Tuulenpesän Kuisma

Pää- ja rakennekuva © Stjarna, liikekuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Historiaa

Kävin sitten kahvittelemassa Tuulian luona Tuulenpesässä ja ostin muutaman suomenhevosvarsan. Oho hupsista.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonne

Kisko on semmoinen perusvarma peruskiva hevonen, rohkea, innokas ja luotettava. Tylsäksi oria ei voi moittia, tietenkään, vaikka "peruskiva" tieten kuulostaa hieman vähättelyltä. Tarkoitan sillä Kiskon olevan tasainen, hyväkäytöksinen, aika ennakoitava. Ehkä vähän putkiaivo. Semmoinen arjen mutkaton hevonen, josta tietää, ettei se lähde lentoon syksyn ensi lehtien varistessa maahan tai koeta karata tarhasta välittömästi käännettyäsi selkäsi. Töihin Kisko lähtee yleensä reippaana, tieten tälläkin on päivänsä jolloin ei jaksa eikä huvita, ja ne sallittakoon Kiskolle siinä missä meille muillekin.

Peruskiva, kuten todettua, semmonen hevonen jonka kanssa ei tarvitse jännittää sujuuko kengitys, onnistuuko loimen laitto, tuleeko jalan haavaa puhdistettaessa kaviosta tai meneekö lastauksessa tällä kertaa tunti vaiko kaksi. Kisko oppi toivotut käytöstavat nopeasti, eikä se ole oikeastaan ikinä arastellut mitään ääntä tai kosketusta, puhuttiin sitten suihkepulloista, linimenteistä, jalan savista, sähköraspista.. Sen kun on mennyt ja tehnyt, toki alkuun varoen ja totutellen. Lievästä putkiaivoisuudestaan huolimatta Kisko oppi asiat nopeasti, kuten sen, ettei turpaa kannata tunkea sähkölankaan ja etteivät ihmiset arvosta pipotupsujensa pureskelemista. Kaikkiaan hirmu kiva, helppo hevonen, vaikka miten on ori niin uskallan laskea ne tumpeloimmatkin väkisin talliin tunkevat hevosmiestaidottomat harjailemaan Kiskoa.

Pieni hitaus pohkeelle jää Kiskon isoimmaksi puutteeksi ratsuna, niitä satunnaisia päiviä joina mikään ei kiinnosta eikä hevonen edes yritä en tosiaan laske viaksi. Suurimman osan ajasta Kisko lähtee hyvillä mielin tekemään mitä ikinä päivä tuo tullessaan, vaikka kyllä tämä taitaa maastoilusta ja vesileikeistä perustaa kaikkein eniten. Hyppääminen jää niukasti pronssille tässä mittelössä. Koulutyöskentely ei ole Kiskolle mitenkään vastenmielistä, se vain keksii hauskempaakin tekemistä!
Tämä hevonen kyllä liikkuu ja hyppää kivasti. Sellainen suurin wautsiupeetamahtavaa! -glamour jää saavuttamatta, mutta Kiskolla on ensinnäkin kivaa ja se näkyy sekä tuntuu satulaan. Toisekseen niin liikkuminen kaikissa askellajeissa kuin hypytkin ovat vaivattomia, Kisko tuntuu rennonletkeältä, siirtymisissä on sulavuutta ja ylipäätään kaikki rennosta käynnistä kootun ravin kautta laukanvaihtoihin ja hyppyihin vaikuttaa täydellisen luontevalta jatkumolta edelliseen liikkeeseen. Liikkeissä on pehmeää sulavuutta ja hyvä tasapaino, hypyissä hieno, tasaisen tasapainoinen kaari ja Kisko selkeästi liikkuu sekä hyppää koko kehollaan. Ponnistuspaikat ovat hakusessa, niihin Kisko selkeästi kaipaa tukea, joskin ori osaa yleensä pelastaa omat virhearvionsa, lähti hyppy sitten liian kaukaa tai esteen juuresta. Vinot linjat tai mitkään tekniset kommervenkit eivät hirvitä, kunhan ratsastaja on tilanteen tasalla. Maastoesteillä meno on kuten rataesteilläkin, korkeintaan Kisko muuttuu aavistuksen varovaisemmaksi tehden ennemmin kiellon kuin hyppää turhan läheltä, vaikkei rataesteillä moinen ole Kiskolle juttu eikä mikään.

Vieraissa paikoissa aivan kaikki on jännää, sellaisella uteliaisuutta herättävällä tavalla. Paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, sillä niin kiltti ja helppo kuin Kisko muuten onkin niin uusissa ympyröissä se saattaa toviksi kadottaa korvansa kaiken allensa nielevän ihmettelyn vuoksi. Kyllä se siitä toipuu palaten omaksi itsekseen, minkä jälkeen klinikkatutkimukset, näyttelypäivän, valmennuskuviot tai kisareissun pääsee kunnolla aloittamaan.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset