Suksi

© Vvapaat

Historiaa

Kirjaimellisesti suoraan Äimäraution raviradan varikolta Tuoniseen kuljetettu Suksi teki lyhkäisen, ailahtelevaisen raviuran. Kyllähän ori juoksemisesta tykkäsi, hermot eivät pettäneet tai kavereiden kanssa höntsäily vienyt huomiota kärjen tavoittelusta. Suksi vain tarjoili aika usein laukkaa, mitä ravilähdössä tietysti katsotaan kieroon kera tietyn pisteen jälkeen pamahtavan hylkytuomion. Yhden liian pitkän laukan keskeyttämän lähdön jälkeen orin omistaja jututti Hämäläisen Jukkaa todeten Suksen raviuran olevan nyt tässä, myyntiin menisi ja toivon mukaan tekisi paremman, kaikkia osapuolia ilahduttavan uran ratsuna. Terve ja innokas, yritteliäs, vaikkakin laukkaherkkä, oli omistaja maalaillut Jukan jo kaivellessa numeroani. Hän soitti minulle, ojensi puhelimen Suksen omistaja-kuskille, sovimme kaupat. Tein paperit sekä keitin kauppakirjakahvit valmiiksi sillä aikaa, kun Suksi kärrättiin Äimäraution radalta Takapajulaan. Kuulemma nopeimmat, helpoimmat hevoskaupat ikinä.

Ostin raudikon toden totta näkemättä ja kokeilematta, täysin Jukan puheisiin luottaen. Tieten käytin Suksen vielä klinikalla läpikotaisessa tarkastustökinnässä, jonka ori läpäisi puhtain paperein. Sain taas ruveta mallailemaan satulaa ravurin selkään, käärimään hihani uuden projektin parissa. Suksi tosin oli tottunut ratsastajaan, sillä oli treenattu myös selästä käsin vaikkei montéa oltukaan startattu. Tästä pienestä edusta huolimatta Suksen ratsukoulutus sujui vähemmän suoraviivaisesti, Suksi kun kiepautti monet harjoitukset sen sortin tippaleivälle, ettemme lopulta kumpikaan tienneet mitä olimme tekemässä. Suksi kyllä lähti opettelemaan uutta intoa puhkuen, eikä se koskaan osoittanut pitkästymisen tai turhautumisen merkkejä. Intoa löytyi liiankin kanssa, raviradoilta tuttu laukkaherkkyys heitti omia mausteitaan soppaan. Maapuomien ideaa raudikko ei meinannut hoksata ollenkaan, Suksi tuntui asennoituneen hyppäämään jokaisen eteensä isketyn kepin ylitse, myös niiden maassa makaavien. Lopulta ne maapuomitkin ylitettiin hyppyvapaasti. Esteopetus sujui todella jouhevasti, Suksi hyvä kun ei pakahtunut intoonsa ja ylpeyteensä päästessään ensin helppojen rataesteiden, sitten maastoesteiden pariin. Innarit, banketit sekä kaiken maailman mäki- ja vesiesteet ovat edelleen varma tapa tuoda iloa Suksen elämään.

Mukava hevonen tämä on, komea, vaikka tietysti ihan juoksijan näköinen. Raviura floppasi, ratsuna Suksesta kehkeytyi helpon luokan ratsu, uudessa työssään huomattavasti kärryhommia tasaisempi. Olkoonkin, että jokusen kerran ravitehtävä muuttui hevosen yksipuolisen intopäätöksen myötä laukkatehtäväksi.. Hyvä kun on intoa ja menohaluja. Vein kerran Jukalle käpykakun hevosvälityskiitoksena. Koetin siinä samalla painottaa, ettei minulle tarvitse esitellä jokaista varikon myytävää urafloppaajaa, mutta tokkopa Jukka kuunteli. Vaimoansakin nauratti siihen malliin, että oikein odotan Jukan järjestävän ravishettiksen tai jotain vastaavaa hirveää Suksen kaveriksi Tuonisen talliin.

Luonne

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset