Hilpeä Hautajaissaatto

© ihana kanssaihminen

Historiaa

Rakas ystäväni narri taitaa pitää minua henkilökohtaisena narrinaan. Ensinnäkään minulle ei vieläkään, kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen, ole selvää, miksi hän on narri eikä jokin helpommin nimestään johdettu lempinimi (oikein erikoisjännä tämä narriasia!). Toisekseen hän täyttää Tuonisen tallia melkoisen ahkerasti. Eikä todellakaan asiakashevosilla, ehei, mokoma vähän tönii minua myytävien hevosten suuntaan vienosti hymyillen, täydellisen tietoisena siitä, etten kuitenkaan voi vastustaa hyvää diiliä tai kivaa hevosta.

Hissu sattui olemaan molempia. Eihän tämä nyt mikään huippuratsu ole mitenkään päin, vaikka vakaa aikomukseni onkin lähteä kenttäkisoihin voipallosen kanssa. Sukukaan ei herätä intohimoja oikein mihinkään suuntaan, rakenteeltaankaan Hissu ei häikäise. Mutta voi hyvää päivää kuinka soma, sympaattinen, ihanan iloinen ja yritteliäs herranterttu kullanmurunen tämä onkaan! En välttämättä olisi lähtenyt koeratsastamaan koko hevosta, ellei narri olisi tiennyt kertoa Hissun olevan yksi pupunen. Siinä sitten Tuonisen Liisaa vietiin, kun jo hevosta varustaessani olin valmis kärräämään voikon kotiin. Näin niitä hevoskauppoja tehdään..
Oli Hissu hyvä diilikin. Hinnassa ei ollut yhtään väri- tai tunnelisää eikä muitakaan lisiä, joten minun ei tarvinnut edes tingata. Klinikalla tehty ostotarkastuskaan ei paljastanut mitään hälyttävää, Hissu sai terveen paperit kera runsaiden kehujen, hupukka kun ehti hurmata klinikkaväen tyystin.

Joten nyt minulla sitten on taas uusi hevonen, mahdottoman sympaattinen matalan tason peli, joka toivon mukaan parempien orien kanssa tekee vähän lahjakkaampia varsoja. Liikettäkin voisi tulla enemmän, Hissun askel ei vain veny ja hypytkin ovat mitä ovat, vaikka murunen kuinka kovasti yrittää.

Luonne

Hissu on nimetty vahingossa varsin osuvasti, ainakin puolittain. Jos hevonen voisi hymyillä, Hissu hymyilisi jatkuvasti. Se on luonteeltaan hyvin iloinen, innokas, seurallinen, positiivinen, ystävällinen, ja kaikkia muita synonyymejä edellisille. Lahjakkaaksi sitä ei voi kyllä kehua parhaalla tahdollakaan, noin niin kuin kilparatsastusmielessä, mutta eihän kaikkien hevosten tarvitse mitään luonnolahjakkuuksia ja parkettien partaveitsiä ollakaan. Joten Hissun ura on tuoda ympärilleen hyvää mieltä.

Ja sitähän Hissu tuo. Se on käytökseltään hyvin kohtelias, mutta hyvin seurallinen. Sen turpa on usein siellä, missä tapahtuu, tamma pyytää nätisti rapsutuksia aivan jatkuvasti ja valitettavasti se toki tarkoittaa myös, että Hissu on aika usein tiellä. Ihan erityisesti eläinlääkärin ja kengittäjän tiellä. Kun hevosen kiltti turpa on kengitysvasaran tiellä sen seitsemättä kertaa, voi kenkääjä jo tuskastuneena pyytää jotakuta viihdyttämään elikkoa, jotta saisi työnsä tehtyä. Ei nyt vallan järjetön pyyntö. Tuntuu, että Hissun hoitamiseenkin vaadittaisiin aina kaksi ihmistä. Toinen pitämään sille seuraa ja toinen hoitamaan sitä. Ei tamma loukkaannu siitäkään, että se työnnetään sivuun, mutta usein tilanne on kuin hiekkalinna hyökyaallon edessä. Tässä tapauksessa se hiekkalinna vain on ihmisen tahdonvoima ja hyökyaalto on Hissun loputon ystävällinen huomion kerjääminen. Millainen sydämetön julmuri voisi sanoa ei sen samettisilmille ja silkkiturvalle?

Koska yhteen hevoseen ei mahdu ihan loputtomasti upeita ominaisuuksia, ei Hissusta ole miksikään superkilpuriksi. Se ei ole huono ratsu, kaukana siitä, mutta liike ja hyppytyyli ovat kaukana ideaalista. Matala liike, joka melkein laahaa maata (seurausta varsa-ajasta hiekkatarhassa) ja melko selätön hyppytyyli eivät edusta seuraavaa kilparatojen kuningatarta. Yritteliäisyys ja nöyryys kuitenkin paikkaavat tamman puutteita oikein hyvin. Se on myös luonnostaan hieman kankea, joten Hissun kanssa on tärkeää huolellinen verryttely sekä kärsivällisyys - yhtä loputon, kuin mitä Hissu osoittaa ihmisiä kohtaan. Ehkä parasta työtä olisikin ollut terapiahevosena olo, mutta tamma tekee kyllä, mitä siltä pyydetään. Ihan joka ikinen kerta.

Lennokkuus ja elastisuus jäävät puuttumaan, mutta kuka voisi olla liikuttumatta lähes kyyneliin asti, kun hieman jäykkä, hieman lahjaton, hieman pullea Hissu yrittää niin kovasti, että ottaa kaksi askelta koottuna vain tahdonvoimalla?
Hyppytyyli on hieman selätön, mutta Hissu tekee sydämellä, ei taidolla. Ratsastajalta vaaditaan hyvää estesilmää ja erinomaista mukautumista. Puomit kolisevat tammalta alas helposti, jos ratsastaja yhtään horjuttaa sen tasapainoa. Mutta voi, miten se yrittää! Puhtaat radat maistuvat sitäkin makeammilta, kun tietää, että silloin yhteistyö pelaa toden teolla!

Kisapaikat saavat Hissun hieman hermostumaan, sillä se ei ole ihan kotonaan niin isoissa ihmisjoukoissa. Hyvin se aina kuuntelee kuitenkin omaa ihmistään, mutta tammalle on hyvä olla kaverihevonen mukana, joka myös tukee rauhoittumista odotteluaikoina. Verryttelyt on tehtävä aina huolella, Hissu vaatii usein hieman pidemmän verkka-ajan kuin muut hevoset vaativat, mutta radalla se suorittaa omalla tasollaan oikein hyvin.
© narri ♥

Sukutaulu

Kilpailumenestys

07.08.2023 Valokylän Talli RCH (tuom. Dee VRL-13383)

30.04.2023 Bråvalla Stall KERJ CUP harrasteluokka 6/42
31.05.2023 Clarkenes KERJ CUP harrasteluokka 2/23 (47.6 + 0 + 1 = 48.6)

31.12.2023 Varismäki VSR CUP 80cm 4/23 4 vp

Päiväkirja & valmennukset