Rainha I

© kasvattaja / jodochus & Raituva, kiitos! ♥

Historiaa

M&M Barocco ilmoitti operatiivisista muutoksista; talli vaihtaisi nimensä, toimintamuotokin kokisi uudistuksen, pari hevosta lähti myyntiin. En minä millään ostoaikein ollut liikkeellä, kahtelin asiaa aivan viattoman kiinnostunein silmin. Tuttu talli kuitenkin, seisoihan minulla itsellänikin M&M Baroccon kasvatti, ihana Reino-Nakki-Renata pihassani. Äitini hapatuksia. Viimeistään Reinon myötä olin tutustunut tallin hevosiin paremmin, ihastellut pienhevosori Murahtia sekä venäläistä trakehnerori Bergamotia, joka tieten pisti sukat pyörimään jaloissani. Upeita puoliverisiä, tyylikäs arabitamma, veistoksellisia barokkeja, joista erityisesti Reinoni sisarpuoli Rainha I sai sydämeni lepattamaan. Siinäpä vasta tyylikäs tamma jo nimestä lähtien! Ehkä pikkasen resting bitch face, kuten nuoriso sanoo tai on sanonut, minä olen vanha enkä tiedä. Vaikutelma tosin saattaa johtua herasilmien sekä läsin leikistä tamman pään muodon kanssa. Ikinään en ole koko hevosta tavannut, kunhan ihastelin kuvista kuinka kaunis siskopuoli Reinolla onkaan. Remigio jättää selkeän tyylikkäitä tyttäriä!

Ja mikäs se siellä ilmoituksessa keikkui myytävänä new forest -orin tietojen alla. Tiputin puhelimenikin, hyvä kun en kahvikuppiin asti, silkasta järkytyksestä. Innostus iski viiveellä, Rainha on myynnissä. "Baroccon ensimmäisen polven kasvatti kantakirjatuista ja näyttelypalkituista vanhemmista. Rainhalla on saavutuksia KTK II & FF sekä pari sertiä. Sisäänratsastettu syksyllä, äärimmäisen oppivainen, tästä hyvä ratsunalku kouluratsastukseen! Isokokoinen (164 cm)." Minähän siis olen edelleen vannoutunut kenttäratsastaja, jonka Oikeat Kouluratsut menevät Pöytyälle Kurkisen Ainon kisattavaksi, joten minun ei olisi pitänyt innostua kouluhevosesta näin paljoa. Eri asia, jos vaikkapa se Bergamot olisi pistetty myyntiin. Kaiketi minulta löytyy liikaa isäni rahoja löysää rahaa, kun tähän tahtiin haaveilen hevosista jotka pistäisin vielä toisten kisattavaksi.
Sillä minähän otin yhteyttä, hölisin puhelimeen ummet ja lammet asiasta sekä erityisesti asian vierestä. Esitin johonkin väliin ostotarjouksenkin, taisin pohjustaa sitä hölisemällä kuinka Renata – tähän kiinnitin huomiota, Re-na-ta, ei Reino eikä Nakki – oli aloittanut kouluratsun uransa hienosti, miten KRJ Championsin Young Champions oli ollut hieno kokemus, vaikka olikin jäänyt tamman osalta kahden päivän sijoituksettomaksi reissuksi. Semmoiset pikkuseikat kuin puhelinetiketti ja suunvuoron antaminen keskustelukumppanille pääsivät valitettavasti unohtumaan, minkä vuoksi vietin loppupäivän korvat ja posket tulipunaisina helottaen. Liisa Tuoninen, olet idiootti.

Tiedän faktana Rainhan herättäneen kiinnostusta muissakin, tietysti erityisesti aivan oikeissa kouluratsastajissa sekä iberialaisia ja barokkeja kasvattavissa ihmisissä. Oletin Rainhan lähtevän toisaalle, olinhan minä tosiaan kenttäratsastaja jolle nämä barokkirotuiset ovat uusi, haparoiva aluevaltaus. Tiputinkin puhelimeni uudemman kerran, nyt kesken puhelun, Melisen soittaessa minulle. Hän kertoi monista tarjouksista, joita Rainhasta oli tullut, samalla kun nyökyttelin ymmärtäväisenä, odottamaani pettymystä nieleskellen. "..eiköhän tamma puolisiskonsa kaveriksi lähde" aiheutti kännykkäparkani odottamattoman kohtaamisen räsymattoni kanssa. Kokosin itseni vauhdilla, pelastin puhelimeni sekä sönkötin jotain typerää Meliselle ennen kuin sain suustani jotakin fiksumpaa kauppakirjaan sekä muihin paperitöihin liittyvää. Olen minäkin hevoskauppias!
Tammikuisena viikonloppuna tutun kuljetusfirman rekka kaarsi Tuonisen pihaan, kyydissään ihanainen Rainha. Reinokin oli kotosalla eikä Ainon luona, ja sisarpuolet asustivat vierekkäisissä karsinoissa alusta asti. Samaan tarhaan ne pääsivät Rainhan kotiuduttua. Rakas Vienoni, joka narrinakin tunnetaan, sattui kyläilemään Rainhan saapumisiltana. Jakaessamme kimpassa iltaheiniä mokoma tokaisi "Siinä sinulla on nyt Reino ja Rauno vieretysten", mikä sitten sinetöi Rooksi kutsutun Rainhan kohtalon. Tuonisen Reino ja Rauno eivät ole perinteisiä rautiaita suomenhevosoreja, vaan ruunikoita lusitanotammoja.

Parempi pitää kieli edelleenkin keskellä suuta Muurtoilan väen kanssa. Eiväthän he myy minulle edes käytettyä satulaa kun paiskon hevosia moisilla lempinimillä! Ja ihan vähän vien kouluratsuja kenttäradoille, Rauno -- Roo ei ole aivan yhtä tykki hyppääjänä kuin sisarpuolensa, mutta kyllä tästäkin kouluratsusta ponnua löytyi!

Luonne

Silmissäni Rainha, Roo tai kuten sitä yleisimmin tällä tontilla puhutellaan, Rauno, on aina ollut mielettömän tyylikäs hevonen. Niin rakenteeltaan, liikkeiltään kuin viralliselta nimeltään. Ilmettä tosin kuvaa usein resting bitch face, erityisesti herasilmät puoliummistettuina lusitanoni vaikuttaa jotenkin koppavalta, mistään kiinnostumattomalta diivalta, joka valmistautuu nakkelemaan niskojansa seuralaistensa typerille ehdotuksille. Totuus ei voisi olla kauempana tuosta teinidraaman mean girlin kuvauksesta, Raunoni on ihana höpönassu! Äärimmäisen oppivainen, äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ja kaikista, helposti innostuva ja ilahtuva ilman pienintäkään taipumusta keskittymisongelmiin tai huomion herpaantumiseen. Rauno löytää uusia rapsuttelukavereita nopeasti, sopeutuu sujuvasti uusiin maisemiin ja rutiineihin, ei turhan kauaa jaksa pöristä jännittäville asioille jos kukaan muukaan ei jaksa. Usein Rauno käykin reippaasti kohti jännittävyyksiä ottaakseen asioista selkoa, minkä vuoksi jaksan alleviivata kuinka rohkea lusitanoni oikein onkaan. Ja on Raunolla seikkailunsakin ollut, erityisesti aisaparinsa, sisarpuolensa Reinon kanssa. Erään kesämyrskyn jäljiltä tammojen laidunaita kaatui pidemmältä matkalta päälle kaatuneiden puiden vuoksi, ja molemmat ottivat hatkat. Löytyivät keskeltä lähimmän navetanpitäjän hieholaidunta, nuuhkimassa, rapsuttelemassa ja pusuttelemassa kummallisen näköisten sorkkajalkojen kanssa.

