Estepuoliverisen sukuselvitys (runoiltu trakille, menee mille vain)

i. 164cm korkea, punaruunikko LANDSHUT herätti odottamatonta kiinnostusta ensimmäisissä varsanäyttelyissään. Erinomaisella mekaniikalla kävellyt ja ravannut, ryhdikäs, rohkea ja avoin varsa hurmasi niin yleisön kuin tuomariston - kahteen ostotarjoukseen saakka. Omistaja kuitenkin jarrutteli päätyen lopulta osallistumaan varsoinensa suureen varsahuutokauppaan. LANDSHUT oli tilaisuuden kolmanneksi kallein varsa, joka hinnassa ohitti monet ennalta odotetut, nimekkäämpien emälinjojen ja kansainvälisillä radoilla meritoituneiden isien jälkeläiset. Kallis varsa lunasti odotukset nousten 150-160cm kansainvälisille esteradoille, joilla ruunikko kilpaili pitkän, ehyen uran nostaen ratsastajansa kahtena vuonna kansainvälisen rankingin TOP50-listalle.
LANDSHUT oli komea katsella; ryhdikäs, jalo, sopusuhtainen ja lihaksikas hevonen erinomaisella kaulalla, lavoilla ja takaosalla, hieman hajavarpaiset etuset ja vennohkot vuohiset mutta muutoin hyväasentoiset ja -luiset jalat. Se liikkui helposti ja vaivattomasti, kuin jousilla, kuitenkaan pingottamatta tai koskaan tahtiaan kadottamatta. Oristestinsä raudikko suoritti pistein 8,63 (9,5 pistettä skoupista ja ratsastettavuudesta) ollen tilaisuuden kolmas. Hypyt olivat nopeita, vahvoja ja tasapainoisia, jalkojaan LANDSHUT käytti loistavasti ja nuorena hieman vaihteleva kaulan käyttö parani iän myötä. Jo nuorten luokissa ori teki hyviä tuloksia tehden itsestään hevosen, jonka uraa kannatti seurata. Rakenteellaan ja kyvyillään säväyttänyt LANDSHUT ihastutti myös persoonallaan. Se oli avoin, rohkea ja eloisa hevonen, kuitenkin kiltti ja järkevä, helposti käsiteltävä. Hyppäämisen ja työnteon ylipäätään ori otti vakavasti, LANDSHUT nautti yhteistyöstä ihmisen kanssa ja olikin todella kevyt, pehmeä, yritteliäs ratsu.
Vaikka LANDSHUTILTA löytyikin kilpailumeriittejä sekä roppakaupalla hienoja ominaisuuksia, sen suosio tammanomistajien keskuudessa yllätti kaikki. Raudikon osoittauduttua periyttäjäksi sen suosio pysyi tasaisen korkeana. 387 jälkeläistä jättänyt LANDSHUT on varmasti tuttu nimi sukutauluissa lukuisten jalostukseen hyväksyttyjen poikiensa sekä palkittujen tammajälkeläisten myötä. Esteradoilla LANDSHUTLAISET ovat niittäneet mainetta 130-160cm radoilla nuorten hevosten maailmanmestaruuksia ja maajoukkueita myöten. Hyvä hyppytekniikka sekä kapasiteetti, rohkeus, sisu ja kylmähermoisuus näkyykin vahvasti kaikissa raudikon jälkeläisissä. Rakenteeltaan ja luonteiltaan jälkeläiset vaihtelevat vahvasti, LANDSHUT oli nimenomaan kyky-, ei rakenneperiyttäjä. LANDSHUT lopetettiin 28-vuotiaana hammas- ja ruoansulatusongelmien vuoksi.

ii. Vanhatyyppinen, hieman matalajalkainen ja vankkatekoinen DUISBURG (tummanpunarautias, 163cm) oli vakavan oloinen, jäyhä, täsmällinen ja tarkka hevonen. Se nautti tietyistä rutiineista, kuten tietyin kellonlyömin tarjoilluista heinistä sekä loppuverryttelylenkistä lähimetsässä kentän tai maneesin kiertämisen sijaan. Matkustaminen ja kilpaileminen eivät oria suuremmin hetkauttaneet, ellei startti ollut todella aikaisin tai myöhään raudikon soveliaaksi kokemaan liikunta-aikaan nähden. DUISBURG kelpuutti ainoastaan heinän, kauran, tietyn merkin mineraali- ja vitamiiniseokset sekä naudoille markkinoidun suolakiven, teollisia rehuseoksia ori ei yksinkertaisesti niellyt. Ratsastajiltaan ja käsittelijöiltään DUISBURG odotti täsmällisyyttä, tarkkuutta ja tehokkuutta ilman mitään ylimääräistä, ja samanlainen koruttoman, mutta täsmällisen ja tehokkaan työpanoksen ori antoi ratsastajalleen takaisin. Hyväkäytöksinen hevonen, kyllä, samalla hyvin omintakeinen persoona.
Vaikka ori oli matalajalkainen, vankka ja vanhatyyppinen, "sellainen vanha saksalainen kouluratsu", raudikko teki uransa 140-150cm esteradoilla Saksassa. DUISBURGILLA oli hieno laukka ja hyvä hyppytekniikka, mutta ori oli kuitenkin aavistuksen hidas hypyissään eikä aivan yhtä ketterä kuin kevyemmät, modernimmat kilpakumppaninsa. Se oli kuitenkin varovainen jaloistaan, rohkea ja esteälykäs, ja näiden ominaisuuksien sekä selkeän yhteistyöhalunsa ja hyvän ratsastettavuutensa ansiosta ori napsi myös voittoja ja sijoituksia. Kansainvälisille radoille DUISBURGISTA ei kuitenkaan ollut. Oritestissään tasainen ori keräsi kehuja etenkin käynnistään, ravistaan, luonteestaan sekä erinomaisesta kaulastaan ja lavoistaan, järeissä jaloissa oli lyhyehköt vennot vuohiset sekä lievää hajavarpaisuutta laskemassa jalkapisteitä.
Orin ensimmäiset ikäluokat jäivät pieniksi raudikon jäädessä modernimpien orien varjoon. Pienten ikäluokkien kasvaessa ja tuottaessa sporttisen näköisiä, hyväliikkeisiä ja hyvin hyppääviä sekä ennen kaikkea rohkeita, avoimia hevosia, DUISBURG alkoi saada tammoja. Etenkin hankala- ja säikkyluonteiset tammat saivat DUISBURGIN kanssa selkeän seesteisiä, hermorakenteeltaan emäänsä parempia jälkeläisiä. Lisäksi keskinkertaiset tammat tekivät usein itseään parempia jälkeläisiä DUISBURGIN kanssa. 30-vuotiaaksi elänyt ori jättikin loppujen lopuksi 226 jälkeläistä, ja sitä kiitellään hyvänä, varmana periyttäjäorina.

ie. LINDAU (tummanruunikko, 164cm) teki elämäntyönsä opetusratsuna. Niin sanotusti "suvuton" tamma oli varsin tavanomainen hevonen, harrastehevosten jälkeläinen kaikin puolin keskiverrolla rakenteella ja liikkeillä. Hieno luonne, hyvät hermot ja loistava hyppytekniikka hieman erottivat LINDAUTA ratsastuskoulunsa muista hevosista, muttei niin paljoa, että se olisi kiinnittänyt yhdenkään ammattilaisen tai kunnianhimoisemman harrastajan huomion niissä harvoissa estekilpailuissa, joihin se ratsastuskoulun opettajan ratsuna osallistui.
Nuorena, vielä kasvattajansa luona asuessaan LINDAU osallistui tammatestiin sijoittuen turvallisesti tuloslistan keskivaiheille. Tuomaristo kehui liikkeiden keveyttä etenkin käynnissä ja ravissa, mutta moittivat ravin puutteellista työntöä. Rakenteen parhaita puolia olivat hyväasentoinen lapa ja rungon syvyys sekä takajalkojen kulmaukset. Kaula oli kuitenkin hieman lyhyt, runko ja selkä pitkiä sekä lautanen lyhyt ja jyrkänpuoleinen. LINDAUN hypyissä oli voimaa ja sujuvuutta, jalat nousivat nopeasti ja tamma selkeästi paitsi nautti hyppäämisestä, myös ymmärsi suoritusten tekniset hienoudet löytäen ponnistuspaikat, kyeten korjaamaan omia sekä ratsastajansa virheitä ja taipuipa tamma melkoisiin kurveihin selviten hypyistä todella haastavistakin lähestymisistä. Vähät kilpatuloksensa tamma teki 120-130cm radoilla, mikä oli hevosen kapasiteetin yläraja. LINDAUN rohkea, yritteliäs ja palveleva luonne sekä lempeys ja ymmärtäväisyys tekivät siitä kaiken tasoisten ratsastajien suosikin; kokeneet pääsivät oikeasti hiomaan taitojaan, aloittelevat ratsastajat taas saivat varman, pehmeän ensikosketuksen ratsastukseen sekä lisäkipinää lajiin LINDAUN antaessa melkoisen itsetuntoboostauksen kelle tahansa.
Eläköidyttyään tuntiratsun virasta LINDAU muutti ratsastuskoulun opettajan luo samoamaan metsäreittejä. LINDAULLA tehtiin myös kaksi varsaa, kumpikin kilpailleista, vanhemmista periyttäjiksi tiedetyistä oreista. Pitkälti orivalintojen ansiosta "suvuton" LINDAU jätti jälkeensä kaksi 140-150cm ratojen hyppääjää, kantakirjaorin sekä valtionvaliotamman. LINDAU lopetettiin sen ollessa 28-vuotias.

e. Suurilinjainen, kevyt ja ryhdikäs APOLDA (mustanruunikko, 167cm) oli vähän joka suuntaan kevyt ja lyhyt; kevyt lyhyehkö kaula, hyväasentoinen lapa, lyhyehkö runko jossa hyvä syvyyt, lyhyet sääret ja vuohiset, jalat muutoin hyväsentoiset. Askelissa ja hypyissä lyhyyttä ei näkynyt, keveyttä senkin edestä. Tamma liikkui kuin jousilla kaikissa askellajeissa, takaosa työnsi voimakkaasti, etuosa keveni sitä pyydettäessä, oli ryhtiä, lennokkuutta, askelpituutta, kaikkea mitä toivoa saattoi. Hypyt lähtivät vahvasta ponnistuksesta päättyen tasapainoisesi esteen toiselle puolella, välissä nopea, pyöreä kaari jonka aikana ruunikko käytti etenkin kaulaansa ja takaosaansa erinomaisesti nostaen jalkansa nopeasti ylös.
Rakenteeltaan APOLDA ei ollut huippuhevonen, liikkeiltään ja hyppytekniikaltaan kylläkin. Selkeiden kykyjen ja kapasiteetin lisäksi ruunikolla oli loistava luonne sekä hyvät hermot. Nuoresta pitäen APOLDA suhtautui asioihin joko rohkean uteliaasti tai rennon välinpitämättömästi, yleisön edessä se röyhisteli rintaansa esiintymällä esiintyen pienestä pitäen. Tammatestissään ruunikko sijoittui kärkeen keskiverroista rakennepisteistään huolimatta; liikepisteet, irtohypytyskoe sekä ylistävä arvio niin luonteesta kuin ratsastettavuudesta erottivat APOLDAN edukseen muista tammoista. Samat ominaisuudet tekivät ruunikosta nuorten luokkien ruusukehain ja avointen luokkien kestomenestyjän. 140cm radoille noussut APOLDA nähtiin myös joissain kenttäkilpailuissa korkeintaan CIC1-luokissa; maastoesteet eivät olleet ratsastajan juttu yrityksistä huolimatta. Rataesteillä ratsukko viihtyi ja menestyi niinkin hyvin, että APOLDAN jälkeen ratsastajansa sai kansainvälisille kentille riittäneen ratsun alleen.
Aktiivikilpauransa jälkeen APOLDA sopeutui rennompaan liikutukseen ja siitostamman elämään hyvin, vaikka se laitumella intoutuikin hyppimään joka oksan, puron ja leveiden varjojenkin yli. 32-vuotiaaksi rautaisessa kunnossa elänyt APOLDA sai kuusi varsaa, joille tamma periytti paljon estehevosen kykyjä, kapasiteettia, teknistä varmuutta, hyvän laukan. Rakenteeltaan varsat kuitenkin eroavat toisistaan todella paljon; vanhatyyppisen orin kanssa tuli vanhatyyppinen varsa, modernin orin kanssa modernimpi jälkeläinen.

ei. REMAGENISTA kaavailtiin esteratsua. Vaihtelun ja kokeilunhalun vuoksi aloitetut maastoestetreenit yhdessä useamman kouluratsastajan esittämien askellajikehujen kanssa saivat orin ratsastajan kokeilemaan kenttäratsastusta, ja se oli menoa. 168-senttinen mustanruunikko ori selkeästi nautti maastoesteradoista enemmän kuin mistään muusta, vaikka se tekikin mielellään töitä myös kouluratsastuksen ja rataesteiden parissa. Suunnitelmissa olleet kansalliset esteradat muuttuivat lopulta kansainvälisiksi kenttäradoiksi, ja vaikkei REAGEN ollutkaan aikansa kirkkain tähti sillä on useita sijoituksia kansainvälisistä luokista; ori oli ehdottomasti enemmän kuin luokkiensa keskivertoratsu.
Oritestissään REMAGEN oli tehnyt hyvän vaikutuksen. Tilaisuuden parhaimmistoon se ei yltänyt, kärjen tuntumaan kylläkin, ja ori sai hyvin tasaisen pisterivin kaikista arvostelukohdista. Ryhdikäs ja sopusuhtainen moderni ratsuhevonen, iso, kevyt ja urheilullinen vahvalla takaosalla ja riittävällä jalkojen luustolla. Matkaavoittavat, tahdikkaat ja tasapainoiset liikkeet, hypyissä vahva ponnistus ja hyvä tasapaino. Miellyttävä, kevyt ratsastaa, varovainen jaloistaan mutta kuitenkin rohkea hyppäämään. Hyvin tasainen kahdeksikon hevonen, selkeän hyvä muttei kuitenkaan aivan samalla tasolla kuin erinomaiset orit - ne, joista tuli siitosmatadoreja ja liki legendoja. Huonoille REMAGEN ei hävinnyt.
REMAGEN lopetettiin sen ollessa 21-vuotias; vakava munuaisvika tärveli muutoin huippukuntoisen orin terveyden. 47 jälkeläistä jättänyt ruunikko jätti selkeän leiman varsoihinsa, etenkin niiden luonteisiin. Kiivaat ja levottomatkin tammat saivat rauhallisempia, järkevän rohkeita jälkeläisiä, jotka sekä liikkuivat että hyppäsivät helpon, vaivattoman oloisesti. REMAGENISTA elää vain yksi orilinja, tytärtensä kautta ori vaikuttaa Keski-Euroopan kenttä- ja esteratsujen suvuissa.

ee. Suurilinjainen, ryhdikäs ALZEY käänsi katseita. Musta, 166cm korkea tamma hurmasi ilmeikkäällä päällään ja lennokkailla liikkeillään, rakenteen päälle ymmärtävät kehuivat tamman rungon syvyyttä, jalkojen hyväasentoisuutta, etenkin takaosaa. Kaula oli varsin kevyt, aavistuksen alakaulainenkin, sen suurempia vikoja lukuisten näyttelyiden BIS-kehissä säväyttäneestä ALZEYSTÄ ei löytynytkään. Jokaisessa askellajeissa liikemekaniikka keräsi kehua, oli tahtia, tasapainoa, vahva takaosan työntö, rytmiä, schwung, etuosa ei liihotellut liioiteltuna, selkä ei jäänyt tyhjänä notkolle.. ALZEY kantoi itsensä todella kauniisti. Upeista liikkeistään huolimatta ALZEYSTÄ ei ollut kouluratsuksi, sen ymmärrys tai kärsivällisyys stoppasi hyvin täsmällisesti vaativa B:n ja A:n välissä. Hyppäämistä tamma sen sijaan rakasti, ja vaikka sen tekniikassa olikin puutteita, kapasiteetti ja asenne kantoivat mustan kaunottaren 140cm radoille.
Tammatestinsä ALZEY oli voittanut näytöstyyliin. Nuorena kilpailumenestys jäi vaatimattomaksi, tamman keskinkertainen hyppytekniikka vaati aikaa, kehittämistä ja rutiinia ennen kuin ALZEY alkoi napsia ruusukkeita. Kansainvälisillä radoilla ALZEYTÄ ei nähty, sen kanssa pysyttiin Saksassa ja vähän valikoitiin kisoja ratamestarin perusteella; kaikkein tiukimmin rakennetuilla radoilla ALZEY otti herkimmin puomeja. Yritteliäs, iloisen pirteä ja sisukas tamma teki aina parhaansa hermostuen ainoastaan puomikosketuksista, joista aiheutunutta tuohtumusta tamma purki aina kipakalla pukilla. Muutoin ALZEY oli itse lempeys ja tasaisuus, lehmänhermoinen, lastenkin käsiteltävissä ja ratsastettavissa oleva murunen.
ALZEYLLÄ teetettiin kolme varsaa. Huippuorien käyttöön ei ollut varaa, mutta kokeneemman kasvattajan kanssa tamman omistaja löysi hintahaarukkaansa sopivia, ALZEYLLE sopivia oreja, ja lopputuloksena on kolme varsin laadukasta varsaa. Jokainen varsoista liikkuu hyvin hypäten teknisesti emäänsä paremmin, luonne tai hermorakenne ei ainakaan heikentynyt ja vaikka varsat eivät emänsä veroisia kauneuskuningattaria olekaan, ovat ne terveitä, kestäviä, vähintään perushyvännäköisiä ratsuhevosia. ALZEY eli 27-vuotiaaksi.