Koulupainotteinen puoliveritamma (ruunikko, Grand Prix)

Tiesin aivan alusta lähtien NIMESSÄ olevan jotain erityistä. Välittömästi, siinä hetkessä kun ruunikko, hontelo puoliverivarsanrääpäle nousi vapiseville jaloilleen varsomiskarsinan pahnoilta. Varsalaitumella NIMI erottui kaikista muista varsoista olemukseltaan, liikkeiltään, vaikka kasvoikin melkoisen tasokkaassa varsajoukossa. NIMESSÄ on aina ollut sisäsyntyistä viehkeyttä ja keveyttä, liikkumisen vaivattomuutta, jotain mitä ihminen ei yksinkertaisesti kykene opettamaan.

Iän myötä NIMESTÄ kasvoi aina vain hienompi, vangitsevampi hevonen, eikä pelkästään ulkonäön varsamaisuuden kadotessa aikuisen hevosen tyylikkyyden tieltä. Ikä toi NIMELLE itsevarmuutta ja voimaa, ei pelkästään fyysistä vaan myös henkistä, sisäistä laatua. Sitä laatua, jonka avulla tamma kohtaa tyynen arvokkaasti kaiken pelottavan ja jännittävän, jopa epämiellyttävän, kuten naapurikarsinan uuden asukkaan joka kokee kiljupotkimisen sekä hampaat irvessä kaltereita kohti syöksymisen asialliseksi käytökseksi ja soveliaaksi tavaksi asettaa rajoja.
NIMI taas asettaa rajansa paljon rauhallisemmin, hyvin päättäväisesti mutta rauhallisesti. Se on selkeä johtajatamma, jonka ei ole tarvinnut korostaa tai alleviivata asemaansa, ainoastaan muistuttaa ja sekin vain pahimpien riitapukarien kohdalla. Ihmisten kanssa ruunikko ei ole kokenut rajanvetoa tarpeelliseksi, se o aina ollut rennon luottavainen, tyytyväinen ihmisseurassa, aivan maitovarsa-ajoistaan lähtien. Kaikkeen uuteen riimunnarusta kengitykseen, rokotuksista klippaukseen ja niin edelleen NIMI on suhtautunut hyväksyen, kenties pienellä varauksella mutta niin suurella luottamuksella ihmiseen, että suurin jännitysreaktio on ollut silmien kiinni puserrus sekä pieni viive jalkojen nostossa tai suun avaamisessa. Ei muuta. Nykyään ei tapahdu sitäkään, tamma saattaa oikein rentoutuessaan torkahtaa vaikka kesken raspauksen.

NIMI nauttii työnteosta, rauhallisista maastolenkeistä siinä missä sarjavaihtojen hiomisesta. Tamma hyppääkin ihan hyvin, vaikkei siltä löydykään kapasiteettia järin korkeille radoille. Hyppääminen on kuitenkin NIMEN mieleen siinä missä kaikki muukin liikunta. Parhaimmillaan ruunikko on kuitenkin kouluratsastuksessa, katsoi asiaa miltä kantilta tahansa.
Niin mielellään kuin NIMI työskentelisikin jokaisen ratsastajan kanssa, se on hyvin herkkä hevonen, eikä oikein kestä kovaa tai sahaavaa kättä, puristavaa polvea tai minne sattuu seilaavaa jalkaa, epäselviä tai ristiriitaisia apuja.. Mitään sellaista. Tamma menee selkeän hämmentyneeksi koettaessaan luovia epämiellyttävässä tilanteessa koettaen löytää tahdin, liikkeen ja tilanteen, jossa ei-toivottu ratsastus poistuu vähän kuin itsestään. NIMI ei ole koskaan pukitellut ratsastaja selässään, se ei polje jalkaa tai tee oikein muutakaan pientä hermostunutta steppaamista isompaa. Rentous kuitenkin katoaa, liikkuminen on nykivää ja hevosparka selkeän stressaantunut, mikäli ratsastaja on kokematon tai avuissaan karkea. NIMI ei tosiaan sopisi ratsastuskouluun.
Sen sijaan nykyisessä työssään kilparatsuna, ruunikko viihtyy erinomaisesti. Se nauttii paitsi kilpailemisesta myös yhteistyöstä kaikkien sillä ratsastavien tai ratsastaneiden, kokeneiden ihmisten kanssa. Pehmein, täsmällisin ja korrektein avuin ratsastettuna ruunikko antaa samaa takaisin; pehmeää liikettä ja tuntuvaa, tarkkaa, täsmällistä reagointia ja työskentelyä, hyvin korrekteja liikkeitä (sekä liikkumista ylipäätään, NIMELLÄ on aivan mielettömät, todella näyttävät liikkeet!) aivan perusteista kaikkein haastavimpiin liikkeisiin.

Matkat ja valmennus- sekä kisareissut sujuvat yleensä loistavasti, ainakin hevosen käytöstä ja ratsastettavuutta tarkastellen. NIMI kävelee traileriin/rekkaan hyvin rentona, käyttää matka-ajan syömiseen välittämättä isommin mahdollisesta matkaseurastaan. Tosin stressaavan oloisen matkakumppanin kanssa NIMI vaikuttaa kameran perusteella vähän jutustelevan, osoittavan jotain huomiota, ja tammalla onkin hyvin rauhoittava vaikutus kuljetusta jännittäviin lajitovereihinsa.
Määränpäässä tamma käyttäytyy yhtä hyvin kuin kotonakin, oli paikalla sitten valtava määrä muita ratsukoita tai täysin autio tallipiha. Klinikallakin NIMI käyttäytyy erinomaisesti, mikä tuskin yllättää ketään.

Radalle, valkeiden kouluaitojen sisäpuolelle, päästessään tamma saattaa ihan vähän röyhistellä rintaansa, vilkaista yleisöä ja tuomaristoa. NIMI aivan päivänselvästi ymmärtää, milloin sitä katsotaan ja kuvataan, ja se osaa paitsi esiintyä myös poseerata. Tämä hevonen tietää olevansa vangitseva näky, ja se osaa myös hyödyntää omaa vetovoimaansa ollen niitä karismaattisia esiintyjiä, joista ei vain saa silmiään irti. Ei NIMENKÄÄN kanssa tietenkään aina voiteta tai sijoituta, mutta mieleenpainuva tämä hevonen on, eikä sen laatua voi kiistää.