Kuksa

Nimi, kutsumanimi	Kuksa, "Kuksa"
Syntymäaika, ikä	14.04.2021, 10-vuotias
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus, väri	155cm, tummanrautias
Rekisterinumero	VH23-018-0635
Kasvattaja	Joakim Koivukas, Suomi, tuonut Valokylän Talli
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen, he A / 100cm / 100cm / helppo, työajo
Meriitit

Historiaa

"Kuksa on juoma-astia, joka valmistetaan puusta, mieluiten pahkasta kovertamalla. Kuksa on helppokäyttöinen, kevyt ja hyvin valmistettuna pitkäikäinen. Kuksia valmistetaan myös pelkiksi koriste-esineiksi."
Wikipedia, Vapaa tietosanakirja: Kuksa

Kuksaa kuvailisin osuvasti nimetyksi; melkoista umpipahkaa koko hevonen, päästä kylkiin.

Tämä Kuksa oli taas näitä minun "näin hevosen ja se oli aivan pakko saada" -tapauksiani, joita minulla tunnetusti riittää. Myynti-ilmoituksen umpipahkaksi kuvailu taisi karkoittaa aika lailla kaikki potentiaaliset ostajat minua lukuun ottamatta..
Valokylän Tallin kautta kulkee hyviä hevosia, kasvatteja ja välityshevosia, jollainen Kuksakin on. Anja kertoo aina rehellisen kaunistelematta hevosistaan peittelemättä mitään, mitä arvostan tavattoman paljon. Osaan luoda kohtuuttoman kiiltävät pilvilinnakuvitelmani itseksenikin, en tarvitse siihen hevosmyyjää. Kuksan myynti-ilmoituksessa hevosen todettiin olevan päästä kylkiin umpipahkaa, vaan eihän semmoinen pikkuseikka minua haitannut tai edes hidastanut. Soittelin aika lailla välittömästi ilmoituksen luettuani (no hyvä on, kursiivisesti silmäiltyäni) Anjalle, sovin treffit ja läksin aikanaan ajelemaan Lappiin koppi auton perässä iloisesti keikkuen. Kotiin palasin hevosen kanssa, hevosen, joka ilmeestä päätellen ei ollut erikoisen innostunut lähtemään mukanani yhtikäs mihinkään.

Projektihan se tämäkin oli, vaikka Anja olikin tehnyt hartiavoimin aivan valtaisan työn umpipahkaputen kanssa. Järisyttävän komea sijoitusprosenttimme, 88%, vaikuttaa hyvältä täsmälleen niin kauan kuin asiaa ei tarkastele sen pidemmälle. Tämän Justiinan kanssa tuli kilpailtua aika tyhjänpuoleisissa luokissa.. Kouluosuudet ovat olleet enempi vähempi hampaiden kiristelemistä, niin minun kuin Kuksankin puolelta. Esteillä olemme viihtyneet molemmat, ihan yhdessä, yhteistä suoritusta tehden. Josko sitten pikku-Kuksilta taittuisi tuo koulupuolikin?
Niin, ja jossain kohti keksin pistää ratsutetun ex-ravurin takaisin valjaisiin ja ryhdyin työhommiin myös Kuksan kanssa. Kyllä Anja pyöritteli silmiään kuullessaan asiasta jonkun juorupuhelun yhteydessä!

Luonne

Tuijotin tyhjäilmeistä suomenhevostammaa korvantupsuista kengättömiin kavioihin. Se mittaili minua yhtä ylimalkaisesti takaisin, tai siltä se ainakin vaikutti. Sitten se vei sanat suustani, ja puuhkaisi suurieleisen happamasti.
Kuksa oli jälleen yksi niitä ravurista ratsuksi -tekeleitä, joita jostain syystä aina suostuin ratsukouluttamaan ja välittämään ties mistä päähänpistosta. Tämäkin oli seisonut vaan aamulla vastassa, kun sälekaihtimia raotin! Jostakin eilisillan reitiltä olin sen varmaan mukaani poiminut sen muka-ravimiehen sijaan, jonka plus ykkösenä olin ensitreffeille kimppagaalailtaan lähtenyt.

Vaan ei auttanut haikailla, enkä kyllä perään enää soittelisi hakemaan heinäpaalille juurtuvaa rautiasta takaisin. Jotenkin luimistelevaa tammaa katsellessani nimittäin aamoilin, että sen saaminen edes tallin puolelle ja suan alle olisi työtä tarpeeksi, puhumattakaan kopista.
- maahantuojan kertomaa

Jos Kuksan päätä koputtaisi, niin sen voisi erehtyä toteamaan umpinaiseksi; niin paksua tekoa tämä tamma on. Eikä se jää pelkkään kalloon sisältöineen, vaan ylettyy luonnollisesti Kuksan joka kolkkaan, kuten paatuneella, elämäänsä kyllästyneellä suomenhevosella kuuluukin.

Kuksaakin on kuitenkin kehuttava; huolimatta siitä, että sen pahimmillaan saa miltein kytkeä kettingillä tallitraktoriin hinattavaksi paalilta, on se kaiken kaikkiaan ihan käsiteltävä otus. Perus arki sen kanssa rullaa melko kaavamaista uraa, eikä Kuksa ole koskaan pistänyt pahakseen minkään sortin nipistelyitä, pistelyitä tai pintelöintejä, vaikka ei se niistä erityisesti välitäkään. Eli kyllä tälle koulukisoihin voi pörrönutturat askarrella, jos mielii, vaikka kisapaikalla aikansa kuluksi. Pitää samalla Kuksan virkeänä, ettei ihan pystyynkuole niille sijoilleen.

Niin, kouluratsastuskisat. Kouluratsastus ja Kuksa, olihan se alkuun vähän kuin pahkaa yritti vääntää pajunvitsan tavoin. Ei tämä metritavaraa oleva tamma vieläkään ole mikään hienoin suomenhevonen, mikä tiukkailmeisen tuomaritädin eteen on kuunaan askeltanut, mutta sen verran kehityskelpoinen yksilö oli Kuksakin, että Helppo A -rata menee läpi nykypäivänä treenikautena. On sen eduksi tietenkin kerrottava askelista tasainen käynti ja reipas ravi, laukka on ravisukuisena varsin heikkoa tekoa, mutta tiukalla valmistavalla harjoittelulla sitäkin voi ainakin itselleen uskotella hyväksyttäväksi. Lisäksi Kuksa kulkee mukavalla moottorilla, kunhan sitä jaksaa alkaa ajoissa verryttelemään.
Mikäli sikäli sitä Kuksan kuuluisaa moottoria haluaa kunnolla revityttää, niin kannattaa suunnata suosiolla esteiden pariin. Risueste, pystyeste, vesieste, ei tyylillä niin väliä, mutta kerrankin Kuksaa voi kunnolla kehaista irtonaisen ja reippaan laukan väläyttämisestä. Tempo on toki melko leppoisa, eikä Kuksaan ole luottamista ponnistamisen suhteen ennen kuin rysähtää ja niitä kupeita saa tosissaan takoa tiukemmissa väleissä, mutta kyllä tämänkin kaurat ansaitaan ennemmin esteosuuksilla.
© Humutin, kiitos!

Sukutaulu

i. Päre evm, sh, rt, 158cm	ii. Tonkka evm, sh, vrt, 163cm	iii. Aamos evm, sh, rt, 161cm
		iie. Taikinatiinu evm, sh, vprt, 159cm
	ie. Kirnu evm, sh, rt, 157cm	iei. Puutyö evm, sh, rt, 156cm
		iee. Kannu evm, sph, vrn, 160cm
e. Kauralyhde evm, sh, rt, 153cm	ei. Meriroihu evm, sh, prt, 154cm	eii. Jokipolte evm, sh, tprt, 154cm
		eie. Maire-Ainikka evm, sh, trt, 151cm
	ee. Ruisvarras evm, sph, rn, 143cm	eei. Ruispala evm, sph, rn, 145cm
		eee. Poropiika evm, sph, trt, 147cm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

30.09.2023 Adina SW1 (tuom. Dee)

31.05.2024 Varismäki VSR Cup helppo A 4/71 70,367 %
31.08.2024 Varismäki VSR Cup he A 5/37 63,415 %
31.08.2024 Varismäki VSR Cup helppo 4/21
28.02.2025 Kuuran Suomenratsut VSR Cup 100cm 4/84 0 vp
31.03.2025 Kuuran Suomenratsut VSR Cup 100cm 2/75 0 vp

TYH
11.12.2023 Namyshill käyttöajo 4/54
16.12.2023 Namyshill käyttöajo 4/54
19.03.2024 Honkahaan Talli metsäajo 2/31
20.03.2024 Honkahaan Talli käyttöajo 2/31
21.11.2024 Namyshill metsäajo 1/50
22.11.2024 Namyshill metsäajo 1/50
23.11.2024 Namyshill metsäajo 6/50
24.11.2024 Namyshill käyttöajo 6/45
29.11.2024 Namyshill metsäajo 4/50
04.04.2025 Namyshill käyntikoe 4/16
06.04.2025 Namyshill juoksukoe 2/11
07.04.2025 Namyshill käyntikoe 2/16
07.04.2025 Namyshill juoksukoe 1/11
08.04.2025 Namyshill juoksukoe 1/11
09.04.2025 Namyshill käyntikoe 2/16

nopeus: 248.39
kestävyys: 256.91
hyppykapasiteetti: 246.13
rohkeus: 252.89
kuuliaisuus ja luonne: 0
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 3 / 2

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

28.12.2024 Kouluvalmennus, valmensi Anja P. (VRL-14618)

Voitteko kuvitella, kuka seisoi porstuassa aamukahviaikaan lauantaiaamuna? No Tuonisen Liisa! Ja minä menin avamaan oven sen näköisenä, että olin kömpinyt suorilta jaloilta sängystä vastaamaan ovikellon kilkatukseen. Toki niin oli ehkä käynytkin, mutta onnekseni tässä tuvassa oltiin jo niin tuttuja keskenään, ettei tämmöiset yllätykselliset jälleennäkemiset haitanneet lainkaan. Varsinkin, kun Liisa tiesi tuoda mukanaan pullapitkon, oli kaikki synnit annettu anteeksi!

Olinkin ehkä mainostanut meidän palkattua norjalaista valmentajaukkoa Erlingiä pari iltaa aiemmin Tuoniselle, ja Liisa oli ottanut tämän avoimena kutsuna kyläilyyn. Miestä me ei saatu kahvipöytään houkuteltua kaurapuurollakaan, mutta nähtiin Erling sitten tallialueella. Siinä esittelin ensimmäiseksi Liisan valmentajalle, joka varmaan piti meitä ihan kajahtaneina, varsinkin kun ihastelin kuuluvalla äänellä Tuonisen mukanaan tuomaa Kuksaa tallipihallani. Se tamma ei ollut muuttunut sitten tippaakaan paitsi rasvaprosentiltaan, ulkonäöllisesti oli juuri niin lihoneen ravurin näköinen, kuin muistin sen näyttäneen lähtiessään. Liisa uskotteli minulle kuitenkin kisanneensa tällä ihan vakavissaan kenttäratoja, ja senhän minä uskon; nainen varmaan saisi täydet sijat kisattua keppihevosellakin.

Aamun valmennusjärjestelyt menivät vähän uusiksi, mutta sain kuitenkin ratsastettua Erlingille ensin kaksi omistani. Liisa menisi itse Kuksalla, ja saisin nostaa kerrankin omat saappaani maneesin katsomon vaneriaidalle ja seurata sivusta! Ei tamma ollut muistamaani yhtään reippaampi, ja Tuoninen sai tosissaan hikikarpalot otsalla hoputtaa hevostaan. Kuksa laahasi joka askelta ja olin kuulevinani vaikerointia Erlingin suusta lämmittelyjä seuratessa. Ratsailla nainen kuitenkin tiesi, mitä ja ketä oli tekemässä, ja vaikka hevosta jumpattiin yliajalle, onnistui Liisa lopulta saamaan Kuksan paraatikuntoon.
Valmennuksen aihe ajautui omalla painollaan siitä yhteistyön tekemiseen ja sutjakkaisiin siirtymiin. Näin sivustaseuraajana oli aina tietysti hyvä huudella, mutta selkeästi niissä oli se parantamisen paikka, ei niinkään Liisalla vaan hevosella, joka tuntui kompuroivan omiin etusiinsa. Sillä ei edelleenkään ollut ennakointikykyjä tai ymmärrystä tulevien apujen päälle vaikka Liisa ne selkeästi antoikin, eikä se muutenkaan ikinä ollut niitä hevosia, jotka nostivat jalkojaan. Onneksi Erling-sedällä tuntui olevan kuitenkin muutama kokeilemisen arvoinen kikka, ja Tuoninen otti kaikki käyttöön kuuliaisena ratsastajana. Kuksa kulki alkuun melkoisessa solmussa, mutta jo parilla kierroksella sen kaviot löysivät paljon paremmat polut toisistaan itsenäisinä. En minä vieläkään siinä tuolilla muka tärkeänä keikkuessani niitä sanonut erityisen ponteviksi, mutta ainakaan ratsukko ei horjunut sijoillaan laukanvaihdoissa! Liisa myöhemmin selittikin hieman korvanpäät punoittaen (pakkasesta tietenkin), että Kuksa oli ollut vähemmällä liikutuksella ja laiskistunut entisestään kenttäareenoiden jäätyä taakse, ja senkin kyllä uskoin helposti.
Niitä vaihtoja hiottiin siinä kosteutta hönkivässä maneesissa sitten tovi, ja Erling laittoi vielä puomit maahan selkeyttämään ratsukon askeleita käynti-ravi-laukkaharjoituksia varten. Kauaa ei tarvinnut kolisteluja kuunnella, sillä Kuksakin taisi oppia taas Tuonisen tavoille ja avuille. Siihen oli Erlingistä oikein hyvä lopettaa, toki ohitse kiitävä lounasaikakin ehkä saneli valmennuksen loppua, ja huojentuneena valmentaja hoippui ennen aikojaan kohti pirttiä. Minä jäin vielä Liisan seuraksi kälättämään maneesiin ummet la lammet Kuksan puuhkuttaessa väsyneenä viimeisiä käyntikierroksiaan.

virtuaalihevonen | a sim-game horse