TGS Suovilla

© kasvattaja / Tay VRL-14700, kiitos! ♥

Historiaa

Tungin ihteni taas aivan toisten ihmisten hevoskaupoille.

Luonne

Huolet ja murheet tuntuvat kiertävän Lejan kaukaa, tai ainakaan tamma ei niillä päätänsä vaivaa. Kaikilla meillä on huonot päivämme, Lejan huonot päivät vain ovat harvassa ja kovin maltillisia. Tarhakaverin kiukuttelu päiväheinillä, liukastumisen aiheuttama ikävä lihasjumi ja useampi epäonnistunut lähestyminen heikkoine hyppyineen ovat jotain mikä osuu joskus jokaisen, myös alati rauhallisen positiivisen Lejan, kohdalle. Tamma kohtaa nämäkin vastoinkäymiset tyynesti, itseluottamustaan tai mielenrauhaansa menettämättä, suhtautuen loputtoman kärsivällisesti jokaiseen takaiskuun. Kyllä se kaveri kiukuttelunsa lopettaa eivätkä heinätkään aivan heti lopu, lihasjumikin sulaa kun ei enempäänsä riehkase ja heikko estetreeni nyt on heikko estetreeni jonka vuoksi on turha epäillä kykyjänsä. Moni ihminenkin, omistaja muiden mukana, voisi ottaa mallia Lejan elämänasenteesta.

Leja ei pidä lämmön mittaamisesta tai takastensa kengittämisestä, vaikkei tee näistäkään asioista muutamaa irvistystä suurempaa numeroa. Klippauskin hieman tympii klipperin seilatessa yhtään kylkiä korkeammalle. Tamma tuntuu kuitenkin ymmärtävän pääsevänsä joka tilanteesta nopeammin kiitos ja ruokapalkka –vaiheeseen käyttäytymällä nätisti, odottamalla sekä tekemällä yhteistyötä. Ja kyllähän Leja runsaat kiitokset sekä namipalkat saakin, joka ikinen kerta. Oikea hyvän käytöksen perikuva koko hevonen, selkeästi kasvattajansa toimesta kauniisti kohdeltu, positiivisen kautta koulutettu tamma. Rapsutuksista sekä pesuhetkistä Leja sen sijaan pitää paljonkin. Erityisesti lapoja sekä ryntäitä saisi kihnuttaa vaikka koko päivän, eikä pesupaikaltakaan tarvitse kiirehtiä pois. Mikäli lattiakaivo sattuu tukkeutumaan sekään ei haittaa, seisova vesi tai edes kamalalla äänellä kurlaava kaivo ei tätä matamia hetkauta. Oikeastaan Lejalla tuntuu olevan vain hauskaa kuunnellessaan omituista ääntä sekä roiskutellessaan jalkoihinsa kertynyttä vettä. Tämähän leikkii jokaisessa tarhankin kuralätäkössä siihen malliin, että joku päivä järjestän Lejan jonkun loimivalmistajan sadeloimimalliston vedenpitävyystestaajaksi. Onneksi jalkoihin ja vatsaan kertyneen mutapanssarin pois rapsutteleminen ei Lejaa häiritse. Ei tätä kyllä häiritse moni muukaan asia niitä ensin mainittuja inhokkeja lukuun ottamatta; madotus sujuu kerrasta, varustettaessa voikko ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa eikä pullistele, pintelit ja suojat saa laitella rauhassa.. Fiksu, rauhallinen, hyväkäytöksinen hevonen, juuri niitä jotka uskaltaa antaa hevoskokemattomien vierailijoiden halikaveriksi.

Lennokasliikkeisin parkettien partaveitsi tai teknisesti häikäisevin esteihme voikkoni ei ole, vaan oikein tappotasainen niin liikkeiltään, hyppytekniikaltaan kuin kapasiteetiltaankin. Siinä ei ole mitään pahaa, tasaisuus on monta kertaa hyve vaikka sitä kuinka moititaan. Lejallakin on pitkät, vähän matalat mutta kuitenkin suorat liikkeet, sellaiset joilla matka taittuu jalkoja yhteen kopsimatta. Kyydissä istuu melko mukavasti, ravikaan ei turhan paljoa pomputa. Leja on vähän viipyilevä hyppääjä, sen ponnistus saisi olla nopeampi ja terävämpi, mutta hyppykaari on pyöreä ja tasapainoinen, eivätkä ponnistukset tule kokemattomallekaan ratsastajalle yllätyksenä. Lejan selässä on yksinkertaisesti helppoa olla sekä pysyä kyydissä, sen verran varmajalkainen, tasapainoinen ja reaktioissaan hitaanpuoleinen, aivan omiaan aloittelijoille sekä aroille tätiratsastajille. Minä ny tieten kaipaisin enempi ruutia, vaan sitä varten minulla on puoli- ja täysiveriratsuja.
Suomenhevosiin herkästi yhdistettävää itsepäisyyttä Lejasta ei löydy. Tamma on sävyisä, mielellään kaikkien kanssa työskentelevä kaveri, joka sietää uskomattoman paljon rehellistä tunarointiakin. Aika taitavasti Leja epäselvien sekä ristiriitaisten apujen välissä luovii sen ihmeemmin hämmentymättä saati kiukustumatta; nyt kävi näin, tarkoititko kenties tätä? Ehkä pikkasen turhan itseohjautuva osa-automatisoitu hevonen, mutta toisaalta mikäli paikallinen ratsastuskoulu tarvitsee kaiken tasoisille tuntilaisille sopivaa ratsua Lejalle löytyy varmasti töitä. Mikään estetyyppi, pimeä nurkka tai maaston jännittävät kannot eivät tammaani pelota, metikössä voi rämpiä porukassa tai yksin, jonon kärkihevosena tai peränpitäjänä. Monesti Lejan seura tyynnyttelee puistikkopelokkaita lajitovereita, minkä vuoksi tamma pääseejoutuu maastoreissuille joka junnun ja havuherkän hevosen henkiseksi tueksi.

Kunhan matkaan ei tarvitse lähteä yksin kaikki on hyvin. Muutoin niin rauhallisen varma tammani vähän jänskättää yksin matkaamista, heinätkään eivät oikein maistu jos reissun päälle lähdetään ilman seuraa. Kaverin kanssa trailerissa / rekassa heinäverkko ohenee tasaisen rouskutuksen säestämänä.
Vieraat paikat, uudet hevoset ja ihmiset tai kisatilanteet sen sijaan eivät Lejaa jännitä. Se suhtautuu vieraisiin pihoihin, kovaäänisten soittamiin takavuosien listahitteihin, tuulessa liehuviin lippusiimoihin sun muihin tapahtumapäivien tavanomaisuuksiin rennon uteliaasti. Käsihevosalueen pomppivat lajitoverit herättävät lähinnä ihmetystä, mikäs nyt on moisen loikinnan arvoista. Omat säikähdyksensä Leja kuittaa parilla sivuaskeleella sekä pörinällä.

Rauhallisesta luottoratsusta ei kuoriudu säkenöivää supertähteä yleisön edessä. Leja tekee yhtäläisen mieluusti töitä olipa sitten autiolla kotipihalla tai täyden katsomon edessä, eikä voikko kaikesta herttaisuudestaan huolimatta mikään karismaattinen katseenkääntäjä ole. Ennemminkin mätsärikehien potentiaalinen sympatipisteitten kerääjä. Kisapäivät sujuvat kuitenkin mukavasti, näin tyynen, positiivisen hevosen kanssa harvemmin tarvitsee murehtia mistään.

Sukutaulu

Jälkeläiset

28.05.2025 sh-t. Tagetes Korpihelmi , isä Sotamaalauksen Helmenvalkea

Kilpailumenestys

PKK Kantakirjaus
00.00.202x xx. KTK-tilaisuus
x + x + x = xx %

PKK Varsaluokat
27.12.2024 Northmoor Park EO-SERT (tuom. ScrewDriver)

PKK Rakenneluokat

PKK Muu kuva -luokat

TYH

Päiväkirja & valmennukset