23.11.2017 Ammu menehtyi vanhuuteen.

Välkevirran Aamutar VH16-018-1231

Nimi	Välkevirran Aamutar "Ammu"	Kasvattaja	Minna Välkevirta, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias splashed white	Meriitit	SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 17.02.2016, 26v satunnainen (4v 16.03.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he C / 80cm / 80cm

31.10.2017 sinisilmämme ylitti odotuksemme saadessaan 100,5 pistettä ja ERJ-I -palkinnon!

15.11.2017 Ammuska yllätti meidät taas iloisesti KRJ:n laatuarvostelussa kerätessään 101 pistettä ja KRJ-I -palkinnon.

20.11.2017 tamma palkittiin rotulaatuarvostelussa komealla SLA-I -palkinnolla.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Susirajan muihin hevosiin verrattuna Ammu on jokseenkin huvittava ilmestys; kapasiteetiltaan ja liikkeiltään melko vaatimaton, rakennekaan ei rodun priimaa, luonteelta enempi tätipuksu kuin kilparatsu. Sukukin on vähän sillisalaatti sitä sun tätä. Ammu tulikin ostettua puolivahingossa, hetken mielijohteesta sekä tilaisuuden houkuttelemana, mitään sen isompaa syytä meillä ei ollut. Paitsi se, että tamman sinisilmät ja lempeä hörähdys saattoivat aiheuttaa meissä jotain herkistymistä.

Välkevirran tallilta tulee vähän kasvatteja, joita näkee enemmän näyttelyissä ja harrastehevosina kuin kisapeleinä. Tallin omistaja vaalii vähän harvinaisempia sukuja ja värejä, etenkin niitä värejä.
Ammu ja muutama muu hevonen tulivat myyntiin omistajan sairastuttua, Ammukin vain siksi, että tamman siskopuolen ulkonäkö miellytti omistajatarta enemmän. Olimme jo ostaneet vinon pinon hevosia Susirajaan (Arvo, Rikka, Vihannes ja kumppanit), mutta kävimme puhdasta uteliaisuuttamme katsomassa myös Välkevirran myytäviä. Ammuhan sieltä tarttui matkaan, vaikka tarvetta ei oikein ollut. Vaan onhan tämä ihan saamarin söpö ja symppis, miten tämmöiselle sanoo ei?

Maksoimme Ammusta vähän ylihintaa sen tasoon nähden, väri varmasti vaikutti hintaan. Onneksi ravipuoli juoksee rahaa ratsupuolen tehdessä persnettoa..

Useampi ihminen on kuvaillut sinisilmäistä, vähän arkaa herranterttuamme symppikseksi, ja se taitaa olla paras sana kuvaamaan Ammua. Tamma ei ole osaavin, kaunein, rohkein, sen liikkeet eivät ole tallin upeimmat, eikä hevosesta oikein löydy niitä superlatiivein kuvailtavia ominaisuuksia. Päämerkki tosin taitaa olla tallin suurin, tai vähintään top vitosessa. Ammun vahvuus löytyy sen äärettömän sympaattisesta, kiltistä luonteesta. Arka, säpsy tätipuksutin on välillä vähän huvittava enempi vähempi vakavasti otettavien kisapelien seassa, mutta onhan tämä nyt ihan pirun söpö. Juuri niitä hevosia, joiden kanssa tehtyjä näennäisen tylsän tavanomaisia maastoretkiä muistelee kiikkustuolissa.

Ammu on erittäin kiltti, mutta hieman arka myös hoitaessa. Omassa karsinassaan se ei säiky edes yllättäviä asioita, joten se kannattaa hoitaa mieluummin siellä kuin ottaa käytävälle, jossa vaikkapa turvan edestä juokseva tallikissa voi saada sen pomppaamaan ilmaan. Ihmiset, jotka paukkaavat paikalle kuin Euroopan omistajat saavat Ammun varautuneeksi ja hermostuneeksi, kun taas rauhassa ja leppoisasti toimiva porukka saa myös tamman rauhoittumaan. Lapsista se pitää, kunhan nämä eivät huseeraa liikaa. Reipas toiminta tamman kanssa ei haittaa, avainasemassa on vain rentous - joko sitten hitaasti tai reippaasti. Ammun kanssa kaikki on kuitenkin aika helppoa. Kengittäjä pärjää tamman kanssa oikein hyvin rauhallisella otteella, kun taas eläinlääkäriä Ammu hieman vierastaa. Perustutkimukset ja rokottaminen sujuvat kyllä, mutta vähääkään kummallisempiin tamma pitää rauhoittaa - ehkä enemmänkin varmuuden vuoksi, mutta Ammu on kuulemamme mukaan hypännyt eläinlääkärin niskaan säikyttyään uutta toimenpidettä.
Taluttaessa Ammu ei pahemmin säpsy tai säiky, vaikka tietenkin tätä arkaa tammaa voi säikyttää yllättävillä jutuilla. Se myös kyttää pimeitä nurkkia ja postilaatikoita, mutta muutoin on yksinkertaistakin yksinkertaisempi kuskata narun nokassa. Autoon tai traikkuun Ammu kävelee nätisti, mutta kaipaa ehdottomasti matkaseuraa. Yksin matkatessaan tamma stressaa itsensä hikeen, vapisee ja potkii jatkuvasti. Tamma tulee kopista vaikka irrallaan ulos hermoilematta kummempia.

