Koulupainotteinen hannoverori (ruunikko, Grand Prix)

Taivaallisen tasaisin, pehmein liikkein etenevän NIMEN selässä voisi todennäköisesti juoda iltapäiväteetä ilman teen läikkymistä kupin reunojen ylitse. Erityisesti orin laukka oikein tuudittaa vain istumaan ja nauttimaan matkasta – joskus siinä määrin, että varsinkin ensi kertaa ruunikon selkään nousseet saattavat hetkeksi unohtaa ratsastaa, kunhan istuvat ja ihastelevat.

Persoonaltaan hannover ei ole aivan yhtä tasaisen pehmeä kuin mitä liikkeensä, siitä löytyy vähän teinimäistä hiomatonta.. särmää? Työntekoon NIMI kyllä keskittyy, mutta esimerkiksi talutettaessa se yhä edelleen saattaa unohtaa tämän olevan työskentelytilanne siinä missä piruettien hiominenkin. NIMESTÄ löytyy edelleen nuorille oreille tyypillistä pörhistelyä, jota herra purkaa (onneksi) lähinnä ääntään käyttäen. Sekin kyllä saisi jäädä välistä, orin on ihan okei ilmoittaa olevansa paikalla, mutta jatkuva huutaminen.. No, NIMI huutaa, muistaa olla hiljaa kun huomautetaan, unohtaa taas ja jatkaa huutamista. Muutenkin ruunikko on sitä äänekkäämpää sorttien hirnuen, höristen ja höpöttäen aivan kaikelle ja kaikille tallikissasta ruokakuppinsa viimeisille väkirehumurusille.
Jatkuvan äänenkäyttönsä tutkiskelun lisäksi NIMI työntää turpansa aivan kaikkialle minne ikinä yltää, koettaa maistella vähän sitä sun tätä eikä meinaa malttaa seistä paikoillaan kengitettäessä. Tympääntyminen alkaa yleensä kolmannen jalan kohdalla. Vaikka NIMI on vähän turhankin kova poika alleviivaamaan omaa oriuttaan sekä huutelemaan muille hevosille, ei se kyttää muiden hevosten menemisiä ja tulemisia stressitasot taivaissa. Tarhassaan NIMI on vähän tarkkaavaisempi, karsinassaan se sijaan on niinkin rento, että nukkuu usein pitkin pituuttaan (yleensä lantakasa posken alla tyynynään..).
Pohjimmiltaan NIMI on kyllä kiltti, sitä vain pitää vähän muistuttaa käytöstavoista sekä keskittymisestä. Aivan kaiken saa tehtyä ilman mahdollista ja todennäköistä meluhaittaa, myös kengityksen, vaikka loppuajasta NIMI kaipaakin vähän väliviihdykettä, kuten vaikkapa pientä venyttelemistä.

Ratsastajan kanssa teinimäinen huutelija vaihtuu kuin taikaiskusta aikuiseksi, tarkan teräväksi ja äärettömän keskittyneeksi The Suoritushevoseksi, joka ei tasan tarkkaan huutele mitään kellekään. Ero on niin valtava, että se ihan naurattaa. Kuten jo aikaisemmin totesin, NIMEN liikkeet ovat uskomattoman mukavat ja tasaiset. Myös siirtymät askellajien välillä sekä sisällä ovat yhtäläisen pehmeät, enkä äkkiseltään keksi toista hevosta, joka tekisi näin sujuvat, helpot laukanvaihdot kuin NIMI. Kouluratsastus tosiaan tuntuu paritanssilta tämän hevosen kanssa!
NIMEN herkkyys ja voima ovat juuri sopivassa tasapainossa, kysyi asiaa sitten ratsastajan tai koulutuomarin näkökulmasta. Ori liikkuu rentona mutta jäntevänä käyttäen koko kroppaansa, se kokoaa hyvin sekä vastaa saamiinsa apuihin tarkan täsmällisesti. Sellainen pikku mutta NIMESSÄ kyllä on, että se korjaa ja pelastaa aivan liikaa. Aloittelevammat ratsastajat toki saavat elämänsä kokemuksen ruunikon selässä orin tehdessä vähän miten kuten annetuin avuin uskomattoman tasapainoisia, korrekteja suorituksia. NIMI myös sietää kovakätisyyttä, heikkoa tasapainoa, missä sattuu huitelevaa jalkaa ja vähän muutakin aivan uskomattoman pitkään reagoimatta tuskin huomattavaa irvistystä isommin. Yritteliäisyydestä, nöyryydestä ja miellyttämisenhalusta NIMI toki kerää kaikki pisteet kotiin.
Jatkokurssilainen ei tietenkään nouda NIMEN kanssa ruusuketta Grand Prix -luokasta, vaikka saisikin vähän yrittämällä orista ulos piaffea tai muita huomattavasti ratsastajan oman tason ylittäviä liikkeitä.

Lastaaminen on helppoa, mutta ne matkat! Yksinään NIMI vain olla möllöttää heiniään mutustellen. Jonkun ruunan kanssa NIMI saattaa pysytellä vaiti, oreille sekä tammoille ruunikko sen sijaan huutelee ihan koko matkan ajan, vaikkei orilevyn vuoksi tietenkään pääse tekemään tuttavuutta kuin verbaalisella tasolla. Kisapaikoilla NIMEN huuto raikaa helposti kuulutusten ylitse, käynti vaihtuu turhan herkästi raviksi käsihevosalueella ja vikkeläliikkeinen ruunikko koettaa olla joka paikassa samaan aikaan. Hoitajalla on tosiaan kädet täynnä töitä! Saman tien ratsastaja noustessa selkään NIMESSÄ tapahtuu sama välitön muutos kuin kotonakin, ori vakavoituu keskittyen oikeasti ihmiseen eikä kaikkeen muuhun. En ymmärrä, mutta kaipa ne putkiaivot toimivat näin.. Radalla NIMI antaa aina parastaan, se rakastaa yleisöä eikä arastele sen näyttämistä.