Varkain Vihitty VH19-018-0431

NimiVarkain Vihitty "Sulho" KasvattajaK.V.E, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri171cm, rautiaanpäistärikkö MeriititKTK-III, SLA-I*
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 10.04.2018, 15v
satunnainen (3v 01.05.2018)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 100cm / 90cm / helppo

30.04.2018 suomenhevoskantakirjan lisätilaisuudessa Sulho kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.

20.01.2020 Susirajan laatuarvosteluvuosi alkoi jymy-yllätyksellä Sulhon kiikuttaessa kotiin SLA-I* -palkinnon!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Sulho oli koulukisabongaus; samalla kun ratsukko kuulutettiin radalle, kuuluttaja kertoi orin olevan myynnissä. Rautiaanpäistärikkö ori oli valtavan kokoinen mörssäri (miten sattuukin, että kaikki päistärikköorimme ovat tämmöisiä valtavan korkeita tapauksia?), mutta liikkui mukavan kevyen ja vaivattoman näköisesti. Mikään välitön ”pakkosaada!!” -hevonen tämä ei tosiaan ollut, vaan enemmän ”ostetaan nyt pois kuleksimasta” -tapaus. Ei Sulhossa mitään vikaa ole, todellakaan, se vain ei sillä tavalla sytyttänyt. Ostopäätöksen taustalla oli enemmän järkisyitä; suvullisesti täysin erilainen muihin hevosiimme nähden (olkoonkin vähän värijalostusta vain värin lisäämisen riemusta, Sulholle kuitenkin sattui geenilottovoitto), kivat liikkeet, ihan asiallinen kapasiteetti, hyvä luonne.

Maksoimme Sulhosta vähän ylihintaa - samaa rahaa ei tasan olisi pyydetty perusrautiaasta, eikä tinkaaminen valitettavasti tuonut toivottua tulosta -, mutta eläinlääkäritarkin jälkeen talliimme muutti uusi kolossi. Rauhallinen, tyyni herrasmiesori sopeutui nopeasti uusiin kotinurkkiinsa eikä ole aiheuttanut mitään päänvaivaa kenellekään. Todella helppo, nöyrä kaveri! Hyppytyyli tosin on mitä on, mutta se nyt ei onneksi arkielämässä näy.

Nöyrä, kuuliainen, eteenpäinpyrkivä, melko herkkä. Voimakas työntö takaa, hyvä ryhti, kevyt ja ilmava askellus, joskin vähän ahtaanpuoleinen takaa (laukka jo väljää). Hyvä tahti ja tasapaino, mukava yliastunta. Sulho on hyvä ratsu helppoihin luokkiin, kelle tahansa sopiva luottopeli. Sellainen lempeä, ymmärtäväinen nallekarhu, joka ei ota heti nokkiinsa jos ratsastaja tekee virheitä tai on avuissaan epäselvä. Itse asiassa Sulhoa ei häiritse moinen ollenkaan, päistärikkö vain hidastaa tahtiaan jääden odottamaan uusia ohjeita. Eteenpäinpyrkimyksestään huolimatta Sulho tarjoaa vakiona melko rentoa humputteluvauhtia, kunnon askellus pitää ratsastaa esille. Pohkeenväistöt ja keskikäynti ovat orin isoimmat kompastuskivet, vastalaukka ja lisätyt askellajit taas bravuureita.

Kyllähän tämä hyppää, kuuliaisesti ja parhaan kykynsä mukaan, mutta ilman sen isompaa tunteen paloa. Tai tekniikkaa. Sulhon kunniaksi on sanottava, että se on jalkatekniikaltaan melko moitteeton, hypyt ovat tasapainoiset ja orin laukkaa voi säädellä pienin avuin sopimaan ties mihin väleihin. Mutta.. kun ne muut. Ponnistukset lähtevät herkästi ihan mistä sattuu, mikäli ratsastaja ei huolehdi ponnistuksista. Yleensä Sulho hyppää iloisesti käyttämättä kaulaansa tai selkäänsä juuri ollenkaan, ja vaikka ori nostaakin jalkansa nopeasti ylös, Sulholla on ikävä taipumus liioitella hyppyjään niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Etenkin sarjaesteillä tämä tapa näkyy herkästi kieltoina, läpirysäyksinä tai puomien kolinana. Sulho tarvitsee ratsastajaltaan tukea ponnistuspaikkoihin sekä laukan säätelyyn, jotta tuloksena olisi puhdas, siisti rata. Mihinkään kovin tiukkoihin kurveihin kolossi ei kykene, vinoihin lähestymisiin kyllä. Maastoesteillä päistärikkömme ei onneksi liioittele hyppyjään niin pahasti, mutta on toisaalta herkempi kieltämään jos ei ole satavarma onnistumisestaan. Ratsastajan rohkaisu ja varmuus onnistumisiin auttaa kummasti.
Kaipasit sitten ratsua rennolle yksinmaastoilulle tai reippaammalle porukkarallille, Sulho on aina varma valinta. Maastovarma, rauhallinen, muiden hevosten kanssa hyvin toimeen tuleva sekä yksinäänkin tolkuissaan pysyvä päistärikkö kantaa kenet tahansa turvallisesti kotiin toivotussa askellajissa, toivottua vauhtia. Peltokoneet tai moottorikelkat eivät paljoa hetkauta, kunhan pysyvät tarpeeksi kaukana; pusikosta viereen kaasuttava kone on totta kai kamala.

Sulho on mukava muutenkin kuin ratsastettaessa. Leppoisa, nopeasti uusiin paikkoihin, ihmisiin ja hevosiin tottuva kolossi on hyväkäytöksinen herrasmieshevonen, kenen tahansa kätösiin sopiva opetusmestari. Kengittäjämme on joskus tuonut kengitysoppilaitaan meille ja käyttänyt Sulhoa yhtenä opetushevosena, sillä näin hyvähermoista, mistään mitään sanomatonta nelijalkaista saa hakea! Sulho seisoo paikoillaan vaikka maailman tappiin, ei missään vaiheessa tympäänny, vaan pysyy tyytyväisen näköisenä sen kuudennentoistakin testisatulan tai epäonnistuneen harjan letitysyrityksen jälkeen. Madotus ja muut lääkitsemiset sujuvat ilman vastaan haraamista, samaten kaikki arkiset askareet lämmön mittaamisesta varustamiseen. Klipperin ääni ei kiinnosta, kaivon kannet eivät pelota, ohi menevät hevosystävät eivät aiheuta ”Minä jään yksin!!” -hätäilyä.. Täydellisen helppo hevonen, joka tilanteessa.
Valtavan korkea suomenhevosori kulkee vierellä kuin mikäkin koirakaveri; korvat hörössä, ihmistä ja ympäristöään uteliaana tutkien, mutta ilman aikomustakaan lähteä omille teilleen. Sulho kävelee vähän verkkaiseen tahtiin, sillä ei ole kiire mihinkään.

Sulho on nuorena rymynnyt trailerista pois tullessaan itsensä kumoon ja kinttunsa lastaussillan alle, minkä vuoksi päistärikkö yhä edelleen katsoo trailereita ja lastaussiltoja kieroon. Traileriin oria ei saa, rekkaan kylläkin, vaikka ori vaatiikin vähän rohkaisua lastaussillalle astumiseen. Rampilta poistuessaan Sulho herkästi loikkaa reunan yli; tämä kannattaa pitää mielessä purkutilanteissa. Matkustaminen hieman hermostuttaa oria, eikä ruoka maistu rekassa ollenkaan. Perillä kolossi kuitenkin rauhoittuu nopeasti; aivan kuin hevonen onnittelisi itseään siitä, että selvisi tästäkin matkasta.
Kisa- ja valmennustilanteissa tai näyttelykehissä ori ei ole sen kummempi kuin kotonakaan. Rauhoituttuaan matkan jäljiltä Sulho palautuu omaksi leppoisaksi, stressaamattomaksi itsekseen. Vaikka esittäjää tai ratsastajaa vähän jännittäisi, Sulho ei anna mokoman vaikuttaa omaan elämäänsä. Eihän tämä mikään ultimaattisin karismakasa tai totaalivarma ruusukehai ole, mutta oikein mukava luottokaveri kisoihin.

Sukutaulu

i. Vilpillä Viety
evm, sh, vkk, 160cm
ii. Iltaruskon Aikaan
evm, sh, rt, 163cm
iii. Aaronin Ihme
evm, prt, 165cm
iie. Ehtootyöt
evm, sh, vrn, 160cm
ie. Luvatta Lainattu
evm, sh, rnvkk, 160cm
iei. Savusammal
evm, sh, mrn, 162cm
iee. Kieltoja Kiertänyt
evm, sh, vkk, 155cm
e. Lankavilloja
evm, sh, rtpäist, 170cm
ei. Kalevankeihäs
evm, sh, rtkm, 170cm
eii. Jätinjousi
evm, sh, vprt, 172cm
eie. Virvon Varvon
evm, sh, rtkm, 162cm
ee. Rukkasrakkaus
evm, sh, rtpäist, 165cm
eei. Talvituvan Topelius
evm, sh, rtkm, 167cm
eee. Purppurapusakka
evm, sh, rnpäist, 161cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. 160cm korkea, voikko Vilpillä Viety oli hyvätapainen, lempeäluontoinen herrasmiesori. Hieman laiska ja vetelä, sellainen rumasti sanottuna eteenpäinpotkittava malli, mutta ehdottoman luotettava vähän kokemattomammankin ihmisen käsiteltävänä tai ratsuna. Täydellinen luottohevonen, vaikka miten oli ori! Tammoihin Vilpillä Viety reagoi yhdellä kohteliaalla, kosiskelevalla hörähdyksellä, muista oreista voikko ei sanonut mitään. Siivokäytöksinen herrasmiesori astuikin luomuna omalla laitumellaan niinä kesinä, joina se oli siitoskäytössä.
Voikko oli ennen kaikkea omistajaperheensä harrastehevonen. Orin liikkeet olivat helpot, pehmeät, tasaisen miellyttävät istua, yliastunta oli hyvä ja liikkuminen oli suoraa. Näyttävyyttä liikkeissä ei tosin ollut, mutta sehän nyt ei harrastehevosen kanssa olekaan niin justiinsa. Hyppäämisestä Vilpillä Viety nautti, se oli rohkea, varmajalkainen, tasaisen hyvä suorittaja 80-90cm radoilla. Ei nopein hevonen, hypyt olivat hidasta liitelyä eikä ori taipunut kovin tiukkoihin kurveihin. Jalat kuitenkin nousivat nopsaan ja hypyt olivat pyöreitä ja tasapainoisia. Pitkään heB/90cm -tasoinen ori meni hetkeksi ammattilaisen laiteltavaksi ja kisattavaksi ennen kantakirjausta, ja Vilpillä Viety teki nollaratoja ja nappasi muutaman sijoituksenkin heA/100cm radoilta. Mitään kilparatojen tähteä hevosesta ei olisi tullut pidemmälläkään laitolla ja yrittämisellä. Kantakirjauksen tulos oli RKTK-III ja seuraava lausunto rakenteesta; ”Matalaryhtinen, hyvät tyypit ja leimat. Kaareva leveähkösti liittynyt kaula, hyvä säkä, pitkät lavat. Pyöreä avohko runko, pitkä jyrkähkö lautanen, hyvät reisilihakset. Etujalat hieman suppuvarpaiset, takajalat hieman pihdissä, hyvät kaviot.” Ori sai paljon kehuja luonteestaan, ratsastettaessa se olisi saanut olla eteenpäinpyrkivämpi kaikesta kiltteydestään ja miellyttämisenhalustaan huolimatta.
Vilpillä Viety kuoli hankalan ähkyn seurauksena 18-vuotiaana. Yhteensä 52 jälkeläistä jättänyt ori periytti etupäässä hyvää luonnettaan sekä kohtalaista kapasiteettia. Muutama jälkeläinen on kantakirjattu ja kisoissakin oikeasti pärjännyt, mutta pääasiassa Vilpillä Viety on ansioitunut erinomaisen luotettavien harrastehevosten isänä.

ii. Iltaruskon Aikaan oli vahvasti työ- ja juoksijasukuinen hevonen, vankkatekoinen hevonen, jolla oli hieno kaareva hyvänmuotoinen kaula, järeät mutta priima-asentoiset jalat sekä maailman lempein katse. Ryhdikäs ori oli rakenteeltaan ensiluokkainen, vähän kevyt työhevoseksi, mutta muuten työhevosen raameihin erinomaisesti osuva. Monipuolisena harrasteorina läsipäinen raudikko teki paljon ajohommia, ihan kärryttelystä tukinajon ja työhevoskisoihin. Ratsun töistä Iltaruskon Aikaan hallitsi perusteet, ja sen pitkä, matkaavoittava, aktiivinen ja tahdikas käynti olisi miellyttänyt koulutuomareitakin. Ravikin oli hyvä, suora, lennokas, laukka keskinkertainen. Mikään kadotettu ratsulupaus 163-senttinen ori ei kuitenkaan ollut, sellainen perus helppo B -tasoinen kotipuksutin, joka hyppäsi pieniä yksittäisesteitä hyvällä asenteella ja kohtalaisella tekniikalla.
Ori kilpaili jonkin verran työhevoskisoissa ja kiersi muutamissa rotunäyttelyissä päästen aina BIS-kehään. Hyväluonteinen, kärsivällinen, kiltti ja työteliäs ori suhtautui töihinsä, oli se sitten rekiajelu tai talutusratsun virka, vakavasti muttei ryppyotsaisesti. Rehellinen, ihmisen pyynnöstä vaikka voltteja heittänyt raudikko oli se väkivahva ja luotettava työjuhta, joka palasi kotiin yhtä iloisena kuin sieltä lähtikin.
TKTK-II -palkittu Iltaruskon Aikaan ei koskaan saavuttanut suurta suosiota tammanomistajien keskuudessa, kenties vähäisen (media)näkyvyytensä vuoksi. 26-vuotiaana kuolleelta herrasmiesorilta jäi 17 jälkeläistä, suurin osa ratsutammoista. Iltaruskon Aikaan periytti vahvasti hyvää luonnettaan, rakenne ja erinomainen käynti periytyivät hieman vaihtelevasti.

ie. Ruunivoikko, 160cm korkea Luvatta Lainattu oli melko tyypillinen harrasteratsuhevonen. Hieman matalaryhtinen, kaunispäinen tamma oli vikoineenkin sievä hevonen; leveähkösti liittynyt kaula, hyvä säkä, pitkät lavat, pyöreä pitkä runko, kantava lanne ja jyrkkä lautanen ja vioistaan (suppuvarpaiset etuset ja pihtikinttuiset takaset) huolimatta kestävät jalat. Liikkeet eivät olleet näyttävät, mutta pehmeät ja tasaiset. Koulupuolen osaaminen oli melko vaatimatonta, helppo B, mutta hyppääminen ruunivoikolta sujui! Jalkatekniikka oli hyvä, kaulan ja selän käyttö vähän niin ja näin, ja kieltämättä laiskanpuoleinen, verkkainen tamma olisi saanut laukata reippaammin eikä siitä ollut kovin tiukkoihin tai lyhyisiin lähestymisiin. Metrin radat sujuivat kuitenkin, päättäväisen ratsastajan kanssa, puhtaasti ilman, että meno näytti aivan toivottomalta väkisin puskemiselta.
Luvatta Lainattu oli tosiaan umpikiltti, laiska ja mukavuudenhaluinen hevonen, joka ei tehnyt mitään, jos ei ollut pakko. Hyvä ratsastaja sai sen innostettua työntekoon, jolloin hevosesta kuoriutui perushyvä, mukava ratsu, joskin luontainen eteenpäinpyrkimys oli ja pysyi pakkasen puolella. Tamma kiersi vain pienissä harjoituskisoissa enemmän huvin kuin urheilun yrityksen vuoksi. Ruusukkeita kannettiin kotiin harvakseltaan, suurin osa niistäkin erilaisista pukuratsastuskilpailuista; Luvatta Lainatun ylle pystyi kasaamaan ties millaista härpäkettä ilman, että hevonen korvaansa lotkautti.
Kantakirjaus ja moni muukin asia jäi 28-vuotiaan tamman kohdalta välistä. Sillä teetettiin kuitenkin neljä varsaa, kaikki hyväluonteisten orien kanssa ilman mitään isompia suunnitelmia. Luvatta Lainattu periytti vahvasti rakennettaan, etenkin jalka-asentojaan (ja onneksi myös jalkaterveyttä virheasennoista huolimatta) sekä vähän mukavuudenhaluista, mutta yhtä kaikki kilttiä luonnettaan.


e. Lankavilloja (rautiaanpäistärikkö, 170cm) oli hyvin suurikokoinen, vähän eriparinen tamma. Päistärikkö oli kauttaaltaan vähän kevyt; kevyt kaareva kaula, loivat lavat, kevyt pitkähkö runko, vahva lanne, pitkä lautanen, kevyet mutta erittäin hyväasentoiset jalat. Liikkeet olivat suorat ja tahdikkaat, yliastuntaa (tai ainakin sen yritystä) juuri niin paljon kuin hevonen vain pitkältä rungoltaan sai aikaiseksi. Mikään näyttävä liikkuja Lankavilloja ei ollut, tasaisen hyvä kuitenkin, ja etenkin ravissa oli potentiaalia. Koulupuolella Lankavilloja olisi voinut nousta helppoon A:han, ei nyt luokkien kärkeen, mutta hyväksytyille prosenteille. Esteillä tamma ei ollut aivan niin lahjakas; se oli innokas, rohkea hyppääjä, eikä sitä korkeus haitannut, mutta tekniikka oli luvattoman huono ja jos ratsastaja ei ollut tarkkana, puomit kolisivat.
Suurikokoinen päistärikkö ei kuitenkaan koskaan käynyt kilparadoilla muutamia varsa- ja shownäyttelyitä lukuun ottamatta. Eikä Lankavilloja niissäkään oikein pärjännyt; tasaista kolmosta ja yksittäinen II-. Ei Lankavilloja missään nimessä olisi ollut kisojen varma ruusukehai, joten mitään tuntematonta rotumestaria kilparadat eivät menettäneet. Iloinen, utelias, eläväisen innokas Lankavilloja pysyi kotona varsoja tehden, ja saikin elämänsä aikana 14 varsaa. Tamma oli nopeasti oppiva, viisas hevonen, joka kaipasi älyllistä haastetta ja paljon tekemistä. Se oli myös hyvin kiltti, nöyrä ja miellyttämishaluinen hevonen, sellainen, jonka kanssa teki mielellään töitä.
25-vuotiaana orastavien selkä- ja hammasvaivojen vuoksi lopetettu päistärikkö teki varsoja pääasiassa ’värioreista’, valitettavasti väri edellä. Lankavilloja osoittautui kuitenkin yllättävänkin hyväksi periyttäjäksi; se antoi varsoilleen hyvän luonteen, perushyvän rakenteen ilman kammottavia epäsopusuhtaisuuksia sekä perushyvää liikemekaniikkaa. Jokunen varsa onkin noussut heA/100cm -radoille, ja nämä varsat ovat selkeästi vanhempiaan parempia. Eivät nyt rotunsa hienoimpia millään mittarilla, mutta aivan riittäviä, kuten ne päistärikkötamman matalampien tasojen jälkeläisetkin.

ei. Suvultaan iloinen sillisalaatti, harrastekäytössä varma, perustasainen suorittaja. Kalevankeihäs oli 170cm korkuinen, rautiaankimo jättiläinen, lempeä, hieman laiska nallekarhu. Ei mikään kapasiteetin tai rakenteen riemuvoitto, mutta erinomaisen luotettava harrastehevonen. Kunnon kisapeliä orista ei olisi saanut, korkeintaan työhevoshommiin, sillä niistä se nautti. Ratsunhommat ori teki ilman isompia intohimoja niin kauan kuin ne olivat sille helppoa, eli noin heB/80cm. Siitä vaativammat suoritukset tekivät orista vetelän venkoilijan. Omalla mukavuusalueellaan kimo kuitenkin suoritti pomminvarmasti, vähän käsijarru päällä. Liikkeillä oli hyvä tahti ja yliastunta, oikea etunen meloi vähän eivätkä liikkeet olleet järin näyttävät tai korkeat, mutta niissä oli helppo istua. Hypyt olivat aika hitaita ja Kalevankeihäs vaati suorat, hyvät lähestymiset, ponnistuspaikat kimo kuitenkin hoksasi itsekseen ja hypyt olivat pyöreät sekä tasapainoiset. Jalkatekniikka oli perushyvää, kuten oikeastaan kaikki tässä hevosessa.
Kalevankeihäällä ei kisattu ollenkaan, se oli täysin harrastehevonen. Helpon, ystävällisen luonteensa ja hyvän käsiteltävyytensä takia sitä ei ruunattu. Pieni ruoka-ahneus sekä työnvälttely epämiellyttävissä ratsujutuissa olivat tämän hevosen suurimmat puutteet; Kalenvankeihäs oli rauhallinen, melko viisas hevonen, ihmisystävällinen ja rento kaveri, joka ei turhia hötkyillyt. Suurikokoisen kimon rotu- ja sukupuolileima olivat hyvät, laatutyyppi vain välttävä. Ori oli matalaryhtinen, sen kaareva kaula oli leveästi liittynyt, lavat pitkät ja loivat, runko vankka ja pyöreä, lautanen pitkä ja pyöreä. Etujalat olivat suppuvarpaiset ja kintereet käyrät, vuohiset olivat lyhyet. Perushevonen, jolla oli ilahduttavan ilmeikäs pää.
Vaikkei oria kirjattu, se sai silti (osin värinsä, osin kokonsa) vuoksi jokusen tamman vuodessa ja yhteensä 13 jälkeläistä. 25-vuotiaaksi elänyt Kalevankeihäs periytti lähinnä kokoa, muuten sen varsat ovat niin sekalainen joukko ominaisuuksia, ettei yhteisiä linjoja oikein ole.

