Perustiedot Sukutaulu & jälkeläiset Kilpailukalenteri Valmennukset & päiväkirja

Valmennukset

17.04.2014 kouluvalmennus, valmensi mori-mori (=omistaja)
Kävelin kentän laidalle ja vedin pipon syvemmälle päähäni, tuuli taas vaihteeksi niin että tukka meinasi lähteä päästä. Miinaa tosin pieni tuulenvire ei tuntunut haittavan lainkaan ja vasta vajaa neljävuotias ori kaahotti pitkin askelin ympäri kenttää sohien välillä etujaloillaan jotain laukan tapaista liikettä. Lissulla oli täysi työ saada ori pysymään ravilla laukan sijaan eikä asiaa helpottanut lainkaan ajoittaiset tuulenpuuskat, jolloin sekä hevonen että ratsastaja näyttivät kaatuvan kyljelleen.

Tänään tarkoituksenamme olisi treenata lähinnä temmonvaihteluita, ja mikäli orin kaasunhallinta saadaan toimimaan ennen tunnin päättymistä, myös hieman väistöjä.
Aloitimme ihan perusharjoituksella, jossa tarkoituksena olisi ratsastaa lyhyet päädyt perusravia ja pitkät sivut hiiidaaastaaa ravia. Aina Lissun tehdessä pidätteen, Miina osoitti mieltään heittämällä päänsä taivaisiin ja ottamalla loikan uran sisäpuolelle. Muistutin Lissua keveistä avuista ja neuvoin jarruttamaan oria enemmän istunnalla kuin ohjista vetäen, jolloin vauhti saatiin hidastumaan.
Lisätty ravi olikin sitten ihan toinen juttu, Miina kun olisi mieleluummin ottanut pitkille sivuille kunnon laukkaspurtit. Ensimmäisellä kerralla Lissu oli tulla ryminällä alas, mutta pysyi kuitenkin selässä Miinan laukatessa toista kierrosta kentän ympäri. Muutama toisto lisää, kevyemmät pohjeavut ja istunnan korjaus, se oli se juttu. Ja hieno lisätty ravi nähtiinkin, pari vuotta vielä treenausta ja Miina liihottelee puoliveriset suohon!

Väistöjä teimme käynnissä keskihalkaisijalta uralle, ihan peruskauraa, siis. Jälleen Miina meinasi tykätä kyttyrää Lissun pidättäessä hieman liikaa ohjasta, mutta seuraavalla kerralla sekä hevonen että ratsastaja tajusivat jutun ja väistö saatiin menemään oikein mallikkaasti. Tai niin mallikkaasti, kuin kolmevuotias täysiverinen sen voi osata.

Jätin Lissun tekemään itsenäiset loppuverryttelyt ja painuin keittämään kahvia. Piru vie tämän kevään kanssa, kesä tule jo.

18.04.2014 maastoestevalmennus, valmensi mori-mori (=omistaja)
Punttasin narrin selkään, kiristin satulavyön ja komensin parivaljakon kentälle verryttelemään. Kasasin kentän keskelle pienen verryttelyristikon jota voitaisiin hypätä muutaman kerran ennen maastoesteradalle siirtymistä, mutta Miinalla oli eilisestä kouluvalmennuksesta huolimatta niin paljon patoutunutta energiaa, että tässä voisi mennä hetki.
Pää taivaisiin, laukkaa, pidäte, takamuksen heitto, laukkaa, kirosana, ravia - tässä kierros kentän ympäri pähkinänkuoressa. Miinaa ei oikeastaan kiinnostanut pyysiko narri käyntiä vai ravia, ainut vaihtoehto orin mielestä olisi ollut laukka ja sekin mahdollisimman täysiä. Jossain kohti ori kuitenkin rauhoittui ja saimme muutamat verryttelyhypytkin otettua ennen maastoesteradalle suuntaamista.

