Perustiedot Sukutaulu & jälkeläiset Kilpailukalenteri Valmennukset & päiväkirja

EV-I myönnetty 20.04.2014 10 - 9 - 10 - 9 - 8 = 46

MERIITTI myönnetty 00.00.0000 0 - 0 - 0 - 0 - 0 = 00

MERIITTI myönnetty 00.00.0000 0 - 0 - 0 - 0 - 0 = 00

Miinan valtava, testosteronihuuruinen ego vaatii käsittelijän, jonka ego on kuin Euroopan omistajalla ja joka laittaa täysiverisen kuriin vaikka väkipakolla. Vahvatahtoinen, härkäpäisyyteen taipuvainen hevonen on ajoittain hankala ja ajoittain täysi mulkvisti, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Se on ori niin hyvässä kuin pahassakin, valitettavasti yleensä siinä pahassa. Erityisesti keväisin testosteronihuuruissaan tammojen perässä hilluva hevonen kaipaa enemmän kuin rakkautta silkkoja rajoja, eikä sen kanssa voi olla koskaan liian varovainen. Toki se huomiostakin pitää, mutta se on liian miehekäs myöntääkseen sitä. Miinaa saa halailla ja pussailla, mutta hillityissä määrin. Kun orille alkaa riittää se ilmaisee kyllästymisensä väistämällä kohteliaasti huomionosoituksia, mutta jos hevosen viestiä ei kunnioita se kyllä nappaa kiinni. Miina vihaa muita oreja, kaikki tammat ovat sen haaremia ja ruunia se sietää niin kauan kuin ne eivät uhkaa sen laumanjohtaja-asemaa.

Orin voi kaikessa rauhassa hoitaa sen omassa karsinassa, kunhan käytävällä ei ole toista hevosta, jolle Miinan päisi uhitella. Lisäksi pitää käyttäytyä itsevarmasti ja johtajamaisesti, jottei täysverinen päätä olevansa itse porukan pomo. Suositeltavaa onkin hoitaa ori sen omassa karsinassa, missä hevonen on rauhallisimmillaan. Käytävällä ori alkaa helposti steppailla, kuopia laittiaa ja on huomattavasti rauhattomampi kuin omassa karsinassaan. Pesarilla ori käyttäytyy hyvin, ei valittamista. Kaikki perushoitotoimenpiteet sujuvat rutiinilla, vaikka Miina saattaa näyttää hampanta naamaa ja luimia luimimisen ilosta. Korva- ja vuohiskarvat saa leikata ja turkin klipata, kun on ensin ärähtänyt Miinalle tarpeeksi lujaa. Ori ei pelkää mitään näistä, mutta inhoaa saksien ja klippauskoneen ääntä.
Kengittäjän kanssa Miina osaa käyttäytyä, kunhan kengittäjä on varma itsestään, hevosenkäsittelyataidoistaan ja omasta osaamisestaan. Se ei - poikkeuksellista kyllä - yritäkään olla mahdoton tai vaikea vaan nostaa jalkansa, ei kisko, ei potki tai tallo. Eläinlääkäri sen sijaan varaa aina mukaansa rauhoitetta, jotta orin kanssa sujuisi. Miina inhoaa eläinlääkäriä, kaikkea mitä hän edustaa ja joka ikistä toimenpidettä aina hampaiden raspauksesta taivutuskokeeseen.
Kotona Miinan taluttamiseen riittää ketju suussa, hanskat kädessä ja kiimojen aikaan raippa. Keskitalvella ja muina aikoina sille riittää vain ketju suuhun ja tarpeeksi hyvä ärähdys, jotta ori tulee vierellä suhteellisen siististi eikä koeta riistäytyä vapauteen. Tammojen kiima-aikoina se tarvitsee välillä huomautuksen raipalla muistaakseen, ettei olekaan vapaana tekemään kaikkea. Koppiin Miina astelee siististi ja matkustaa rauhallisesta. Alas kopista se kuitenkin ryskää niin vauhdilla, että orin kanssa saa olla oikeasti varovainen.

Vaikka Miinaa käsitellessä pitää olla egoistinen ja käyttäytyä kuin kuningas, jottei ori ottaisi ohjia käsiinsä, mutta ratsastaessa se vaatii herkempää otetta. Se on räjähdysherkkä ratsu, joka ottaa helposti nokkiinsa liian ronskeista ja kovista avuista. Miinaa on ratsastettava silkkihansikkain, sillä heti kun sen selässä tekee kovan otteen - oli se sitten potkaisu pohkeella tai kiskaisu ohjasta - täysiverinen esittelee kiihtyvyyttään ja säpäkkyyttään katoamalla taivaanrantaan häntä tötteröllä, yleensä ilman ratsastajaa. Miina ei normaalisti juuri pukittele tai nouse pystyyn, mutta se polkee herkästi jalkaansa ja kulkee kylkimyyryä, mikäli ratsastajan perustyöskentelyssä on sen mielestä jotain vikaa.

Miina on oikeasti hyvä kouluratsu, se on herkkä ja parhaimmillaan loistavasti toimiva hevonen, jolla ei toki ole puoliverisen näyttäviä askelia, mutta karismaa vaikka muille jakaa. Se kuitenkin tykkää koulupuolen kanssa ottaa yleensä asenteen, että ei hän osaa mitään pohkeenväistöä saati ole kuullutkaan laukanvaihdosta. Miinan kanssa pitää aina keskustella, joskus hieman riidelläkin jotta se myöntäisi osaavansa kaiken sille opetetun. Orin kyllä saa toimimaan, sen liikkeissä ei ole isompaa vikaa, ei myöskään työmotivaatiossa, kunhan voittaa henkisen kädenväännön täysiveristä vastaan.
Esteillä Miina on tavallistakin räjähtävämpi, usein kiihtyessään se meinaa hieman keulia, kun ei kuitenkaan saa juosta niin lujaa kuin haluaa. Orin selässä on pysyttävä rauhallisena, päättäväisenä ja osattava täysverisen kuumumisesta huolimatta pysyä kevytapuisena. Rajut pidätteet saati se, että jää kiinni kuolaimeen saavat Miinan räjähtämään. Ori osaisi paikata ratsastajansa vikoja esteradalla, mutta se ei halua - jos ratsastaja ei osaa hommaansa Miina ei tasan hyppää. Ollenkaan. Osaavan ratsastajan kanssa hevonen on varma, osaava esteratsu, jolla on hyvä tasapaino, hyvä tekniikka ja loistava esteratsun laukka - hieman pitkä, kuten täysverisellä yleensä, mutta helposti säädeltävissä.
Maastossa, oli mukana esteitä tai ei, Miina on pomminvarma, tasainen suorittaja. Se kunnioittaa kiinteitä esteitä eikä koskaan pelleile niiden kanssa. Esteiden välillä meno saattaa olla vähän.. vauhdikasta, mutta Miinaa asiallisempaa maastoesteratsua saa hakea. Pelkkä maastoilukin sujuu, ori ei näe mörköjä tai keksi mitään omituisuuksia. Rauhallisia köpöttelylenkkejä tai letkeitä ryhmämaastoja Miinan kanssa ei voi tehdä, reippaat lenkit ovat Miinan juttu.

Kisapaikalla Miina kyllä näkyy ja kuuluu. Se on äänekäs testosteronintäyteinen hilluva orinkuvatus parhaimmillaan, joka on täynnä omaa erinomaisuuttaan. Käsihevosalueella se ei sentään kulje kahdella jalalla, mutta kulkee pää pystyssä puolijuoksua taluttajansa vierellä. Toisin kuin kotona vieraissa paikoissa oria on talutettava suitset päässä, kuolaimet suussa ja aina raipan kanssa, jotta se pysyisi lapasessa.
Sama hilluminen jatkuu verryttelyissä, ja oria on haastava saada oikeasti täysin kuulolle ja herkistymään ratsastajansa avuille. Miina on helposti niin täynnä itseään ja valmiina puolustamaan laumanjohtajan asemaansa, ettei selässä roikkuva ratsastaja ansaitse kovin paljoa huomiota. Turhan kovia apuja protestoidaan edelleen, mutta muutama terävämpi pohjeapu on enemmän kuin paikallaan, että orin saa huomioimaan ratsastajaansakin.
Suoritushevosena Miina on loistava. Kentällä se on yksin, eikä joudu miettimään liiaksi muita hevosia. Ratsastaja joutuu edelleeen olemaan tarkkana ja ratsastamaan oria silkkihansikkain, mutta Miinan saa toimimaan ja suorittamaan. Kaikki on kiinni enemmän ratsastajan tahdonvoimasta, ratsastustaidoista ja henkilökemiasta täysiveriorin kanssa.