Unikal'nyy

© AnneL., kiitos!

Historiaa

Väitän kivenkovaan törmänneeni Ulkan ja Ilkan, emän ja tyttären, myynti-ilmoitukseen vahingossa. Tai jos meninkin ihan tieten tahtoen katsomaan myynti-ilmoituksen sisältöä, niin aivan toisten hevosten takia. Venäjänravuri ei, sattuneesta syystä, ihan ensimmäisenä huuda kenttäratsua tai ratsua ylipäätään. Rehellisen ravirotuisen hevosen ratsuksi ostaminen on isompaa riski- ja tuuripeliä kuin T- tai J- suunnan suomenhevosen tai laukkauraa tehneen täysiverisen, joita tähän mennessä olen harrastanut.

Nämä tammat tosin olivat ratsutettuja, Ulka kisannutkin metrin radoilla. Ei millään järisyttävällä menestyksellä, jokunen ruusuke, mutta kisannut yhtä kaikki. Fiksu ihminen olisi kiinnostunut nimenomaan Ilkasta, tyttärestä, siitä jonka kapasiteetiksi ilmoitettiin metrikakskymmentä ja jonka isä on metrikuuttakymppiä hyppäävä poikkeusyksilö. Sen metrikuuskympin lisäksi orilla on tuloksia vaativa B -kouluradoista ja CIC3-kenttöradoilta, joten tietenkin tommoisen isän tyttären olisi pitänyt saada minut kaivelemaan kynää kauppakirjaa varten. Mutta kun minä halusin Ulkan, Ilkan sitten siinä sivussa, eikä toisin päin. Siitäkin huolimatta, että Ulka oli se metrin peruspeli vanhemmista, jotka todennäköisesti eivät olleet satulaa nähneetkään.

Hieman nyrpeä, oman arvonsa tunteva Ulka katseli myyntikuvassa kameraan likimain loukkaantuneena, kaiketi rahvas peruspulliainen häiritsi hänen erinomaisuuttaan kameransa kanssa. Saatuani arvon ruhtinattaren kotipihaani (ja järkytettyäni tammaparan sydänjuuriaan myöten puitteiden puuttuvilla kattokruunuilla sun muilla krumeluureilla) sain todeta jälleen ostaneeni vähän luonteikkaamman itärajatuonnin. Kylmä, koppava, fiksu mutta pikkumainen, herkästi sydämistyvä ja jatkuvaa lepyttelyä sekä palvontaa vaativa Ulka ihastuttaa lähinnä minua ja jos ei nyt vihastuta, niin turhauttaa muita.

Luonne

Sukutaulu

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset