Hesperi Hesekiel VH15-018-2008
| Nimi | Hesperi Hesekiel "Hese" | Kasvattaja | Kaija T., Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 155cm, tummanpunarautias | Meriitit | YLA2, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 16.04.2015, 27v satunnainen (3v 07.05.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotus he A / 110cm / 90cm |
20.02.2016 Hese pääsi kirjoihin ja kansiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla 65 pisteellä. Hieno Hesburger!
05.10.2016 Heselle myönnettiin jälkeläisluokka C.
31.10.2016 punainen pikaruokamme palkittiin ERJ-I -palkinnolla. Hieno, hieno Hese!
20.12.2016 saimme taas aihetta juhlia Heseä KRJ:n laatuarvostelutilaisuuden myötä; 101 pistettä ja KRJ-I!
20.01.2017 suomenhevosten laatuarvostelussa Hese kumarsi ja pokkasi oikein kunnolla. 102 pistettä ja palkinto SLA-I antoivat aihetta juhlaan!.
30.01.2017 komea punaisemme palkittiin YLA2 -palkinnolla tasan 90 pisteen tuloksella.
© VRL-01811
Luonnekuvaus
Hese oli narrin puoliheräteostos, joka oli yksinkertaisesti pakko saada. Ori kasvatettiin ravuriksi (isä hyvänäyttöinen exravuri, periyttäjä niin ravi- kuin ratsupuolellakin), mutta juoksu ei millään lähtenyt kulkemaan, niin siitä myytiin ruunana ("ruunausaika varattu viikon päähän"), ensimmäinen kommentti puhelimeen oli "hevonen myyty, jos sen saa orina". Niinpä, tätä elikkoa ei taas katsastettu juuri ollenkaan ennen ostamista, tarkastuskin tehtiin jälkikäteen. Ostakaa hevonen näin! Onneksi Hese läpäisi ostotarkastuksen puhtain paperein, ja pääsi muuttamaan Susirajaan eikä makkaratehtaalle.
Ja kyllä, hevonen on pakko nimetä pikaruokapaikaksi. Kiitos kysymästä.
Heseä kutsutaan vitsikkäästi pikaruoaksi ja sille on suunniteltu pikaista uraa makkarana, jos ratsastus ei lähde kulkemaan. Tosin lähinnä sen kanssa vitsaillaan, on meillä huonompiakin hevosia ollut kuin Hese. Ori on varsin hyväluontoinen, mutta myös energinen (ja mukavan eteenpäinpyrkivä), ajoittain hieman huono keskittymään kiireilyssään ja välillä turhan orimainen. Vaan mikäpä hevonen olisi täydellinen! Hese on kuitenkin loppupeleissä varsin mutkaton tapaus, sen kanssa pärjää napakalla, johdonmukaisen rauhallisella otteella, eikä se tee mitään pahoja asioita ilkeyttään. Muiden hevosten mielestä ori on yleensä kerrassaan rasittava tapaus, sillä se haluaisi aina leikkiä - ei edes ruoka kiinnosta niin paljoa kuin kaverin kanssa leikkiminen, ja niinpä tämä elikko on pakko tarhata aivan yksin, etteivät kaverit laita sitä makkaraksi kyllästyttyään jatkuvaan leikkiinkärttöön. Kahvapallo pelastaa monta sielua.
Aika ajoin meinaa Hese kukkoilla ohikulkeville oreille liikaa ja flirttailla tammoille turhan intensiivisesti, mutta napakka "ei", tarvittaessa höystettynä kevyellä, mutta määrätietoisella näpäyksellä saavat sen takaisin ruotuun. Varmuuden vuoksi ori yleensä kuitenkin hoidetaan kahdelta puolen kiinni, jotta vältytään tilanteilta, jotka muutoin saattaisivat syntyä tai olla syntymättä. Hesen toinen vika on se, että se haluaisi jatkuvasti häplätä kaikkea suullaan - hihoja, harjoja, takintaskuja, raippoja, suojia jne. - ja tarpeeksi kauan häplättyään se yleensä puree. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että haluaa maistaa mokomaa suuhuntungettavaa asiaa. Kun vain komentaa Heseä sen kukkoillessa eikä anna sen höpeltää kaikkea mahdollista, se on oikein toimiva hoidokki, eikä sano juuta eikä jaata harjailuun, jouhien setvimiseen tai kavioiden nostoon, saati varustamiseen. Kengittäjän kanssa meinaa hevosen kärsivällisyys välillä loppua, jos jalka on ständillä pitkään, mutta sitkeästi se aina malttaa odottaa. Eläinlääkäri on Hesen mielestä lähinnä kiinnostava kaveri kaikkine vermeineen ja toimenpiteineen.
Taluttaessa laitetaan Heselle varmuuden vuoksi ketju suuhun, sillä jos se narun nokassa saa päähänsä alkaa huutaa muille oreille tai pöristellä tammoille, sille ei yleensä riitä vain äänikomento vaan hevosen huomio on saatava takaisin narusta nykäisemällä. Niin kauan kuin raudikko keskittyy ihmiseen sen kanssa ei ole ongelmaa, ne alkavat vasta, kun Hese unohtaa taluttajansa toisten hevosten vuoksi. Lastaaminen ja matkustaminen ovat exravurille maailman yksinkertaisin ja tavallisin asia, joihin se ei kiinnitä huomiota sen enempää kuin päivän säähän.
Hese ei ole laisinkaan ravurimainen ratsastaa, vaikka entinen sellainen onkin. Se on yllättävän kevyt kädelle ja herkkä pohkeelle, vaikka ei täydellinen ratsu olekaan - valitettavasti näin, mutta olisihan se kovin tylsää. Ori on hieman hätäinen ja kiireinen, liiat pidätteet saavat sen turhautumaan eikä se aina keskity ihan niin hyvin, kuin se voisi keskittyä. Hese on kuitenkin miellyttävä ratsastaa istunnalla, erityisesti eteenratsastus kannattaakin hoitaa ilman pohkeita raudikon ollessa jo valmiiksi vähän hätäinen, ja erittäin herkkä eteenajolle. Pidäte menee läpi niin istunnalla kuin kädelläkin, kunhan käden pitää kevyenä. Silloin Hese reagoi pidätteeseen kuten toivottua on, jatkuvaan pidätteeseen se vastaa kiihdyttämällä ravurinraviin ja menettämällä lähes kaiken ratsastettavuutensa.
Miellyttämisenhaluinen, kevyt Hese on oikein lystikäs ratsastaa, kunhan sen saa rauhoiteltua keskittymään kunnolla. Se hoituu vain rauhallisesti ratsastamalla, kärsivällisesti istumalla ja puolipidätteillä, rennolla otteella. Orin kanssa ei kannata yrittää mitään vaikeampaa ennen kuin sen on saanut rentoutumaan, sillä hätäinen hevonen tekee vain virheitä ja unohtaa kaikki ratsun oppinsa melko nopeasti. Hese kuitenkin yrittää aina parhaansa ja pitää suuresti työnteosta.
Koska Hese meinaa olla vähän hätäinen ratsu, se on myös esteillä hätäinen. Vaikka orin rentouttaa ennen hyppäämistä, se meinaa silti hieman kiihdyttää esteille ja hypätä selättömänä ja kiireisenä. Sen kanssa täytyykin ottaa tarpeeksi aikaa hypätä hieman pienempiä esteitä, jotta sen saa ymmärtämään ettei esteillekään tarvise säntäillä. Rauhallinen ote, puolipidätteet ja tasainen istunta yleensä riittävät rauhoittamaan Hesen mukavan rytmikkääseen, tasaiseen estelaukkaan jolloin se alkaa käyttää selkäänsä ja takaosaansa hypyissä kunnolla. Laukan säädeltävyys on hyvä ja kevyen ratsastettavuuden vuoksi orilla pystyykin hyppäämään 110cm tasolla myös niitä hieman teknisempiä ratoja. Lisäksi Hesen miellyttämisenhalu saa sen aina yrittämään ja venymään hieman parempaan, vaikka fiksuna hevosena raudikko ei hyppääkään mahdottomasta paikasta vaan kieltää.
Ei liene mikään yllätys, että kaikkeen tottunut entinen ravuri ei ole kisapaikoista yhtään milläänsäkään. Toki se edelleen aika ajoin alkaa esittää Paikan Korskeinta Oria, mutta ei sen pahemmin tai kuurommin kuin kotonakaan. Yleensä ori vain ottaa lunkisti hevosautolla/jabassa heiniään syöden, kävelee rennosti perässä käsihevosalueella tai on mukava ratsu verryttelyssä. Hese ei kerää kierroksia kisapaikasta, ei ole sen jännittyneempi tai hermostuneempi kuin kotonakaan, mutta ei myöskään rentoudu nopeammin kuin kotona. Rauhallinen ote, rento ratsastu ja kaikki sujuu hyvin, jos on sujuakseen.
Sukutaulu
| i. Hesper evm, sh, prt, 158cm |
ii. Herkko evm, sh, prt, 159cm |
iii. Aapo evm, sh, trt, 151cm |
| iie. Heiniina evm, sh, trt, 156cm | ||
| ie. Reilu Riina evm, sh, vrt, 151cm |
iei. Reipas evm, sh, rt, 155cm | |
| iee. Liisa evm, sh, prt, 152cm | ||
| e. Jesemiina evm, sh, prt, 155cm |
ei. Jeremiias evm, sh, trpt, 149cm |
eii. Jesaja evm, sph, prt, 147cm |
| eie. Minnan Tähti evm, sh, rt, 150cm | ||
| ee. Kalla evm, sh, vrt, 157cm |
eei. A.N. Lähde evm, sh, rt, 159cm | |
| eee. Lumi-Tuisku evm, sh, rt, 156cm |
i. Hesper, punarautias, 158cm korkea ori kasvatettiin ravuriksi, mutta se ei ollut mitenkään erityisen ravurityyppinen. Sillä oli ryhdikäs, vankka runko, leveä kaareva kaula, matala säkä ja loiva lautanen. Etujaloissa oli hyvin lievää sapelisuutta ja takajaloissa aavistus pihtikinttuisuutta, mutta kokonaisuudessaan Hesper oli varsin hyvännäköinen, ryhdikäs, komea ja korrekti hevonen. Käynnissä oli hyvä yliastunta, ravi oli tahdikasta, pitkää ja irtonaista, laukka hieman etupainoista, mutta tahdikasta. Hesper juoksi koelähdön läpi ensimmäisellä yrityksellä ja sen perästä se ravasi kilpaa kolme kautta. Menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi ja ori myytiin ratsukäyttöön, jossa sen huomattiin olevan huomattavasti kapasiteetikkaampi. Kärsivällisellä koulutuksella uuden omistajansa ja ammattiratsuttajan voimin Hesper kipusi kouluratsastuksessa avoimiin vaativa B -luokkiin. Aluetasolla sillä kilpailtiin metriä puhtain radoin, mutta esteratsastajan muutettua paikkakunnalta ori siirtyi 80cm luokkiin, kun omistaja ei uskaltanut hypätä isompia. Hesper kantakirjattiin mahdollisimman pian ratsusuunnalle, jolloin se sai kolmannen palkinnon, myöhemmin palkintoa korotettiin kisatulosten perusteella ykköseen. Hyväluonteinen, energinen ori oli kaikkien tuttujensa suosikki niin käsitellen kuin ratsunakin.
Sukunsa ja kilpauransa vuoksi Hesperiä käytettiin monentyyppiselle tammalle ja se jättikin 50 varsaa, joista noin parikymmentä se teki ravureiksi. Orin jälkeläiset perivät isältään vankan rakenteen, hyvän liikkeen ja se jätti tilaa tamman periyttäjänkyvyille. Ravurivarsat ovatkin juosseet vähintään kelvollisesti, ratsukäytössä olevista varsoista suurin osa kilpailee noin helppoa A:ta ja metriä, taso heittelee niin helpompaan kuin vaikeampaankin jonkin verran.
ii. Herkko oli tummanrautias, 159cm korkea ravuriori. Kaitarunkoinen, kevyt, mutta hyväntyyppinen ori, jolla oli kaareva kaula, laskeva lautanen ja hieman painunut selkä, etuset hieman sapelissa, mutta takajalat hyväasentoiset. Herkon liikkeet olivat matalat, mutta matkaavoittavat ja sen ravi edusti voimakkaasti ravurille toivottavaa ravia. Luonteeltaan ori oli energinen, mutta itsepäinen (ilkeimmät sanoivat, että luupäinen), karjas ja vaikea käsitellä, mutta radoilla sen kisapää ja voitontahto olivat todella kovat. Ketään ei yllättänytkään, että Herkko debytoi radoilla todella kovalla ajalla ja juoksi ikäluokkansa kovimpia aikoja, sekä paukutti runsaasti totosijoja niin tavallisista lähdöistä kuin ikäluokkalähdöistäkin. Mitä useamman kauden ori juoksi, sen suositumpi nimi se alkoi olla veikkauslistojen ykkösenä, ja Herkko harvemmin tuotti pettymystä. Ravimaailman kirkkaimpaan, nopeimpaan kärkeen se ei yltänyt, mutta oria pidettiin laajasti oman ikäluokkansa parhaimmistona. Elämässään noin sata lähtöä juossut Herkko voitti niistä noin kolmasosan, ja ylsi totosijoille noin puolessa lähdöistä. Ennätys ja voittosumma olisivat riittäneet ykköseen, mutta pisteriviin eksynyt kavioiden vitonen laski palkinnon kakkoseen.
Herkko oli erittäin suosittu jalostusori etenkin ensimmäisenä kautenaan, jolloin se sai heti 40 tammaa. Tulevina vuosina ryntäys laski hieman, jälkeläismäärä jäi kokonaisuudessaan noin sataan. Herkko periytti pääasiassa hyvää vauhtiaan (floppejakin tuli), rakennettaan heikosti (sapelietuset valitettavasti löytyivät melkein kaikilta) ja energistä luonnettaan. Osa varsoista päätyi ratsastuskäyttöön ja kaikille näille oli yhteistä hyvä kapasiteetti estepuolella tamman kapasiteetista riippumatta, liike ja koulupuolen taso taas riippuivat tammasta.
ie. Reilu Riina, 151cm kaunis vaaleanraudikko oli erittäin hyvällä tamma- ja rotuleimalla varustettu vankemmantyyppinen suomenhevonen. Leveä kaula, hyvä säkä ja selkä, kantava lanne, hyvät etujalat ja pihtiset takajalat olivat sen rakenteen näkyvimpiä ominaisuuksia, mutta moni vain tyytyi kehumaan sitä, sillä Reilun Riinan kauneutta ja silmien lempeää ilmettä ei voinut kukaan kiistää. Käynti oli lyhyttä ja hieman kiireistä, mutta ravi sen sijaan oli tahdikasta, irtonaista, elastista, letkeää, ja oikeastaan enemmän ratsulle kuin ravurille toivottavaa. Vaikka sukunsa puolesta tammasta toivottiin ravuria, se tyydyttiin jättämään kotiin varsoja pyöräyttelemään erinomaisen sukunsa vuoksi. Reilu Riina toimi siinä sivussa toki kevyessä ajossa ja kylläpä sillä ratsastettiinkin, mutta pääasiassa sen tehtävä oli olla kantavana ja varsoa keväisin. Luonteeltaan tamma oli yllättävän pahansisuinen niin kauniiksi ja lempeän näköiseksi otukseksi, mutta ilkeä se ei missään tapauksessa ollut. Lähinnä kiimassa kiukkuinen, ja kovasta käsittelystä nokkiinsa ottava omanarvontuntoinen rouva, joka kasvatti varsansa erinomaisiksi hevoskansalaisiksi.
Reilu Riina teki yksitoista varsaa ravioreista, joista suurin osa menestyi radoilla erinomaisesti. Kaksi näistä peri heikomman orin vuoksi emänsä ratsunravin eikä vauhti riittänyt radoille. Luonteeltaan kaikki olivat kuitenkin erittäin mukavia ja pääasiassa hieman vankempia rakenteeltaan, vaikka eivät missään tapauksessa raskaita. Ratsuvarsat ovat molemmat päässeet kouluratsastuksessa korkeammalle tasolle, ja omistajat ovat olleen niiden ratsunlahjoihin erittäin tyytyväisiä.
e. Jesemiina, läsipäinen punarautias 155cm korkea tamma sai jo varsanäyttelyissä kakkosta ratsuna, vaikka olikin kokonaan ravisukuinen ja siitä oletettiin tulevan myös ravurin näköinen. Hyväntyyppinen, pitkä- ja avorunkoinen, leveä, kaareva kaula, väljä pään- ja kaulanliittymä, pitkä lanne, suorat etujalat ja takajalat hieman ahdasasentoiset. Liikkeet tammalla olivat kokonaisuudessaan lyhyet, mutta muuten tahdikkaat ja korrektit, yliastunta vain jäi uupumaan, samoin lennokkuus. Jesemiina myytiin kaksivuotiaana ratsuvarsaa etsineelle, mutta tamman luonteeseen ihastuneelle naiselle, joka tähtäsi sen kanssa estekentille. Tamma oli hieman kiireinen ja taipuvainen jännittämään, mutta erittäin miellyttämisenhaluinen, nöyrä ja kiltti hevonen, jännityskin väheni, kun käsittelemässä oli aina sama ihminen ja käsittelytapa pysyi johdonmukaisena. Vaikka hevosen kapasiteetti olisi riittänyt ainakin helppoon A:han, loppui omistajalta taito helppoon B:hen ja esteratsastajalla ei ollut halua maksaa ratsuttajalle eteenviennistä. Tammalla kuitenkin hypättiin alue- ja kansallisella tasolla 110cm luokkia, yhtenä kautena käytiin hyppäämässä puhtain tuloksin myös pari 120cm rataa, mutta perustaso pysyi samana. Tyyli oli Jesemiinalla kunnossa, ponnua löytyi, ja tutun ratsastajan kanssa rohkeuttakin riitti. Tamma kirjattiin kakkoselle ratsupuolelle.
Jesemiina jätti vain kaksi ratsuvarsaa, toisen tilausvarsana ravikäyttöön omalle kasvattajalleen, toisen ratsuorista omalle omistajalleen. Jesemiina periytti niin rakennettaan kuin luonnettankin, sekä ponnuaan ja tyyliään estepuolelle. Liikkeet periytyivät pääosin orin puolelta, ja molemmat Jesemiinan varsat ovatkin samaa tasoa ratsuina (he A / 110cm).
ei. Jeremiias oli pienehkö (149cm) tummanpunarautias ori, hyvänpuoleiset tyypit (juoksijatyyppisenä puutteellinen leima), avo runko, kaareva kaula, hyvät pään- ja kaulanliittymät, pitkänpuoleinen lanne ja hyvät jalat. Liikkeet olivat melovat, käynti lyhyttä, ravi oli myös melovaa, mutta muuten hyvää. Jeremiias ei saanut parhaita mahdollisia eväitä elämään, sillä se sairastui kaksivuotaana sitkeään hengitystieinfektioon, jota hoidettiin pitkään ja hartaasti. Kuntoutus otti myös luonnollisesti oman aukansa, ja ori pääsi radoille vasta viisivuotiaana. Lähtö ei ollut erityisen lentävä, vaikka yritystä riitti ja lyhyillä matkoilla tuli myös menestystä. Pidemmillä matkoilla Jeremiias kuitenkin väsähti pahasti, mutta nöyräluonteisena hevosena yritti kyllä loppuun asti. Muutaman kauden jälkeen päätettiin ori jättää pois radoilta, sillä se ei vain päässyt vauhtiin - syyksi epäiltiin nuorena läpikäytyä sairautta, sillä kisapäätäkin olisi hevosella ollut. Jeremiias käytiin kantakirjaamassa hyväksytysti, palkintoa se ei saanut, mutta sitä ei tavoiteltukaan. Erityisesti, kun se myöhemmin korotettiin jälkeläisten perusteella toiselle palkinnolle.
Koska vauhdin loppuminen johtui enemmänkin ulkoisista tekijöistä kuin hevosesta, käytettiin Jeremiiasta melko paljon jalostuksessa. Se teki nelisenkymmentä varsaa noin kolmestakymmenestä tammasta, eivätkä sen jälkeläiset olleet mitään huonoja juoksijoita. Rakenneperiyttäminen heitteli, liikkeet samaten, mutta vauhtia ja sydäntä radoille riitti enemmän kuin tarpeeksi.
ee. Kalla, voikkoa muistuttanut vaaleanrautias 157cm korkea tamma oli ratojen kuningatar jo nuorena. Erinomaiset tyypit ja leimat, kevyt, pitkä, syvä runko, hyvä takaosa, suorat etuset ja pihtikinttuiset takaset, matkaavoittavat, matalat askeleet ja kisapäätä vaikka puolelle kylää. Vaikka Kalla oli kiltti, se kuumui herkästi ja vaati arvoistaan käsittelyä, eikä sitä sopinutkaan antaa kenen tahansa aloittelijan harjoitushevoseksi. Kisapää ja voitontahto olivat sellaiset, että Kalla juoksi vaikka henkihieverissä päästäkseen edelläolevan hevosen ohi. Kasvattaja ylpeilikin hevosensa vauhdilla ja voitontahdolla usein, eikä turhaan - tamma voitti ikäluokkansa oritkin kirkkaasti, sillä se piti kärjessä juoksemisesta ja tuntui aina loppusuorallakin löytävän voimia hieman kasvattaa kaulaa. Kantakirjaan Kalla laitettiin jo nuorena kakkospalkinnolla, kutsu kuninkuusraveihin tuli kahta vuotta myöhemmin. Vaikka valitettavasti sinä vuonna mukana oli Kallaakin kovempia nimiä, eikä tamma saanut kruunua, oli se kokonaiskilpailun kolmas ja ansainnut paikkansa jalostuskäytössä varsoja pyöräyttelemässä ja laitumesta nauttiessa.
Valitettavasti Kalla ehti varsoa vain kolmesti eri juoksijaoreista ennen kuin se jouduttiin lopettamaan aina vain uusiutuvan jännevamman seurauksena. Yksi varsoista päätyi jo nuorena ratsukäyttöön jännittävän luonteensa ja ravurille huonojen liikkeittensä vuoksi, kaksi muuta jäivät ravikäyttöön. Ne perivätkin emältään melkein kaikki ominaisuutensa: ulkonäön, luonteen, liikkeet, kisapään, ja ravikansa surikin erinomaista juoksija- ja periyttäjätammaa pitkään.
Jälkeläiset
s. 24.12.2015 sh-o. Turmeltajan Harsta, e. Astarella, om. Haltiasalo, alaera VRL-13283
s. 10.01.2016 sh-o. Untamo Unipossu, e. Selkouni, om. dookie (VRL-04373)
s. 01.02.2016 sh-t. Nugetteja Nam, e. Voi Viineri, om. Anniina N. (VRL-09182)
s. 11.02.2016 sh-o. Mekleri Mikuel, e. Hämyveden Mirna, om. Kuuralehto, Siuri (VRL-11290)
s. 15.02.2016 sh-t. Katkera Kaaso, e. Leskenlempi, om. annika n (VRL-10352)
s. 21.02.2016 sph-t. Nokkela Nuotiopulla, e. Mananlieska, om. Liia (VRL-11284)
s. 16.01.2017 sh-o. Rahkoi, e. Välkevirran Aamutar, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 45 sijoitusta joista 9 voittoa | KRJ - 40 sijoitusta joista 7 voittoa |
|
11.11.2015 Trio Connemaras 110cm 3/50 11.11.2015 Koskimäki 110cm 3/40 20.11.2015 Trio Connemaras 110cm 6/50 24.11.2015 Koskimäki 110cm 5/40 25.11.2015 Koskimäki 110cm 5/40 10.01.2016 Turmeltaja 110cm 4/30 11.01.2016 Turmeltaja 110cm 4/30 17.01.2016 Turmeltaja 110cm 2/30 29.01.2016 Kuuralehdon hevostila 110cm 2/40 30.01.2016 Kuuralehdon hevostila 110cm 1/40 14.02.2016 Koskimäki 110cm 3/30 21.02.2016 Viehättävä 110cm 1/30 23.02.2016 Viehättävä 110cm 2/30 24.02.2016 Viehättävä 110cm 1/30 04.03.2016 Mörkövaara 110cm 3/30 05.03.2016 Mörkövaara 110cm 3/30 06.03.2016 Mörkövaara 110cm 2/30 08.03.2016 Mörkövaara 110cm 4/30 10.03.2016 Mörkövaara 110cm 1/30 21.03.2016 Mörkövaara 110cm 4/50 07.04.2016 Viisikko 110cm 1/30 08.04.2016 Viisikko 110cm 1/30 12.04.2016 Hengenvaara 110cm 3/30 13.04.2016 Hengenvaara 110cm 2/30 14.04.2016 Viisikko 110cm 5/30 18.04.2016 Hengenvaara 110cm 2/30 19.04.2016 Hengenvaara 110cm 1/30 03.05.2016 Mörkövaara 110cm 2/30 03.05.2016 Satulinna 110cm 5/30 07.05.2016 Satulinna 110cm 3/30 07.05.2016 Satulinna 110cm 5/30 08.05.2016 Mörkövaara 110cm 1/30 09.05.2016 Mörkövaara 110cm 2/30 11.05.2016 Mörkövaara 110cm 2/30 12.05.2016 Satulinna 110cm 5/30 13.05.2016 Satulinna 110cm 2/30 14.05.2016 Mörkövaara 110cm 3/30 16.05.2016 Satulinna 110cm 5/30 17.05.2016 Mörkövaara 110cm 5/30 18.05.2016 Satulinna 110cm 2/30 18.05.2016 Mörkövaara 110cm 3/30 19.05.2016 Mörkövaara 110cm 4/30 21.05.2016 Satulinna 110cm 1/30 29.07.2016 Hortensia 110cm 5/40 30.07.2016 Hortensia 110cm 2/40 |
08.11.2015 Fiktio he A 2/40 18.11.2015 Fiktio he A 6/40 20.11.2015 Fiktio he A 1/40 29.12.2015 Liljalehdon tila he A 2/40 31.12.2015 Liljalehdon tila he A 1/40 01.01.2016 Liljalehdon tila he A 5/40 04.01.2016 Liljalehdon tila he A 1/40 05.01.2016 Liljalehdon tila he A 1/40 04.03.2016 Susiraja he A 4/25 06.03.2016 Susiraja he A 1/25 07.03.2016 Huvitutti he A 2/30 08.03.2016 Huvitutti he A 2/30 09.03.2016 Huvitutti he A 3/30 11.04.2016 Kauniston tila he A 4/60 24.04.2016 Heljävirta he A 2/40 25.04.2016 Heljävirta he A 6/40 30.04.2016 Heljävirta he A 4/40 11.05.2016 Hengenvaara he A 3/100 12.05.2016 Hengenvaara he A 10/100 15.05.2016 Hengenvaara he A 4/100 25.05.2016 Hengenvaara he A 10/100 27.05.2016 Hengenvaara he A 7/100 01.06.2016 Metsovaara he A 4/40 10.06.2016 Metsovaara he A 1/40 16.06.2016 Monadh Shetlands he A 3/30 17.06.2016 Monadh Shetlands he A 3/30 21.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/40 21.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/40 22.06.2016 Turmeltaja he A 2/30 23.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/40 25.06.2016 Kuuralehdon hevostila he A 5/40 28.06.2016 Turmeltaja he A 4/30 06.07.2016 Turmeltaja he A 3/30 06.07.2016 Turmeltaja he A 1/30 11.07.2016 Oakhill he A 3/30 14.07.2016 Oakhill he A 3/30 21.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 6/40 21.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 4/40 23.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/40 24.10.2016 Vähäpelto he A 2/30 |
| VSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa | |
|
31.08.2016 Susiraja VSR Cup he A 6/108 |
Valmennukset
06.11.2015 Kouluvalmennus, valmensi dookie
Narri ravaili komean punarautiaan Hesburg... Hesensä kanssa kentällä, kun pääsin vihdoin paikalle. Tervehdin ratsukkoa ja pahoittelin myöhästymistäni, jonka jälkeen vaihdoimme pikaisesti kuulumisia ja minä jäin seuraamaan, minkälainen tapaus Hese oli. Ori vaikutti kovin kiireiseltä ja vähän sellaiselta "apua apua mitä nyt mitä sitten mitä mitä tapahtuu" -tyypiltä, joten rauhalliset siirtymiset eivät olleet ihan läpihuutojuttu sen kanssa. Ratsukko sai tuttuun tapaan suorittaa alkuverryttelyt melko itsenäisesti, varsinkin nyt, kun hevonen oli taas minulle uusi tuttavuus. Laukassa Hese näytti siltä, että se olisi voinut singahtaa lentoon hetkenä minä hyvänsä, mutta se pysyi kuin pysyikin maan kamaralla lennokkaassa laukassa.
Alkuverryttelyn ja välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa ratsastamaan pituushalkaisijalle toisen päädyn lyhyen sivun keskeltä, ja väistättämään takaosaa linjan vasemmalle puolelle. Aluksi Hese heitti kovin teatraalisesti takapuolensa sivuun ja poikitti aivan liikaa ja käveli myös liian nopeasti, joka johti kompasteluun ja melkein nenälleen kupsahtamiseen. Komensin narria pysäyttämään orin, ja yrittämään väistöä uudestaan suoraan pysähdyksestä. Muistutin myös tekemään ulko-ohjalla runsaasti pienen pieniä puolipidätteitä, ja vähän isompia puolipidätteitä istunnalla. Pian Hese hoksasi, että tehtävä oli huomattavasti helpompi rauhallisemmassa tahdissa, ja se alkoikin esittää oikein mallikasta väistöä. Pian muutinkin tehtävää niin, että halkaisijan puolessa välissä tuli tehdä suoristus ja väistättää takaosaa oikealle. Oikealle väistöt sujuivat hyvin, ellei paremminkin, kuin vasemmalle, joten pian pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja tekemään aluksi koko halkaisijan raviväistöä oikealle. Nopeammassa askellajissa Hesellä meinasi taas mennä kuppi nurin vauhdin kanssa, ja narri joutui siirtämään orin muutamaan otteeseen käyntiin. Muistuttelin ratsastajaa hengittämään rauhallisesti ja syvään, vaikka tokihan se oli omistajalla jo tiedossa... Mutta, rauhallisuus ja tyyneys alkoi pikku hiljaa vaikuttamaan myös Heseen, joka malttoi taas hiljalleen keskittyä itse väistöön eikä eteen posottamiseen. Seuraavaksi ratsukon pitikin tehdä taas alkupuoli väistö oikealle, puolivälissä suoristus ja loppuosa vasemmalle. Myös ravissa väistöt sujuivat hyvin molempiin suuntiin.
Lopuksi oli vuorossa muutamat laukannostot ja avotaivutuspätkät. Ratsukon tuli edelleen ratsastaa pituushalkaisijalla, mutta väistön sijaan suoristuksen jälkeen tulikin nostaa oikea laukka suoralla hevosella, halkaisijan jälkeen lyhyellä sivulla käyntiin, ja ravissa avotaivutusta pitkällä sivulla. Ensimmäiset laukannostot menivät Hesen osalta melkoiseksi arpomiseksi, sillä ori lähti kipittämään kovin omituisen näköistä ravia, ennen kuin se nosti väärän laukan. Käskin narria vaihtamaan laukan heti käynnin kautta vielä samalla linjalla, ja tulemaan sitten uudestaan. Parin uusintayrityksen jälkeen Hese malttoi taas kuunnella vähän paremmin, mitä sieltä selästä pyydettiinkään, ja oikeat laukat alkoivat nousemaan hienosti. Avotaivutukset sujuivat sen sijaan huomattavasti paremmin ja helpommin, joten pyysin ratsukkoa nostamaan vielä pari kertaa vasemman laukan suoralla, ennen kuin annoin luvan siirtyä loppuverryttelyn pariin.
15.11.2015 Estevalmennus, valmensi dookie
Tällä kertaa Hesburgerin selkään oli päätynyt Lissu, kun saavuin maneesiin. Ratsukko oli jo alkuverryttelemässä ravissa, ja Hese näytti aivan yhtä kiireiseltä kuin viimekerrallakin. Annoin kaksikon kuitenkin tehdä taas alkuverryttelyt itsenäisesti sillä välin, kun kasasin maneesin hiekalle muutamat esteet - kummallekin lävistäjälinjalle kaksi estettä eri pituisilla väleillä X-tyyliin. Näiden lisäksi kasasin vielä molempiin päätyihin pääty-ympyröiden linjoille yhdet ristikot, joita ratsukko sai myös hyödyntää verryttelyesteinä. Hese kuulemma otti esteillä vielä herkemmin kuumaa kuin sileällä, joten pidin esteet aluksi korkeimmillaan puolimetrisinä ristikkoina.
Välikäyntien jälkeen aloittelimme itse tehtävää; pääty-ympyrät ristikkoineen ravissa, ristikon päällä toivottavasti nousseessa laukassa jatkaminen lävistäjälle, toinen lävistäjä kiinni otettuna viiden laukan välillä ja toisen lävistäjän esteet eteen ratsastettuna neljällä laukalla. Jälkimmäisen lävistäjän jälkeen tuli taas siirtyä raviin, ja hypätä toisen pääty-ympyrän ristikko taas ravissa.
Ensimmäiset kerrat olivat melkoista touhottamista, Hese kipitti tuhatta ja sataa eteen ja räpiköi esteiden yli kuin tuli hännän alla. Kehotin Lissua tekemään ihan käyntisiirtymiäkin ja rauhoittelemaan oria esteiden välissä, jotta se keskittyisi paremmin ja muistaisi hypätä vähän toivotummalla tekniikalla; nyt hypyt olivat kovin hätäisiä ja selättömiä, eikä tyylissäkään ollut kehumista.
Useamman yrityksen ja runsaiden "hengitä rauhassa sisäääään ja uloooos" -rauhoitteluiden jälkeen Hese alkoi vihdoin hyppäämään aavistuksen paremmin - kiireinen se edelleen oli, mutta ei ihan yhtä paljon kuin aiemmin. Hiljalleen pääsin myös korottamaan esteitä, joiden noustessa Hese alkoi hyppäämään yhä paremmalla tekniikalla ja rauhallisemmin. Seuraavaksi pääsimmekin keskittymään itse tehtävään, kun hevonen oli rauhoittunut - laukan säätelyt eivät tosin tuottaneet Heselle minkäänlaisia ongelmia, vaan orilla oli selvästi varsin passeli laukka esteradoille. Se pidensi ja lyhensi hienosti pyynnöstä, mutta pidennyksien jälkeen se meinasi ottaa taas hieman liikaa kierroksia. Lissu sai orin kuitenkin pidettyä edelleen riittävän rauhassa, jotta hypyt onnistuivat oikein mallikelpoisesti. Loppujen lopuksi esteet olivat nousseet 90cm korkeuteen asti, kunnes ratsukko pääsi siirtymään loppuverryttelyiden pariin.
12.06.2016 Estevalmennus, valmensi Mette VRL-13589
Saavuin Susirajaan vähän harmaana kesäkuun alun päivänä aikeenani valmentaa suomenhevosori Heseä ja ratsastajaansa. Ori ravaili melko vauhdikkaasti kentällä kun pääsin sen laidalle. Tervehdin ratsastajaa ja muistutin häntä tekemään paljon pieniä pidätteitä ja istumaan aivan hiljaa, jottei ori innostuisi entisestään. Keräsin pari puomia pääty-ympyrälle ja pyysin ratsukkoa tulemaan niitä rauhallisessa ravissa. Alkuun Hese oli vähän turhan innoissaan ja kolautteli puomeja kavioillaan, mutta kävin lisäämässä vielä toiset kaksi puomia ympyrälle, jonka jälkeen orin oli keskityttävä tehtävään paremmin ja samalla hidastettava vauhtiaan. Useamman ympyrän jälkeen ori ravasi oikein hienoa ja rentoa ravia ja toiseen suuntaan tehtävä sujui yhtä hyvin jo heti alusta saakka. Annoin ratsukolle pienet välikäynnit, joiden aikana kasasin muutaman kavaletin eri puolille kenttää ja niiden eteen laitoin vielä puomit ponnistamista helpottamaan. Pyysin ratsastajaa nostamaan rauhallisen laukan ja he tekivät työtä käskettyä. Ori kuitenkin innostui nähdessään ensimmäisen esteen ja meno menikin vähän hurjasteluksi. Pyysin ratsukkoa tulemaan kavaletin uudelleen, tällä kertaa oikein rauhallisessa ja hallitussa laukassa ja vaikka tekemään voltin juuri ennen estettä. Nyt homma toimi jo paremmin, Hese kuunteli ratsastajaa hyvin ja taipui nätisti voltille, jonka jälkeen ratsukko ylitti kavaletin oikein hyvällä tyylillä ja tasapainossa. Pyysin ratsastajaa tulemaan kentällä olevia kavaletteja pienen radan muodossa ja muistutin pidätteiden ja rauhallisen ratsastuksen tärkeydestä. Rata sujui oikein hyvin ja ratsukon yhteistyötä oli ilo katsella. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja jätin heidät tekemään loppuverryttelyjä itsenäisesti.
24.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi Jaana K.
Saavuin valmentamaan Lissua ja Heseä, joiden kanssa oli tarkoitus keskittyä sileällä ratsastamiseen. Tehtävät liittyivät lähinnä siirtymisiin. Alkulämmittelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti. Seurailin ratsukkoa ja heitin välillä neuvoja väliin, kuten ”avaa polvi” tai ”rentouta hartiat”.
Tehtiin samanlaista tehtävää, kuin aiemmin oli Limppu ratsastajineen tehnyt, eli toisessa päädyssä olisi ympyrä neljällä tötsällä ja toisessa päässä neliö. Ympyrällä tehtäisiin vasempaan kierrokseen siirtymät tötsien kohdalla ja neliöllä oikeassa kierroksessa keskityttäisin sitten niihin kulmiin. Ympyrän ja neliön väliset vaihdot tehtäisiin lävistäjällä, jolla oli kavaletti molemmin puolisin maapuomein.
Ratsukko aloitti harjoituksen käynnissä. Ympyrällä käskin tehdä pysähdyksen tötsän kohdalla ja neliöllä ne kulmien ratsastukset tarkasti. Hese toimi ihan kivasti, vaikka olikin melko hätäinen pysähdyksissä, jolloin käskin Lissun pidentää pysähtymisaikaa, jottei Hese saisi päättää milloin liikutaan ja milloin ei.
Kun harjoitukset onnistui käynnissä, vaihdettiin raviin, jolloin ympyrällä tötsien kohdalla tehtiin nopea käyntiin siirtyminen ja pyrittiin näin aktivoimaan takapäätä ja sitä ns. odottavaa ratsastusta. Ori alkoi toimia hieman paremmin, mutta edelleen melko hätäisiä siirtymiset oli. Käskin lisätä käyntiaskelien määrää, jotta hevosellekin menisi kalloon, että nyt oli tarkoitus oikeasti mennä käynnissä, eikä missään käynnin ja ravin sekaisessa räpellyksessä.
Kulmat ratsukolta hoitui hienosti, mutta ne siirtymiset tuotti välillä ongelmia. Laukannostot olivat räjähtäviä ja näytti siltä, että Hese hyökkäsi laukkaan todella nopeasti, jolloin myös niska jännittyi hieman. Nyt pitäisi enää saada se niska rennoksi myös siirtymissä. Käskin taivuttaa oria enemmän sisään päin ja tekemään ulkokyynärpäällä pientä liikettä edestakaisin, sekä käyttämään sisäpohjetta enemmän.
Kun saatiin laukkasiirtymisiin hevonen rennoksi, annoin luvan aloittaa loppuverkat ja taputtaa hevosta. Oikein onnistunut treeni, josta toivottavasti oli hyötyä molemmille ratsukon osapuolille.
03.07.2016 Estevalmennus, valmensi yaren
Nam, mikä mies! Tai siis ori... Lissu ratsasti kentällä jo alkuverryttelyjä, kun minä kaahotin ripein askelin paikalle. Olin kuitenkin jo kaukaa huomannut, että naisen alla oli taas ratsu, joka miellytti kovasti silmää. Mistä nämä näitä aina löysivätkään! Pienen katsauksen aikana saatoin kuitenkin huomata orin matkaa voittavista askelista, että sillä saattoi olla jotain ravitaustaa takanaan ja Lissu vahvisti epäilykseni puolustellen kuitenkin, ettei se tuntunut ratsastajan näkökulmasta sellaiselta. "Hese on nykyisin enemmän ratsu kuin moni hevonen koskaan!" Lissu koitti tolkuttaa minulle. Hese... siis niin kuin Hesburger? Tämä oli taas niin tätä susirajalaisuutta...
Pakko minun oli kuitenkin myöntää, että Lissu oli oikeassa. Vaikka Hesen askellajit olivatkin todella hätäisiä ja ori oli sitä itsekin, ei mikään loppuen lopuksi kielinyt kovinkaan pahasti vanhasta taustasta. Aloin jo epäillä itseänikin siitä, mistä olin edes asian huomannut, varsinkin siinä vaiheessa kun ori oli jo täysin rentona ja liikkeet alkoivat muistuttaa ikänsä ratsuna ollutta. Olin saanut pykättyä esteradan jo pystyyn, joten nyt pääsisin vihdoin näkemään Hesen myös tositoimissa. Lissun toiveista aloitimme pienemmillä esteillä ja olinkin rakentanut yhden irtoesteen lisäksi yhden jumppasarjan. Huhhuh, mikä vauhti orissa kytikään, kun sen ratsastaja sen vihdoin ensimmäiselle esteelle suuntasi. Hyppy oli täysin holtiton; ponnistus lähti täysin väärästä kohdasta, vaikkakin suoraan, ja hevonen ei käyttänyt oikein kunnolla selkäänsä hypyn aikana. Heti esteen jälkeen tilanne oli kuitenkin nopeasti hallinnassa Lissun tehdessä rutkasti puolipidätteitä, joihin herkkäsuinen, mutta kiihtyneessä tilassa oleva Hese vastasi. Annoin ratsukolle uuden tilaisuuden ja muistutin koko lähestymisen ajan naista tekemään pidätteitä ja pitämään tuen yllä myös esteen päällä. Tällä kertaa suoritus oli hitusen parempi ja se parani koko ajan useamman kokeilun kautta.
Jumppasarjalla halusin lähinnä saada jotain vaikutusta hevosen vauhtiin. Olinkin oikeassa teoriassani ja Hese äkkäsi nopeastikin, ettei se voinut rynniä esteeltä toiselle ihan miten halusi. Se alkoi jopa keskittymään enemmän itse hyppyyn, eikä enää höyrynnyt samalla tavalla kuin aiemmin. Lissukin tuntui olevan rento, mikä vielä edesauttoi onnistumisia. Punarautias alkoi muistamaan omat takajalkansakin, eikä lihaksien käyttö ollut enää niin yksitoikkoista. Tämä ratsukkohan alkoi pelaamaan yksiin! Vielä jumppasarjan jälkeen kokosin pienen radan, mutta pidin korkeudet edelleenkin melko alhaisina, sillä tällä kertaa puuttuisimme enemmän vauhtiin ja tyyliin, emme niinkään korkeuteen. Hese koitti taas hitusen nostaa panoksia, mutta Lissu toimi tällä kertaa ohjeideni mukaan ja sai selkeää muutosta aikaan. Hyvältähän se näytti!
21.08.2016 Estevalmennus, valmensi rebely
Saavuin valmentamaan Heseä ja Lissua Susirajan kilpakentälle. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja tallin mittari näytti lämpötilan olevan varjossa huikeat +26 astetta. Ratsukko näytti jo lämmitelleen, sillä hiki virtasi sekä hevosella että ratsastajalla.
Aloitimme tunnin tekemällä siirtymisiä harjoitusravista käyntiin. Kehotin Lissua ratsastamaan pitkät sivut ravissa ja lyhyet sivut käynnissä niin, että joka toinen kulma tulisi ravattua ja joka toinen käveltyä. Hese oli kovin eteenpäin pyrkivä, mutta Lissu sai orin siirtymään sulavasti askellajista toiseen useiden toistuvien puolipidätteiden ansiosta. Kulmia Hese oikoi sulavasti varsinkin ravin aikana, ja Lissu sai toden teolla keskittyä pohje- ja ohjasapuihin. Kun ratsukko oli ratsastanut yhden kokonaisen kierroksen hyvillä siirtymillä ja oikomatta kulmia, päätimme ottaa välikäynnit sekä juomatauon.
Tunnin toisella puoliskolla keskityimme edelleen siirtymiin, mutta tällä kertaa pyysin ratsukkoa ottamaan uralla keskellä pitkää sivua pysähdyksen, siirtymään siitä suoraan raviin, ravaamaan pääty-ympyrän ja siirtymään käyntiin. Tämän jälkeen matkaa jatkettaisiin kootussa käynnissä kentän toiseen päähän, jossa ratsukko nostaisi käynnistä laukan, tekisi pääty-ympyrän ja siirtyisi sen jälkeen jälleen käyntiin ja toistaisi tehtävän. Hese pysähtyi hyvin ensimmäisellä yrittämällä, mutta ei meinannut malttaa seistä paikallaan. Ori nosti vauhdikkaan ravin Lissun antaessa sille vain hieman pohjeapuja. Kulmassa Hese ei oikonut ja se suoriutui myös ensimmäisestä pääty-ympyrästä mallikkaasti. Lissulla oli jarrujen kanssa hieman ongelmia, joten ori ehti ravata lähes toisen pitkän sivun puoleenväliin ennen käyntiin siirtymistä. Lyhyen sivun lähestyessä Lissu valmisteli Hesen hyvin ja ori näytti tietävän mitä tuleman piti, sillä se hypähteli jo innokkaasti käynnin aikana. Lissu antoi Heselle kevyet laukka-avut ja ori nosti temmokaan laukan. Jonkin aikaa näytti, kuin ori olisi liikkunut joka laukka-askeleella enemmän ylös kuin eteenpäin. Lissu sai kuitenkin hyvällä istunnallaan sekä rennoilla puolipidätteillä Hesen laukan tasattua. Toistimme harjoituksen muutaman kerran ennen loppuverryttelyjä, jotka ratsukko sai itsenäisesti tehdä Sysimetsän puiden varjossa.
07.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lucie
Olimme Susirajan porukan kanssa sopineet, että tulen heidän tallilleen valmentamaan kahta hevosta. Tällä ensimmäisellä käyntikerralla pääsin valmentamaan suomenhevosori Heseä. Ratsastaja oli juuri päässyt kentällä Hesen selkään, kun saavuin paikalle. Pääsimme siis heti aloittamaan. Pyysin ratsastajaa tekemään ravissa useita voltteja ja kaarevia teitä, jotta Hese taipuisi kunnolla rungostaan. Niiden lisäksi ratsastaja teki lyhyiden sivujen keskelle pysähtymiset. Muutaman pelkän pysähtymisen jälkeen kehotin ratsastajaa tekemään pysähtymisten jälkeen peruutukset, joista tuli siirtyä suoraan raviin. Kun Hese taipui hyvin ja näytti rennolta ja kuuliaiselta, siirryimme varsinaisen tehtävän pariin. Pyysin ratsastajaa tulemaan kokorataleikkaan lisätyssä käynnissä ja tien jälkeisen lyhyen sivun kootussa käynnissä. Kehotin ratsastajaa pidentämään ohjastuntumaa, jotta Hesellä olisi tilaa liikkua pidemmällä kaulalla. Askeleetkin olisivat voineet olla pidempiä. Koottuun käyntiin siirtyessään ratsastaja istui tiiviisti satulassa, eikä yrittänyt koota käyntiä ohjasta vetämällä. Ratsukko toisti harjoituksen käynnissä muutamaan kertaan, minkä jälkeen oli aika yrittää samaa ravissa. Sekä ratsastaja että hevonen olivat oivaltaneet, mistä harjoituksessa oli kyse, joten lisätty ravi ja koottu ravi sujuivat heti alusta alkaen melko hyvin. Tosin huomasin, ettei Hese malttanut keskittyä aivan loppuun asti. Kehotin ratsastajaa olemaan huolellisempi, ettei Hese päässyt laiskottelemaan. Seuraavalla kerralla ratsastaja olikin jo päättäväisempi, ja ratsukko ratsasti lisätyssä ravissa kokorataleikkaa aivan kuvion loppuun asti. Ratsukko toisti harjoituksen myös toisesta ratsastussuunnasta. Kun harjoitus sujui tarpeeksi hyvin, oli aika siirtyä laukkaan. Ohjeistin ratsastajaa nostamaan laukan lyhyen sivun keskeltä, josta hän tekisi ensin pääty-ympyrän laukassa ja samalla kokoaisi laukkaa. Tästä laukka jatkui pitkälle sivulle. Laukka oli ensin hieman liian hätäistä, mutta ratsastaja sai hienosti laukan tasaiseksi. Onnistuneen laukkapätkän jälkeen oli aika siirtyä loppuverryttelyyn.