiriintyy äänistä ja muista ärsykkeistä enemmän.

Kilpaileminen ei ole Kaalin juttu. Työnteko on hauskaa, ei siinä mitään, vieras paikka vain saattaa olla jännittävä. Ei Kaalia joka maneesin nurkalla jänskätä, mutta etenkin isommissa kisoissa, kun hevosia, hälinää ja ääniä on enemmän, tamma on hieman huolestunut ja jännittynyt. Mikäli hoitaja ja ratsastaja/ohjastaja pysyvät rauhallisina, Kaalikin rauhoittuu viimeistään verryttelyissä (ellei jokin pelvoittava ääni tai vastaava saa pakkaa taas sekaisin) tehden niin hyvän suorituksen kuin siltä pyytää. Hermostunut, kisoja jännittävä ratsastaja/ohjastaja saa hevosen nopeasti pois tolaltaan ja koko suorituksen menemään aivan pipariksi. Ei se kilpaileminen itsessään, mutta ne oheisilmiöt!

Sukutaulu

i. Mörkövaaran Jyväjemmari KTK-II, SLA-I, ERJ-I sh, rt, 169cm	ii. Kadotettu Joukahainen ✝ KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, klm, 159cm	iii. Ilmarinen VIM YLA3, SLA-II, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III sh, tprn, 155cm
		iie. Mäkisuon Ansa ✝ sh, m, 159cm
	ie. Mörkövaaran Elvina ✝ SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II sh, prt, 162cm	iei. Rohkea-Viikari ✝ SLA-I, KRJ-I, ERJ-II, VVJ-I sh, tprt, 159cm
		iee. Ventoksen Elegia ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I sh, rt, 157cm
e. Mörkövaaran Karmelia ✝ YLA2, KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II sh, tprt, 154cm	ei. Mörkövaaran Harmava ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, vkk, 154cm	eii. Runon Aamurusko ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I sh, vkk, 151cm
		eie. Harmonella ✝ YLA1, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, rt, 158cm
	ee. Mörkövaaran Kalmankielo ✝ YLA1, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I sh, prt, 159cm	eei. Mörkövaaran Pinsentti ✝ YLA2, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, prt, 154cm
		eee. Vaniman Kalmankukka ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I sh, vprt, 156cm

Jälkeläiset

s. 10.10.2017 sh-t. Kuolonkirkas, i. Mörkövaaran Valonarka, om. Hapero, VRL-06115

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

20.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi 10531

Yöpakkaset ja kostea keli olivat tehneet ajokelistä liukkaan, mutta Kaalilla oli onneksi vielä pitoa kavioissaan. Susirajan kenttä oli kuitenkin ottanut ja jämähtänyt viileän ilman myötä kunnon taistelutantereeksi, johon ei hyvän hevosen kanssa olisi asiaan jalkoja rikkomaan. Semmoinen Kaali on, hyvä ja helppo hevonen. Siirryimme vähin äänin pitämään valmennusta läheiselle pellolle, jota oltiin jo ennen meitä kulutettu antaumuksella joko luvan kanssa tai luvatta useamman ratsukon voimin. Aukealla alueella tuuli ujelsi voimakkaasti, mitä Kaali aluksi arasteli ja pyöritteli vimmatusti korviaan. Ratsastaja istui satulassa rennosti rauhoittaen myös tammaa omalla olemuksellaan ja pian ratsukko liikkui silmin nähden vapautuneemmin kuin aikaisemmin.

Huutelin ohjeita sen mitä ääni kantoi ja ratsastaja teki mitä kuuli. Kaali taipui hyvin käännöksissä ja säilytti tasaisen tahdin mm. volttien aikana. Erittäin pehmeän näköisesti liikkuva tamma ei yrittänyt lähteä ratsastajan alta karkuun tai vastustella ohjasotteita, ja ratsastaja pitikin ohjat korostetun pitkinä, jotta herkkäsuinen hevonen saisi kaipaamaansa omaa tilaa. Tamman tekemisiin minun ei juurikaan tarvinnut puuttua, vaan takapää työskenteli tehokkaasti ja neiti oli aina valmis tuleviin koitoksiin. Uppouduimme jutustelun lomassa tuhraamaan melko reippaasti aikaa pelkästään lämmittelyihin, mutta eipä Kaalin ainakaan tarvitse kylmiltään lähteä hommia paiskimaan.

