Rushock Whispering Moons

© Tuoninen

Historiaa

Tiiättekö sen tunteen, kun vihaat sydämesi pohjasta teletappeja, ja sitten tajuut olevasi itte se joka huutaa ihan oikeassa elämässä aina "uudestaan!!" vaikka kuinka persiilleen menis - yep, that's me. Tällä piirteellä varustetuista tulee usein heppatyttöjä, jostain kumman syystä. Kun sitten menivät Rushockissa laittamaan Fiona-tammalle tällä kertaa nyffi oria niin minen ees vilkassu meidän Pennyn suuntaan vaan huusin jo heti, että tänne vaan. On se ny hemmetin kumma homma jos ei niin hyvästä tammasta saa edes kohtuullisen järkevää ja osaavaa varsaa. Kun musta oripoika syntyi naureskeli piru mun olkapäällä varmaankin partaansa; miehän toivoin tammaa enkä sitten yhtään tykkää mustista hevosista. Niissä on vain jotain pahantahtoista (sanoo hän jonka suosikkeja on punaiset tammat). Kun ori ei vielä vuotiaanakaan osoittanut kummempia maanis-depressiivisiä merkkejä - toisin kuin veljensä - päätin kuitenkin ottaa sen. Ainahan sen voisi laittaa lihoiksi myydä jos alkaa kaduttamaan.

Pikimusta Morty (Moriarty, heh) kerää katseita missä ikinä kulkeekaan. Henkeä pidätellen odoteltiin sitä päivää kun mustiaisen päässä rasahtaa ja se alkaa esitellä samanmoisia luontaisia sarjamurhaajan kykyjä kuin velipoika Pennywise. Sellaista päivää ei nyt kuitenkaan ole siunaantunut, Moriarty on pikemminkin sarjahurmaaja. Rauhallisuus ja itseluottamus vallan säteilee tästä ponista ja vetää ihastuneita ponityttöjä puoleensa kuin hunaja kärpäsiä.. tai jotain. Morty itse ei suosiosta piittaa. Kaikki tuntuvat ajattelevan sen olevan hyvinkin karjas ori - no onhan se kiiltävän musta, ryhdikäs ja varsin orileimainen! - mutta metsään mennään siinäkin. Hiljainen, vähään tyytyvä, introvertti; kaikki hyviä termejä kuvaamaan Mortyn luonnetta.
© kasvattaja, kiitos!

Huolimatta (osa)omistamieni ponien määrästä olen aina ollut ehdottomasti enemmän hevosihmisiä, narri se on enempi ollut ponien perään. Kuitenkin noita poneja aina siunaantuu jostain suunnasta omistukseeni, enkä aina ymmärrä itsekään, minkä ihmeen takia minä poneja ostan.

Rushock Whispering Moonsin kohdalla tosin osaan heti osoittaa syyn; suku. Kolmannessa polvessa on tuttuja nimiä, jotka aheuttivat epämääräisen lämpöisen nostalgiantunteen sydämeeni. Siinähän sitä sitten olikin tarpeeksi syytä jättää tarjous ponista, jota en oikeastaan tarvitsisi, ja joka käytännössä vei taas yhden asiakaspaikan Tuonisen tallista. Eikä ori edes ollut kenttäpainotteinen, koulua ja esteitä kisannut kaveri samanmoisista vanhemmista. Kapasiteetillakaan ei juhlittu, helppo B ja 70cm nyt ei aivan edusta sitä sporttinyffin tasoa jollaisen omistukseeni päätyvältä ponilta toivon. Ja silti minä jätin sen tarjouksen, joka hyväksyttiin, minkä seurauksena tallissani on jälleen yksi oma elikko lisää viemässä aikaa sekä muita resursseja maksavilta asiakkailta.

Vaan kyllähän minä Mortystä kenttäpelin leivon! Todennäköisesti kiertelemme vielä este- ja koulukentilläkin, mutta mikäs näin pirun kivalla ponilla on kisatessa. ..niitä jokusen pykälän matalampia luokkia kuin mihin minä tähtään. Noh, joskus näinkin, pojasta polvi paranee ja muut sanontalässytykset tähän.

Luonne

Sukutaulu

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset