Kuksa

© SM

Historiaa

"Kuksa on juoma-astia, joka valmistetaan puusta, mieluiten pahkasta kovertamalla. Kuksa on helppokäyttöinen, kevyt ja hyvin valmistettuna pitkäikäinen. Kuksia valmistetaan myös pelkiksi koriste-esineiksi."
Wikipedia, Vapaa tietosanakirja: Kuksa

Kuksaa kuvailisin osuvasti nimetyksi; melkoista umpipahkaa koko hevonen, päästä kylkiin.

Tämä Kuksa oli taas näitä minun "näin hevosen ja se oli aivan pakko saada" -tapauksiani, joita minulla tunnetusti riittää. Myynti-ilmoituksen umpipahkaksi kuvailu taisi karkoittaa aika lailla kaikki potentiaaliset ostajat minua lukuun ottamatta..
Valokylän Tallin kautta kulkee hyviä hevosia, kasvatteja ja välityshevosia, jollainen Kuksakin on. Anja kertoo aina rehellisen kaunistelematta hevosistaan peittelemättä mitään, mitä arvostan tavattoman paljon. Osaan luoda kohtuuttoman kiiltävät pilvilinnakuvitelmani itseksenikin, en tarvitse siihen hevosmyyjää. Kuksan myynti-ilmoituksessa hevosen todettiin olevan päästä kylkiin umpipahkaa, vaan eihän semmoinen pikkuseikka minua haitannut tai edes hidastanut. Soittelin aika lailla välittömästi ilmoituksen luettuani (no hyvä on, kursiivisesti silmäiltyäni) Anjalle, sovin treffit ja läksin aikanaan ajelemaan Lappiin koppi auton perässä iloisesti keikkuen. Kotiin palasin hevosen kanssa, hevosen, joka ilmeestä päätellen ei ollut erikoisen innostunut lähtemään mukanani yhtikäs mihinkään.

Projektihan se tämäkin oli, vaikka Anja olikin tehnyt hartiavoimin aivan valtaisan työn umpipahkaputen kanssa. Järisyttävän komea sijoitusprosenttimme, 88%, vaikuttaa hyvältä täsmälleen niin kauan kuin asiaa ei tarkastele sen pidemmälle. Tämän Justiinan kanssa tuli kilpailtua aika tyhjänpuoleisissa luokissa.. Kouluosuudet ovat olleet enempi vähempi hampaiden kiristelemistä, niin minun kuin Kuksankin puolelta. Esteillä olemme viihtyneet molemmat, ihan yhdessä, yhteistä suoritusta tehden. Josko sitten pikku-Kuksilta taittuisi tuo koulupuolikin?
Niin, jossain kohti keksin pistää ratsutetun ex-ravurin takaisin valjaisiin ja ryhdyin työhommiin myös Kuksan kanssa. Kyllä Anja pyöritteli silmiään kuullessaan asiasta jonkun juorupuhelun yhteydessä!

Luonne

Tuijotin tyhjäilmeistä suomenhevostammaa korvantupsuista kengättömiin kavioihin. Se mittaili minua yhtä ylimalkaisesti takaisin, tai siltä se ainakin vaikutti. Sitten se vei sanat suustani, ja puuhkaisi suurieleisen happamasti.
Kuksa oli jälleen yksi niitä ravurista ratsuksi -tekeleitä, joita jostain syystä aina suostuin ratsukouluttamaan ja välittämään ties mistä päähänpistosta. Tämäkin oli seisonut vaan aamulla vastassa, kun sälekaihtimia raotin! Jostakin eilisillan reitiltä olin sen varmaan mukaani poiminut sen muka-ravimiehen sijaan, jonka plus ykkösenä olin ensitreffeille kimppagaalailtaan lähtenyt.

Vaan ei auttanut haikailla, enkä kyllä perään enää soittelisi hakemaan heinäpaalille juurtuvaa rautiasta takaisin. Jotenkin luimistelevaa tammaa katsellessani nimittäin aamoilin, että sen saaminen edes tallin puolelle ja suan alle olisi työtä tarpeeksi, puhumattakaan kopista.
- maahantuojan kertomaa

Jos Kuksan päätä koputtaisi, niin sen voisi erehtyä toteamaan umpinaiseksi; niin paksua tekoa tämä tamma on. Eikä se jää pelkkään kalloon sisältöineen, vaan ylettyy luonnollisesti Kuksan joka kolkkaan, kuten paatuneella, elämäänsä kyllästyneellä suomenhevosella kuuluukin.

Kuksaakin on kuitenkin kehuttava; huolimatta siitä, että sen pahimmillaan saa miltein kytkeä kettingillä tallitraktorin hinattavaksi paalilta, on se kaiken kaikkiaan ihan käsiteltävä otus. Perus arki sen kanssa rullaa melko kaavamaista uraa, eikä Kuksa ole koskaan pistänyt pahakseen minkään sortin nipistelyitä, pistelyitä tai pintelöintejä, vaikka ei se niistä erityisesti välitäkään. Eli kyllä tälle koulukisoihin voi pörrönutturat askarrella, jos mielii, vaikka kisapaikalla aikansa kuluksi. Pitää samalla Kuksan virkeänä, ettei ihan pystyynkuole niille sijoilleen.

Niin, kouluratsastuskisat. Kouluratsastus ja Kuksa, olihan se alkuun vähän kuin pahkaa yritti vääntää pajunvitsan tavoin. Ei tämä metritavaraa oleva tamma vieläkään ole mikään hienoin suomenhevonen, mikä tiukkailmeisen tuomaritädin eteen on kuunaan askeltanut, mutta sen verran kehityskelpoinen yksilö oli Kuksakin, että Helppo A -rata menee läpi nykypäivänä treenikautena. On sen eduksi tietenkin kerrottava askelista tasainen käynti ja reipas ravi, laukka on ravisukuisena varsin heikkoa tekoa, mutta tiukalla valmistavalla harjoittelulla sitäkin voi ainakin itselleen uskotella hyväksyttäväksi. Lisäksi Kuksa kulkee mukavalla moottorilla, kunhan sitä jaksaa alkaa ajoissa verryttelemään.
Mikäli sikäli sitä Kuksan kuuluisaa moottoria haluaa kunnolla revityttää, niin kannattaa suunnata suosiolla esteiden pariin. Risueste, pystyeste, vesieste, ei tyylillä niin väliä, mutta kerrankin Kuksaa voi kunnolla kehaista irtonaisen ja reippaan laukan väläyttämisestä. Tempo on toki melko leppoisa, eikä Kuksaan ole luottamista ponnistamisen suhteen ennen kuin rysähtää ja niitä kupeita saa tosissaan takoa tiukemmissa väleissä, mutta kyllä tämänkin kaurat ansaitaan ennemmin esteosuuksilla.
© Humutin, kiitos!

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

30.09.2023 Adina SW1 (tuom. Dee)

TYH
11.12.2023 Namyshill käyttöajo 4/54
16.12.2023 Namyshill käyttöajo 4/54

Päiväkirja & valmennukset