Hienokäytöksinen, mutta älyttömän tuomitsevan ja arvostelevan oloinen (suokki)ori, 423 sanaa

NIMEN katse ja perusilme tuntuu hyvin tuomitsevalta, kykeni hevonen sellaiseen oikeasti tai ei. Muutamakin tuttu on tunnustanut, kuinka NIMEN kanssa puuhastelu tuntuu välillä vähän epämiellyttävältä – ei siksi, että ori käyttäytyisi huonosti, vaan siksi, että se tuntuu arvostelevan joka ikistä harjanvetoa. Mikä lie joukkoharha, sillä tätä kuulee usein ja tunnistan tunteen itsekin.

Tie vaikka NIMI tuomitsisikin jokaisen vastaantulijan hiljaa mielessään, se jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Hevosen musta peitinkarva varmasti vielä lisää tätä alitajunnan pientä temppuilua. NIMI on aina käyttäytynyt moitteettomasti, näin hienokäytöksistä, hyvin käsiteltävää hevosta saa tosissaan hakea! Miinuksena toki jatkuva takaraivossa jäytävä epäilys siitä, ettei äkkiä, kaikkien vuosien jälkeenkään, osaa loimittaa hevosta oikein..
Vakavissaan, NIMI on herrasmies, joka suhtautuu asioihin tyynen järkevästi, ei tee mistään numeroa, tekee kaiken pyydetyn kiltisti osoittamatta eleelläkään, että vaikkapa klippauskoneen hyytymisen vuoksi venähtänyt klippaus ärsyttäisi sitä vähäisimmässäkään määrin. NIMI ei myöskään stressaa omaa asemaansa, se kyllä pistää muut hevoset merkille ja saattaa joskus hörähtää ilmoittaakseen muille olevansa paikalla, vaan siinäpä se. En keksi yhtäkään toimenpidettä, jonka vuoksi NIMI edes luimisi.

NIMELLÄ ratsastaminen vasta kokemus onkin. CIC1-tasoinen suomenhevosori osaa vaikka mitä osoittaen lahjoja jokaisen osakokeen lajiin. Kaikki askellajit ovat tasaiset hyvät, samaten hyppytekniikka – on elastisuutta ja lennokkuutta, ylämäkeen rakentunut liike suoralla, väljällä ja pitkällä askeleella koko kroppaa käyttäen. Hypyissäkin NIMI käyttää koko kehoaan, korjaa hyvin, levittää takaa, nostaa jalkansa nopeasti, on tarkka ja huolellinen. Nopeampiakin suomenhevosia on, mutta NIMEN vauhti kyllä riittää ihan kärkisijoille ja voittoon, ei menestyminen siitä jää kiinni.
Ikävä kyllä kokemus ei synny tasokkaalla, hienolla hevosella ratsastamisesta. Jos ori käsiteltäessä tuntuu tuomitsevalta ja arvostelevalta, niin selästä käsin tunne vahvistuu entisestään. NIMI ei liiku askeltakaan ilman korrekteja apuja, eikä se epäröi tehdä totaalistoppai vaikka kesken laukkatehtävän, mikäli ratsastaja tekee jotakin perustavanlaatuisesti väärin. Ihan pikkuasioista tai satunnaisista erheistä NIMI ei ratsastajaansa rokota, vaikka satulassa tuntuukin ihan pienenkin jalan virheasennon aiheuttavan pitkän miinuksen ja kaikkea määrittelemätöntä kamaluutta.
Tällä hevosella oppii toki ratsastamaan. NIMI ei korjaa eikä pelasta, sen oma luontainen ryhti ja eteenpäinpyrkimys kyllä katoavat, mikäli ratsastaja ei tee omaa osaansa. Ori ei myöskään yritäkään tasapainottaa ratsastajan vinoutta tai muutenkaan pelastaa tilannetta, ainoastaan hypätessä se korjaa tilannetta sen verran, ettei mennä nurin. Mikäli NIMI kokee joutuneensa korjaamaan hyppyä liiaksi se ei muuten hyppää enää seuraavaa estettä, vaan pysähtyy eikä välttämättä tee enää mitään.

Kilpaileminen NIMEN kanssa on aika vinhaa, sillä yleensä ihmeellisinkään tuomaripalaute (tarkoitan nyt niitä ajatuskatkomaisia kryptisiä lausuntoja, "ravi poutapäivästä johtuen ponnetonta, vasen kylki ajatuksissaan" -tyylisiä sanelukummallisuuksia) tai raskainkaan kritiikki ei vedä vertoja NIMEN tuomitsevalle katseelle. Yleensä meillä menee kyllä oikein mukavasti, hevonen liikkuu rentona ja mielellään tehden mielellään yhteistyötä, oltiin sitten kisaamassa kenttää tai pelkästään koulua tai esteitä.