Ammu ei ratsastuksellisilta ominaisuuksiltaan ole mitenkään päivän kirkkain tähti. Se on myös kentällä arka, säikkyy yllättäviä asioita, mutta on kyllä nöyrä, kiltti ja yhteistyöhaluinen. Valitettavasti tamma vain jää sinne tädinkuljetin-luokkaan ratsastuksellisesti - Ammu ei juuri kokoa ja oikein päin liikkuminenkin on sille haastavaa, joska se yleensä jää pikemminkin tuijottelemaan nurkkia joissa saletisti on joku hevosia syövä hirviö. Sen voi tamman kunniaksi sanoa, ettei se säiky niitä omakeksimiään mörköjä, se vain kyttäilee ja arkoo pelottavia kulmia, säikkymistä tapahtuu vain sateenvarjojen kohdalla, paukkeessa tai muissa oikeasti säikyttävissä tilanteissa. Ammu kulkee aina kyllä melko hyvin avuilla, kunhan sen muistaa itse pitää työtä tekemässä.
Kapasiteetti ja liike eivät ehkä saa ratsastajaa pyörtymään ihastuksesta, mutta ainakin Ammu on yritteliäs ja yleensä aika positiivisin mielin liikkeellä. Tamma vaatii vähän rohkaisua ja patistelua ratsastajaltaan, ja selässä olijan tulisi mielellään olla hyvin rauhallinen, mistään säpsymätön ihminen; jos ratsastajaa jännittää tai jokin asia ihan pelottaa, se tarttuu Ammuun. Jänistävän ratsastajan kanssa raudikosta tulee sivuaskelia ja spurtteja ottava hermokimppu, joka ei oikein osaa tai uskalla olla mitenkään päin. Rento, kaikkeen "jaa"-asenteella suhtautuva ratsastaja saa Ammusta kivan sileätyöskentelykaverin, jonka kanssa hioa perusjuttuja; vaativammat kuviot eivät suju ollenkaan, eikä Ammua ole tarvis niillä kiusata. Reppana kun kovasti yrittää, vaikkei ymmärrä, osaa tai kykene.

Hyppääminen on Ammun mielestä hirveän hauskaa. Ja jännää. Etupäässä jännää. Vähänkään erikoisemmat johteet sekä tamman kapasiteetin ylärajoilla olevat esteet (70-80cm) saavat sinisilmän polvet tutisemaan. Kun ratsastaja pysyy rauhallisena, vähän rapsuttelee Ammua eikä ole moksis mistään, tamma uskaltaa rentoutua ja luottaa siihen, ettei se Angry Birds -johde tule ja syö. Hyppytyyli on perushyvä, mutta ponnistuspaikat eivät löydy, joten ratsastaja joutuu katsomaan ne Ammun puolesta. Tamma on äärettömän yritteliäs tapaus, se ei kuumu eikä sähellä omiaan, vaan tekee sen mitä pyydetään. Joskus tulee kieltoja tai ohijuoksuja, jos jokin este on vain kertakaikkisen kamala. Rauhallisuus, juttelu ja esteen lähietäisyydeltä ihmettely ennen uusintayritystä yleensä auttavat, ja Ammu uskaltaa uskaltaa.
Maastossa raudikko saattaa nähdä pieniä vihreitä miehiä puskissa, tai mörköjä kivien takana. Ammun kanssa maastoillaan mielellään porukassa, ihan vähintään kaverin kanssa, yksin ollessaan tammaparka on niin säpsyä, ettei se malta rentoutua vaikka ratsastaja tekisi mitä. Porukassa sinisilmä rohkaistuu toimien samaan tapaan kuin kentälläkin.

Kisamenestys riippuu täysin ratsastajasta. Jos ratsastaja jännittää, jännittää Ammukin, ja silloin kaikki menee läskiksi. Rauhallisen ihmisen kanssa Ammu on oma kiltti, yritteliäs itsensä, joka kyllä vähän katsoo jännittäviä asioita, mutta uskaltaa uskaltaa, mikäli selässä olija ei ole moksiskaan omituisesta johteesta, kirkasvärisestä sadetakista tai erikoisesta lähtömerkistä. Ei Ammu mikään kilpakenttien katseidenvangitsija ole, enemmänkin tasaisen hyvä, yritteliäs puurtaja, jonka kanssa joskus jopa voitetaan. Ja ai että miten ylpeän näköinen Ammu onkaan, jos pääsee kunniakierrokselle! Vaikka onhan se kunniakierrosmusiikki toisaalta aika jännä, hui.

