Crown Clown

© VV / vapaasti

Historiaa

Kun B-welshverta löytyy se 75 prosenttia niin onko ihmekään, kun koko poni näyttää B-welshiltä? En minä yllättynyt ole, korkeintaan vähän pettynyt, salaisesti toivoin emän kautta tulevan täysiverisen näkyvän.. jossain. Edes koossa. Eipä näy sielläkään, ihan samanlainen puutarhatonttu tämä minun pikkuorini on kuin isänsäkin. Vaan ihan saan itseäni syyttää, tarjolla olisi ollut niitä täysiveriorejakin Moonalle heilasteluseuraksi (vaikka oriasemallahan tämä siemennettiin, Moona ole edes nähnyt kuopuksensa isää) mutta menin valkkaamaan sen pikkuwelshin. Ehkä ihan vähän tai aika paljonkin nimen takia. Puolustaudun pontevasti toteamalla Stellarbank Court Jesterin olevan hyvännäköinen, kompakti poni, joka 90cm kapasiteetillaan pesee Moonan mennen tullen. Asialliseksi, joskin juronpuoleiseksi kuvailtu kimo sopi myös luonnepuolella Moonalle - ainakin siihen asti, että narri huomautti lopputuloksen olevan minun tuurillani emän tapaan hankalan vaatelias poni isän jurojöröjukkaisuudella höystettynä.

Lopputulos on yllättävänkin tasapainoinen, noin niin kuin luonnepuolella. Isänsä mukaan Crown Clowniksi nimetty orivarsa oli alkuun ties mikä Klovni, Pelle ja Frontside-Ollie, mutta Oho siitä sitten tuli. Oho on tarjonnut jokusenkin oho-hetken, onneksi enemmän iloisia sellaisia. Yksi suurimmista ilo-ohoista oli kapasiteetti, emän aloittelijaluokka jäi kerrasta taakse pojan kivutessa tuttariin. Että ihminen osaakin olla iloinen tuttaritason ratsusta! Vähänhän ajatus noiden tähtiluokkien tammojen astuttaminen Oholla, tuttarin klovniprinssillä, pistää irvistyttämään, vaan ei mahda mitään. Tämä on nyt minun sirkukseni klovneineni ja aion katsoa koko esityksen läpi, aivan sama sille montako piirakkaa saan naamalleni.

..niin. Siis vähän selkeämmin ilmaistuna pistin puolitutulle welshkasvattajalle viestiä, josko hänellä olisi soppeli sulho Moonalle. Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa toiveeni oli tammaa suurempi kapasiteetti. Sainkin useamman vaihtoehdon, vähän yllättäen myös täysiverisuosituksia, mutta B-sektiota edustava Stellarbank Court Jester selviytyi nopeiden karsintojen jälkeen finaalivoittajaksi. Eikä pelkästään nimensä vuoksi, vaikka nimi saattoikin näytellä aivan hävettävän suurta roolia tässä päätöksenteossa.. Kaksi siemennystä, tiine tamma, varsominen todella epäkäytännölliseen aikaan vuoden ensimmäisenä päivänä tammikuun pakkasille ja kas niin, jälleen uusi poni Tuonisessa. Semmoinen kotiin jäävä poni. Voi... harmi. Oho hupsista ja muuta sellaista.

Luonne

Tämä Ohohan on oikeinkin asiallinen kaveri, muutoinkin kuin minun kieltämättä vinksahtaneilla mittareillani. Rauhallinen ja juro kuten isänsä, perusilmekin vähän sellainen, ettei poni aivan välttämättä haluaisi olla täällä. Tai ehkä ennemminkin se ei haluaisi sinun olevan siinä, näkökentässään. Älkää nyt käsittäkö väärin, Oho on hyvinkin yhteistyökykyinen kaveri, ei mikään pukkirodeon kautta piehtaroimaan heittäytyvä hirviö, joka tekee kaikkensa päästäkseen eroon ratsastajastaan. Etenkin hyppäämiseen kasvattini suhtautuu suorastaan intohimoisesti, eivätkä koulutreenit tai maastolenkitkään ole mitään pakkopullaa. Oho vain on kovastikin sitä mieltä, että aivan kaiken ylimääräisen voisi jättää pois, ja tämä ylimääräisen käsite kattaa melko lailla kaiken paitsi ruokinnan ja työnteon. Pikkuherra kyllä seisoo nätisti paikoillaan läpi satulasovitukset, kengitykset, rokotukset ja ylenpalttiset näyttelypuunaukset, mutta ei se niistä kyllä tippaakaan perusta.

Oho ei sitten ota kontaktia, tule vastaan portille, hörise tervehdyksiä, muiskauta suukkoa poskelle tai muutoinkaan ilmaise saapumisesi olevan sille mieluista. Yleensä se ei ole. Ori suhtautuu ihmisiin lähtökohtaisesti neutraalin välinpitämättömästi, vähän penseämmin heti, kun sitä lääppii vähänkään enempää. Nuorempana Oho osoitti mieltään vähän selkeämmin, silloinkin tosin kuopien ja jalkaa polkien ennemmin kuin nimimielleyhtymämäisin kujein ja kolttosin. Joskus viisivuotiaana, junnuvuosina edelleen, Oho lopetti tämänkin osoittaen nykyään tyytymättömyyttään lähinnä ilmeillään. Joskus se ei avaa suutansa kuolaimia tai hammasraspia varten, eivätkä jalatkaan ihan aina nouse ensimmäisestä pyynnöstä. Siinäpä ne isoimmat. Pullistelemista Oho ei koskaan ole harrastanut, se kun tykkää työnteosta joten miksipä harata vastaan satuloitaessa? Suosittelen aina, kaikille, mahdollisimman nopeaa ja tehokasta toimintaa. Tuonisenkin hevosvahvuuteen kuuluu monta oikeasti halin- ja pusunkaipuista kaviokasta, joten Oho on paras hoitaa ilman yhtään ylimääräistä liikettä ja jättää poni sitten rauhassa olemaan yksinäinen, juro möllykkä.

Tämmöiseksi omaan makuuni ihan onnettoman kokoiseksi viritykseksi Oho liikkuu ja hyppää todella näppärästi. Etenkin hyppää, sille puolelle orilla on paitsi enemmän lahjoja, myös selkeästi intohimoa. Käynti jää vähän lyhyenpuoleiseksi ollen kuitenkin tahdikasta, ravista löytyy enemmän lennokkuutta kuten löytyy laukastakin, muttei se askelpituus näissäkään säväytä. Toisinaan Oho laukkaa vähän suorin jaloin, lähinnä oikein kovasti innostuessaan ja ratsastajan turhan prässäystyyliin pidättäessä. Ei tämä lapasesta lähde ja kuuntelee kyllä ensimmäistä pidätettä, ei se viides siellä perässä tee yhtään enempää taikoja. Hypyistä löytyy sitten enemmänkin kehuttavaa nopeasta, vahvasta ponnistuksesta hyvään, tasapainoiseen hyppykaareen sekä laskeutumiseen ja suorastaan loistavaan jalkatekniikkaan. Oho avaa hyvin takaa, käyttää selkäänsä, kaula nyt joskus jää vähän leijumaan siihen mukaan aktiivisen lihastyöskentelyn sijaan, mutta ehkei ihan kaikkea voi saada. Rohkea ja varovainen sopivassa suhteessa, elastinen ja ketterä, semmoinen kolikon päällä kääntyvä ärsyttävä taskuraketti, joka avoimissa luokissa kiilaa hevosratsukoiden ohi kun vain kykenee ihan eri tyylin kaarteisiin kuin isommat lajitoverinsa. Tietysti Ohoa täytyy ratsastaa, raudikko ei rupea yksikseen pelkällä esteelle ohjaamisella hankkimaan ruusukkeita vaikka miten hyppäämisestä tykkääkin.

Yhteistyökykyinen ennemmin kuin nöyrä, sellaisena minä Ohon näen ja koen. Mikäli ratsastaja tekee turhan paljon isoja virheitä (suuhun kiinni jääminen, kantapäillä kouhaisu pohkeiden käytön sijaan, mitä noita rumiksi lueteltavia ratsastusmokia nyt onkaan) tai jatkuvasti pientä kiusaa (joustamaton käsi, puristava polvi, pidätteet prässityylin sarjatulena..) iskee Oho kavionsa lopullisesti maahan suostumatta liikkumaan ennen ratsastajan jalkautumista. Tästä ori ei neuvottele. Selkään voi nousta myöhemmin uudestaan, mutta kertaalleen epämiellyttäväksi todettu ihminen joutuu tekemään kahta enemmän töitä raudikon yhteistyökykyisyyden ylläpitämiseksi kuin perussiististi ratsastava ihminen. Ja vaikka kuinka olisit ratsastusurheilun Anna Pavlova ei Oho silti saa sen suurempia sydämentykytyksiä, enemmän se on liikunta itsessään kuin ihminen jonka kanssa liikutaan, mikä Ohoa motivoi. Hyvällä tavalla herkkä, reaktioissaan täsmällinen sekä rehellinen; Ohosta näkee, niin ilmeestä kuin liikkeen laadustakin, menivätkö avut nyt aikanaan ja korrektisti perille vai oliko se laukannosto nyt pikkuisen liian äkkiä hätäpäissään nostettu. Hyvin tämän kanssa pärjää sillä samalla hevosystävällisellä, siistillä perusratsastuksella, myötäämällä sekä kiittämällä, millä muidenkin hevosten kanssa pärjää.

Kilpaileminen ei ole koskaan sytyttänyt yhtikäs mitään Ohon sisällä. Se nauttii hyppäämisestä, ratojen teknisistä haasteista, aivan samalla tavalla oli takana täysi katsomo tai tyhjyyttään kumiseva maneesi. Väittäisin jopa maastoesteiden olevan Ohon lemppareita osin maisemien, osin metsän rauhan vuoksi. Kyllä ne tukit ja risut tieten kentälläkin ylittyvät, samaten kuin isommankin yleisön edessä. Mikään showmies Ohoni ei ole, ei tämä näyttelyissäkään pörhistele tai poseeraa, lähinnä huokailee haluten kotiin. Vaikkei matkustaminenkaan tämän lempijuttuja ole, semmoinen pakollinen paha jonka kyllä sietää, mutta mistä Oho on päättänyt olla pitämättä.

Kiva on Oho, vaikkei aurinkoinen maailmanhalaaja olekaan. En ole kyllä minäkään.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

20.01.2024 Moana part breds RCH (tuom. Dee VRL-13383)

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

19.01.2023 Nuorten welshponien arviointi

Yleensä olen käyttänyt welshnuoriani arvioitavana yksittäin, ihan siitä syystä kun ovat kaikki olleet junnuja niin eri aikaan. Eikä minulla näitä poneja ole lähellekään niin paljon kuin suomenhevosia tai puoliverisiä, vaikka ovatkin nyt mokomat vallanneet yllättävän paljon kavionsijaa Tuonisesta.. Sattuikin niin hauskasti, että tällä kertaa reissuun tuli lähdettyä kahden nuoren welshin kanssa. Oma kasvattini, varttitäysiverinen Oho sekä muualta meille muuttanut Rekka. Minä, kahden poniorin kanssa liikenteessä! Nyt ovat maailmankirjat kovin kummallisella tavalla sekaisin.

Ohon kohdalla tulin jälleen todenneeksi mukamas hauskasti "oho", nyt ponin tasaisuuden vuoksi. Olisihan meillä voinut paremminkin mennä, toisaalta myös paljon huonommin. Nuorten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, eikä Ohon esitys mikään järisyttävä silmät päästä häpeämistä aiheuttava esitys ollut, joten en jää harmittelemaan joitain matalampia pisteitä. Ehtiihän tämä hankkia kannuksia sitten aikuisempana Ihan Oikeista Kilpailuista, nämä nuorten jutut pitäisi osata ottaa puoliksi leikillä, kokemuksena. Sanon tämän etupäässä itselleni, toisinaan huomaan itsessäni uhkaavaa ryppyotsaistumista.
Mutta ne Ohon pisteet. Käytöksestä perushyvä kuusi pistettä kymmenestä, nuorelle vähän pörheälle oripojalle (jota Rekka vielä valmistautuessamme lietsoi – kunnes sitten pääsi itse tuomariston eteen hakemaan täyden kympin käytöksestä! Rekka mitä ihmettä) ihan hyvin. Toistaiseksi Ohon reissu- ja esiintymiskokemus on vielä siellä ohuen puolella, joten ei olisi mitenkään päin reilua odottaa uutta opettelevalta junnulta rutinoituneen aikuisen esiintymisvarmuutta.

Rakenteesta tuli melko mukava pisterivi; pää ja kaula täydet kymmenen pistettä, runko kahdeksan pistettä, jalat ja kaviot harmillisen matalat neljä pistettä, keskiarvo perushyvä seitsemän pistettä. Sääli tieten kinttuja, oleellisin osa koko ponissa ja sitten sieltä tulevat ne matalimmat pisteet. On tämä kyllä hajavarpainen ja käyräkintereinen, en kiistä, ja saisivat nuo koivet järeämmätkin olla. No, koivet ovat mitä ovat. Liikepisteiden keskiarvo on vain viisi, käynnissä sekä ravissa Oho rehellisesti alisuoritti keskittyessään enemmän Rekkaan, tuomaristoon, vähän kaikkeen paitsi liikkumiseen. Ravissa se keskittyi parhaiten, minkä vuoksi ravista saimme korkeimmat pisteet. Nelonen käynnistä, seiska ravista, perään vain kolme pistettä laukasta. Aivan oikeutetusti kyllä, etenkin laukkaansa Oho esitti tänään rehellisen huonosti, tilalla esitettiin ihme jänishyppyjä sun muita kevätjuhlaliikkeitä. Irtohypytyskokeen masentava neljä pistettä johtuu myös Ohon keskittymisen herpaantumisesta, pakka niin sanotusti levisi kokonaan, ponnistuspaikat eivät oikein löytyneet avustajankaan kanssa, kaula ja selkä olivat jossain aivan muualla kuin hypyissä eivätkä ne koivetkaan kyllä tavanomaiseen estetyyliin koukistuneet. Oho oli suorastaan epäluonteenomaisen pörheää, puheliasta ja jotenkin innostuneen aurinkoista, en ole vielä koskaan nähnyt poniani tämmöisenä! Viimeisenä odotetun matalat sukupisteet eli kaksi pistettä, ja minun ihmetellessäni junnuni epäluonteenomaista menoa tuomaristo kertoi Ohon saavan 24 kokonaispisteensä myötä Excellent Welsh Youngster -palkinnon. Tietysti Oho oli jo vähän väsynytkin kaikesta menosta ja meiningistä, ihmeellisen eläväisestä intoutumisestaan, joten se oli oikein nättikäytöksistä, rauhallista poikaa esittäessäni vuorostani Rekan tuomaristolle.

Käytös: 6p
Rakenne: 7p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 10/8/4 p)
Liike: 5p (käynti/ravi/laukka - 4/7/3 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 4p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 24p - Excellent Welsh Youngster