Yleis-/kenttäpainotteinen suomenhevostamma (ruunikko, heA/100cm/helppo)

NIMESSÄ kiteytyy monessakin mielessä ilmaus "luottohevonen". Vakaa, rauhallinen, järkevä luonne, varmat jalat, helpot askeleet sekä hypyt, jotenkin tyynnyttävä, itseluottamusta muihin valava olemus. NIMELLÄ homma tuntuu olevan hanskassa, joten arempikin ihminen uskaltaa kokeilla niin klippaamista kuin kengitystä, kokeneemman johdolla tietenkin. Myös ratsastettaessa NIMI saa ihmiset ylittämään itsensä, oli jännityksen aihe sitten maastoilu, hyppääminen tai ensimmäinen laukannosto, niin tämän suomileidin selässä jännitys ja pelko hälvenevät tai ainakin kutistuvat käsiteltävän kokoisiksi, voitettaviksi möykyiksi valtaisien mörköjen sijaan.

Tuskin yllätyt kertoessani NIMEN olevan aika lailla kaikkien lempihevonen. Innokkaita hoitajia löytyisi joka sormelle, minkä lisäksi tamma saa ehdottomasti eniten herkkuja. Onneksi NIMI ei ole oppinut näykkimään! Eikä se kyllä kerjääkään, tosin fiksuna hevosena ruunikko varmasti tietää saavansa makupaloja kerjäämättäkin.. Kengittäjä, eläinlääkäri, hieroja, heinäntoimittajammekin kehuvat NIMEÄ kilpaa lempiasiakkaakseen, ja vaikka kiireinen kengittäjämme toivookin hevosten odottavan sisällä niin NIMEN hän kyllä hakee yhtään huuliaan mutristelematta sisälle sekä palauttaa takaisin tarhaan, mikäli joku vahingossa tamman kengityspäivänä pihalle unohti.
Mikäli tarvitsen lapsenvahtia, naapuriviihdyttäjää tai mitä ikinä, NIMI hoitaa homman. Voin uskoa ruunikon kenen tahansa käsiin, tamma ei varmasti aiheuta käytöksellään hämminkiä. Oikeastaan suurin ongelma on saada innokkaat hoitajat antamaan hevoselle hengähdystauko.. Luottohevosena NIMEN hännän voi kiepauttaa rusetille ja korvakarvat kihartaa, putte korkeintaan vähän huokailee. Yleensä ei sitäkään, NIMI nauttii huomioitavana olemisesta, silloinkin kun joku vahingossa vetää jouhista sitkeän takun vuoksi tai käyttää kainaloiden harjaukseen turhan kovaa harjaa. Mikään hoitotoimenpide ei ahdista, tamma ei pullistele satulavyötä kiristettäessä (tai tympäänny kolmatta tuntia kestävään satuloiden sovitukseen), se nostaa jalkansa, avaa suunsa, ei uhittele, potki tai muutoinkaan koskaan käyttäydy tavalla, jossa olisi mitään moitittavaa. 10++ sekä papukaijamerkki tallikäytöksestä!

Mikään rotunsa ehdoton valioyksilö NIMI ei ole, ainakaan kapasiteetilla mitattuna. Perushyvä helppo A/100cm/helppo, mikä tietysti riittää useimmille. Omalla tasollaan ruunikko on kyllä hyvä, siltä sujuvat niin koulukiemurat kuin esteetkin ongelmitta, varmasti ja sulavasti, vaikkei tämä nyt teknistä kärkeä olekaan tai yllä aivan samalle viivalle helppojen luokkien upeimpien liitokavioiden kanssa. Ennemmin tämä on se tappotasainen, varma suorittaja, jonka kanssa kaikilla on kivaa ja joka taitavimpien ratsastajien kanssa hakee niitä ruusukkeitakin, jos kisaaminen kiinnostaa.
NIMEN selässä istuu mukavan tukevasti ilman satulaakin. Sen askel on tasainen ja pehmeä, liikkeisiin mukautuu helposti, harjoitusravikaan ei pomputa ja laukka se vasta mukava onkin! Hyppyihinkin pääsee helposti mukaan, kokemattomampikin hyppääjä hoksaa milloin tamma ponnistaa. Mikäli ratsastaja ei ehdi hyppyihin mukaan NIMI ei ole moksiskaan, se koettaa tasapainottaa ja pelastaa kaiken jatkaen matkaansa seuraavalle esteelle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Estesilmää ruunikolla on omastakin takaa, ja vaikka jalkatekniikassa on puutteensa NIMI korjaa aika hyvin ottaen hyvin harvoin puomeja tai kieltoja. Luottoratsu, kuten todettua. Myös maastoiluun, yksin ja porukassa tehtävään. NIMI toimii kärjessä, keskellä porukkaa sekä peränpitäjänä, se ei turhista säiky ja pysyy rauhallisena, vaikka maastokaverinsa säikkyisivät linnun lauluja ja kantoja.

NIMI ei hermostu tai suutu, vaikka pidäte jäisi päälle, ratsastaja puristaisi polvillaan tai olisi kaikkien apujensa kanssa hukassa ja ristiriitainen. Ruunikko suomenhevonen luovii yllättävän taitavasti ristiriitaisuuksien ja taitamattomuuksien läpi ja ohi tulkiten yhdeksän kertaa kymmenestä oikein, mitä siltä oikeastaan haluttiinkaan. NIMI on yllättävän pehmeä ja taipuisa, se kantaa itsensä paljon paremmassa ryhdissä ja tasapainossa kuin siitä päälle päin uskoisi, ja se on oikea pieni työmyyrä. Vaikka tamma malttaakin hölkätä alitempoista, hidasta, kaikki kyydissä pitävää tahtia päivästä toiseen, siitä löytyy vauhtia ja ruutia, menohaluja. Ja kuitenkin NIMI pysähtyy täydestä laukasta välittömästi ratsastajan jännittyessä tai pidättein pysähtymistä toivoessa. Lajilla tai ratsastajan taidoilla ei ole väliä, NIMELLÄ on aina kivaa, erityisesti kun sitä muistaa kiittää ja kehua ääneen lässyttäen sekä kaulaa taputellen.

Tämmöinen vakaan luotettavuuden perikuva on tietysti todella helppo lastata ja kuljettaa, eikä pitkilläkään matkoilla tai vieraissa paikoissa tarvitse jännittää, kuinka NIMI asioihin suhtautuu. Oma fiksu, luotettava itsensä se on, vaikka sen veisi olympialaisten varikolle huippuratsujen vähän arkisemman näköiseksi tukihevoseksi. NIMI kyllä seurailee uusissa ympyröissä uteliaana koristekukkasia, toisia ratsukoita sekä oudon tallikissan seikkailuja, malttaen kuitenkin keskittyä omaan ihmiseensä ja siihen, mitä reissun päälle lähdettiin tekemään.