Estepainotteinen new forest -tamma (väriä ei määritelty, 110cm)

Positiivinen asenne, loppumaton energiavarasto, iloinen mieli. Sisäistä aurinkoaan ilman minkään sortin kaihtimia sädehtivä NIMI yleensä ilahduttaa sekä ihastuttaa, mutta toisinaan vaikkapa ponin esitellessä hyvin ylpeänä juuri tuhoamaan toppaloimea, tamman hyytymätön hymy pistää hieman tympimään. Kaikista yrityksistä, käytöskoulun kertaamisista, jatkuvasta positiivisesta vahvistamisesta sekä käytöksen hellän jämäkästä korjaamisesta huolimatta NIMI ei vain opi tekemään eroa toivottujen ja ei-toivottujen käytösmallien välillä. Tarhasta hakeminen muuttuu hippaleikiksi, talutettaessa ja oikeastaan ratsastettaessakin voi tietysti hakea välipalaa mistä ikinä sitä saakaan nyhdettyä, raipat voi purra kahtia jos sellaisen suuhunsa saa.. NIMI vain leikkii, pitää hauskaa, kuin maailmaan tutustuva varsa.

Kaikkien kanssa toimeen tuleva NIMI on se poni, joka pistetään öykkärin karsinanaapuriksi ja jonka voi melko vaivatta yhdistää uuteen tarhaporukkaan. Toisinaan pirteän leikkisä nyffineiti käy muiden ponein hermoille roikkuessaan milloin hännässä, milloin loimessa tai korvissa kiinni, mutta yleensä NIMI löytää helposti rapsutteluseuraa sekä pääsee samoille heinäkasoille muiden kanssa. Aivan samalla tavalla tamma tulee toimeen ihmistenkin kanssa, oletusarvoisesti NMI luottaa kaikkiin toivoen välitöntä ystävystymistä, rapsutuksia sekä herkkuja. Seurallinen poni voisi olla ponikerhon vetonaula, sillä kilttihän tämä on, todella kiva harjata ja halailla kun NIMI sellaisesta selkeästi tykkää. On tämä kyllä aikuistenkin mieleen helppoudellaan; piti sitten varustaa, kengittää, lastata, rokottaa tai mitä ikinä, niin NIMEN kanssa matkaan ei koskaan ilmene ponin käytöksestä johtuvia mutkia. Toki tamma maistelee kaikkea mihin yltää, mutta aika äkkiä sitä oppii pitämään hanskansa, kengitysvälineet ja kaiken muunkin uteliaan new forestin hampaitten ulottumattomissa.

Korvat alati hörössä, innoissaan ja pörheänä töihin lähtevä NIMI keskittyy yllättävän hyvin, joskin se kaipaa paljon vaihtelua sekä virikkeitä. Saman tehtävän työstäminen kovin pitkään, joko yhden treenin tai pidemmän ajanjakson ajalla, aiheuttaa välittömän pitkästymisen sekä alisuoriutumisen puolelle kallistuvaa laahustamista. Vaihtelu virkistää, joskus kannattaa hypätä esteitä ravissa laukan sijaan, treenata vain ja ainoastaan käyntiä, opetella ja kokeilla jotain uutta silkan uutuuden viehätyksen vuoksi ilman sen kummoisempia tavoitteita. Turhan yksitoikkoinen treenaaminen tappaa NIMEN hyvän eteenpäinpyrkimyksen sekä positiivisuuden, mikä on tämmöisen iki-ilopillerin kohdalla yllättävää ja vähän huolestuttavaakin.
Kunhan tamman ajatuksia tuulettaa riittävällä vaihtelulla NIMI loistaa, tekee parhaansa, on yksinkertaisesti huippuponi. Tätä parempaa maastokaveria saa hakea! Kouluratsunakin iloisen reipas tamma tekee tasaisen hyviä ratoja pienin, pehmein avuin ratsastettuna. Esteet ovat kuitenkin Se Juttu NIMEN kanssa, metrikympin radoilla superpallomaisella voimalla ja elastisuudella hyppivä tamma ilmiselvästi rakastaa esteitä yli kaiken. Toisinaan se unohtaa nostaa jalkansa kunnolla mikä aiheuttaa ihmeellisiä jalkateknisiä manöövereitä, toisella kertaa jalat nousevat nopeasti ylös juuri kuten kuuluukin. Niin tai näin, NIMI harvemmin ottaa puomikosketuksia, se osaa pelastaa vähän heikommatkin lähestymiset eikä jännitä vinoja linjoja, tiukkoja kaarteita tai eriskummallisimpiakaan johteita.

Kisamatkoilla NIMI on muutoin oma itsensä, mutta etenkin pitkillä matkoilla se juo todella heikosti. NIMEN saa kyllä juomaan melassivettä jos ei mitään muuta, vesisankoa vain pitää kannatella ja muutoinkin vahtia ponin oikeasti juovan. Tämän kun muistaa niin loppu sujuu omalla painollaan, NIMI on aivan sama iloinen, toistoista tympääntyvä, asioita uteliaisuuttaan pureskeleva seurallinen superpallo kuin kotonakin.