Valjakkopainotteinen hevosori (kimo, rotua tai tasoa ei määritelty)

"Ai se on niin nuori " kuuluu yksi yleisimmistä ihmettelevistä lausahduksista, joita NIMESTÄ kuulen. Kieltämättä ori vaikuttaa huomattavasti ikävuosiaan vanhemmalta. Ei se näytä vanhalta siinä mielessä, miltä fyysisesti vanha hevonen herkästi näyttää. Kimon olemuksessa vain on arvokkuutta, lempeää viisautta, jollaisen ihmiset yleensä yhdistävät iäkkäämpään, kaiken nähneeseen ja kokeneeseen hevoseen, joka ei enää viitsi ja jaksa alleviivata itseään ja erinomaisuuttaan, kun sellaiselle ei ole enää tarvetta.

NIMI on kaunis, jotenkin veistoksellinen hevonen. Sillä on upean ilmeikäs pää ja erityisen hienot silmät, jotka peilaavat orin luonnetta ja ajatuksia täydellisen selkeästi. Tämän hevosen lukeminen onnistuu sellaisiltakin ihmisiltä, joilla ei ole mitään aikaisempaa hevoskokemusta. Kaunis väritys, silkkinen karvapeite ja hienot jouhet tuovat tietysti lisäsäväyksen upeaan ulkonäköön, samaten orin ryhti. Vaikuttava olemus kumpuaa kuitenkin pohjimmiltaan siitä hiljaisesta, vahvasta itsevarmuudesta, jolla NIMI itsensä kantaa. Kimo on kyllä valpas ja läsnä, selkeän kiinnostunut ympäristöstään, muttei koskaan stressaamiseen asti. Tammojen kadotessa näkyvistä NIMI ei ryhdy huutamaan perään, eikä se ryhdy haastamaan riitaa talliin tulevien uusien (tai siellä jo valmiiksi asuvien tuttujen) orien kanssa.
Hoitohetket venähtävät melkein huomaamatta. Helppohan tämä on, todellinen herrasmies, sellainen jota yrmyinkin tallityöntekijä heltyy kehumaan ja kiittelemään yksinkertaisimmistakin asioista. Jotenkin NIMEN rauhoittavassa seurassa viihtyy, ylikierroksilla käyvä mieli rauhoittuu, ja harjaushetki sekä valjastus muuttuvat melkein meditatiivisiksi hetkiksi. Kiirepäivinäkin, jolloin hyvä kun ohi mennessä ehtii työkavereitaan moikata, NIMI saa silti ehdottomasti eniten rapsutuksia ja helliä sanoja. Jokin orissa saa ihmisen pysähtymään, pelkästään hyvällä tavalla.

Toisinaan sama ilmiö toistuu ajettaessa. Ensinnäkin se turhamainen, visuaalinen puoli; NIMI kääntää katseita, se on ehdottomasti näyttävimpiä ja karismaattisimpia tietämiäni valjakkohevosia. Laadukkaat askellajit, aikaisemmin kehumani ryhti ja olemus, se jäntevä vahvuus ja herkkyys, jolla ori apuihin vastaa ja liikkuu.. Joskus kouluratsastuksesta on puhuttu tanssina hevosen kanssa, mutta aivan samaan tanssin vahvaan taide- ja tunneilmaisuun pääsee valjakkoajossakin. Ainakin NIMEN kanssa.
Näin rehellisen yritteliään, yhteistyöhaluisen, nöyrän ja kaikkensa antavan hevosen kanssa työskennellessä tekee melkein mieli itkeä silkasta liikuttuneesta ilosta. NIMI ei tunnu kärsivän huonoista päivistä, tai ehkä ne ovat sattuneet orin vapaapäiville? Sillä en muista kimon olleen koskaan muuta kuin rennon tyytyväinen ja hillityn innokas päästessään töihin. Ori nauttii kaikista valjakkoajon osakokeista ollen tasaisen vahva, erinomainen, niissä kaikissa. Voimaa, notkeutta, vauhtia, eleganssia, näyttävyyttä, kaikki samassa hevosessa. Tiukimmatkin mutkat sekä vaativimmat kouluohjelman liikkeet näyttävät ulkopuolisin silmin helpoilta, mitä ne tässä kohtaa toki ovatkin, lukuisten työtuntien jälkeen. NIMI vain kiteyttää monet sanonnat, kuten "kokemus tuo varmuutta".

Esiintyminen tuskin merkitsee NIMELLE itselleen sen enempää kuin kotitreenitkään. Ori käyttäytyy vieraissa paikoissa yhtä moitteettomasti kuin kotonakin, kääntää katseita ja tuntuu käsiteltäessä sekä ajettaessa aivan samanlaiselta. Nuorenakaan NIMEÄ ei tuntunut jännittävän, se on aina esiintynyt samalla varmuudella jota odottaa aikuisilta, kokeneilta konkareilta.