Näyttelyharjoitukset Susirajassa

Tapahtumapäivä: 05.05.2019
Vastuuhenkilö: Kevätflunssainen Lissu T. (VRL-12701)
Järjestyspaikka: Susiraja (SUSI4750), Takapajula
Avoinna vain suomenhevosille. Osallistujia otetaan kolme, hevosen sukupuolella ei ole väliä.

Tapahtumakuvaus Ensimmäisen näyttelyharjoituksen täytyttyä salamavauhtia päätimme toteuttaa toisenkin harjoitusryhmän. Ohjaajana ja harjoitustuomarina toimii tälläkin kertaa Lissu, joka toimii mm. VSR:n ja Suomenhevoskantakirjojen toisena ylläpitäjänä sekä rakennetuomarina. Tällä kertaa mukaan otettiin ensimmäisestä ryhmästä ylijääneitä, pari suomenhevosta sekä ovelasti mukaan soluttautunut shetlanninponi.

Näyttelyharjoitukset järjestetään Susirajan kilpakentällä. Hevoset esitetään tuomarille yksi kerrallaan; ensin tuomarin eteen, käynti- ja raviliikkeet kolmiolla, takaisin tuomarin eteen. Esittäjä saa vinkkejä niin hevosensa esittämiseen kuin kommentteja hevosensa käytöksestä, rakenteesta ja liikkeistä. Lissun kevätflunssa on hellittämään päin, mutta mistäs sen tietää, vaikka joku saisi vielä taudin kotiinviemisiksi.

Tapahtuman osallistuvalla hevosella on oltava sivuillaan kuva (mieluiten rakennekuva, mutta mikä tahansa kokonaiskuva käy) sekä sen verran luonnetta, että hevosesta pystyy jotakin kirjoittamaan. Jokainen osallistuja saa pienen tarinan harjoituksen kulusta sekä kommentteja hevosestaan. Tapahtuma on enemmän leikkimielinen harjoitus ja tähtäystä oikeisiin näyttelyihin, kuin viiltävän tarkka rakenne-analyysi.

Tervetuloa keväiseen, lähes lumettomaan Takapajulaan!

Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu sähköpostitse osoitteeseen susirajakisa[at]gmail.com, otsikolla Ilmainen vappuflunssa allaolevassa muodossa:

Esittäjä - <*a href="http://www.hevosensivu.com"*>Hevosen virallinen nimi<*/a> VH-tunnus <*br>

Muista poistaa tähdet.

Osallistujat & kommentit

Elli - Pikkuputti VH18-018-2010
”Aloitetaan orilla. Se ei tunnu yhtään rauhoittuneen, vaikka juoksutit sitä äsken – tai ainakin siitä lähtee ääntä. Vähän turhankin kanssa.” Elli hymyili anteeksipyytävästi taluttaessaan pienhevosorinsa eteeni. Pikkiksestä tosiaan lähti ääntä, mutta ei se muuten käyttäytynyt huonosti; raudikko käveli nätisti taluttajansa rinnalla, ei rynninyt, ei yrittänyt tammojen luokse.
”Jatka suoraan kolmiolle käynnissä. Kävele kunnolla, minä tasan tarkkaan tiedän kantakirjauksen jäljiltä, että Pikkiksen askelissa on pituutta.”

Pikkuori esitti niin käynti- kuin raviliikkeensä siivosti. Elli käveli ja juoksi pitkällä askeleella, reipasta tahtia, aivan kuten olin pyytänytkin. Pikkiksen matkaavoittavat, tahdikkaat liikkeet pääsivät oikeuksiinsa.
”Etujalkojen liike on vähän ahtaanlaista käynnissä, väljenevät ravissa. Hyvä työntö takaa, ja hyvin juokseva esittäjä! Pysähtykäähän eteeni, niin katsotaan. Noooin.. ei, takaset jäivät väärin päin, peruuta askel. Ja toinen, nyt etuset jäivät alle, ota vielä askel.. Heitä lenkki ja ota uusiksi, askel, toinen, NYT. Noin, hyvä. pysykää siinä.”
Pikkis husiki hännällään ja käänteli päätänsä; sitä selkeästi kiinnosti enemmän aika lailla kaikki, paitsi paikoillaan seisominen. Kaikesta uteliaisuudestaan huolimatta raudikko malttoi mielensä pysyen paikallaan; Ellin ei tarvinnut komentaa, ei palauttaa oriaan takaisin paikalleen.

”Tiedätkin jo kantakirjauksen jäljiltä, että sinulla on todella hyvärakenteinen ori. Ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen pienhevonen, jolla on rakenne kohdillaan. Vähän alakaulaa, kiinnitä tähän huomiota ratsastettaessa, ettei se tuosta nyt enempäänsä kasva. Hyväjalkainen ori, eikä tässä muutenkaan ole isoja vikoja.” Pikkis päästi pitkän, melko kimeän hirnahduksen.
”Juu, olet hieno. Tästä näkee, että intoa ja energiaa on, mutta se kuitenkin kunnioittaa sinua niin, ettei yritäkään sooloilla tai tehdä omiaan. Hieno hevonen, hyvää esittämistä ja käsittelyä.”

JP - Kuunokan Mai Tai VH19-017-0210
”Tämä kaunokainen ei ole suomenhevosta nähnytkään!” JP vastasi nauruuni hymyllä ja naurulla.
”Ilmoittauduin niin innoissani, etten huomannut tapahtuman olevan vain suomenhevosille!”
”Ei se mitään, näitähän sattuu, ja kyllähän tuollaista söpöläistä kelpaa katsella! Kolmio käynnissä, kiitos.” Rautias shetlanninponitamma Maikki oli suorastaan huvittava näky kahden suomenhevosen seassa, olkoonkin, että toinen suomenhevosista oli pienhevosmitoissa. Valpasilmeinen raudikko käveli korvat hörössä, todella hyvässä ryhdissä, jalkojensa mittaan nähden pitkällä askeleella ja hyvällä yliastunnalla. Muutaman kerran tamma vilkaisi minua kuin mitäkin hirviötä; olinhan minä kieltämättä ihan muumimörön näköinen.
”Maikki käyttää mahtavasti takaosaansa kävellessään! Sitten sama kolmio ravissa.” Voi olla, että Maikilla oli niin mahtava ravi, että halusin nähdä sitä pari kierrosta. Tai sitten minusta vain oli hauskaa katsoa, miten JP juoksi tappijalkaisen poninsa kanssa.

JP pysäytti Maikin eteeni merkkipuomille kerrasta suorastaan ideaaliseen esiintymisasentoon.
”Minähän en mikään shetlanninponiekspertti ole, vaikka näitäkin tulee tuomaroitua. Maikilla on hyvä rotu- ja sukupuolileima, se on ryhdikäs, valpas poni. Todella kaunis, ilmeikäs pää. Etusääret ovat kovin lyhyet, mutta eipä tuon mittaisiin jalkoihin nyt turhan paljoa säärtä mahdukaan kun niveliäkin pitäisi olla. Sievä, hyvin liikkuva shetlanninponi, rotutyypillisen näköinen. Ja mikä ihastuttavinta, tätä ei ole syötetty totaaliseksi palloksi! Hyvä, kiiltävä karva ja hyväkuntoinen poni. Selvästi utelias, mutta vähän varautunut neiti; saanko nostaa vähän toista etujalkaa..? No hyi, täti koski. Miten ihmeessä näitä jalkoja putsaa tai kengittää, tässähän saa mennä polvilleen..! Kaiken kaikkiaan Maikki on hieno poni, etenkin sen liikkeet ilahduttivat minua. Hyvin käyttäytyvä, hyvässä kunnossa ja hienosti esitetty tamma. Toivoisin vähän enemmän kaulaa ja lihaksia selkään. Näppärän näköinen poni, ei ehkä rotunsa luokkavoittaja, mutta selkeä, hyvä shetlanninponi kuitenkin.”

Jenny - Mörkövaaran Timanttipöly VH19-018-0280
”Joko Tinni on vähän rentoutunut? Se oli melko jännittynyt ja jäykkä vielä joku tovi sitten. Tulkaahan kolmiolle, kävelkää se vaikka pariin otteeseen, jos tamma on kovasti jännittynyt ja liikkuminen on sen takia nykivää tai muuten huonoa.” Päivän viimeisenä esiintyi ainoa hevoskokoinen kaveri, rautias tamma Tinni. Mörkövaaralainen tamma oli ollut vähän huolestuneen ja jännittyneen oloinen, joten olin jättänyt tamman viimeiseksi; se sai vähän enemmän aikaa ihmetellä paikkaa sekä tilannetta. Juoksuttaminen ja reipas kävely pitkin kenttää olivat tehneet tehtävänsä, hevonen liikkui jo paljon rennompana.
”Kävele kolmio vielä toisen kerran, sitten ravissa.” Myös riviliikkeet pyysin toiseen kertaan.

”Pysähtykää eteeni.. ei nyt ihan noin, aivan tasajaloin, korjaa eteenpäin. Parempi, vähän pitkä, mutta aloitetaan tällä.. ei aloitetakaan, Tinni nojaa nyt vahvasti, korjaa johonkin suuntaan.” Jennyn saatua tammansa hyvään asentoon aloin kiertämään hevosta.
”Se liikkui hyvin, jahka rentoutui; takaosa työnsi, askeleissa oli pituutta ja tahtia. Liike olisi tosin saanut olla vähän korkeampaa, ei neiti nyt kinttujaan raahannut, mutta eivät ne turhan paljoa nousseetkaan. Ratsastettuna, kunnon verkoilla Tinni on oletettavasti vähän parempi?”
”On, ehdottomasti.”
”Niin ajattelinkin. Tamma näyttää suomenhevoselta ja tammalta, tyyppi on vähän puutteellinen. Kaula on lyhyt ja kevyenpuoleinen, saat tosissaan työstää siihen lihasta. Kantava lanne, rungossa on pituutta, mutta kun kyseessä on tamma niin en motkota vielä pahasti. Ei tuonne vielä koko perhe kyytiin mahdu. Kaunis pää. Vaikka nyt motkotankin, niin Tinnin viat ovat melko yleisiä suomenhevosilla, ihan hyvä, rotutyypillinen hevonen tämä on vikoineenkin, sellainen KTK-III eikä edes heikoimmilla pisteillä. Hyvä yleisvaikutelmahan tällä on, virheitä löytyy kun alkaa katsomaan. Esitit tamman hyvin, pysyit rauhallisena etkä lähtenyt hevosesi jännittämiseen mukaan, mikä rauhoitti myös Tinniä. Hyvää työtä.”