Esteponitamma (ruunikko, 110cm, rotua tai koulutasoa ei määritelty)

Kyllä hyppääminen on vakava paikka. Esteillä NIMEN ilme, oikeastaan koko koko olemus kielivät valtaisasta keskittymisestä, siitä ettei nyt naurata yhtään, vaikka homma kivaa onkin. Voisi kuvitella hyppäämisen olevan jotenkin hankalaa, vaan ei, NIMI ylittää 110cm esteet puhtaasti ja tyylikkäästi kevyen, vaivattoman oloisesti. Sen asenne vain ei ole yhtään linjassa osaamisen kanssa, kyllä ne puomit vähän vähemmälläkin pingotuksella kannattimillaan pysyisivät!

Sileällä sekä maastossa tamma höllää, vaikuttaa rennommalta, ei pingota yhtä paljon. Toki tämä tekee pohkeenväistöt sun muut vähän sinne päin, ellei ratsastaja ole tarkkana ja tosissaan pyydä korrektia muotoa sekä kunnolla, tarkkaa tehtävän suorittamista. Esteillä ei tarvitse pyytää, poni tekee jo verryttelyjen pikkuesteillä semmoisia pilkuntarkkoja hyppyjä, että voisi kuvitella edessä olevan World Cupin osakilpailu tai muuta sellaista.
Hyvä ponihan tämä on, kapasiteetikas, hienoliikkeinen, teknisesti loistava hyppääjä. Rautaiset hermot, rohkea asenne, reipas ja menevä, sopivan herkkä ja säpäkkä. Totinen suhtautuminenkin lähinnä naurattaa, ja koska se totisuus ei tee NIMESTÄ jäykkää, kireää viulunkieltä, niin olkoot ryppyotsainen. Tamma kääntyy vaikka kymmensenttisen päällä, onnistuu pelastamaan heikommatkin lähestymiset yhdeksästä kerrasta kymmenestä, hyppää puhtaasti ja epäröimättä vinot linjat, lyhyiden lähestymisten hypyt, erikoisesteet, aivan kaiken.

Tallissa tämä sitten nuokkuukin puolinukuksissa hoitohetkien ajan ja varsinkin niiden ulkopuolella. NIMI selkeästi nauttii olostaan ja kokee olevansa turvassa, sen verran usein ponin löytää makaamasta karsinassaan. Tarhassahan tämä sitten vetää sikeitä pitkin pituuttaan miltei joka ikinen päivä, parhaimmillaan päiväheinät päänsä alla tyynynä. Edellä kertomani perusteella ei liene ihme, kuinka ongelmaton käsiteltävä ruunikko onkaan. Semmoinen kiltti, leppoisa haliponi, joka ei välttämättä siirry tai nosta jalkojaan heti vain siitä syystä, että torkahti. Käsiteltävyydeltään tämä on ihan lastenponiosastoa, tai miksei ihan terapiaponikin; täysin tyyni ja rauhallinen, vaikka ihminen tekisi mitä. Yllättävät äänet eivät tunnu tammaa hetkauttavan, mikään ei ärsytä, jännitä tai pelota.
Yksinkertaisen helppoa on myös NIMEN lastaaminen sekä kuljettaminen. Ainoa kerta, kun tamma on potkaissut trailerin seinää, tapahtui kolariuhkaa seuranneen äkkijarrutustilanteen jälkeen. Täysin ymmärrettävä reaktio.

Hyppääminen on vakavaa kotonakin, mutta kilpailuissa se vasta vakavaa onkin! NIMI selkeästi syttyy yleisön edessä, sillä siitä löytyy vielä enemmän tarmoa, ruutia ja jokunen lisäotsaryppy kotitreeneihin verrattuna. Tamma suorittaa valtavan vakavuuden lisäksi suurella sydämellä vailla jännittämistä tai hermoilua, kaikessa vakavuudessaankin selkeästi joka hypystä nauttien. Kunniakierroksella sitä sitten ollaankin niin pörheää, että toisinaan ruunikko innostuu heittämään muutaman pienen ilopukin, vaikkei yleensä sellaista harrasta.