Liisa Annele Tuoninen

Liisa Annele Tuoninen, Lissuksikin kutsutaan
05.05.1992, Suomi, 33-vuotias
174cm, blondi, tummansiniset silmät
Äidinkieli suomi, puhuu englantia ja (ralli)ruotsia
CIC5-tason kenttäratsastaja, esteet 160cm radoille saakka

Ääninäyte

"Sen minä sanon jotta purra pittää, ei mua niin vain nielasta."

Miltei typeryyteen saakka härkäpäinen Liisa tekee sen, minkä sanoo ja päättää, vaikka sitten itku silmässä hammasta purren. Liisan itsepäisyyden sijaan ihmiset törmäävät useimmiten naisen raikuvaan nauruun, leveään hymyyn sekä puhetulvaan, jonka loppumattomuudesta on esitetty jokunen spekulaatio. Hiljaa oleminen ja kuunteleminen sujuvat kyllä, vaan niin keskustelun täysi ylläpito aivan yksinäänkin. Erityisesti suomalaismittarein hengästyttävän ekstrovertti nainen on helposti lähestyttävää sorttia – ja vielä vahvemmin helposti lähestyvää sorttia. Liisa pitää lähtökohtaisesti kaikista, ei ihan pienistä tai isommistakaan mulkaisuista tai ivasanoista hätkähdä, vaan kutsuu itse itsensä kylään kahvittelemaan jurommankin tuttavuuden tupaan. Lähes poikkeuksetta Liisalla on mukanansa tuomisia kahvipöytään, hänen mielestään on rumaa pamahtaa paikalle ilman. Liisa heittäytyy hyvin nopeasti todella tuttavalliseksi niin puheissaan kuin käytöksessäänkin.

Liisa ei yleensä ota itseään tai elämäänsä turhan vakavasti, vaan kykenee nauramaan itselleen. "Kasvoni olen jo menettänyt niin mitäpä tuosta!" Reippaasti, avoimin mielin uutta kokeileva Liisa on esimerkiksi aivan sysipaska keilaaja, mutta lähtee silti kaveriporukassa katsomaan moneenko kertaan pallo eksyy ränniin. Hyvä seura on paljon, paljon tärkeämpää kuin olla se huoneen paras ja kaunein.

Toista se oli Liisan ollessa juuri auki parikymppinen. Susirajan tiluksille pelmahti ehta pappa betalar -pissis, joka merkkivaatteineen ja nyreine ilmeineen oli kovin kaukana siitä naisesta, joka Liisasta lopulta kasvoi. Parikymppisenä Liisaa kiinnosti lähinnä näyttää nätiltä ja olla parempi kuin muut. Takapajulassa metsittyi vähän väkisinkin, minkä lisäksi samaan aikaan Susirajaan saapunut Vieno Nevanlinna (siihen maailmanaikaan pelkkä narri) piti huolen prinsessan käytöskoulutuksesta. Kukaan ei koskaan ollut sanonut Liisalle "ei", joten Vienon jyrkkä ehdottomuus tuli Liisalle järkytyksenä. Naisista kuitenkin kehkeytyi Susirajan ostanut tiimi sekä parhaat ystävykset, Liisasta siinä sivussa huomattavan mukava, maanläheinen ihminen. Liisa vähän toivoisi Vienon hävittävän kaikki pissisaikojen kuvat ja muistelot, vaan eihän Vieno sellaista; tie vaikka Liisa menee naimisiin tai jotain ja hän pääsee näyttämään mimmoseen lellipentuun aikoinaan tutustui!
Nuoren itsensä lisäksi Liisa häpeilee itselleenkin vieraiksi jääneistä syistä sorsaemoisuuttaan. Liisalla on taipumusta hyvä ettei adoptoida reppanoita, jotka mielestänsä kaipaavat jonkin sortin huolenpitoa. Vähän kuin sorsaemo, joka omiensa lisäksi vahtii lammikon muidenkin sorsien poikaset.

Niin hyvältä kuin Liisa juhlissa näyttääkin, arkipukeutuminen on vähän toista. Naisella tuntuu olevan torilokin tyylitaju, joten vaikka Liisan vaatetus onkin aina säähän ja työhön sopivaa välistä päälle eksyy niin yksinkertaisen hirvittäviä vaatekappaleita ettei tosikaan. Valtaosan ajasta Liisan pukeutuminen on melko tummasävyistä (musta on iloinen kesäväri!), värit eivät pelota mutta täysvaaleassa asussa Liisalla on jotenkin ilkeän alaston olo. Jalassa vuodenajasta ja tilanteesta riippuen yleensä maiharit, ratsastussaappaat, Reinot tai kalasandaalit, jotka Vieno Liisalle osti.

Ura ja elämä

Liisan uran suurin saavutus on Susirajassa Vienon kanssa tehty suomenhevoskasvatus. Se, mikä kenties luonnepuolella jäi hiomatta, otettiin monin verroin takaisin muilla osa-alueilla.

Oman kilpailu-uransa sekä kasvatustoimintansa lisäksi Liisa nakkaa lusikkansa mieluusti vieraisiin soppiin; kokeilee muiden hevosia, ratsuttaa, nostaa tasoa, valmentaa, puuhailee varsojen ja nuorten kanssa. Vuoden 2025 aikana Liisa kierteli pitkin maata ~~kotipihaansa karussa~~.
Niin terveitsetuntoinen kovapää kuin Liisa onkin, viimeisen puolentoista vuoden aikana epämääräinen ahdistus, itsensä epäily ja paha olo onnistui luikertelemaan tiensä naisen mieltä kalvamaan. Kaikesta itkeskelystä, Vienolle ruikuttamisesta sekä terapeutin etsinnästä huolimatta typeränsisukas Liisa ei ole jättänyt kilpailemista, vaikka pikku paussi saattaisi tehdä ihan terää.