Koulusuokkitamma (rautias, helppo A)

Sokerista koko hevonen, sanokaa minun sanoneen. Sitä herkästi kuvittelisi suomenhevosen kaltaisen maatiaisrodun olevan sitä kliseisen kotoisan sitkeää, sisukasta sorttia, joka menee vaikka läpi harmaan kiven ja korkeintaan innostuu harmaan sadepäivän luodessa Kaurismäkeläiset puitteet arjen pätkätyösankarin mollissa soivalle tarinalle. Vaan ei, ehei, ei meidän prinsessan kohdalla. NIMI tahtoo ensimmäisenä sisälle siinä toisen sadepisaran kohdalle, tuulinen sääkin aiheuttaa kohtalaista epäluuloisuutta, jonka vuoksi sisätiloihin siirtyminen olisi enemmän kuin suotavaa. Talvi ja pakkanen, yh, kylmää ja inhottavaa, liukastakin! Hokit eivät ole ratkaisu, korkeintaan laastari avomurtuman päältä, mikäli NIMELTÄ kysytään. Erityisesti sade, räntä, loska, muta ja muut epämääräiset vetisen puolelle heilahtavat säätilat ja maa-aines saavat IMEN hapuilemaan hajusuolaa, tai millä ikinä vanhojen elokuvien alati pyörtyilevät hienostoladyt järkytyksestään virkosivatkaan.

On tämä muutenkin vähän surkea esitys. Tietysti herkkisprinsessa pitää kääriä vähän joka säällä loimeen, kesäisinkin, tosin ötököiden vuoksi. Ilman kattavaa ötökkämyrkkyoperaatiota, verkkoloimea ja -huppua NIMI-parka juoksee itsensä hikeen paetessaan ötököitä, oli niitä parvi tai yksi tuulen mukana laitumelle eksynyt hyttynen. Klippauskoneesta lähtevä ääni epäilyttää melkein yhtä pahasti kuin pesupaikan lattiakaivo, jonka kannen alla lymyilee varmasti punaista ilmapalloa pitelevä pelle tai muu kauhistus. Hoitaja valitsee lähtökohtaisesti liian kovan tai pehmeän harjan, korviin ei saisi koskea, vatsan alunenkin on kiellettyä aluetta ja lämmön mittaaminen viimeistään kriminalisoitava toimenpide. Joten hoidahan siinä sitten hevonen jotenkin kuntoon. Hengitä syvään, laske sataan, koeta jutella NIMELLE. Sitä vain ahdistaa. Kaikki.
Ihme kyllä matkustaminen ei tunnu aiheuttavan sen suurempia sydämentykytyksiä, kunhan matka hoidetaan tarpeeksi isolla trailerilla tai mieluiten rekalla. Kapeimpiin trailereihin NIMI ei astu jalallaan, vaikka kuinka liinoilla kiskoisi ja porkkanasäkillä lahjoisi. Mikäli matkaseura on stressaantunutta tai kiukkuista mallia tamma menettää nopeasti mielenrauhansa sekä ruokahalunsa, joten NIMI kuljetetaan joko yksinään tai luotettavaksi, rauhalliseksi todetun kaverin kanssa.

Hyvä haltijakummi unohti NIMEN, tai paremminkin minut, tyystin. NIMI ei satuloituna muutu iloisen musikaalinumeron säestämänä helpoksi, aivan samanlainen herkkähipiäinen, hieman raskas ja vaatelias prinsessa raudikko on ratsunakin. Herkkä, liiaksikin, niin avuille kuin ulkoisille ärsykkeille, nopeasti kierroksia ottava, hermostuva ja jännittyvä. Parhaimmillaan tamma liikkuu kauniisti, pehmeästi, hyvässä ryhdissä ja muodossa pitkin, matkaavoittavin, tahdikkain liikkein irtonaisin lavoin takaosa erinomaisena moottorina. Pienikin kriisi, jonka aiheuttajaa ratsastaja ei välttämättä edes tunnista, aiheuttaa hevosen jännittymisen, liikkeiden nykivyyden ja rytmin katoamisen, muodon leviämisen.. Kaiken sen, mistä pyritään pois, kohti rentoa, mielellään suorittavaa hevosta.
Aloittelijoiden tai epävarmojen ihmisten kanssa NIMI menee tolaltaan välittömästi. Raudikko vaatii kärsivällisen, osaavan, todella pehmeän ratsastajan, jolla mielellään on musta vyö meditaatiossa sekä jatkuva rentoutuskasetti korvien välisessä radiossa päällä, langattomalla yhteydellä NIMELLE jaettuna. Hyppääminen ei tule kuulonkaan oikein kenenkään kanssa, tamma selkeästi jännittää pieniäkin esteitä joko kieltäen tai hypäten totaalisen selättömänä ylimitoitetuin jättiloikin esteiden ylitse rynnäten pakka täysin levinneenä esteen jälkeen aivan minne sattuu. Kouluratsastus sen sijaa sujuu, ainakin ajatuksen tasolla, kaiken mennessä hyvin. Tamma on hyväliikkeinen, se osaa kaikki helppojen luokkien asiat suorittaen ne hieman vakavana, teknisesti hyvin korkeatasoisesti. Kunhan ei ahdistu turhan kovasta tuulesta tai ratsastajan lievästä vinoudesta.

Kilpailemisesta NIMI tuntuu nauttivan. Mieluiten halliolosuhteissa, ei missään pressukattoisessa virityksessä vaan vankassa, kunnollisessa maneesissa, kiitos. Mutapohja ja liukas nurmi ahdistavat kilpailuissa samalla tavalla kuin kotona, eikä yleisön suoma huomio riitä puskemaan NIMEÄ epämukavuusalueensa rajojen ulkopuolelle. Tasaisinta suorittajaa NIMESTÄ ei koskaan saa, se on turhan herkkis, mutta onnistumiset ovatkin isoja, sijoitukset maistuvat kahta makeammilta.

Kaikessa raskassoutuisuudessaankin tamma on minulle tavattoman rakas.