Sukutaulu

i. Ruusuraivo evm, sh, prtkrj, 156cm	ii. Riivausrikos evm, sh, rtkrj, 154cm	iii. Vaudevaras evm, sh, vkk, 155cm
		iie. Kummatus evm, sh, trtkrj, 153cm
	ie. Ruusupihan Sivallus evm, sh, klm, 156cm	iei. Sussiestatkoon evm, sph, mrn, 147cm
		iee. Kilahrussakka evm, sh, trt, 160cm
e. Pihapuron Patriisia evm, sh, hpmvkk, 151cm	ei. Unenomainen evm, sh, vkk, 153cm	eii. Mammonajuoksu evm, sh, m, 155cm
		eie. Revontuuli evm, sh, vkk, 157cm
	ee. Taikatuike evm, sh, hprn, 151cm	eei. Taikarepo evm, sh, hprn, 153cm
		eee. Tosi Turmiollinen evm, sph, m, 151cm

Jälkeläiset

s. 30.05.2016 sh-o. Illanniittäjä, i. Myrskyviikate, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 15.06.2016 sh-t. Aamunviejä, i. Priolli, om. Kemiina (VRL-02815)
s. 13.07.2016 sh-t. Revontultentuoja, i. Synkmetsän Untamo, om. Siguri (VRL-11290)
s. 16.01.2017 sh-o. Rahkoi, i. Hesperi Hesekiel, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

26.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Kemiina

Jostain kumman syystä Lissu ja Narri olivat halunneet tällaisen maallikon valmentamaan Ammua ja Lissua. Kun tietous on erilaisissa sekeissä ja hiittikärryissä, niin olin kentän laidalla hieman sormi suussa.
Joka tapauksessa valmennus saatiin kuin saatiinkin käyntiin ja kuvan kaunis Ammu kiersi kaviouraa, korvat sivuilla ja epäröivällä katseella varustettuna. Pyysin Lissua samantien ratsastamaan hevosta eteenpäin ja keskittymään häneen eikä niihin alati pelottaviin kulmiin. Hevonen vaikutti kyllä nöyrältä ja kuunteli ratsastaajansa, mutta säikähti sitten seuraavassa kulmassa omaa varjoaan. Lissu kokosi käskystäni ratsuaan enemmän sisälle päin, jolloin saataisiin myös taivutteluja hieman tehtyä. Ammu keskittyi Lissuun ja myötäsikin niskastaan oikein hyvin. Alkuverkkoina ratsukko teki suuria ympyröitä, joita sitten pienennettiin pohkeenväistöjen avuilla. Lissu muistaa katsoa eteenpäin eikä kaadu sisälle päin hevosta ratsastaessa ympyrällä, muuten näytti oikein mainiolta!
Raviharjoituksissa jatkettiin myös volttien tekemistä ja sitä, että Lissu saisi Ammun mahdollisimman rennoksi ja vetreäksi. Volteissa tamma kaatui sisälle päin ratsastajan mukana, mutta jälleen kerran ohjeistuksestani oli jotain hyötyä ja me saatiin luotua ratsukosta pystyssä kulkeva yhdistelmä. Rohkaisun kautta Ammu alkoikin liikkua varsin kauniisti ja elegantisti, siis tuollaiseksi tahmatassuksi!
Koska valmennus oli mennyt tähän asti näin hyvin, niin laukkaharjoitukset keskityttiin tekemään aivan vain kaviouraa pitkin, tehden muutamia suuria pääty-ympyröitä. Ammusta kuoriutui varsin rento ja letkeä ratsu, joka ei enää arkonut niitä kulmia.
Kerrassaan niin symppis tämä Ammu, että meinasin lähtiessäni tunkea sen takakonttiin ja viedä kotiin. Lissu kumminkin huomasi aikeeni ja sulki sinisilmänsä lukkojen taakse talliin.

07.04.2017 Estevalmennus, valmensi yaren

Voi apua, miten nauroinkaan kyykylläni, kun narri ja Ammu aloittivat hyppäämisen! Tai ei minun tarvinnut odottaa edes sinne asti, kun sain jo kyyneleet silmiini pelkästä huvittuneisuudestani. Tämä kyseinen tamma tuntui menevän täysin sekaisin nähdessään pelkät esteet, eikä se tiennyt oikein, miten päin olisi ollut. Se taisi hiota vuoroin jännityksestä, vuoroin innosta ja vuoroin pelosta, enkä tiedä yhtään, mikä näistä tunteista oli sitten se kaikista vahvin. Toinen niin suloinen pieni reppana!

Palatakseni kuitenkin siihen itse hyppäämiseen, narri joutui aika paljon tsemppailemaan tätä erikoisen väristä neitokaista ja esteelle lähestyessä höpötti höpöttämistään. Ammu ei edelleenkään tiennyt, miten päin olisi estettä lähestynyt ja kun se lopulta sen teki, tuli totaalinen ohijuoksu. Narri vilkaisi minuun nyrpeä ilme kasvoillaan ja olisi varmaan jo lopettanut tässä vaiheessa, ellen minä olisi ollut paikalla määräämässä lopetusajankohtaa. Uudella yrityksellä ja suurella kannustuksella yli vihdoin päästiin ja kyllähän sieltä ihan nätti hyppykin syntyi. Ei mikään maata mullistava, mutta sellainen tasapainoinen kumminkin. Narri oli tosin joutunut tekemään aika paljon töitä ponnistuspaikan löytymisen eteen, Ammu kun tuntui olevan siltä osin ihan pihalla kaikesta, mutta yhteispelihän se ratkaisi.

Narri puhua pulputti koko sen ajan, kun ratsukko lähestyi esteitä ja minä virnistelin mielessäni sitä, mahtoiko tämä sama taktiikka olla mukana kisatilanteissakin. Tosin eiköhän koko Suomen hevospiiri jo tiennytkin, että susirajalaiset olivat aika outoa sakkia, eikä mikään tullut yllätyksenä… Ammu jännäili välillä sellaisiakin esteitä, jotka oli juuri hypännyt ja välillä ihan kieltoon asti. Yllättävän hyvin narrilla kuitenkin kesti pinna ja kyllähän sitä ihan puhdastakin rataa saatiin aikaan, ihme kyllä. Ehkä Ammusta ei ikinä tulisi sellaista korkeamman tason kilparatsua, mutta ainakin se saisi jo pelkästään säälipisteitä siitä, että oli niin höpelön innokas ja söpökin vielä.

10.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Siguri

Olin juuri muutaman päivän ajan valmentanut Susirajan kasvattiamme Revontultentuojaa, joten odotin innolla, kun minua pyydettiin valmentamaan tämän emää. Tuitun kasvaessa aikuiseksi oli hauska verrata tätä emäänsä ja katsoa, mitä samaa näissä kahdessa olikaan. (Totuus: ei mitään.)

Ammun kanssa alkuverryttelyt lähtivät hieman hitaasti käyntiin, sillä tamma mutkitteli ja oikoi kulmia sen sijaan, että se olisi edes yrittänyt asettua paremmin ratsastajan alle. Ratsastaja teki juuri kuten käskettiin, istui rauhallisena alas ja yritti ratsastaa Ammua eteenpäin, mutta tamma hidasti mielellään kulmissa ja kyttäili vähän väliä ympärilleen.

Kun alkuverryttelyistä oli jotenkuten selvitty, lähdimme tekemään siirtymisiä ja temponlisäyksiä ravissa. Ammukin alkoi hiljalleen heräillä työn touhuun, ja sekä pysähtymiset lyhyillä sivuilla että temponlisäykset pitkillä sivuilla alkoivat muutamien toistojen jälkeen sujua tamman tasoon nähden erittäin hyvin. Hieman huomauttelua sai kuitenkin tamman takaosan turhan kevyt toiminta, mutta sekin alkoi valmennuksen loppua kohden parantua, kun tamma pääsi rentoutumaan kunnolla.

Jatkoimme siirtymisiä loivien kiemuraurien parissa. Kiemurauralla tuli tehdä yksi pysähdys keskelle rataa, jatkaa käynnissä eteenpäin, ravata lyhyt sivu ja siirtyä käyntiin ennen seuraavaa pitkää sivua ja kiemurauraa. Käännökset sujuivat vähän niin ja näin, ja tamma meinasi jälleen lähteä hieman oikomaan kulmia. Niinpä paransimme ratsastajan istuntaa, ja pyysin häntä antamaan hieman voimakkaampia apuja, erityisesti istunnalla, ja lopulta kulmatkin sujuivat ihan kohtalaisesti.

Lopputunnista teimme vielä muutamia käyntivoltteja ja ympyröitä, jolloin Ammukin alkoi toden teolla kulkea nätisti. Sen askeleista alkoi löytyä hieman elastisuutta ja aktiivisuutta, ja se käveli sinne minne pyydettiin. Niinpä ympyröiden jälkeen pyysin ratsastajaa siirtymään käyntiin pitkin ohjin ja taputtamaan Ammua kaulalle. Hienoa tsemppiä lopussa molemmilta!

Ja mitä Ammuun ja tämän varsaan tuli, sain vain olla salaa hieman ylpeä, että tamma oli perinyt askeleensa isänsä puolelta.

Lue päiväkirjaa