Zenith of Your Kind

© kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan

Historiaa

Minusta alkaa tuntua, että narri saa tavanomaisen välityspalkkion lisäksi jonkin ylimääräisen provikkapalkkiokannustimen onnistuessaan muiluttamaan hevosen minulle. Sennikin on hevonen, jota en tiennyt haluavani tai tarvitsevani, vaikka kuulemma haluan ja tarvitsen. Kovasti minä koetin perustella pitäväni myyntitallia ("Omien elikoittes osuus on jo paisunut, ei yksi lisää tunnu missään.") tai kuinka Sennin kapasiteetti ei tosiaan vastannut sitä, mitä puoliverisiltäni haen ("Ja noi tuttaria menevät tai jopa sen alle jäävät kyntösuokit sitten vastaavat?"). Hävisin pelin. Tai siis eihän kukaan minua pakottanut laittamaan nimeäni kauppakirjaan tai ostamaan Senniä, mutta siinä kohtaa kun narri sai minut kipuamaan kimon selkään koeratsastusta varten peli oli totaalisen menetetty.

En minä kyllä saanut koko hevoseen mitään henkistä kontaktia koeratsastuksen aikana, vaikka fyysisesti välissämme olikin vain satula ja huopa. Noin niin kuin periaatteessa kimo teki mitä pyysin, käytännössäkin pohkeenväistö oli pohkeenväistö ja ne testiesteetkin ylittyivät ilman puomien kolinaa, kieltoja tai muitakaan epäselvyyksiä. Senni vain.. ei jotenkin ollut yhtään läsnä. Jollain omituisella tavalla. Tamma tasan tarkkaan tiesi missä oli, mihin meni, ei se kentän aitaan törmännyt silloinkaan kun tahallani jätin kääntävät avut antamatta. Sille vain tuntui olevan täydellisen yhdentekevää, että selässä oli ihminen, joka tosissaan koetti paitsi ratsastaa, myös ottaa kontaktia. Hämmentynyt ei laisinkaan riitä kuvaamaan koeratsastuksen jälkeistä olotilaa!

Silti minä ostin tamman. Jos ei muuta niin timanttisen suvun vuoksi, ehkä tämä vähän tykimmän orin kanssa tekee useamman tähden kilpureita.
Ja kas kummaa, kuinka ollakaan, Tuoniseen arvon neiti saapui kolmijalkaisena tiputtaen yhden kengistään matkalla kuljetusautosta talliin. Järisyttävän duurivoittoiset alkutahdit meidän tangossamme.

Luonne

Senni on sellainen arvokas rouva. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se on juuri niitä hevosia, jotka kehittävät impparin joka ikisestä naarmusta koivessa ja muutenkin tuntuvat kaipaavan koko ajan hierojaa (joka ei löydä mitään vikaa), satulansovittajaa (joka sovittaa satulan ihan oikeanlaiseksi) ja kengittäjää (joka lyö samaa irtokenkää viidettä kertaa samalla viikolla). Onko Senni oikeasti jalostusmateriaalia edes? Sen suku on kuitenkin täyttä timanttia, täynnä toinen toistaan upeampia yksilöitä eikä tamma itsekään ole poikkeava siinä suhteessa. Sitä paitsi sen rakenne on korrekti ja terveys oikeasti hyvä - kaikki sen vaatimat vippaskonstit vaikuttavat enemmän siltä, että joku on viimeinkin onnistunut käärimään verkostomarkkinointihuijauksen hevosen muotoiseen pakettiin.

Senni on hevonen, josta on vaikeaa saada otetta. Henkisesti siis. Se on niitä hevosia, jotka ovat ihmiselle kohteliaita ja ystävällisiä, mutta eivät kovin kiinnostuneita. Rapsutukset ovat ihan mukavia, kun ne tehdään sään kohdalla ja ylähuuli heiluu hieman. Herkkupalat maistuvat. Hoitotoimenpiteet onnistuvat. Senni tulee vastaan portille, kun sitä kutsuu, mutta mitään oma-aloitteista kontaktia se ei ihmiseen ota. Ehkäpä se vain on niitä yksilöitä, jotka vain eivät tarvitse sen syvempää ihmisseuraa. Tamma pitää hevosseurasta kovasti, vaikka valikoikin tarkoin ne yksilöt, joiden kanssa se tulee toimeen. Ne, jotka eivät rouvalle sovi, saavat kipakasti kavioista ja Sennin tarhakavereiden (sekä kuljetuskavereiden autossa!) tuleekin olla oikeasti kimon hyväksymiä. Senni ei nimittäin lopeta potkimistaan kaverin pakoon tai alistumiseen, vaan latoo sopimattomiksi katsomiaan tovereita surutta niin kauan, että pääsee niistä eroon. Tavalla tai toisella.

Ratsuna kimo on juuri sellainen, kuin kuvitella saattaa. Syvemmän yhteyden kaivaminen Sennin kanssa on vähän sama, kuin olettaisi paikalliselta uimarannalta löytyvän kultaa kun vain tarpeeksi kauan jaksaa hiekkalapiolla kaivaa. Sen kanssa kannattaakin tyytyä siihen, mitä saa - lahjakkaan, hyväliikkeisen ratsun joka suorittaa sillä tasolla kuin ratsastaja siltä pyytää. Sennille mikään ei tunnu olevan mitenkään erityisen vaikeaa, vaikka sen kanssa joutuukin töitä tekemään. Se suorittaa pyydetyt asiat tunnollisesti ja täsmällisesti, ilman sen kummempaa intohimoa, mutta vastapainoksi myöskään ilman sen kummempaa työstä laistamista. Kun Senniltä pyytää lisättyä ravia, se tarjoaa lisättyä ravia. Kun siltä pyytää vahingossa mateluvauhtista, selätöntä laukkaa, se tarjoa mateluvauhtista, selätöntä laukkaa.

Hyppytyyli Sennillä on kyllä varsin mainio, se ei oikein pidä jalkojensa kolisuttelemisesta puomeihin, joten sitä se koettaa välttää parhaaansa mukaan. Tamma puksuttaa esteradalla menemään kuin juna. Se ei kiihdytä ennen estettä sen paremmin kuin hidastakaan, mikäli ratsastaja ei siltä erikseen sellaista pyydä. Erikoisesteet saavat Sennin hieman valpastumaan, mutta se näkyy lähinnä korvien asennossa: ne osoittavat enemmän eteenpäin ja vähemmän sivuille.

On oikeastaan sääli, että Sennin kaltainen lahjakas, kaunis ja ihan hyväluonteinenkin hevonen on ihmistä kohtaan niin täydellisen välinpitämätön. Mielenkiintoa ei kuitenkaan voi pakottaa, joten Sennin kanssa kannattaa olla onnellinen siitä, mitä saa. Ja toivoa, ettei se taas ensi viikolla irrota samaa kenkää. Irrottaisi nyt edes eri kengän.
© narri ♥

Sukutaulu

Kilpailumenestys

16.12.2025 Stall Fernweh irtoSERT (tuom. Faye)

Päiväkirja & valmennukset