Annoin ratsastajalle valtuudet päättää itse missä ja millaisilla reiteillä hän tahtoisi hevosella päästellä, mutta tahdin määräsin minä. Huutelin tempon lisäyksiä, kevyttä ja harjoitusravia sekä koottua käyntiä. Ratsastaja reagoi käskyihini reippaasti ja ihailtavan nopeasti myös Kaali sisäisti, mitä ratsastaja tältä halusi. Vapaa käynti oli tamman puolesta melko hätäistä, eikä se rohjennut laskea päätään alemmas, vaan kulki myös vapailla ohjilla kaula korkealle osoittaen. Ravityöskentely oli kuitenkin hyvää, ellei jopa erinomaista!

21.10.2017 Maastoestevalmennus, valmensi 10531

Sade rummutti tasaiseen tahtiin tallin peltikattoa, mutta nyt ei pientä sadesäätä kavahdettaisi, sillä en ollut ajanut tänne asti turhan takia. Ratsastaja talutti Kaali-tamman pihalle ja siirryimme pikaisesti metsikköön ja maastoesteiden luokse. Ratsukko haki lämmöt päälle omatoimisella treenillä, johon kuului ripeitä temponvaihteluita ja käännöksiä. Käskin ratsastajan ottaa pari hillittyä lähestymistä pienille, maankamaralla makaaville puhelinpylväille, jotka tamma hyppäsi varsin ketterästi. Hieman sillä tuntui olevan ajatukset muualla, mutta kukapa ei tässä säässä olisi haaveillut jostakin kuivemmasta ja lämpimämmästä paikasta.

Laukka tammalla pyöri hyvin, mutta laskeutumiset se hoiti hätäisesti, minkä hoksasin hyvin pian johtuvan vain ratsastajasta, jota käskin myötäämään esteille rohkeammin, jotta hevosella olisi paremmin tilaa toteuttaa itseään. Muita esteitä tamma ei kavahtanut, mutta risuesteen oksat heiluivat tuulessa ja tuiverruksessa sen verran häiritsevästi, että hevonen jäi niitä hieman kyttäämään ja alkoi jarrutella esteelle, eikä heti suostunutkaan hyppäämään sellaista ilmestystä.

Kaalille ei menny kaaliin, ei sitte millään, mitä siltä koitettiin nyt hakea. Kaalin mielestä tuommoista estettä ei nyt vain voi hypätä. Se venkoili ennen estettä ja käskinkin ratsastajan kierrellä estettä käynnissä, jotta hevonen ehtisi totutella tilanteeseen. Vinkkasin myös ratsastajalle, että pohjeapuja voisi painottaa enemmän ja ottaa ohjastuntumaa vain oikeasti tarpeen vaatiessa, jottei hevosen pää mene oikealle ja jalat vasemmalle, ja ettei Kaali ala enempää jarrutella. Lyhyen tuumaustauon jälkeen tamma hoksasi esteen olevan ihan okei, vaikka hyppy lähtikin liioitellun kaukaa ja korkealta.

27.10.2017 Estevalmennus, valmensi Jaana K.

Olin saapunut tallille hieman ajoissa ja huomasin kentän olevan tyhjä, joten suuntasin suoraan sinne ja aloitin radan rakentamisen. Ensimmäisenä laitoin suoralle linjalle, pitkän sivun sisäpuolelle kaksi pystyä, joilta oli tarkoitus mennä kohti lyhyttä sivua ja ennen kulmaa kääntyä suhteellisen tiukasti vasemmalle okserille, mistä jatkettiin loivasti oikealle kaartaen ensimmäiselle sarjalle. Sarjan ensimmäinen este oli pysty ja toinen okseri. Okserin jälkeen ratsastettiin lyhyelle sivulle ja kulman jälkeen koko rata leikkaa-uralla oli ensin alkupäässä pysty, jonka alla vesimatto ja loppupäässä ihan simppeli pysty.
Pystyltä kaarrettiin vasemmalle ja sieltä löytyi toisen pitkän sivun sisäpuolelta toinen sarja, jossa ensimmäinen osa oli okseri ja toinen pysty. Tämän jälkeen vielä pikkumutka lyhyellä sivulla, josta puolesta välistä kaartaen vasemmalle pystyn yli pitkälle sivulle ja sieltä viimeisen pystyn yli.

Radan rakentamisen aikana ratsukkokin oli saapunut kentälle ja oli juuri alkuverryttelyjen loppupuolella. Ratsastaja kertoili tammasta jonkun verran, minkä keskittymiseltään ehti ja käskin heitä aloittaa hyppäämisen. Ensin laitoin ratsukon hyppäämään rataa osissa ja katsoin samalla ratsukon työskentelyä.
”Anna sille vähän enemmän tilaa hypätä, niin se pääsee vähän paremmin venymään siinä okserilla”, huikkasin. Toisella kerralla ratsastaja uskalsi antaa vähän enemmän ohjaa tammalle, jolloin se venyi esteen yli erinomaisesti käyttäen selkäänsä juuri oikein.

Käytiin vielä kertaalleen läpi esteiden järjestys, jonka jälkeen ratsukko alkoi hyppäämään rataa kokonaisena. Nyt kun tamma sai tarpeeksi tilaa hyppyihinsä ja ratsastaja ei yrittänyt liikaa sitä jarrutella, kaikki sujui oikein kivasti. Pari puomia tuli vielä alas, kun ratsastaja meinasi hieman jäädä hypyissä jälkeen, mutta pienellä parilla ponnistuspuomilla sekin saatiin ratkaistua.
Vesiesteelläkin Kaali hyppäsi reippaasti ja siitä huomasi, kuinka se rakasti hyppäämistä! Ratsastajakin toimi tamman kanssa hyvin yhteen varsinkin sen jälkeen, kun saatiin turha rajoittaminen pois. Rata sujui loppuvaiheessa todella hyvin ja useamman onnistuneen suorituksen jälkeen ratsukko aloitti loppuverkat.

29.10.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Jaana K.

Toissa päivänä valmensin Kaalia esteiden muodossa, mutta tänään oli tarkoitus vaihtaa lajia ja treenata hieman valjakkoajoa. Kaali ilmestyi kärryineen ja ohjastajineen kentälle ja ohjastaja kertoi heidän käyneen maastossa lämmittelemässä, joten päästiin saman tien hommiin. Toki ensin täytyi tehdä pieni tehtävärata, joten hain kartioita ja tein niistä seitsemän porttia kentälle.

Aloitimme ensin käynnissä, jolloin valjakko sai tuntumaa tehtäviin ja ohjastajakin pystyi katsomaan sopivat tiet heille. Hieman muokkasin vielä porttien leveyttä, jotta tehtävä ei aluksi olisi niin vaikea. Käynnissä valjakko suoriutui hyvin, joten päätettiin melko nopeasti siirtyä raviin.
Ravissakin valjakko suoriutui tehtävästä hyvin, joten päädyimme hieman kaventamaan portteja, jolloin saataisiin haastetta tehtävään.

Päätin vielä lisätä porttien lisäksi puomeista tehtyjä kulmatehtäviä, jotta ei homma kävisi aivan tylsäksi. Aluksi meinasi mennä käännökset huti ja kulmatehtävät vaativat useamman toiston, että ne saatiin sujumaan. Toki groomia ei tällä hetkellä ollut matkassa, mutta silti niistä selvittiin loppujen lopuksi hyvin. Kaali kuunteli ohjastajaansa erinomaisesti ja raviosuuden loppua kohden tehtävät alkoivat sujua koko ajan paremmin ja paremmin. Toki aiemmin sattui muutama kartion yliajo, mutta kukaan ei ole täydellinen!

Lopuksi valjakko halusi vielä suorittaa radan ilman kulmatehtäviä laukassa, joten ei kun hommiin! Aluksi Kaali meinasi olla vähän turhan vauhdikas, jonka takia kartiot ottivat osumaa, mutta ohjastaja sai kuitenkin hevosen hallintaansa ja kuunteli erittäin hyvin ohjeitani, jolloin saatiin osumat nollaan. Laukkaa varten olin toki leventänyt portit, jotta tehtävä ei olisi liian haastava.

Lue päiväkirjaa