Koulupainotteinen andalusiatamma (musta, tasoa ei määritelty)

NIMEN kohdalla kliseekuvailut tummasta, tulisesta espanjalaisesta aiheuttavat lähinnä hymähtelyjä sekä pään pudistelemista. Musta tamma on toki tumma, muttei tulinen, rodunomainen säyseys pitää räiskähtelyt loitolla. Joitain mielenilmauksia pääsee kuitenkin livahtamaan läpi, ei tässä mikään hevosmuotoinen Muumimamma seiso. Tilanteen niin vaatiessa NIMI kyllä ilmoittaa nopeasti, ettei tämä tämmöinen tule kuulonkaan; esimerkiksi kova, joustamaton käsi sekä todella terävät pohjeavut ovat NIMELLE punainen vaate sekä syy viheltää peli poikki. Köyrypukkeja ei näy, espanjalaistamma protestoi yleensä pysähtymällä, joskus jalkaa polkemalla, tilanteesta riippuen.

Säyseydestään huolimatta NIMI ei ole niitä lempeän äidillisiä hevosia, jotka vain hymisevät ymmärtäväisesti ihmislasten tai varsojen (omien tai muiden) kiskoessa korvista. Oikeastaan tamma on vähän huumorintajuton, tuima täti, jonka puolesta kaiken ylimääräisen rapsuttelemisen, saati pusuttelemiset, voi jättää välistä. Kaiken kengityksestä satulointiin, klippauksesta haavanhoitoon ja niin edelleen saa tehtyä ongelmitta, kunhan käsittelijä on osaava. Aran, kokemattoman ihmisen kanssa muutoin hyväpäinen NIMI saattaa liimata huulensa yhteen matolääketuubin nähdessään, tai jättää jalkansa nostamatta, mikäli kengittäjän kisälli tekee työnsä rouvan makuun turhan hitaasti. Onneksi NIMI ei tarvitse erityiskengitystä, siinä olisi kokenutkin seppä pulassa NIMEN päättäessä puolivälissä touhua työajan täyttyneen..
Muutoin tehokasta työskentelyä arvostava NIMI haluaa kävellä rauhassa. Talutettaessa tamma katselee maisemia, ihmettelee sulavaa lunta sekä keväällä heräävää luontoa, kuuntelee linnunlaulua sekä paheksuu epävireisesti naukuvaa tallikissaa. Mikäli erehdyt hoputtamaan NIMEÄ, etenkään lastatessa, reippaamman kävelyn sijaan andalusialainen pysähtyy – eikä muuten hievahdakaan, ennen kuin taluttaja vaihtuu, tai sitä on lepytelty kuivatulla leivällä.

Työnteko on vakava paikka, eikä NIMEÄ kiinnosta ollenkaan toimia lasten talutusratsuna tai aloittelijoiden opetusmestarina. Se kyllä sietää tämmöisetkin työpäivät, kunhan ne ovat satunnaisia, säyseä kun on. NIMEN ilmeestä kuitenkin huomaa, kuinka se olisi ennemmin jossain muualla tai tekisi tosissaan töitä. Ja kun niitä töitä vihdoin päästään tekemään, heittää espanjalainen säyseytensä romukoppaan; mikäli apusi ovat kovat, terävät tai ristiriitaiset, työnteko loppuu siihen.
Kuten andalusialaisilla yleensäkin, NIMELLÄKIN on korkeat, ilmavat liikkeet, erinomainen ryhti ja kokoamiskyky, minkä lisäksi se on todella ketterä. Sen liikkeet eivät milloinkaan lipsahda liioitellut puolelle, muoto toki voi painua turhan tiukaksi virkkuukoukuksi ennen täyttä stoppia, mikäli ratsastaja kokoaa enemmän voimalla kuin taidolla.
Kouluratsastus on ehdottomasti tamman vahvinta alaa. Se hyppää hyvin, muutakin kuin maahan kaivettuja pikkuesteitä, ja pärjäisi varmasti ainakin harrastelijalle riittävällä tasolla vähän joka lajissa. Hyvät hermot, rohkeutta, terävä ja oppivainen pää, yhteistyöhalua (kunhan ratsastaja on pehmeäkätinen ja hallitsee kehonsa) – kyllä noilla eväillä leipoo itselleen harraste- ja kisakaverin lajiin kuin lajiin. Kouluratsastus on kuitenkin se suurin ja kaunein, siihen NIMELTÄ löytyy selkeästi eniten niin lahjoja kuin tunteen paloa. Tamma tuntuu oikein röyhistelevän rintaansa päästessään vaihtamaan laukkoja sekä tekemään piruetteja!

Yleisölle esiintyminen, vieraissa paikoissa toimiminen tai mikään muukaan kisapäiviin liittyvä ei NIMEÄ jännitä, muttei toisaalta innostakaan. Sille on se ja sama, katsooko joku suoritusta vaiko ei. Työ itsessään on paras kiitos, rento pidemmällä ohjalla laukkailu radan jälkeen oma pieni euforinen hetkensä, joka NIMEN mielessä merkitsee paljon enemmän kuin korvissa kaikuvat aplodit.