Tänään treenattaisiin muutamaa maastoesteradan perusesteistä, eli siis pientä tukkia, pituusestettä sekä vesiestettä. Tukki oli Miinalle selvästi aivan liian helppo, joten jätimme sen vähemmälle huomiolle ja keskityimme enemmän pituusesteeseen. Punaiseksi maalattu pikkumökki ei aiheuttanut Miinassa sen suurempia tunteita, vaan ori harppoi vauhtia ja loikkasi hieman jopa liioitellulla loikalla esteen yli. Ja hukkasi jarrut siinä samalla. Mukapäteviä ohjeita huutaen katsoin kuinka Miina ja narri katosivat mutkan taakse, ainoastaan kiroamisesta saatoin päätellä naisen olevan yhä satulassa. Kun parivaljakko vihdoin suvaitsi saapua takaisin, hyppäsimme mökin vielä pariin kertaa. Vastakkaiseen suuntaan. Ihan vain ettei esteen jälkeinen suora houkuta liikaa.
Vesieste oli orille aivan uusi tuttavuus ja vaikka vettä ei ollut edes polviin saakka, kesti aikansa saada Miina edes kävelemään sinne. Kun tunnin lopussa ori sitten laukkasi pitkällä laukalla vesiesteen läpi, totesimme suorittaneemme tehtävän onnistuneesti.

Loppuverryttelyt menimme tekemään kentälle - pari kierrosta laukkaa, kunnon raviverryttelyt ja pitkät loppukäynnit. Koska hieman rankempi treeni sekä keväälle ominainen muta olivat tehneet tehtävänsä, suuntasimme talliin pesemään uljaan orhimme.

03.06.2014 estevalmennus, valmensi Dora
Miina oli varsin vauhdikas esteillä. Hauskanvärinen ori liikkui kuin parempikin Ferrari pitkin rataa hiekka pöllyten ja hyppäsi suurella voimalla. Hyppypaikat olivat kunnossa, mutta vauhdista olisi voinut tinkiä. Lissu kuitenkin pysyi orinsa selässä hyvin ja piti sen sen verran hyvin hanskassa, että ihan päättömästi hevonen ei päässyt rellestämään. Verkkahypyt taisivat olla Miinasta vähän tylsiä, mutta rataa hypätessään se syttyi. Kympin hyppyjä tuli monta peräkkäin, eikä vauhtikaan nyt haitannut pahemmin. Orilla löytyi hyvin ponnistusvoimaa ja kun ratsastajakin osasi ratsastaa, ei mitään suurempia ongelmia tullut esiin. Kohottelin vähän esteitä ja vaihdoin yhden pystyn paikkaan, että radalle saisi kurvikkaampia teitä. Näitä muutoksia tehdessäni Miina ja Lissu saivat laukata pääty-ympyrällä ja halutessaan hypätä yhtä yksittäistä pystyä. Kuitenkin ratsukko pääsi melko nopeasti jälleen radan kimppuun. Tiukemmatkaan tiet eivät tuottaneet vaikeuksia ja vaikka Miina yhdessä vaiheessa yrittikin ryöstää ja pukittaa, oli Lissulla homma hanskassa ja mitään katastrofeja ei sattunut. Rata otettiin useaan otteeseen ja viimeisillä hyppykerroilla otin aikaakin. Valmennus oli ihan onnistunut, vaikka Miina olikin aikamoinen raketti ja vähän vaikea hallita. Lissulta kuitenkin nappisuoritus ja ori pysyi hyvin handlassa!

Päiväkirja

18.04.2014 Auttaako tähän joku valmentautuminen, kirjoitti narri
mori tuli pitämään minulle ja Miinalle maastoestevalmennusta. Eilen herra oli vääntänyt koulua Lissun kanssa, huomenna pitänee antaa nuorelle herralle vapaapäivä kun on pääsiäinen ja kaikkea. Ja sitten puntata mori selkään ja valmentaa häntäkin, kaiketi tässä olisi kaikkien hyvä osata ratsastaa komistustamme. mori ei pitänyt meille kovin rankkaa valmennusta - kentällä verkkaa, tukki, pituuseste ja Miinan ensimmäinen vesieste. Ori suhtautui vesiesteeseen kovin epäileväisesti, mutta meni kuitenkin veteen eikä loppuvalmennuksesta edes välittänyt.

Loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin hyvin, Miina on kyllä hieno hevonen. Olkoonkin, että sen luonne ei ole se kaikkein kukkaisin, vaan milloinkas me olisimme sellaisesta ottaneet itseemme. Parempi vain, että hevonenkin tietää mitä haluaa. Ja että sillä on luonnetta. Sitä paitsi ori ei ole siitä pahimmasta päästä. Miina pääsi valmennuksen jälkeen kevyelle pesulle, sai loimen niskaansa ja karsinaan kuivamaan. Poikkeuksellisesti herra sai myös pari leipäpalaa, nuorikkomme pärjäsi tänään oikein hyvin.

20.04.2014 Miina on paras, kirjoitti ??
LOOREM IPSUM ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen. ja silleen.

10 - 9 - 10 - 9 - 8 = 46

11.05.2014 Irtohypytyspäivä Hirttivaarassa, kirjoitti narri
Veimme kolmeen pekkaan Miinan irtohypytykseen, minulta oli ollut edellisenä päivänä munana Napero. Aamusta ennen lähtöä laittelimme oria valmiiksi muualla esittelyä varten. Tosin emme puunanneet kuin näyttelyihin, hyppäämäänhän tässä olimme oria viemässä. Hevonen autoon ja auton nokka kohti Hirttivaaraa iloisen lätinän saattelemana. Arvuuttelimme kilpaa, käyttäytyisikö Miina huonosti vai vielä huonommin. Perille saavuttuamme purimme orin autosta ja teimme vielä viime hetken siistinnät morin kanssa samalla, kun Lissu roikkui riimussa jotta Miina olisi pysynyt paikoillaan.

Kommentti irtohypytyksestä:
Miina saapui maneesiin häntä tötteröllä kauniisti tanssahdellen, eikä se malttanut siirtyä käyntiin vielä siinäkään vaiheessa, kun se talutettiin kujan läpi. Orin ensimmäinen hyppykerta oli melko erikoinen. Ensin se pysähtyi kujan alkuun ja hirnui niin lujaa, että koko lähitienoo varmasti kuuli. Sitten ori ampaisi täyttä pierupukkilaukkaa eteenpäin, samalla jotenkin hypäten puomikasojen ylitse. Kiinniottajien muodostaman muurin lävitse ori ei kuitenkaan enään matkaansa jatkanut, vaan jäi hetkeksi herkuttelemaan kauraämpärin sisällöllä. Seuraavat hyppykerrat 'oikeilla' esteillä sujuivat jo hieman rauhallisemmin, ja ori näytti jo tosissaan miettivän lähestymisiään esteille. Viimeisen pystyn okseriksi muuttaminen estekorkeuden ollessa noin 90cm luokkaa ei sekään tuottanut Miinalle minkäänlaista päänvaivaa, vaan ori hyppäsi esteet kepeästi hyvällä ilmavaralla. Muutaman kerran Miina kolautti takasellaan esteiden puomeja, mutta muisti aina seuraavalla kerralla korjata virheensä ja nostaa jalkojaan enemmän.

Miina käyttäytyi alun machoilun jälkeen melko asiallisesti. Ori hyppää ketterästi hyvällä ilmavaralla, ja selkeästi nauttii hommasta! Käyntiä se ei tänään pahemmin malttanut esittää, mutta sen ravi on joustavaa ja laukka hyvin eteenpäinvievää.

Odotimme Miinalta paljon pahempaa käytöstä! Nyt se sentään vain hieman machoili, hyppäsi vähän liioitellen ja oli vauhdikasta, koska joku kävely oli täysin yliarvostettua. Olimme yllättyneitä itsekin siitä, miten hyvällä tyylillä Miina hyppäsi, se esitti paljon hienompaa hyppyä kuin kotona. Ehkä siinä oli vieraskoreutta mukana, tai sitten se on kehittänyt lihasta nyt ratsukoulutuksessa. Eipä oria ole hetkeen kotona hypytettykään, joten tämä tuli ihan sopivaan väliin. Päivästä intoutuneina aloimme suunnitella Miinalle kotiinkin irtohypytystehtäviä.

30.08.2014 Menestystä KERJ-Cupissa, kirjoitti Lissu
Minua epäilytti iiiiiihan vähän lähteä KERJ-Cupiin Miinalla, mutta minkäs teet, kun hävisit tikunvedon. narri ja mori lupasivat olla henkisesti matkassa, mutta ei paljoa lohduta, kun isoegoinen, kuspäinen orinroikale on minun, eikä heidän, kinttujeni välissä! Ei auttanut itku markkinoilla, Miina oli Cupissa minun vastuullani.
Erittäin epätasaisesti sujuneiden kotitreenien vuoksi en odottanut kummoista suoritusta. Olinkin ihan äimän käkenä, kun pääsimme koulukokeesta jatkoon ja vieläpä todella hyvin prosentein. Minulla ei valitettavasti ole hajuakaan, miten verkkamme tai edes ratamme oli mennyt, ainoa muistikuva on mantrana päässäni pyörinyt ”laitasehevonennäyttämäänhyvältä, laitasehevonennäyttämäänhyvältä”.. Kisajännitystä, minullako?

Myös rataesteet sujuivat epäilyttävän hyvin, vaikka orilla vauhtia olikin. Miina oli kuitenkin avuilla koko ajan ja meni minne käskin, ja hypyt olivat erittäin hyviä. Aika olisi epäilemättä ollut parempi, ellei muutamalla pidemmällä suoralla olisi tullut pukittelupätkiä. Onneksi ne olivat nopeasti ohi, yli kahdenkymmenen sekunnin perseilystähän tulee virhepisteitä. Aika ei riittänyt ihan kärkeen, sijoituksille kyllä, ja rata oli puhdas. Olin enemmän kuin tyytyväinen, olin pelännyt, ettemme mahdu sarjaesteelle ollenkaan. Sitä paitsi minun ja Miinan cupkokemus oli tähän mennessä sujunut ihan törkyhyvin.
Maastoon lähdin jo ihan luottavaisin mielin; kaksi osakoetta takana, viimeinen rutistus edessä. Sitä paitsi Miina on maastoesteillä tolkku ja asiallinen, pitkät laukkasuorat nyt saattavat mennä Nato-ohjusta leikkiessä, mutta kiinteillä esteillä ori ei perseile.

Minä todella nautin maasto-osuudesta, ja mielestäni suorituksemme oli hyvä. En odottanut tai ajatellut sijoitusta sen kummemmin, olin vain tyytyväinen siihen, että minulla ja Miinalla oli takana hyvä cupkokemus. Kisajännitykseni palasi, kun mori ja narri tulivat hehkuttamaan suoritustamme ja höpöttivät, että olen muka sijoituksessa kiinni. Kisajännitykseni palasi kertarysäyksellä.
Niinhän siinä kävi, että meidät kuulutettiin palkintojenjakoon. 3/25, meillähän meni ihan nappiin! Palkintojenjaossa Miinan etuosa meinasi kevetä liiaksikin, ja ruusuke kiinnitettiin lopulta saappaaseeni, mutta jestas, miten ylpeä minä olinkaan! Kunniakierroksella Miina heitteli valtavia show off –pukkeja, enkä vieläkään tiedä, miten pysyin kyydissä. Pääasia on, että pysyin kyydissä, ja ettei hieno ruusukkeemme mennyt ryttyyn.
Varikolla Miinalle juotettiin iso saavillinen melassivettä elektrolyyteillä höystettynä, ja juomataukoa seurasi paljon kehuja, rapsutuksia ja porkkanoita. Miina on kolmen omistaja-akan lellikki, joka tehtiin rehellisesti komean sukutaulun vuoksi. Väri tuli kaupan päälle, mutta nyt voimme näyttää pitkää nenää, kun orimme on ihan pirunmoinen suorittaja! ..ei sillä, että olisi ketään, kelle sitä pitkää nenää näyttää.

KERJ CUP:n elokuun osakilpailu 30.08.2014 KK Bailadorissa Tarinaluokka (tuomareina: Jenna, Meri N. & coupie)
Koulujen kunniaksi päästetään mielikuvitus irti. Vastuuhenkilöllä on olemassa tarina, josta tosin puuttuu jokunen sana. Keksi alla lueteltu määrä sanoja, joilla voin täydentää tarinan.
Arvostelussa: Hauskuus ja mielikuvituksellisuus.
Sanat: substantiivi, adjektiivi, verbi, adjektiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, verbi, substantiivi, adjektiivi

Tarinaluokka 3/25. Lissu T. (VRL-12701) – I'll Ink You Mine / CIC3 (02+06+08=16)
kaiku, räväkkä, narttuilla, kolho, kokoomuslainen, kirjopyykki, tuore, hienostella, BB-tähti, kiiltävä

Elokuu tuo mukaan kaiun ja useita pieniä ekaluokkalaisia, jotka räväkkien reppujensa kanssa on matkalla kouluun. Maastoretkellä ollessasi koululaiset haluavat narttuilla kolhoa ratsuasi, joka pitää lapsia kokoomuslaisena kirjopyykkinä. Epäröivä hevosesi ei estä tuoreita tyttöjä hienostelemasta ja kehumasta. Kohtaamisen jälkeen BB-tähti jatkuu kohti kiiltävää maastoesterataa.