Oli ehkä virhe yhdistää kaksi yltiöuteliasta hevosta keskenään koska lopputuloksena on Pommi. Melkein voisi sanoa, että ori on täysin nimensä veroinen luonteen puolesta. Ori kerkeää joka paikkaan yhtä aikaa, tai siltä ainakin tuntuu kun yhdessä hetkessä ori on kiltisti harjattavana ja seuraavassa hetkessä uhittelemassa tallin toisessa päässä. Vaikka ori on kiltti kuin mikä aiheuttaa sen vilkkaus toisinaan ongelmia. Harjatessa syytä kiinnittää ori vaikka tuplasti, sillä kaiken hösellyksen keskellä Pommi avaa solmut ja lähtee katsomaan mitä muualla tapahtuu. Varustaessa Pommi vain tepastelee malttamattomana mutta muita ongelmia ei pitäisi olla.
Liikuttaessa Pommi on parhaimmillaan esteillä tai valjakossa mutta pitkähermoinen ratsastaja saa Pommin näyttämään taitonsa myös kouluratsastuksessa. Ratsastaessa kiihdyttelyyn taipuvainen ori on vaativa saada rauhoittumaan, jolloin kouluradoilla liikkeet ja suoritukset ovat usein hätäisen oloisia. Esteillä orin vauhti on valttia eikä esteiden ylityskään ole ongelma. Tiukat tiet eivät ehkä ole tämän ratsun spesiaalikamaa kun kääntösäde on pitkä vauhdin vuoksi. Vauhti korvaa notkeuden vai kuinka se meni? Maastossa Pommi tykkää laukkailla pitkin maita ja mantuja mutta kyllä se rauhallisempaankin menoon tyytyy. Raudikon kanssa voi huoletta lähteä maastoilemaan yksin tai yhdessä, sillä se asettuu kyllä mihin tahansa väliin. Maastoesteet eivät ole ihan mukavin harrastus mutta kunhan estekorkeus ei päätä huimaa suorittaa Pommi nekin tasaisen varmasti.
Valjakossa Pommi on parhaimmillaan maraton osuuksilla, joissa pääsee vähän irrottelemaan. Koulukoe on myös tällä puolen se haastavin osuus samoista syistä kuin ratsastaessa. Vauhdikkaammat kilometrit saavat Pommin mielen virkeäksi ja iloinen hörökorva on usein varsin kiva näky myös katsojan silmälle.
Eetvartti FIN on varsin eloisa ori, joka on osallistumassa kaikkeen mahdolliseen. Valjakossa Eetu on kisannut hyvillä suorituksilla vaativassa valjakossa ja ratsastuksen lajeissa ori ei ole ollut kaikkein paras mutta ihan mukiinmenevä silläkin saralla. Voikko ori on ennestään jättänyt yhden varsan, joka ei toistaiseksi ole ollut mikään mestari suorittaja. Eetun isä Taikalmppu Hyrrätin oli varsin menväinen orii vaikkakin melko helppo käsitellä. Ratsuna ori ei juurikaan toiminut, mutta valjakossa sitäkin paremmin. Hyrrä sai kolme RC-mainintaa ja ylsipä se kerran BIS-sijallekin. Jälkeläisiä Hyrrälle ei jäänyt kuin kaksi, jotka molemmat oreja. Taikalamppu Kieputin "Kieppi" on ollut varsasta asti voimakas tahtoinen orii. Tämä komea 156cm korkea lähes musta(tummarautias) ori on kuitenkin ajettavuudeltaan mitä ihanteellisin ja kisakumppanina rehti. Luonteeltaan herra ei olekaan mikään enkeli; usein Kieppi luimii ja uhittelee. Kieppi on palkittu muutamalla SERTillä, mutta toistaiseksi ei ole päässyt kantakirjaan. Hyrrän lisäksi Kiepillä on entuudestaan pari jälkeläistä, jotka ovat menestyneet kivasti valjakossa. Tuuliharjan Tuhisia "Tuhnu" on liinakko tamma, joka on luonteeltaan suhteellisen kenkku. 159cm korkealla Tuhnulla on tapana uhittella jokaiselle karsinaan yrittäjälle. Tuhnu on kiutenkin kohtalaisen hyvä valjakkohevonen, joka ei kuitenkaan innostunut sydämensä pohjasta tästä lajista. Ratsuna ei pärjännyt juurikaan paremmin. Ratsuna oli parhaimmillaan esteillä kuten myös nuorin jälkeläisensäkin eli Hyrrä. Tuhnu kilpaili jonkin verran valjakossa sekä esteillä ja menestyi, no kohtalaisesti. Ei saavuttanut yhtään voittoa mutta pari sijoitusta tuli ja kuitenkin oltiin yleensä puolen välin paremmalla puolella. Jälkeläisiä Tuhnulla tällä hetkellä on 4 kappaletta. Winha Wilhelmina eli Vilma oli luonteeltaan melkoisen ärhäkkä tapaus ja näytti hapanta naamaa lähes kaikille. Näykkimiseenkin taipuvainen tamma oli parhaimmillaan valjakkossa, mutta muutamia kertoja myös ratsastuskisoissa startannut. Kärttyisästä luonteestaan huolimatta kaksi varsaa saanut tamma on palkittu myös näyttelyissä reservellä. Vilman isän isä Winha Wiipuri-Pate "Pate" on Suomessa arvostettu orii, jolla on korkeutta vaatimattomat 150cm. Tämä kaunis liinakko on luonteeltaan äkäinen ja ailahtelevainen. Pate ei varmaan muuten olisi elänyt näinkään pitkää pitkään, mutta se on menestynyt hienosti kisoissa valjakko puolella. Lisäksi se on periyttänyt tätä taitoa jälkeläisilleen. Patella on Suomessa kymmenkunta jälkeläistä ja se on palkittu hyvänä periyttäjänä. Vilman emä Villi Vadelma "Vattu" on luonteeltaan ailahtelevainen persoona, joka menestyy hienosti valjakko kisoissa. Tämä 151cm korkea liinakko tamma taitaa myös ratsun alkeet. Kisoissa Vattu on menestynyt suhteellisen hyvin ja periyttänyt ajatteavuutensa useille jälkeläisilleen. Toistaiseksi Vatulla ei ole arvonimiä tai suuria voittoja, mutta se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla.
Välähdys FIN on esteillä mukavasti kisannut tamma, jonka kanssa kaivataan hyviä hermoja. Hieman höseltämiseen taipuvainen tamma ei ole aikaisemmin varsonut mutta sopivan orin kanssa tammasta saadaan varmasti fiksusti käyttäytyviä monitoimiponeja. Rautias Välkky uudemmista sukulinjoista tuleva tamma, joten orien löytäminen tulevile varsoille ei liene olevan kovin hankalaa. RD Revontuli eli Kettu on rauhallinen ja hyvätapainen ori. Se on hevoslaumansa johtaja, mutta tallin hierarkiassa hevonen pitää itseään ihmisen palvelijana. Raudikko ei koskaan käy ihmisten päälle tai yritä vahingoittaa heitä. Kaikki hevoskilpailijat sen sijaan kannattaa varoa! Suomenjunttina orilta löytyy uskomattomia piilovoimia ja luonteenlujuutta, jolla se on saavuttanut asemansa johtajana. Ratsuna Kettu on vaativa, mutta oikein ratsastettura ori on mitä ihanin. Toimii myös valjakossa. Hattutemppu tai Tomppa, miten haluatte, oli kylmäpäinen ja rauhallinen estesuokki. Vaikka hevosen oppivaisuus ei ollutkaan ykkösluokkaa, sen luonne oli kiltti ja kultainen. Hevonen oli kaikkien käsiteltävissä ja hyvärakenteinen, komeat jouhet lisäsivät ulkonäön näyttävyyttä. Tomppa oli monien muiden suokkien tavoin liinakko, mutta muhkea sellainen. Tunturin Kutsu, tutummin Katja, oli "lentävä" hevonen. Tammalla oli asennetta esteille ja se pääsi lähes jokaisen eteensä osuvan esteen yli aina 120 cm saakka. Tamman rahkeet eivät kestäneet isompia ratoja, mutta se menestyi hyvin ja periytti mukavasti kapasiteettiään. Katjalla oli monia hyviä puolia, mainittakoon vaikka terveet jalat. SMK Tuulen Tähti on reipas tamma, joka on kilpaillut niin esteitä, koulua kuin kenttääkin. Ratsastaessa reipas ja menevä tamma on lisäksi sisukas ja nämä ominaisuudet ovat siivittäneet sen useille palkintosijoille. AGH Tuulenpuuska on hieno suomenhevosori, joka on totta kai perinyt hyvät ruumiinmuotonsa ja kaiken muun totta kai vanhemmiltaaan. Sen sukua tunnetaan viidenteen polveen asti ja miltei kaikki sen sukulaiset ovat massiivia ja suuria kuten Puuskakin, joten ei ole mikään ihme että Puuska on noin suuri. Noin 3/4 Puuskan sukulaisista ovat koulupainotteisia, mutta tuohon yhteen neljännekseen mahtuukin sitten muutama kenttäratsu, estehevonen ja yleispainotteisia sukulaisia. Ravureita orin suvussa ei ole yhtäkään, joten ori on puhdas ratsusuokki. Tuulen emä on Tähtileimun Sammal, vaaleanrautias 162cm tamma. Tähti on jonkin verran kisannut lempä hevonen. Tähti on laiskahko ratsastaa, mutta esteillä saattaa jopa innostua. Hoitaessa se on lempeä ja rauhallinen. Tähteä voi hoitaa, jopa aloittelijat, mutta myös kokeet voivat Tähteä hoitaa. Kisoissa Tähti on erittäin sosiaalinen ja keskittyy useimmiten muihin hevosiin kuin itse kisaan. Tähdellä on SMK Tuulen Tähden lisäksi kaksi muuta varsaa, jotka ovat molemmat oreja.
nopeus: 233.99 kestävyys: 584.05 hyppykapasiteetti: 353.52 rohkeus: 353.52 kuuliaisuus ja luonne: 1206.39 tahti ja irtonaisuus: 622.2 tarkkuus ja ketteryys: 614.72 askellajien näyttävyys: 0 itsevarmuus: 344.35 energisyys: 338.27
Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 4 / 2
Päiväkirja & valmennukset
Lue päiväkirjaa
20.02.2020 Kengitettävänä, kirjoittanut R.
Tällä kertaa kengityskumppani ei ollut mukavimmasta päästä. Pommiksi ristitty ori oli nimensä veroinen, sillä ennen kuin ehdin aloittaa käytävä oli pommin jäljiltä. Tiukasti kiinni molemmilta puolilta, niin toivottavasti pysyy hetken aikaa aloillaan. Vanhojen kenkien irrottaminen piti tapahtua nanosekunnissa tai Pommia ei jaksanut kiinnostaa pitää kontteja ylhäällä kovin kauaa. Siinä oli omat voimat ja hermot kovalla koetuksella, mutta ihmeen kaupalla loput jaloista onnistui jouhevasti. Vuolemisen aikana Pommi rauhoittui. Uusia kenkiä sovittaessa ja muotoilussa Pommi kiinnostui tavaroista, jotka oli levittäytynyt pitkin käytävää. Pommi hörähti levottoman kuuloisena ja raapusti nimikirjaimet käytävälle. “Ei tässä ole sulle mitään”, totesin ääneen muutamaan otteeseen. Se ei kuitenkaan uteliasta pidätellyt ja uusien kenkien naputtelusta tuli haastavaa. Aluksi linjaukset menivät aivan penkin alle, että etujalkojen kaviot sai naputtaa uudestaan jalkaan. Pommi rauhoittui toiseen otteeseen ja kengitys alkoi sujua mukavasti. Loppusuoralla uusi pommi tippui pian uudestaan niskaan. Tallityöntekijä käveli ohitsemme isojen heinäsäkkien kanssa ja siitä vasta huuto alkoi. Pommi hörisi hermostuneena ja kuoppi kahta kauheammin käytävän pintaa. Komentamisesta ei ollut mitään apua, kun ori olisi tahtonut tietää heinäsäkkien kohtalon. Ripein ja hieman voimakkain ottein sai viimeiset kengät asettaa paikoilleen. Samainen tallityttö tuli auttamaan Pommin taluttamisessa, että pystyin tarkastamaan istuvuuden. Ainakin siihen vauhtiin kaikki näytti hyvältä ja omistaja saisi soittaa takaisin mikäli kengät tippuu kyydistä.
27.06.2020 Maastoestevalmennus Hiivurissa, valmensi enna
Jenna oli tullut Pommin kanssa meille Hiivuriin maastoestevalmennukseen. Meillä oli hulppeat puitteet kenttäkisojen järjestämiseen ja Jenna halusi hyödyntää mahdollisuuden päästä treenaamaan monipuolisille maastoesteille. Valmennus pidettiin melko varhain aamulla, koska päivästä oli luvattu todella kuuma. Ajattelin, että nyt olisi sopiva päivä treenata vesiesteitä ja vedessä oloa muutenkin. Aloitimme valmennuksen verryttelemällä derbykentällä, jonka jälkeen suuntasimme vesiesteille.
Alkuun tarkoituksena oli vain laukata veden läpi, jotta saataisiin taas tuntumaa vedessä menemiseen. Pommi ei paljoa vedestä piitannut, vaan laukkasi mukavan tasaisesti tehtävän läpi. ”Jes, hyvä. Otetaas sitten niin, että hyppäätte ton tukin tuolla, mistä laskeudutaan veteen, jatkatte veden läpi ja hyppäätte vedestä tultua vielä ton toisen tukin yli”, selitin ja osoittelin esteiden suuntaan. Pommi ei ollut mikään huippu kenttäratsu, mutta suoritti hyvin tasaisesti. Se ei kuumunut liikaa, vaan pysyi hyvin kontrollissa ja hyppäsi nätisti, kun estekorkeus pidettiin matalana. Veteen hyppy oli alkuun vähän varovaista, mutta muutaman yrittämän jälkeen ori tottui siihenkin ja meni hyvin. Vedestä tultaessa hypyissä ei ollut moittimisen varaa. ”Hyvä, anna sen levätä hetki”, huikkasin.
Pienen hengähdystauon jälkeen hypättiin seuraavaksi vedessä olevaa estettä. Tämä oli haastavampi tehtävä, joten päätimme hypätä ensin matalinta estettä ja katsoa, jatketaanko seuraavaan korkeuteen. Pommi kielsi ensimmäisellä kerralla. Ja toisella. ”Nyt kunnolla eteen!” huudahdin nähdessäni vauhdin taas hiipuvan heti veteen tultua. Jenna ryhdistäytyi, painoi pohkeet kiinni orin kylkiin ja maiskautti kuuluvasti. Pommi tajusi ratsastajansa olevan tosissaan ja hyppäsi hienolla loikalla yli. ”Noin, kehu sitä!” sanoin tyytyväisenä. Tämän jälkeen ei ongelmaa enää ollut, vaan Pommi hyppäsi jopa innoissaan esteen yli ja lopuksi hyppäsimme vielä samanlaista tehtävää vähän korkeampana. ”Joo, eiköhän tähän oo hyvä lopettaa, siirtykää vaan kevyeeseen raviin ja aloittakaa loppuverryttely”, totesin, kun tehtävässä ei ollut enää mitään korjattavaa.
