Heavenly Hearts

29.03.2024 Sateinen kevättanssi, Kiaran Rosenberg (VRL-13369)

Keväiset sateet saapuivat kartanolle viemään viimeiset lumet ja jäät pois. Tunnetusti täälläpäin sade ei ole koskaan kevyttä tihkua, vaan mukana tuli myrskytuulet ja ukkoset. Melina ja Kiaran istuivat keittiössä nauttimassa päiväkahvia. Melina asetti kädet kahvikupin ympärille ja nautti lämmön tunteesta kämmenillä. Kiaran katsoi ärtyneenä ulos ikkunasta, sillä Melinalla oli huonoja uutisia.
“Hertta oli viime turnajaisissa oudon oloinen. Ei halunnut oikein liikkua”, Melina kertoi varovaisesti ja otti siemauksen lämmintä kahvia. Kiaran nyökkäsi ja koki pientä turhautumista.
“Tamma on tutkittu korvista hännän päähän”, Kiaran vastasi hetken harkinnan jälkeen, kun Frida ei ollut löytänyt tammasta mitään.
“Ehkä pitää hidastaa tahtia”, Melina tokaisi takaisin ja Kiaranin ilme kiristyi. Takapakit olivat haastavia ottaa vastaan, mutta hevosen terveys meni kunnian ja maineen edelle.
“Ei muu auta. Pyydä Daniel Helanto hieromaan tamma läpi ja sitten voidaan katsoa uusi koulutussuunnitelma”, Kiaran vastasi ja käänsi katseen takaisin siskoon.
“Kiitos. Pyydän heti. Hertta on vain mahdoton käsitellä”, Melina totesi. Hertan käytös viittaisi selkeästi kipuun, mutta koska solutasolla tamma oli terve kuin pukki, oli kivun oltava henkistä.
“Ehkä sillä on huonoja kokemuksia”, Kiaran totesi ja nousi ylös.
“Olen aloittanut positiivisen vahvisteen”, Melina kääntyi miehen suuntaan.
“Hyvä. Jatka sitä”, Kiaran vastasi ja lähti uhkaamaan säätä.

Matka tallille kurjassa säässä tuntui lievältä ikuisuudelta. Pisarat piiskasivat kasvoja ja satunnaiset tuulen puuskat tahtoivat ottaa sateenvarjon mukaan. Turhautuneena Kiaran laittoi vauhtia, ettei kokonaan kastu ulkona.
Tallilla hän löysi Hertan karsinasta ja tamma ei tahtonut ottaa mitään kontaktia. Pilkullinen tamma katseli karsinan seinää ja vilkaisi sivusilmällä miehen suuntaan. Kiaran raotti karsinan ovea ja Hertta tuli korvat luimussa vastaan.
“Rauhassa”, Kiaran puhui lempeästi ja antoi tamma nuuskia kättä. Hertta huomasi heti miehen turhautumisen ja tamma heiluttaa häntää terävästi. Kiaran kurottautui riimua kohti ja tamma piti tiukan katseen miehessä. Kiaran pyrki toimimaan rauhallisesti, mutta ennalta arvattavasti. Nyt tamman ilme hieman pehmenee ja Kiaran sai Hertan edes käytävälle.

Harjaamisesta Hertta ei pitänyt, kun tamma tahtoi väistää harjaa oli kohta mikä tahansa. Yllättäen lautasten päältä ja reisistä tammaa sai harjata. Hertta jopa uskaltautui vähän rentoutua harjauksen ajaksi, mutta tallille ilmestyvät ihmiset saivat tamman hermostumaan. Hertta alkoi kuopia ja liikkua levottomasti.
“Rauhassa”, Kiaran lepytteli ja laittoi kapsonin tamman päähän. Kapsonin Hertta otti ilman pakoilua päähän. Kiaran silti palkkasi tamman kapsonin pukemisesta.
“Hyvä”, Kiaran kehui ja valmistautui lähtemään maneesille.

Matka maneesille ei ollut helppo, sillä tuuli sai Hertan säikyksi. Pienikin puuska sai tamman pyörähtämään narun päässä ympäri ja Kiaran yritti pitää omat hermot kasassa. Häntä teki mieli ottaa narusta ja pyytää tammaa rauhoittumaan, mutta hän tiedosti ettei se johda mihinkään. Hertta todennäköisesti kiihtyisi vain entisestään.
Maneesilla Hertta sai hetken aikaa vapaana tutustua maneesiin ja purkaa energioita. Tamma laukkasi kovaa ja irroittelevasti ympäri maneesia. “Hiljaa. Älä kaahaa päälle”, Kiaran virnisti ja siirtyi kauemmas katsomaan tamma juoksentelua. Hertta puhisi kuin lohikäärme ja ravasi korkein askelin ympäri maneesia. Kiaran seurasi liikettä haukan tavoin ja ei huomannut tammassa ontumista tai jäykkyyttä. Ehkä takaosa oli hieman arka tulemaan alle, kun Hertta kokosi itseään äärimmilleen.

Kun Hertta alkoi ravata rauhallisin askelin, pyysi Kiaran tammaa tulemaan luokse. Hertta kuunteli hienosti, mutta tuli vastaan korvat luimussa. “Hei, ei rumaa naamaa”, mies naurahti. Hän nautti, kun sai rauhassa tutustua hevoseen. Hertta ei ollut helppo, kun tamma näytti tunnelatausta kiinni ottamisesta. “Mitähän salaisuuksia sulla on?”, Kiaran totesi ääneen ja lähti vielä ympyrällä katsomaan tamman liikettä. Ensin etsien hyvää tasapainoa ja ryhtiä liikkeeseen. Hertalla oli tapana painua turhan etupainoiseksi, mutta toistojen jälkeen alkoi tamma liikkua enemmän pystymmässä.
“Hienosti. Melina on kouluttanut hyvin”, Kiaran kehui ääneen. Hertta osasi avot ja sulut, koota askelta ja tehdä koulupysähdykset, mutta yksi tärkeä palikka puuttui: rentous. Ehkä tamma oli vielä epävarma osaamisestaan. Pitäisikö palkata tai kehua useammin, Kiaran ajatteli ja vaihtoi suuntaa.

Kun viimein alkoi löytyä hyvä harmonia, halusi Kiaran kokeilla hieman tamman rajoja. Sulkutaivutus onnistui kaikissa askellajeissa ja laukassa onnistui laukanvaihdot. Ei niin rennosti kuin Kiaran halusi, mutta nyt olisi jotain mihin panostaa tamman kanssa. Ravia Hertta kokosi vaivalloisesti ja selkä kuin takaosan lihakset tuntuivat olevan jumissa.
“Saa Daniel Helanto hieroa sut läpi”, Kiaran totesi, mutta pilkullinen tamma alkoi vähitellen vetryä.
Kun tamma alkoi näyttää rentouden merkkiä, lähti Kiaran kysymään voisiko tamma pienentää ympyrää laukassa. Sulkutaivutus lähti rennosti, mutta ympyrän pienentyessä alkoi tamma hieman empiä. Kiaran kannusti parhaan mukaan ja he onnistuivat tekemään hyvin laaja linjaisen laukkapiruetin. “Hieno”, Kiaran kehui ja antoi tamman hengähtää. Kiaran antoi Hertan piehtaroida ja nautiskella olosta, kun vielä sai olla rauhassa.
“Et ole niin kamala kuin kaikki antaa ymmärtää”, Kiaran hymähti. Ehkä Hertta oli valikoiva ja tarkka seurastaan.

16.04.2024 Pieni lohikäärme, Daniel Helanto (VRL-09562)

”Siis joo joo, kyllä mä sen pilkkukasan hieron. En vaan ehdi just tällä sekunnilla. Mutta jos oot sen tänään liikuttanut, niin lisään sen aamun ohjelmaan. Ja hei nyt kun mä teen ylimääräisen niin koskas sä teet vähän ylimääräistä? Wardin kanssa haluttais sun tunnille. Usko pois siitä on kuoriutumassa vielä jotain todella hyvää”, vakuuttelin pomolleni. Hirveä sää on saanut joskus hapanta naamaa näyttävän pomon kiertämään kartanolla kuin hapanta sipulia jatkuvasti haukkaileva viekas kettu.
”He he, katsotaan sitten kun saat seuraavan lohikäärmeen tasaantumaan. En kestä näitä ongelmahevosia”, Kiaran mukamas kiukutteli. Todellisuudessa mies kuitenkin nauttii ongelmien ratkaisusta, mikäli hevonen vain on terve. Hevosen kärsimisestä meidän vuorillamme ei kukaan pidä ja jos joku hevonen on kipeä siitä, kärsii kaikki. Oikeastaan vieläkään talli ei ole toipunut viime kesän karanteenista, vaikka onneksi kaikki hevoset toipuivat rajusta taudista hyvin.
Tosiaan Hertta pieni lohikäärme tamma joka pilkkuineen muistuttaa lapsuudesta. Tosin Pepin hevonen oli mielestäni paljon kiltimpi. Lähestyessäni tamman karsinaan uusi punainen kevyt toppatakki päällä alkoi karsinasta kuulua puhinaa ja kuopimista. Hämmästyin, sillä olen aikaisemminkin kävellyt tamman karsinan ohi ilman näin suurta reaktiota. Pysähdyin seuraamaan tamman käytöstä ja sehän tärisi takaseinällä. Emil tuli juuri talliin ja kiirehti paikalle kuullessaan hermostuneen korskunan.
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Pruut, ihan iisisti”, Emil ihmetteli ja levitti käsiään rauhallisesti.
”En mä tiedä, olin ottamassa sitä hierontaan, mutta en päässyt edes karsinalle asti, kun se jo puhisi ja puhkui”, vastasin.
”Ootas voiko se olla. Käy ottamassa takkis pois ja tuu jostain eripaikasta uudelleen paikalle”, Emil totesi.

Kävin satulahuoneessa riisumassa takin ja vetäisin Kiaranin vanhan verryttelytakin päälleni. Kiersin sivuovesta ulkokautta etuovelle, jonka kautta tein uuden saapumisen. Hertta puhisi edelleen hieman, mutta Emil oli jo päässyt sen karsinaan. Saapumiseni ei saanut aikaan minkäänlaista reaktiota. Tervehdin kuin juuri töihin tullut työkaveriaan ja nappasin tamman riimun. Pujotin sen määrätietoisesti tamman pähän ja lähdin taluttamaan sitä pesukarsinaan. Tamma seisoi naruissa ihan tyytyväisenä, kun itse seisoin käytävän puolella.
”Mitähän sulle on entisessä elämässä tapahtunut. Ootkohan ollut aikaisemmin härkätaisteluissa, etkä pidä sen vuoksi punaisesta”, pohdin ja ihan kokeilumielessä soitin auttavan puhelun kartanolle. Henkilökunta järjesti varsinaisen muotinäytöksen apunaan käyttäen kartanon vaatekaappeja. Melina ja Ulla kokeilivat upeita punaisia iltapukuja, Kiaran oli kaivanut jostain punaisen paljetti takin, Emil löytänyt punaiset nahkahousut, jotka ovat kuulemma Melinan, mutta miten ne muka mahtuivat Emilille. En tiedä vastauksia kaikkiin, mutta tiedän sen, ettei tamma tosiaan pidä punaisesta. Sen selvittyä pyysin hetken rauhaa ja aloitin hieronnan.

Kun tamma hieman rentoutui, niin pyysin uutta kierrosta. Olin hieronnan alkaessa opettanut tammaa laskemaan päätään pienestä niska paineesta, tätä hyödynnän yleensä kireiden hevosten kanssa. Pää alhaalla oleva hevonen ei stressaa tai ole jännittynyt, aina kun tamma laski pään kehuin ja jatkoin hierontaa. Rullailin tamman nahkaa, joka rentouttaa ja vilkastaa pintaverenkiertoa, isojen hieronta liikkeiden välissä. Hieronnan aikana tamma reagoi pari kertaa punaisiin vaatteisiin, mutta yksittäiset korahdukset eivät olleet lähtötilanteeseen nähden niin paha. Ulla toi uuden takkini ja käveli pari kertaa se päällä tamman ohi. Korjasin vain kerran ja Ulla pystyi seisomaan vieressäni. Emme sentään vaihtaneet takkeja...

Lopetin tamman kiusaamisen ja päätin antaa sille hetken liikuntaa, jotta sen aivot nollaantuvat. Laitoin tammalle jännesuojat ja korkeat hivutussuojat jalkaan. Talutin sen maneesille ja päästin vapaaksi. Se juoksi hetken häntä töttöröllä ja korskuen, mietin hetken minkä vuoksi taas jännityttiin niin pahasti, mutta annoin sille vain omaa aikaa ja tein vähän omia juttujani eli näpyttelin sähköpostin ja selaisin hevostarvike katalogia netissä. Ulla on kovasti yrittänyt mainostaa minulle uutta hevostarvike maahantuojaa, jolla on uusia malleja ja brändejä hyllyillään. Olen kuitenkin aina skeptinen uusien valmistajien ja maahantuojien kanssa. Minulle tärkeistä arvoista, kuten laadukkaat hyvin valmistellut materiaalit sekä työntekijöiden hyvinvointi ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia tuotteissa. Ja sen vuoksi olenkin valmis maksamaan kalliimman hinnan tuotteista, jotka ovat eettisesti ja kestävästi toteutteja. Tässä maahantuojassa hämmästyttää tuotteiden hintataso ja sen takia selailen vähän hänen tietojaan.

Hertta kävi piehtaroimassa ja teki parit lähdöt mutta nopeasti se tuntui kyllästyvän riekkumiseen. Puolen tunnin jaloittelusta 15 minuuttia meni siihen, että kävelin maneesia ympäri tasoitellen kuoppia ja haravoiden ohimennen maneesin potkuaidan alusia. Hertta ei nimittäin liikkunut yhtään minnekään, jos minä en liikkunut. Tamma seurasi mielenkiinnolla toimiani vaikken juuri kiinnittänyt siihen huomiota. Sen mielenkiinto kasvoi kasvamistaan ja lopulta tunsin pieniä tökkäyksiä selässäni aivan kuin se kysyisi voitaisko me leikkiä yhdessä? Palkitsin tamman kontaktista kaulan rapsuttelulla ja antamalla sille huomiota. ”Tanssimme” hetken yhdessä eli tehtiin helppoja seuraamis- ja väistämisharjoituksia. Oli aika palata varsinaiseen haasteeseen eli tamman hierontaan. Koska meillä tuntui olevan ihan hyvä hetki maneesissa eikä siellä ollut ruuhkaa päätin kokeilla venyttelyä isommassa tilassa yleensä teen sen karsinassa, jotta hevonen voi tarvittaessa tukeutua seinäänkin.

Laitoin tamman naruun ja siirryimme keskelle. Heilautin narun tamman kaulalle ja pyysin sitä seisomaan. Nostin ensin kaikki jalat vuorollaan ylös ja varmistin, ettei tamma säiky, jos vähän kääntelen jalkoja. Rauhallisilla liikkeillä sain ihan kivoja venytyksiä aikaan ja perus jalkaeteen venytys saikin jotain laukeamaan, sillä tamma siirsi painon ja heti kun laskin jalan alas se alkoi venyttämään selkäänsä painaen rintaa maahan ja työntäen takapuolta taakse ylös. Tamma selvästi koetti laukaista jotain selästäkin. Otin jakkaran ja nousin sille seisomaan. Aloin painelle selkää ja ristiselkää käyttämättä kuitenkaan isommin voimaa. ristiselässä huomasin pientä epäsymmetrisyyttä ja otin parit kuvat selästä. Mutta pilkkujen takia on tosi hankala hahmottaa kuvasta. Päätin soittaa Katalle ja tällä ei juuri nyt ollut toimistotöitä tärkeämpää, joten mielellään riensi maneesille. Kata teki saman huomion ja päätti että teipataan tamman selkä, jotta pintaverenkierto vilkastuu ja kuona-aineet liikkuvat lihaksistossa paremmin. Nyt siellä on jonkin lainen tukos mikä on aiheuttanut lihakseen kipua ja lievän tulehduksen.

Kata suositteli lämmön seurantaa, hyvät kuivat loimet, kevyttä liikuntaa (ei ratsastusta viikkoon), paljon liikuntaa vapaana tai ilman apuohjia. Selkää hoidetaan päivittäin laserilla, kevyellä hieronnalla ja teipeillä. Laseroinnin suorittaa aamuin illoin sen osaava hoitaja, Kata hoitaa teippaukset ja minä kuulemma hieron. Kata ei nimittäin saanut painaa yhtään ilman, että Hertta tarjosi hammasta. Totesin, ettei pidä loukkaantua se on kaikille yhtä epäreilu.

18.05.2024 Lohikäärmeelle kuntoilua, Daniel Helanto (VRL-09562)

Hertta on nyt ollut hierottavana ja hoidettavana usean kerran, eikä kukaan ole valittanut sen käytöksestä. Olen nyt kuitenkin palaamassa työntekoon ja mietin millä tavalla voisin parhaiten olal hyödyksi. Ajattelin ottaa maastakäsin työskentelyyn ja ihan vain talutteluun joitain järkevimpiä hevosia. Ensimmäisenä tuli mieleen otta Hertta käsittelyyn.

Tällä kertaa en saannut hammasta ensimäisenä karsinaan astuessani. Hertta antoi ottaa kiinni ja siirtyi rauhallisesti pesukarsinaan. Suoritin venytyksiä ja hieroin tamman läpi, jotta se olisi hieman notkeampi. Yllättävää kyllä edes niskan käsittely ei saannut tamma irvistelemään tai käymään kevyt jalkaiseksi, eikä se ei edes mulkoillut minua. Varustin tamman kohtalisen ripeästi, sillä naisien ielialat vaihtelevat hyvin nopeasti. Saman olen havainnut kotioloissa, Ulla ja Abba ovat nauttineet toistensa seurasta about 30 tuntia ja parannelleet krapulaa. Arvasin, että viihdeilta pitkästä aikaa saattaa aiheuttaa pientä harventumista työntekijöissä. Se oli yksi syy miksi itse lähdin juuri nyt harjoittelemaan työntekoa.

Talutin Hertan kentälle, johon aamuaurinko paistaa vielä hetken, kunnes aurinko nousee täydelle taivaalla ja yläkenttä jää kivasti hieman tallin varjoon. Hertta käveli yllättävän kivasti läpi selän kun teetin sillä hieman tempon muutoksia ja pysähdyksiä. Peruutuksissa tamma hieman jännittyi, mutta varsinaisesti sitä ei edes yleensä treenata muutakuin vaunuhevosilla ohjasajon yhteydessä tai anakaan en ole nähnyt kenenkään erityisemmin sitä tekevän. Itsehän hirmu harvoin treenaan hevosia maastakäsin noin niinkuin perusliikutuksena, vin ongelma tilanteissa siirrymme maasta käsin käsittelyyn.

Hertta teki siirtymiset ja kaaret ongelmitta, kulki kivasti muodossa ja pystyin säätelemään helposti haluttua muotoa. Pysyttelin melko avoimessa muodossa, paitsi joitain lyhyitä passagen kaltaisi kokoamisia teimme. En oikeastaan tiedä osaako Hertta edes passagea tai piaffea, mutta kivasti se ravia ainakin kokosi ja helposti siirti painoa takajaloille. Hain hetken tammalle tasapainoa, jonka jälkeen aloitin laukan nostot ja laukankokoamisen. Ohjasajossa laukkaa on helpoim hallita hyvin lyhyenä. Tai ainakin itselläni tulee helposti tunne, että hevonen kaatuu, jos laukka pitenee. Saattaa toki johtua, etten ole tottunut ohjasajoon tai maastakäsin ratsastukseen näin hektisellä tasolla.

Lopetimme Hertan kanssa kivaan rentoon hölkkäilyyn ja tyytyväisiinpärskähtelyihin. Vielä kun se suostuisi olemaan kanssani vähän vähemmän lohikäärmettä muistuttava, kun olen sen vieressä. Nytkin kun taputin tammaa kaulalle se vilautti hampaitaan ja näykkäsi ilmaa. Irvistin takaisin jalähdin taluttamaan kiukku pussia talliin, jossa hoidin sen ripeästi tarhakuntoon ja se pääsee useammaksi tunniksi ulkoilemaan.

24.12.2024 Hyvää joulua minulle

Ostin sitten, taas, hevosen. Sellaisen, joka melkoisella todennäköisyydellä ei ole maastoesteitä nähnytkään. Eikä tämä tämänkertainen hairahdukseni edes ole mikään suomenhevosravuri tai täysiverilaukkuri, vaan historiallisissa lajeissa kilpaillut knabstrup. Tässä meni Tuonisen daami aivan vikasuuntaan ostostensa kanssa, ja noin muutenkin; minun pitäisi hommata hevosia myytäväksi tai ottaa asiakashevosia laiteltavaksi, tasoa nostamaan tai kisaamaan. Vielä mitä, omia hevosia ilmestyy Tuonisen talliin kuin sieniä sateella. Niin paljon kuin projekteista pidänkin, tämä hauskan pilkullinen tamma meinaa tipahtaa "sika säkissä" -osastoon, sillä ostin hevosen näkemättä ja kokeilematta. Hauskana sattumana Heavenly Hearts tulee samalta tallilta kuin Ruttu ja Aava aikoinaan, nyt vain tein ostoksen aivan itse sen sijaan, että maastoesteiden sekä katkenneen niskan välille yhtäsuuruusmerkin vetänyt äitini olisi avittanut asiaa.

Kenties puhelimen selaaminen jouluruokaähkyn aikana oli virhe. Pakko kuitenkin myöntää, että odotan uuden hevoseni tapaamista innolla! Olkoonkin, että tätäkin leidiä kuvailtiin haasteelliseksi. Näistähän minä tosin olen aina tykännyt, haastavista tammoista, persoonista. Hertaksi kutsuivat ja Hertaksi saa jäädä, en vain odota kovin herttaista ensikohtaamista tai mitään muutakaan herttaista. Jahka Hertta saapuu Suomeen, toipuu matkastaan ja asettuu taloksi, rupeamme ihmettelemään rata- ja maastoesteitä! Minun tuurillani kaikkea muutakin, tokkopa yhteiselomme alkaa välittömän duurivoittoisin sulosävelin.