ee. Vikoineenkin Rukkasrakkaus oli kaunis. Hyvänpuoleiset tyypit, kaunis ilmeikäs pää, kevyt kaareva kaula, lyhyt säkä, kevyt pitkä avohko runko, hyvä lautanen. Siroja etusääriä lukuun ottamatta suorastaan moitteettomat jalat. 165cm korkea, rautiaanpäistärikkö tamma liikkui rennoin, irtonaisin, pitkin ja tahdikkain askelin, etenkin ravissa oli paljon potentiaalia. Tamma hyppäsi mielellään, jalkatekniikka olisi saanut olla nopeampi ja selän käyttö tehokkaampaa. Rukkasrakkaus oli kuitenkin varma, aloittelijoillekin sopiva esteratsu, joka pärjäsi 80-90cm radoilla vallan mainiosti. Ei nyt ehkä nopeimmalla ajalla, mutta puhtailla radoilla. Kouluratsuna tamma oli tasainen helppo B -suorittaja, vaikka kapasiteettia olisi ollut helppoon A:han.
Kaikin puolin aloittelijaystävällisenä hevosena päistärikkö lukeutui lempeiden, umpikilttien ja luotettavien hevosten kunniakkaaseen joukkoon. Älykäs tamma oppi paljon erilaisia temppuja ja oli loistava opetusmestari vähän joka asian alkeisiin. Rukkasrakkaus toimi kärryjen ja reen edessä eikä ollut moksiskaan joutuessaan pari kertaa elämässään vetämään niittokonetta. Vikellys, uittaminen, hiihtoratsastus, pikkukisat vähän joka lajissa.. Tamma oli loistava harrastehevonen! Kevyt, herkkä ja miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja nöyrä ilman kuumumista tai herneen vetämistä nenään, jos ratsastaja ei ihan osannutkaan tai jäi joskus vahingossa suuhun kiinni.
Ratsastettavuuskokeella ratsukantakirjaan palkinnotta kirjattu tamma teki kuitenkin pääasiassa siitostamman tehtäviä (yhteensä kymmenen varsaa), melko hajanaisin tuloksin. Toisinaan yritettiin väriä, toisinaan parempaa ratsua. Rukkasrakkaus periytti vahvasti hyvää luonnettaan sekä erinomaisia jalka-asentojaan, miellyttävää ratsastettavuutta sekä yleistä, vähän liioiteltuakin rakenteen keveyttä. Mikään tähtiperiyttäjä Rukkasrakkaus ei ollut, perustamma melko tavanomaisin jälkeläisin. Tamma kuoli 27-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 03.05.2019 sh-o. Häävalssi Hämärässä, e. Ukkoskuiskaus, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.12.2019 sh-o. Roudasta Rospuuttoon, e. Rostovin Ruusu, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 44 sijoitusta joista 3 voittoaKRJ - 41 sijoitusta joista 7 voittoa
14.06.2019 Mörkövaara 100cm 2/40
20.06.2019 Mörkövaara 100cm 6/40
01.07.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
03.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
04.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
08.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
09.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
09.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 1/50
11.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 2/50
11.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 4/30
14.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
15.07.2019 Mörkövaara 90cm 5/30
15.07.2019 Mörkövaara 100cm 1/30
16.07.2019 Mörkövaara 100cm 2/30
16.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 2/30
17.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
18.07.2019 Mörkövaara 90cm 5/30
19.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/30
19.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
19.07.2019 Tiiron Ratsutalli 100cm 3/40
20.07.2019 Tiiron Ratsutalli 100cm 4/40
20.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 2/50
20.07.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
20.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
22.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 1/30
22.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 4/30
23.07.2019 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
24.07.2019 Mörkövaara 100cm 2/40
27.07.2019 Mörkövaara 100cm 5/40
07.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/50
08.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 2/50
17.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 2/50
24.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/50
04.10.2019 Mörkövaara 100cm 6/40
05.10.2019 Mörkövaara 100cm 6/40
09.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
11.10.2019 Mörkövaara 100cm 3/40
14.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
18.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
19.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
20.10.2019 Mörkövaara 100cm 2/40
22.10.2019 Mörkövaara 100cm 2/40
28.10.2019 Mörkövaara 100cm 2/40
29.10.2019 Mörkövaara 100cm 4/40
03.06.2019 Mörkövaara he A 1/40
04.06.2019 Mörkövaara he A 2/40
04.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 1/50
05.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 3/50
06.06.2019 Mörkövaara he A 3/40
08.06.2019 Mörkövaara he A 4/40
08.06.2019 Mörkövaara he A 6/40
11.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
12.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
13.06.2019 Mörkövaara he A 4/40
14.06.2019 Verso he A 1/30
14.06.2019 Susiraja he A 2/30
19.06.2019 Susiraja he A 4/30
20.06.2019 Mörkövaara he A 4/40
21.06.2019 Verso he A 2/30
22.06.2019 Mörkövaara he A 6/40
23.06.2019 Mörkövaara he A 1/40
26.06.2019 Mörkövaara he A 6/40
26.06.2019 Mörkövaara he A 5/40
30.06.2019 Mörkövaara he A 2/40
13.07.2019 Vallmo Stall he A 3/30
15.07.2019 Vallmo Stall he A 2/30
19.07.2019 Vallmo Stall he A 1/30
29.07.2019 Tiiron Ratsutalli he A 3/40
31.07.2019 Tiiron Ratsutalli he A 2/40
01.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 4/50
02.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 3/50
05.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 5/50
10.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 4/50
14.10.2019 Mairoth Shetlands he A 3/30
19.10.2019 Mairoth Shetlands he A 3/30
20.10.2019 Mairoth Shetlands he A 3/30
21.10.2019 Mairoth Shetlands he A 2/30
22.10.2019 Mairoth Shetlands he A 3/30
25.10.2019 Elohiljan suomenhevoset he A 3/20
25.10.2019 Mairoth Shetlands he A 1/30
27.10.2019 Mairoth Shetlands he A 4/30
23.12.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 1/50
14.01.2020 Team J&K he A 4/37
18.01.2020 Team J&K he A 5/37
20.01.2020 Team J&K he A 3/37
KERJ - 41 sijoitusta joista 7 voittoaVSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa
01.06.2019 Mörkövaara helppo 5/37
02.06.2019 Mörkövaara helppo 2/37
07.06.2019 Kaihovaara helppo 2/30
09.06.2019 Mörkövaara helppo 1/37
10.06.2019 Kaihovaara helppo 1/30
11.06.2019 Mörkövaara helppo 5/30
11.06.2019 Syrjän Ratsutalli helppo 2/30
12.06.2019 Mörkövaara helppo 2/30
16.06.2019 Mörkövaara helppo 5/37
20.06.2019 Mörkövaara helppo 5/30
24.06.2019 Mörkövaara helppo 6/37
25.06.2019 Mörkövaara helppo 2/37
26.06.2019 Syrjän Ratsutalli helppo 2/30
29.06.2019 Mörkövaara helppo 3/37
30.06.2019 Mörkövaara helppo 4/37
30.06.2019 Syrjän Ratsutalli helppo 4/30
01.07.2019 Elohiljan suomenhevoset helppo 3/30
02.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 2/49
07.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 2/49
08.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 3/49
09.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 6/49
09.07.2019 Elohiljan suomenhevoset helppo 2/30
18.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 2/49
13.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset helppo 3/50
02.09.2019 Mörkövaara helppo 3/30
03.09.2019 Mörkövaara helppo 3/30
14.09.2019 Mörkövaara helppo 3/30
21.09.2019 Mörkövaara helppo 4/30
24.09.2019 Mörkövaara helppo 5/30
29.09.2019 Mörkövaara helppo 2/30
10.10.2019 Mörkövaara helppo 1/30
15.10.2019 Mörkövaara helppo 5/30
19.10.2019 Mörkövaara helppo 1/30
20.10.2019 Mörkövaara helppo 3/30
23.10.2019 Mörkövaara helppo 1/30
25.10.2019 Mörkövaara helppo 5/30
13.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus helppo 3/23
15.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus helppo 2/23
17.11.2019 Rushock Bog helppo 1/29
20.11.2019 Rushock Bog helppo 2/29
22.11.2019 Rushock Bog helppo 1/29
30.06.2019 Susiraja VSR Cup tutustumisluokka 6/45

Valmennukset & päiväkirja

27.05.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Sylvi

Kevät ja kesä on hienoa aikaa monestakin syystä. Yksi niistä on tietenkin kenttäkilpailukauden alkaminen sekä treenit kuivalla pohjalla maastoradalla. Tänään olin lähtenyt Susirajaan valmentamaan Narria ja Sulhoa maastoesteillä. