Elegant Euphonia xx

Sarlotan näkökulmasta

"Pysty!" Lantti koettaa kiihdyttää, hyppy lähtee noin puolta askelta aiemmin kuin olisin toivonut. Ylitämme metrisen pystyn kuitenkin puhtaasti, laskeutuminenkin on ihan tasapainoinen, mutta ne pari-kolme laskeutumista seuraavaa laukka-askelta.. Lantin tanssijalkaa vipattaa jälleen, bensa virtaa suonissa, ES pärisee, mitä näitä nyt on. Selkeän kuumunut täysiverinen nykäisee päänsä ylös laukaten melko kaahottavaa laukkaa sen pari askelta, ennen kuin myötää jälleen, hidastaa, palautuu paremmin kuulolle.
"Et sinä yleensä yksittäisistä esteistä näin kuumu, radalla vasta tai oikein kivalla sarjaesteellä", höpötän Lantille, jonka tummat korvat kääntyvät taaksepäin ääntäni kuuntelemaan. Hevosen kyljet kohoilevat vähän nopeammin kuin ennen hyppyä. Laukkaan pari kierrosta kentän ympäri hieman pidemmällä ohjalla ennen seuraavaa verkkahyppyä pystylle. Turha niitä ohjia on kirrata, Lantti vain nostaisi päätänsä ylemmäs ja ylemmäs, tuijottelisi minua vielä alakautta silmiin kuin missäkin huonossa sarjakuvakohtauksessa. Tamma porhaltaa muutenkin jo valmiiksi vauhtia, joka pistää sen satulahuovan lepakot lentämään.

"Pysty!" Tämä hyppy sujuu paremmin, lähestymisestä laskeutumista seuraaviin laukka-askeliin. Pakka pysyy niin sanotusti kasassa, kiihdyttely poissa, eikä Lantti nosta päätänsä taivaisiin.
"Okseri!" Lähestyminen vaikuttaa hyvältä, Lantti kuuntelee minua omien kasvavien menohalujensa sijaan --

Kentän laidalta kuuluu äkkiä kova pamaus, melkein kuin pieni räjähdys, joskin ääni on jotenkin omituisen.. märkä? Lantti ottaa saman tien sivuloikan juosten esteen ohitse pää jälleen pilvissä, hyvä ettemme törmää toiseen aivan yhtä säikähtäneeseen hevoseen. Tilanteen, koko verryttelyn rauhoituttua niin minä kuin joka ikinen kanssaratsastajistani kääntelee vimmatusta päätänsä äänen lähteen paikallistamiseksi.
"Siis.. räjähtikö toi kurpitsa?" Verryttelyvalvoja sai suunsa auki ensimmäisenä. Yksi kentän läheisyyteen sijoitetuista kurpitsoista, keskikokoinen kolmen kurpitsan ryhmästä, oli tosiaan palasina hedelmäliha sekä kuorenpalasia sinne tänne roiskuneena.
"Ei kai, kai joku vahingossa astui päälle.."
"Liiskattu leviää eri tavalla." Silittelen Lantin kaulaa samalla keskustelua kuunnellen. Kurpitsat nököttävät rauhassa keskenään, lähistöllä ei seiso ihmisiä tai hevosia, mitään painavaa, potentiaalisesti kurpitsan päälle pudonnuttakaan ei näy. Lantti puhisee edelleen sieraimet suurina, vaikkakin rauhoittumaan päin.
"Ehkä täällä tosiaan kummittelee, ehkä se Majurin Nuoska laukkasi tuosta ylitse", verryttelyvalvoja toteaa lopulta itsekseen hekotellen kuin hyvänkin jutun keksineenä. Jokunen hermostunut tai vapautunut, kiusallinenkin naurahdus niin meiltä ratsastajilta kuin surevilta omaisiltakin, ja sitten tilanne oli ohitse yhtä nopeasti kuin oli tapahtunutkin. Räjähtävästä kurpitsasta saa hyvän kalajutun jos ei muuta.
"Se okseri uusiksi!"

Juuri suorituksena lopettaneen ratsukon poistuttua radalta vaihdamme paikkoja. Vilkutan muutamille tutuille kentän laidalla sekä nyökkään tervehdyksen tuntemattomalle miehelle, joka on panostanut pukuunsa oikein kunnolla; solttupukunsa ei tosiaan ole moderni kurkkusalaattipuku, vaan kirjaimellinen armeijan harmaa. Liekö tallin henkilökuntaa, ratamestari tai jotain.

Ratamme jälkeen törmään Hennaan, joka ei tällä kertaa kilpaile itse. Luultavasti kävi Liisaa jututtamassa. Mekin juttelemme hetken, Henna kyselee Lantista sekä rapsuttelee tammaa samalla Lantin nyrpistellessä nokkaansa tajutessaan, ettei tältä ihmiseltä herukaan herkkuja.
"Oliko se solttupukuinen mies teidän väkeänne, ratamestari tai jotain? Mietin et saiskohan hänet houkuteltua kuvaan, oli niin komea se puku." Henna kurtistaa kulmiaan.
"Ei kukaan meiltä ole sotilaaksi pukeutunut. Ja täytyy sanoa, etten ole nähnyt tänään ketään sotilaspuvussa." Käännyn katsomaan paikkaa, missä miehen näin, vaan eihän hän tietysti enää siellä seiso. Kohautan hartioitani, ehkä mies oli jonkun sureva omainen ja mennyt jo varikolle tai jotain.
"No, ei sitten mitään. Selviskö se kurpitsajuttu?"
"Ei."
"Jännä. En nyt sano et uskoisin mihinkään paranormaaliin, mutta aika paljon kaikkea omituista tähän iltaan on sattunut. Milloin rupeatte kummitusmaastoja vetämään?" Henna kohottelee minulle kulmiaan vino hymy huulillaan, selkeästi tästä nerokkaasta bisnesideastani innostumatta. Lantti ryhtyy kuopimaan siirrelleen painoaan jalalta toiselle.
"Me mennään nyt ennen ko tämä sinkoaa kengistään, on ollut kuin muurahaispesään istunut koko päivän.. Todella kivat kisat teillä taas, tänne on niin kiva tulla."
"Vaikka hevonen sinkoilee sinne tänne räjähtävien kurkkukasvien vuoksi?"
"Siinä on vain selitys valmiina jos ruusuke jää saamatta." Tällä kertaa Henna jopa naurahtaa.