Estepainotteinen ponitamma (ruunikko, rotua tai tasoa ei määritelty)

Sähäkän kilpaponin sijaan NIMI muistuttaa enemmänkin elämäänsä kyllästynyttä ratsastuskouluaponia, sellaista, joka on kiertänyt kehää liian monen ratsastajan alla, vaikka olisi ehdottomasti yhden ihmisen ratsu. No, NIMEN ratsastaja ei vaihdu jatkuvasti, eikä sen tarvitse olla ensimmäisenkään aloittelijan opettajana, mutta mielikuva leipiintyneestä tuntipuksusta on ja pysyy. Tympääntynyt ilme, vetelä askel, innotonta tekemistä – NIMEÄ ei todellakaan kiinnosta. Sääli, sillä tamma on osaava, hyppääminen on sille helppoa, ja onhan tuo vähän omituista, ettei laidunloma, herkut, rapsutteluseura tai oikein mikään muukaan saa puhallettua mitään iloa NIMEEN.

Rapsutukset sekä herkut kyllä kelpaavat NIMELLE, eikä se ajata tarhakavereitaan kauemmas. Itse asiassa poni hakeutuu bestistensä kylkeen syömään samalta heinäkasalta sekä aktiivisesti aloittelee rapsutteluhetkiä. Ihmisiltäkin tamma selkein elein pyytää lapojensa rapsutuksia, toisinaan NIMI heittäytyy kerjäämään herkkuja. Pullisteleminen alkaa välittömästi satulan ilmestyessä ponin näköpiiriin, eikä ainakaan lievenny hoitajan kiristäessä satulavyötä. Tuota suurempia ongelmia NIMEN kanssa ei koskaan ole ollut, kiltti ja fiksuhan tämä on. Tietysti haavojen puhdistus voi kirvellä sekä aiheuttaa jalan nykimistä, mutta nätisti tamma on antanut tehdä kaviohauteet sekä sietänyt klinikan tähystysletkukäsittelyn. Kengitys on tammalle yhdentekevää touhua, oikein tylsistyessään NIMI saattaa ryhtyä nojailemaan, siinä se. Raspaukset, klippaukset, vaahtoavat shampoopesut menevät missä päivittäinen harjauskin, talutettaessa tamma kulkee sävyisästi ihmisen vierellä koettamatta karata porttia avatessa tai pistämättä vastaan lastatessa. Valokuvatessa pikkuruunikko tieten on naama rutussa, korvat kaikkea paitsi hörössä, joten mikään tallin somemainonnan ykkösmalli NIMI ei tietenkään ole.

Kuten todettua, NIMI on osaava, etenkin esteillä. Sillä on luonnostaan hyvä, tasapainoinen hyppykaari, jalat nousevat hyvin ja tamma varoo jalkojaan sekä korjaa mainiosti niin omia kuin ratsastajansa virheitä – niinäkin päivinä, kun työnteko ei nappaa. Toki meno on paljon vetelämpää kuin hyvinä päivinä, mutta NIMI varoo jalkojaan sen verran hyvin, ettei varmasti roikottele jalkojaan tai hyppää niin löysiä, matalia hyppyjä, että osuisi puomeihin. Oikein tympääntyessään ruunikko jättää hyppäämisen kokonaan ennemmin kieltäen tai esteestä ohi juosten.
Yskähdellen käynnistyvä moottori hyrrää nätisti, kunhan sen saa käyntiin. Tammalla on letkeät, ilmavat askeleet, laukka rullaa nätisti ja NIMI tuntuu kääntyvän vaikka kolikon päällä. Niinä päivinä, joina lähinnä ratsastaja työskentelee ratsunsa valuessa eteenpäin kuin sulanut jäätelö vohvelia pitkin, jo loiva kulma tuntuu olevan sula mahdottomuus NIMEN kaatuessa lapansa päälle yrittämättäkään kantaa itseään. Ja kuten jokainen työhönsä kyllästynyt tuntiratsu, myös NIMI osaa jättää kaikki avut huomiotta, pysähdellä milloin tykkää, jatkaa alitempoista, ponnetonta askellustaan nostaen ravin tai laukan noin puoli kierrosta ensimmäisen pyynnön jälkeen.

Onneksi matkaan mahtuu hyviäkin päiviä, niitä, jolloin NIMIKIN löytää rahtusen liikunnan riemua sekä ylpeyttä osaamisestaan. Omalla tasollaan poni pesee miltei kenet tahansa sen pään ottaessaan suoriutuen teknisellä puolella haastavammistakin tehtävistä kuin mitä tasonsa radoilla yleensä näkee. Eikä kisapäivää pilaa ramppikuumekaan, NIMI pysyy tyynenä tilanteessa kuin tilanteessa! ..pitkälti siksi, ettei sitä jaksa kiinnostaa vilinä ja vilske, yleisö tai läheskään aina edes ratsastajansa.