Kouluarabin sukuselvitys

i. MASHRABIYA (musta, 152cm) oli todella lupaava kouluori, tavattoman elegantti ja korrektirakenteinen arabiori, joka jo nuorena hyväksyttiin arabi-, ratsuponi- ja puoliverijalostukseen. Niin MASHRABIYAN kilpa- kuin jalostusura katkesivat lyhyeen, kun ori jouduttiin lopettamaan 7-vuotiskesänään todella vakavan takajalan avomurtuman vuoksi. Arabista oltiin povattu rotunsa seuraavaa suurnimeä kouluradoille, ja MASHRABIYA olikin tehnyt tasaista tasonousua sekä vakuuttavia, sijoituksen arvoisia ratoja niin nuorten luokissa kuin avoimissa kilpailuissa. Erinomainen ryhti, tasapaino, takaosan työskentely sekä kokoamiskyky, irtonaiset lavat ja elastiset, ilmavat, suorat liikkeet riittävin jousin - MASHRABIYA oli vaikuttava liikkuja, eikä kellekään jäänyt epäselväksi, etteikö arabi olisi rakastanut esiintymistä. Herkkä, reaktiivinen muttei kuumuva ori käänsi katseita, lumosi karismallaan eikä sen keskittymiskyky tai kylmähermoisuus kadonnut suurimmissakaan kilpailuissa, joissa vilinä ja vilske tarjosi jatkuvia aistiärsykkeitä.
Ryhdikäs, elegantti arabi seisoi selväpiirteisten, hyväasentoisten jalkojen päällä, sen pää oli erittäin ilmeikäs, niska pitkä, hyvin liittynyt kaula pitkä, kaareva ja toivotulla tavalla niin päähän kuin runkoon liittynyt. Selkä oli hieman painunut, runko sopusuhtainen ja syvä, takaosa kaikin puolin erinomainen - MASHRABIYASTA ei paljoa vikaa löytynyt, mistä kieli myös orilautakuntien auliisti jakama rivi yhdeksikköjä rakenteesta. Jälkeläisiä mustasta arabista jäi valitettavasti vain 19, joissa tosin riittää laatua; jokainen orijälkeläinen on hyväksytty jalostukseen, jokaisella on kilpailutuloksia kouluratsastuksesta, muutama on menestynyt myös kenttäradoilla. MASHRABIYA toi keskinkertaisenkin tamman jälkikasvuun tyyliä, eleganssia, liikettä, kapasiteettia.. toisin sanoen MASHRABIYA teki mitä jalostusorin kuuluukin, paransi seuraavaa sukupolvea.

ii. Pienessä ruotsalaiskylässä syntynyt, myöhemmin Alankomaihin myyty ja sieltä käsin kilpauransa tehnyt MUDHIF (153cm, rautiaankimo) sai liki kaksisataa jälkeläistä löytyen nykyään monen aivan olympiatason kouluratsun takaa. Ori hyväksyttiin paitsi arabin, myös ratsuponien sekä usean puoliverikantakirjan jalostukseen, ja erityisesti trakehnerväki otti elegantin, sulavaliikkeisen ruotsalaisorin omakseen. Kimo itse menestyi aina avoimissa Prix St. Georges -luokissa saakka pärjäten siinä missä puoliveri- ja barokkirotuiset kilpakumppaninsakin. MUDHIFILLA oli harvinaisen upeat liikkeet pitkästä, matkaavoittavasta käynnistä jäntevän elastisen ravin kautta vahvaan, ilmavaan laukkaan, ori kantoi itsensä kooten helpon oloisesti, eivätkä sen lisätyt liikkeet jääneet koottujen varjoon. Kimo rakasti esiintymistä, se oli synnynnäinen showmies, tulinen ja näyttävä, toisinaan turhankin herkkä; joskus orin reaktiot livat nopeiden ja äkkinäisten lisäksi myös teatraalisia sekä rajuja. Ikä kuitenkin tasoitti arabia, ei siitä leppoisaa nallekarhua koskaan tullut, mutta pahimmat särmät jäivät nuoruusvuosiin.
Upealiikkeinen, korkealla kapasiteetilla siunattu kouluori oli myös tyylikäs, komea rotunsa edustaja; ryhdikäs ja elegantti, leimoiltaan erinomainen hevonen, jonka pää oli kaunis, niska pitkä, liittymiltään erinomainen kaula pitkä ja kaareva, runko syvä ja sopusuhtainen, lautanen pitkä sekä selväpiirteiset, hyväasentoiset jalat, jotka päättyivät hyviin kavioihin. MUDHIF olikin tuttu näky arabinäyttelyiden voittajakehässä, ja kimon itsensä eläköidyttyä sen jälkeläiset valtasivat isänsä jättämän paikan. Ori periytti vahvasti eleganttia, sopusuhtaista rakennetta sekä hienoja liikkeitään. Sen varsoissa on jonkin verran liiallista herkkyyttä sekä kuumuvuutta, mutta tosin sukua jatkaneet linjat ovat tasaisempia ja herkkiä vain kilpahevoselle toivotulla tavalla. MUDHIF lopetettiin munuaisvikojen vuoksi sen ollessa 28-vuotias.

ie. Laukkasukuinen NARJIS ei laukkaratoja nähnyt, tamman treenit lopetettiin jo alkuvaiheessa; arabi oli armottoman laiska, vetelä nuori, joka ei syttynyt juoksemiselle sitten ollenkaan. Tamma päätyikin harrastekotiin, jossa sen kanssa tehtiin ja kokeiltiin vähän kaikkea matkaratsastuksesta jousiammuntaan perinteisempien koulu- ja esteratojen ohella. Mutkaton, kaikki käy -tyyppinen, kieltämättä hieman laiska ja hidas NARJIS ei sanonut oikeastaan mitään mihinkään, sillä oli rautaiset hermot sekä uskomaton sietokyky aivan kaiken suhteen. Omistajansa vuohien loikkiessa tamman tarhaan ja nukkuvan hevosen päällä NARJIS oli lähinnä huokaillut. Kilpauran, niin leikkimielistä arjen vaihtelua kuin se olikin, jäi varsin vaatimattomaksi, näyttelykehistä sen sijaan haettiin ruusukkeita sekä kaulanauhoja tallitupaa koristamaan. Matala ryhti sekä painunut selkä jäivät 149-senttisen, mustan NARJISIN suurimmiksi vioiksi, muutoin sitä lähinnä ylistettiin; erittäin hyvä rotutyyppi, kaunis pää, hyvä kaula, ylälinja sekä lapa, sopusuhtainen syvä runko, hyväluiset ja -asentoiset jalat. Pitkä, tahdikas käynti, joustava ravi, hieman vaatimaton laukka, kaikissa askellajeissa suurimpana ongelmana puutteellinen takaosan työntö NARJISIN laiskotellessa.
Toisella palkinnolla kantakirjattu tamma osoittautui upeaksi periyttäjäksi. Yksikään NARJISIN kuudesta varsasta ei ole emänsä kaltainen laiskimus, mutta emänsä erinomaiset hermot ja rohkeus niiltä löytyy. Tamman jälkeläiset ovat rakenteeltaan yhtenäisen korkeatasoinen ryhmä, niissä on liikettä sekä ennen kaikkea halua liikkua. Kumpikin orijälkeläinen on hyväksytty jalostukseen, toinen myös ratsuponien ja puoliveristen, ja niin ori- kuin tammajälkeläiset ovat osoittautuneet nekin periyttäjiksi. NARJIS lopetettiin hammas- ja suolisto-ongelmien vuoksi arabin ollessa 24-vuotias.

e. Vain 13-vuotiaana yhteensä viiden hevosen hengen vaatineessa tallipalossa kuollut DAHEEN oli ihastuttavaluonteinen harrastetamma. Kiltti, avoin ja seurallinen, harrastelijaomistajan makuun sopivassa suhteessa ymmärtäväisen anteeksiantavainen ja herkkä ratsu, ehdottoman rohkea ja luotettava. DAHEEN ei kauhistellut postilaatikoita, rasahduksia metsässä tai epämääräisen värisiä johteita, eikä kyllä oikein muutakaan. Luonteensa vuoksi tamma oli omistajalleen täydellinen harrastekaveri moneen menoon ja pikkukisailuun, helppo A -kouluradoilta sekä aivan helpoimmista kenttäluokista kaksikko hakikin mukavan määrän ruusukkeita. DAHEEN ei ollut teknisesti paras hyppääjä, varovainen ja rohkea kyllä, mutta jalat menivät vähän miten sattuu eikä etenkään kaulan käyttö ollut ideaalisinta. Tamma kuitenkin laukkasi hyvässä tasapainossa, laukka pyöri hyvin ollen joustavaa sekä irtonaista, aivan kuten arabin käynti ja ravikin. Liikkeiltään DAHEEN päihitti molemmat vanhempansa!
153-senttinen, ruunikonkimo arabitamma oli ryhdikäs hevonen, jonka kauniin pään jatkona oli vähän turhan kevyt kaula sekä lyhyenpuoleinen niska, pitkä mutta pysty lapa, pyöreä syvä runko sekä hyvin kulmautunut takaosa erinomaisin reisilihaksin. Jalat olivat hentoluiset, kuitenkin hyväasentoiset. KTK-II -palkinnon vaatimukset täyttyivät helposti, vaikka DAHEEN olikin niin tilaisuudessaan kuin yleisellä tasolla varsin tavanomainen rotunsa ja palkintoluokkansa edustaja, turvallinen hieman parempi perushevonen - juuri mitä kasvattajansa oli toivonutkin. Ennen varhaista kuolemaansa DAHEEN varsoi kaksi varsaa, joiden isiksi valittiin hienorakenteiset suorittajaorit. Luultavasti juuri orivalintoja on kiittäminen DAHEENIN varsojen laadusta; kummaltakin löytyy liikettä sekä kapasiteettia etenkin kouluradoille, vähintäänkin riittävän hyvä rakenne sekä hyvä luonne.

ei. DOMIATI (155cm, punarautias) tunnettiin "varmana valintana", orina, joka ei ehkä jättänyt näyttelyvoittajia tai kilparatojen ykkösmenestyjiä, mutta joka kuitenkin paransi heikkojenkin tammojen jälkeläisten laatua tuomalla varsoihin jaloutta, sopusuhtaisuutta rakenteeseen kera joustavien, irtonaisten liikkeiden. DOMIATIN jälkeläisillä on usein myös erinomainen luonne, mikä sekin nosti orin pisteitä etenkin omasta harrastetammastaan varsaa haluavien keskuudessa. Eikä raudikko suinkaan ollut mikään turha tapaus; toisen palkinnon kantakirjaori, joka oli hyväksytty kotimaassaan Ruotsissa myös (ratsu)ponijalostukseen suoritettuaan suorituskykykokeen (irtohypytys 7, askellajit 8, esterata 7.46). Rakenteestaan ori sai 39 pistettä, ja hyvännäköinen se olikin; ryhdikäs, sopusuhtainen, hyvätyyppinen hevonen hyvällä kaulalla, valitettavan pystyllä lavalla, pyöreällä rungolla sekä vahvalla takaosalla. Jalat olivat hyväluiset, sääriluut vähän pitkänpuoleiset ja etuset hieman supussa, takaset taas oikein hyväasentoiset. Askel venyi ja jousti, raudikko liikkui rehellisesti koko kropallaan ja laukka oli ylämäkeen rakentunutta.
Koulu- ja esteradoilla kilpaillut DOMIATI teki melko tavanomaisen uran; hyväksyttyjä ratoja, joitakin sijoituksia, muttei mitään huomionarvoista tai tasollaan (helppo A / jokunen hyväksytty vaativa B -startti, 100-110cm) erityistä. Tasaisuus leimasi arabin uraa, mikä tosin sekin laskettiin sille eduksi; orin omistaja-ratsastaja oli enemmän harrastelija kuin ammattilainen. Uran lisäksi samainen tasaisuus leimasi DOMIATIN luonnetta, kliseenomainen tulisuus ja räiskyntä puuttuivat, herkkyyttäkään ei ollut liioitellusti. Ori oli avoin, rohkea, yhteistyöhaluinen ja mukautuvainen hevonen, anteeksiantavainen virheille muttei kuitenkaan automaatti. Herrasmiesori eli pitkän, terveen elämän kuollen vasta korkeassa 32 vuoden iässä.

ee. QURABIYA (153cm, ruunikonkimo) oli varsin tavanomainen harrastehevonen, rakenteeltaan keskinkertainen eikä liikkeiltään tai hyppykyvyltäänkään erityinen. Sillä oli kuitenkin erinomainen luonne, mikä paikkasi paljon, ja harrastehevosena jonka kanssa käytiin harvakseltaan pienissä kisoissa se toimi loistavasti. Jalostusarvostelussa (KTK-III) rakennepisteitä kertyi tasaisen turvallinen seiskarivi, tuomaristo toivoi käyntiin lisää irtonaisuutta ja raviin voimakkaampaa työntöä takaosasta, joskin ravin keveyttä kehuttiin. QURABIYA myös laukkasi aika suorin jaloin. Kiitosta kimo sai tammaleimastaan, kaulansa pituudesta ja muodosta, runkonsa syvyydestä sekä lihaksikkaasta, hyvämuotoisesta lautasesta. Niska oli kuitenkin lyhyt, kaula valitettavan alas kiinnittynyt, takaset hajavarpaiset ja jalat ylipäätään ventovuohisiset.
Luonteeltaan QURABIYA oli kuitenkin kultaa. Olihan se herkkä sekä vahvatahtoinen hevonen, kuitenkin omistajalleen juuri sopiva. Tammasta löytyi myös sisua sekä rohkeutta, se lähti empimättä veteen sekä umpimetsään, ylitti joka esteen epäröimättä eikä korvansa lotkauttanut risahduksille, rasahduksille, ihmeellisille varjoille tai monelle muullekaan asialle, joita sen tallikaverit säikkyivät. Juuri QURABIYAN luonteen vuoksi sillä tehtiin kolme varsaa, joiden isiksi valittiin vanhempia, jo jälkeläisnäyttöjä jättäneitä oreja. Kiitos orivalintojen QURABIYAN varsat ovat rakenteeltaan ja liikkeiltään hieman emäänsä laadukkaampia, ja ne ovat olleet hyviä, monipuolisia harrastehevosia rohkean, sosiaalisen luonteensa ansiosta. QURABIYA eli 26-vuotiaaksi.