Koulupainotteinen hevosori (kimo, rotua tai tasoa ei määritelty, kuitenkin väh PSG)

Me, myself and I. NIMI on täydellisen täynnä itseään, liki ratkeamispisteeseen saakka. Ori on toki ryhdikäs, komea ja osaava, mutta sen lipevän oloinen itseriittoisuus sekä täydellinen kyvyttömyys ottaa minkään sortin palautetta vastaan tekevät herrasta samaan aikaan lapsekkaan ja ärsyttävän käsiteltävän. Sillä erolla, että kiellosta kiukuttelevan uhmaikäisen voi vaikka kantaa pois, mutta aiheellisesta käytöskorjauksesta suuttunutta, kookasta hevosta et ihan samalla tavalla rauhoita. Onneksi NIMI on niin täynnä omaa erinomaisuuttaan, ettei sen päähän paljoa muuta mahdukaan. Vähäiseksi jäävät niin järki kuin muistikin, joten nopeasti tuohtuva kimo myös leppyy nopeasti. Toisaalta myös keskittymiskyky herpaantuu nopeasti eikä mielenkiintokaan kauaa kestä, joten suo siellä, vetelä täällä.

NIMI tuohtuu, mikäli sitä kielletään rynnimästä toisia hevosia kohti tai tarhansa portista sisään ja ulos, komennetaan olemaan nykimättä jalkaansa kengitettäessä, kehotetaan nostamaa häntäänsä lämmön mittaamista varten.. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö sellainen voisi naarmuttaa (muka)machomiehen haurasta egoa. Pienikin kehu kihahtaa välittömästi hattuun pyyhkien kaiken ikävän välittömästi kimon mielestä, joten välien paikkaaminen käy kyllä helposti.
Kaikkein ikävintä orin käytöksessä ovat sen yritykset komentaa kaikkia ja kaikkea aidantolpasta toisiin hevosiin ja ihmisiin. Omassa yksinkertaisessa mielessään kimo tietenkin on tallin kuningas ja kaikki hänen alamaisiaan; mielipide, jonka kanssa herra lienee täydellisen yksin. NIMEÄ taluttaessa saa tosissaan olla varovainen ja jämäkkä, ettei ori ota ja lähde rähisemään toisten orien kanssa tallipihan herruudesta. Myöskin jokaiselle komentamisyritykselle tulee heti laittaa stoppi, ettei NIMI ala asiakseen pomottaa ihmistä ja kieltäytymään kaikesta yhteistyöstä. Tietysti tämä äärettömän katu-uskottava oman elämänsä kuningas mököttää kuin mikäkin lapsi tajutessaan, ettei saanut tahtoaan läpi ja joutuu ottamaan ne kuolaimet suuhunsa, seisomaan pesarilla tai mitä nyt onkaan tiedossa. Mökötys tietysti katoaa seuraavan ajatuksen pälkähtäessä kimon päähän.

Niin ärsyttävä kuin NIMI osaakin olla, on siinä hyvätkin puolensa, nimenomaan ratsuna. Tietysti orin hiipuva mielenkiinto sekä harhaileva keskittymiskyky lyövät kapuloita rattaisiin muodostaen toisinaan hyvinkin mielenkiintoisia esteitä treeneihin. Suurin osa tilanteista ja ongelmista kuitenkin ratkeaa yleensä helposti ja nopeasti, joten NIMEN omituisuuksien kanssa pitää vain osata elää. Jos kykenee nauramaan, pärjää paremmin.
NIMI on näyttävä, ryhdikäs, hienoliikkeinen ja kapasiteetikas hevonen, josta on kaiken vaivannäön jälkeen saatu kapasiteetti esille. Toisinaan tuntui kuin uusi asia olisi pyyhkinyt kaiken vanhan orin päästä, yksikin viikko NIMEN elämä oli pelkkää laukanvaihtoa laukanvaihdon jälkeen kuin maailmassa ei mitään muuta olisikaan. Nykyäänkin kimon levy jää helposti päälle, jos se kokee jonkin liikkeen hurjan hauskaksi niin mitä tuota vaihtamaan. Joskus se liike on peruutus, joskus piruetti. Maanantaina käynti tuntuu yliarvostetulta, skippaamisen arvoiselta askellajilta, kun taas seuraavana torstaina NIMI ei muuta tekisikään kuin käyntiliikkeitä.
NIMI vaatii aika jämptit, selkeät avut, hienovaraisuuden tulkitseminen ei lukeudu kimon vahvuuksiin. Ori kuitenkin liikkuu varsin pehmeästi, on vahva ja notkea, apuihin vastaaminenkin yllättävän tarkkaa ilman kovin suuria viiveitä. Mikäli NIMI ei reagoi, sen huomio on kiinnittynyt johonkin aivan muuhun kuin ratsastajaansa. Pienetkin kehut saavat kimon höristelemää korviaan, pärskimään tyytyväisyyttään sekä korjailemaan ryhtinsä jo liioiteltuun kuosiin. Liioittelua löytyy herkästi myös kokoamisasteesta ja vähän muustakin, joskus orin etuset kauhovat melkoisesti eikä hevonen taida itsekään tietää, mitä oikein tekee. Kaiketi vain näyttää coolilta. Omasta mielestään.

Kilpailuissa NIMI tietysti elvistelee minkä kerkeää, onhan hän porukan kuin porukan ehdoton kuningas. Kisamatkat ovat kuitenkin vähän jänniä, ja NIMI kaipaakin jonkun rauhallisen matkaseuran, jottei vallan tutise ja tärise koko matkaa. Saadessaan vähän hovia matkaansa kimo malttaa syödä heiniäkin.
Yleisön edessä NIMI käy kierroksilla, joten sen keskittyminen herpaantuu herkemmin kuin kotona. Tämä onkin hyvin vahva "top or flop" -hevonen, joko tulosten kärkipäässä tai aivan lopussa, harvemmin keskivaiheilla.