Tervetuloa Teelle

© Tuoninen

Historiaa

Susikilta löytyy kokoa ja kykyjä, rakenteen suhteen tamma ei ole ollut ihan niin onnekas. Luonteeltaankin tamma on rauhallinen ja fiksu, ei mikään filmaattinen supertähti mutta niitä hevosia, joiden kanssa ei tarvitse arjen sujuvuudesta tai kisareissujen kulusta murehtia. Pohtiessani tamman ensimmäiselle varsalle isää kallistuin Ilpoon, josta löytyy näköä, kykyä, luonnetta, suomenhevoselle ihan riittävästi kokoa. Eihän näillä kahdella ole kokoeroa kuin seitsemän senttiä, Ilpo vain on paljon tasapainoisemman näköinen Susikin ollessa tuollainen.. mörssäri. Joten ei muuta kuin tamma siemennykseen, sitten sormet ja varpaat ristiin geenilottokupongin osalta.

Komeasti yliajalle mennyt orivarsa ei meinannut edes syntyä, Susikki-parka vaati vetoapua saadakseen kookkaan poikansa ulos. Orivarsalla oli ihan hillittömän kokoiset nivelet kintuissaan, muutenkin oltiin siellä rotevammalla suomenhevososastolla. Näin jälkikäteen olen suorastaan ihmeissäni, ettei pojasta kasvanut emänsä kokoista tai kookkaampaa hevosta.
Jahka varsa oli turvallisesti varsomiskarsinan pahnoilla, annoin Susikille sekä varsalle tilaa. Tulokas, jota en mitenkään päin voinut kuvailla pikkuiseksi, nousi tovin ihmeteltyään pystyyn, muksahti turvalleen puolikkaan haparoivan askeleen jälkeen, ihmetteli hetken nousten uudestaan tutiseville jaloilleen. Susikki kannusti poikaansa vähän turhankin innokkaasti, äidillinen turvalla koskettaminen olikin turvalla tönäiseminen, minkä johdosta vastasyntynyt pääsi kokeilemaan pystyyn nousemista kolmannen kerran. Siitä hissukseen askel, toinen, uusia askelia, nisälle ja kiukkuisen, turhautuneen pään kääntelyn jälkeen imemään ternimaitoa.

Nimekseen ori sai Tervetuloa Teelle eli Teppo. Teppo on nimenä taas tätä osastoa, jota puolustan hyvinkin vahvoin sanakääntein suostumatta myöntämään Tepon olevan se lapsuudenystävän taloyhtiön mursunviiksinen talonmies eikä hevonen.

Luonne

Sukutaulu

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset