Salokanteleen Kuunkaino

© kuvaaja ei tahdo nimeään mainittavan

Historiaa

Luonne

Unna ei ole missään nimessä huono ratsu tai kilpahevonen, hyvänen aika ei. Kapasiteettiahan tällä olisi muillekin jaettavaksi, vaativa B, 110cm ja CIC1 on todella hyvin. Kaikki karisma, oikeastaan voitontahtokin puuttuu, joten vaikka Unna pyrkiikin tekemään parhaansa, ei haparoi askeltensa kanssa tai arastele jännittäviäkään esteitä sen suorituksen jäävät helposti vähän kädenlämpöisiksi. Esteillä moni kiilaa edelle paremmalla ajalla, koulupuolella jo liikevirheet hieman rokottavat pisteitä ja kun niitä esiintyjän elkeitä ei ole niin niitä ei ole. Tasaisella suorittamisella Unna kuitenkin saa tasaisia pisteitä ja prosentteja, ruunikko tuntuu vakiinnuttaneen tasonsa johon ratsastajan vaihtuminenkaan ei kamalasti vaikuta.

Niistä liikkeistä tosiaan löytyy sanomista. Vaikka Unnalla onkin pitkä askel, ja jokaisessa askellajissa liike menee kunnolla kropan läpi, takaosa työntää eikä putte laukkaa suorin jaloin, huomautettavaa on turhankin kanssa. Etenkin ravi sekä laukka jäävät varsin mataliksi, käynnissä etujalkojen liike on ahdas (tämä onneksi katoaa ravissa ja laukassa), takaosan liike on väljä käynnissäkin. Etusten keriminen sen sijaan ei katoa mihinkään, vaan Unna kerii joka askellajissa. Esteillä Unna hakee miltei itsekseen hyvän ponnistuspaikan, varoo jalkojaan ja osaa ratkaista puolikkaiden askelten tarpeen tai sen puutteen, mutta selän pyöreys heittelee paljonkin ja kaulan käyttö jää etenkin matalilla esteillä puutteelliseksi. Estekorkeuden noustessa lähemmäs metriä sekä yli tekninen suorittaminenkin paranee, joten kaiketi Unna tekee helpot hypyt vähän puolivaloilla isommin itseään rasittamatta.

Mikään laiskottelija tämä ei siltikään ole, kaikkea muuta. Unna lähtee riemumielin töihin niin uusien kuin tuttujen ihmisten kanssa, eikä lajilla tai maisemilla ole väliä. Rohkea, positiivinen ja kuuliainen ruunikko on monin tavoin ideaali suomenhevonen ja työkaveri ylipäätään, semmoinen partiolaismaisen aina valmis hevonen joka ei turhan paljoa hämmenny, säiky tai kadota itseluottamustaan epäonnistumisten jälkeen. Eteenpäinpyrkimyksestä tai kuuliaisuudesta ei voi lausua moitteen sijaa, joskin Unnan puoliautomaattisuutta minä vähän moitin. Tietysti kokemattomien ratsastajien on todella helppo kokeilla uutta, opetella ja uskaltaa, tämmöisen hevosen kanssa joka luovii kaiken maailman apujen läpi päätyen yleensä toivottuun lopputulokseen jo ensi yrityksellä. Todella vahva käsi harmittaa Unnaakin sen verran, että siihen tyssää tämänkin positiivarin työnteko. Heikko tasapaino, ratsastajan vinous, jatkuva polvilla puristaminen tai muut tuon tyyppiset viat eivät kuitenkaan haittaa, kova, joustamaton käsi ja jatkuva suussa roikkuminen on ainoa kirosana Unnan mielessä.

Unna sopii käsiteltäessäkin kelle tahansa, tamma olisi varmasti omiaan hevosenkäsittelykurssien opetushevosena. Tamma ei turhaudu, vaikka klippauksessa tai ihan missä tahansa kestäisi tuhottoman pitkään, eikä se rupea kerjäämään herkkuja, vaihtamaan painoa jalalta toiselle tai kehittämään mitään muutakaan vaihtoehtoista toimintaa. Tarvittaessa tämä tönöttää paikoillaan kuin tatti aamusta iltaan. Tai näin minä oletan, en tieten ole kokeillut. Perustyytyväisenä hevosena Unnan maailma ei kaadu, jos kaverit katoavat, ruoka on vähän myöhässä, pesuvesi odotettua viileämpää tai joku pisti satulan väärin päin selkään. Kunhan asiat korjataan, kaikki on hyvin. Vieraissa paikoissa tamman käytös pysyy samanlaisena, matkantekokaan ei jännitä eikä lastaustilanteita tarvitse maustaa hyppykoikkaloikkanäytöksillä.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset