Suksi

© Vvapaat

Historiaa

Kirjaimellisesti suoraan Äimäraution raviradan varikolta Tuoniseen kuljetettu Suksi teki lyhkäisen, ailahtelevaisen raviuran. Kyllähän ori juoksemisesta tykkäsi, hermot eivät pettäneet tai kavereiden kanssa höntsäily vienyt huomiota kärjen tavoittelusta. Suksi vain tarjoili aika usein laukkaa, mitä ravilähdössä tietysti katsotaan kieroon kera tietyn pisteen jälkeen pamahtavan hylkytuomion. Yhden liian pitkän laukan keskeyttämän lähdön jälkeen orin omistaja jututti Hämäläisen Jukkaa todeten Suksen raviuran olevan nyt tässä, myyntiin menisi ja toivon mukaan tekisi paremman, kaikkia osapuolia ilahduttavan uran ratsuna. Terve ja innokas, yritteliäs, vaikkakin laukkaherkkä, oli omistaja maalaillut Jukan jo kaivellessa numeroani. Hän soitti minulle, ojensi puhelimen Suksen omistaja-kuskille, sovimme kaupat. Tein paperit sekä keitin kauppakirjakahvit valmiiksi sillä aikaa, kun Suksi kärrättiin Äimäraution radalta Takapajulaan. Kuulemma nopeimmat, helpoimmat hevoskaupat ikinä.

Ostin raudikon toden totta näkemättä ja kokeilematta, täysin Jukan puheisiin luottaen. Tieten käytin Suksen vielä klinikalla läpikotaisessa tarkastustökinnässä, jonka ori läpäisi puhtain paperein. Sain taas ruveta mallailemaan satulaa ravurin selkään, käärimään hihani uuden projektin parissa. Suksi tosin oli tottunut ratsastajaan, sillä oli treenattu myös selästä käsin vaikkei montéa oltukaan startattu. Tästä pienestä edusta huolimatta Suksen ratsukoulutus sujui vähemmän suoraviivaisesti, Suksi kun kiepautti monet harjoitukset sen sortin tippaleivälle, ettemme lopulta kumpikaan tienneet mitä olimme tekemässä. Suksi kyllä lähti opettelemaan uutta intoa puhkuen, eikä se koskaan osoittanut pitkästymisen tai turhautumisen merkkejä. Intoa löytyi liiankin kanssa, raviradoilta tuttu laukkaherkkyys heitti omia mausteitaan soppaan. Maapuomien ideaa raudikko ei meinannut hoksata ollenkaan, Suksi tuntui asennoituneen hyppäämään jokaisen eteensä isketyn kepin ylitse, myös niiden maassa makaavien. Lopulta ne maapuomitkin ylitettiin hyppyvapaasti. Esteopetus sujui todella jouhevasti, Suksi hyvä kun ei pakahtunut intoonsa ja ylpeyteensä päästessään ensin helppojen rataesteiden, sitten maastoesteiden pariin. Innarit, banketit sekä kaiken maailman mäki- ja vesiesteet ovat edelleen varma tapa tuoda iloa Suksen elämään.

Mukava hevonen tämä on, komea, vaikka tietysti ihan juoksijan näköinen. Raviura floppasi, ratsuna Suksesta kehkeytyi helpon luokan ratsu, uudessa työssään huomattavasti kärryhommia tasaisempi. Olkoonkin, että jokusen kerran ravitehtävä muuttui hevosen yksipuolisen intopäätöksen myötä laukkatehtäväksi.. Hyvä kun on intoa ja menohaluja. Vein kerran Jukalle käpykakun hevosvälityskiitoksena. Koetin siinä samalla painottaa, ettei minulle tarvitse esitellä jokaista varikon myytävää urafloppaajaa, mutta tokkopa Jukka kuunteli. Vaimoansakin nauratti siihen malliin, että oikein odotan Jukan järjestävän ravishettiksen tai jotain vastaavaa hirveää Suksen kaveriksi Tuonisen talliin.

Luonne

Menevä ja tekevä, niitä hevosia, joita ei tosiaan tarvitse kahdesti pyytää. Monesti Suksi on menossa ja ennen kuin oikeastaan pyysit sitä ensimmäistäkään kertaa.. Vaikka into läikkyy toisinaan yli Suksi kuuntelee kyllä eikä ryntäile ympäriinsä kuin päätön kana, vaikka kaasu pikkasen voikin hirttää kiinni ennen kuin jarrut jälleen löytyvät. Ennemmin hevonen, joka haluaa mennä, tehdä, työskennellä, kuin hevonen, joka on niin tympääntynyt ja turtunut, ettei meinaa startata millään ilveellä.

Erityisen innoissaan Suksi on esteistä. Nykyään maapuomit ylittyvät – ainakin yleensä – pyydetyssä askellajissa ilman hyppäämistä, mutta voi pojat kun Suksi pääsee oikeasti hyppäämään! Raudikko tuntuu pakahtuvan innosta sekä ylpeydestä päästessään lempihommiinsa näyttämään kaikille kuinka kovin kovin taitavan onkaan. Taitava Suksi onkin, sen hyppytekniikkaa voi moni niin sanotusti Kunnon Ratsusukuinen ratsusuomenhevonen (tai lähinnä semmoisen omistaja) kadehtia! Suksella on loistava jalkatekniikka, vahvat ponnistukset jotka jatkuvat pyöreiksi, tasapainoisiksi hypyiksi, joiden aikana ori käyttää koipiensa lisäksi selkäänsä sekä kaulaansa mainiosti. Rohkea, tasapainoinen, selkeän esteälykäs hyppääjä, joka kykenee tasapainottamaan ja korjaamaan monia tilanteita, varoo jalkojansa sekä tajuaa kieltääkin, niin kivaa kuin hyppääminen onkin. Perinteiset esteet sekä kaikkein jännittävimmätkin viritykset tarkkuusesteitä unohtamatta ylittyvät varmoin ottein, aivan kuin raudikko olisi ikänsä hypännyt ilman välissä olleita ravurivuosia. Laukkakin on passeli; pyöreä, tahdikas, mukavan matkaavoittava sekä säädeltävä, takaosan työntö ei tosiaan jää puutteelliseksi. Suksi liikkuu myös käynnissä ja ravissa komeasti matkaavoittavin, tarmokkain askelin, ilmavuutta löytyy eikä ori kopsi koipiansa yhteen. Komealiikkeinen kaveri myös ratsuihmisen silmin, eivätkä koulutuomaritkaan ole isommin motkottaneet.

Sujuu se kouluratsastuskin, samaten kärryttely, vaikkei raviura sitten lähtenytkään lentoon. Maastovarmuudeltaan Suksi pesee monet muut mennen tullen, ja onkin monta kertaa maastoporukassa mukana lähinnä joka kantoa kyttäävien kavereittensa henkisenä tukena. Tietysti Suksi pääsee maastoilemaan muutoinkin, sänkipeltolaukat ja talviset hiihtoratsastukset ovat osa orin ulkoilukalenteria siinä missä muillakin hevosilla. Raudikko vain monesti pääsee ylimääräisille käynti- ja hölkkälenkiksi junnuja ja arkajalkoja paimentamaan, luottopolle kun on.
Koulupuolella Suksen suurimmaksi kompastuskiveksi muodostuu laukkaherkkyys. Monesti orin ravivauhti lähtee kiintymään, laukannostoja ori ennakoi jo hyvissä ajoin sekä ehdottelee laukkaa itsekin sinne sun tänne. Suksi on oikein pätevä helpon A:n ratsu, joka taitaa etenkin avot ja sulut erityisellä taitavuudella. Ajettaessakin virtaa riittää ja laukka löytyy liiankin herkästi, ainakin tavan ravikärryjen edessä. Työhevoshommissa Suksi malttaa mielensä paljon paremmin, vaikka sattuu niitä ohohupsiksia tälläkin saralla.

Mainio kaveri tämä on muutoinkin. Kaikkeen tottunut, elämään rennosti suhtautuva lupsakka seuramies, joka ei jaksa toisille oreille – ainakaan nuoremmilleen – juuri haastella. Tammojen perään kyllä höhötellään viikset vinossa, vaan harvemmin Suksi perään yrittää tai hilluu kahdella jalalla. Joku järki pysyy päässä ihanimmankin neitokaisen kävellessä vastaan. Paljon raviradoilla reissannut, paljon nähty ja selkeästi hyvin pidetty raudikko on ilo käsitellä, rento ja seurallinen hevonen. Niitä, jotka suhtautuvat epämukaviinkin juttuihin tyynesti tietäen vaikkapa sen tähystysletkun katoavan nopeammin yhteistyöllä. Kengitys on Sukselle yhtä arkista kuin harjaaminenkin, pesupaikoilla ori sen sijaan herkästi innostuu roiskimaan vettä mikäli jalkojen alle kertyy yhtään lätäkön tynkää. Tarhalätäköissä tietysti loikitaan ja pyöritään minkä keritään, oli loimi yllä tai ei.. No, eipähän ole sokerista tämä kaveri.

Reissaaminenkaan ei ole mikään juttu Sukselle; reissuja on tehty ja nähty niin paljon, ettei näillä ravikilometreillä niin paljon, ettei kuoppaisinkaan routavauriotie tai meluisinkaan matkakumppani ole Sukselle mikään juttu. Hetken harmi, jos sitäkään, heinätarjoilu korvaa monet puutteet. Samaa luottavaista varmuutta huokuu Suksen rauhallinen käytös kisapaikoilla, klinikalla, vieraiden tallien valmennusreissuilla. Mitäpä tuota hätäilemään, kahtellaan rauhassa mitä tuleman pitää. Verryttelyissä menojalkaa rupeaakin vipattamaan, Suksi pääsee töihin! Voi juku!

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

TYH Talvimestaruuskilpailu 2025
29.-31.01.2025 Kadon Kartano juoksukoe 8/24 (4 + 3 + 1 = 8 p.)
29.-31.01.2025 Kadon Kartano käyntikoe 5/23 (0 + 5 + 6 = 11 p.)

TYH Kevätmestaruuskilpailu 2025
25.-27.04.2025 Kadon Kartano juoksukoe 17/25 (4 + 0 + 2 = 6 p.)
25.-27.04.2025 Kadon Kartano käyntikoe 1/24 (3 + 6 + 5 = 14 p.)

TYH Kesämestaruuskilpailu 2025
25.-27.07.2025 Kadon Kartano juoksukoe 24/25 (4 + 0 + 0 = 4 p.)
25.-27.07.2025 Kadon Kartano käyntikoe 1/15 (5 + 4 + 6 = 15 p.)

TYH
03.04.2025 Namyshill käyntikoe 4/16
07.05.2025 Kivikruuga juoksukoe 3/10
07.05.2025 Kivikruuga käyntikoe 1/24