Näin herttaista, kilttiä, fiksua hevosta käsittelee mielellään. Ikinä ei tarvitse pelätä hevosen aiheuttavan kohtausta kengityksen tai madotuksen vuoksi tai rupeavan potkimaan ilmaistakseen syvään juurtuneen inhonsa kuljetussuojia kohtaan. Tietysti vaikkapa haavojen puhdistaminen voi aiheuttaa nykimistä, mutta se nyt on normaali fyysinen reaktio keneltä tahansa. Rauno käyttäytyy aina sävyisästi, selkeän tietoisena siitä, ettei sitä tahallaan kiusata. Erityisesti pitkät puunaussessiot ovat tamman mieleen, ihana hemmotteluhetki vain hänelle! Vielä joku päivä Rauno tarjoaa kavionsa öljyttäväksi samaan tapaan kuin ihminen tarjoaa kätensä kynsihoidossa. Pesut, etenkin sen vaahtoavimman shampoon kanssa tehnyt, ovat kuitenkin Raunon lemppareita. Se juo mielellään suoraan letkusta, ihmettelee vaahtoa, vähän kokeilee sitä kavioillaan tai puhaltelee. Toisin kuin sisarpuolensa, Raunon saa pestyä ilman tahdonvastaista suihkua. Rauno myös syö todella siististi, lätäkköleikit sen sijaan maistuvat Raunollekin.
Ruunikkoni tosiaan on höpönassu. Se aivan varmasti suikkaa poskellesi suukon, mikäli poskeasi tarjoat, höriseehymisee täysin tyytyväisenä vaikka kaulassa roikkuisi puolet Takapajulan päiväkodin lapsista eikä ole minällänsäkään, vaikka harjan ohentaja kiskoisi ohentamisen sijaan. Luultavasti Rauno seuraisi perässä ilman riimunnaruakin pysyen siivosti paikoillaan vaikka taluttajansa sattuisi kaatumaan. Rauno ei myöskään koeta livahdella porteista tai oviaukoista kohti huumaavaa vapautta, ruunikon karkureissut ovat hyvin harvassa, nekin suurella todennäköisyydellä säikähdyslähtöisiä. Näin fiksu, filmaattista, aina hienosti käyttäytyvää hevosta kelpaa esitellä! Kasvattaja on tehnyt upeaa työtä.

Upeaa työtä oli ratsutuskin. Tuoniseen muuttaessaan Rauno oli kovin vihreä, vasta sisäänratsastettu. Sisäänratsastus oli tehty selkeästi taidolla ja hevosen ehdoilla, tamma lähti innolla opettelemaan uutta sekä esittelemään minulle sitä, minkä osasi. Yhä edelleenkin työ on Raunolle osin leikkiä, kapasiteettinsa äärirajoilla liikkuminen tervetullut haaste, vähän kuin sen leikkipuiston kiipeilytelineen korkeimman kohdan valloittaminen. Mielettömän hieno asenne teki ratsutuksesta, noh, lasten leikkiä, kuten nykyään treeneistäkin. Rauno lähtee intoa puhkuen maastoilemaan, hyppäämään, Oikein Vakavaan Koulutreeniin, kahlaamaan hankeen tai veteen, uimaan veneen perään. Mitä ratsastaja keksiikään, ilmoittaa Rauno välittömästi olevansa mukana.
Vaivaton kuvaa lusitanon liikkumista parhaiten. Jokaisessa askellajissa tamma liikkuu hienosti omalla moottorillaan, kauniisti itsenä kantaen, mukavan matkaavoittavalla askeleella. Voisihan tällä olla hieman ilmavampi askel, vaan en minä ole semmoisen perään jäänyt itkemään, kun ei Raunon liikkeissä loppupeleissä ole isommin vikaa. Suora, väljä, letkeä askel, tarmokkuutta sekä tasaisuutta, kiva haitari joka suuntaan. Kokoamiskyvyssä tamma ei häviä Grand Prix -ratsuille piiruakaan. Raunon omia suosikkiliikkeitä ovat (puoli)piruetit, ruunikko tuntuu aivan nauravan päästessään pyörähtelemään!

Hyppääminen, etenkin maastoesteillä, oli tietysti omia kotkotuksiani. Kumpikaan Raunon vanhemmista ei ole mikään hyppääjä, niille ilmoitetut estekapasiteetit ovat varsin matalat, vaikka voivat varmasti olla alakanttiin silkan rutiinin puutteen vuoksi. Raunon kanssa pääsimme siihen metrin kieppeille, metrikymppi rataesteillä ja metri maastoesteillä. Niin paljon kuin Rauno hyppäämisestä nauttiikin, se on selkeästi hyvin varovainen, huolestumiseen saakka, mikä näkyy monesti vauhdin hidastumisena sekä hieman liioiteltuina hyppyinä. Tästä syystä en lähde maastoesteillä kokeilemaan samaa metrikymppiä mikä sujuu rataesteillä, näissä korkeuksissa Rauno on rento, tyytyväinen, itsevarma eikä turhan usein huolestu. Tamma tosin rupeaa helposti empimään yksittäisten huonojen hyppyjen jälkeen kaivaten tukea, kannustusta sekä rohkaisua ratsastajaltaan. Yleensä ruunikko löytää leikinkaltaisen riemun myös hyppäämiseen, vaikka puomikosketuksia olisikin tullut tai sille haastavalle lyhyen lähestymisen vinolinjalle kiellettiin kahdesti ennen kuin rohkeus riitti ylitykseen. Rauno osaa, Rauno hyppää, mutta vaatii selkeästi enemmän rohkaisua kuin moni muu. Kouluradoilla tai maastossa tamma epäröi paljon vähemmän, ilmeisesti hyppääminen on hauskuudestaan huolimatta kuitenkin pikkuisen jännää. Samaan tapaan kuin huvipuistojen hurjimmat kieputtimet.

Ikinään Rauno ei ole kiukutellut reissuun lähdön tai kotiinpaluun vuoksi, eikä se matkan aikanakaan ole ruvennut laittamaan muovimattoa taikka seiniä uusiksi. Helppo lastata, tyytyväinen matkustaja, uusissa paikoissa avoimen utelias ja positiivisella tavalla odottavaisen jännittynyt. Tamma tietää, milloin sitä katsotaan, milloin esiinnymme, nauttien näistä hetkistään parrasvaloissa täysin rinnoin. Luokkien välissä, omaa vuoroaan tai kotiinlähtöä odotellessa, ruunikko sitten torkkuu, mutustelee heiniä, seurustelee joko matkaseuransa tai uusien tuttavuuksien kanssa. Mikäs näin reippaan, rauhallisen matkakumppanin kanssa on reissatessa!

Anteeksi, Roo. Sinulla oli niin soman sympaattinen lempinimi, joka sitten vaihtui lennosta Raunoksi.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

PKK Kantakirjaus
01.10.2024 126. KTK-tilaisuus
15,5 + 16 + 15 = 64,6 %
Jokseenkin etunojainen. Leimat ok, kaula hieman orimaisen paksu. Hyvässä kunnossa. Pystyhkö lapa. Siistit etujalat, takavuohiset hieman eriparia.

PKK Varsaluokat
20.01.2024 Royal Gardens LKV EO-SERT (tuom. aksu)
30.01.2024 M & M Barocco EO-SERT (tuom. Inna)
10.04.2024 M & M Barocco EO-SERT (tuom. Marjahilla)

PKK Rakenneluokat
11.09.2024 M & M Barocco EO-SERT (tuom. ScrewDriver) "Lusitanoksi pitkärunkoinen, kaunis yleisvaikutelma"
07.02.2025 Stal Felis EO-sert (tuom. ScrewDriver)
07.02.2025 Zen KTK-sert (tuom. Marjahilla)
13.02.2025 Muurtoila KTK-sert (tuom. Marjahilla)

PKK Muu kuva -luokat

Päiväkirja & valmennukset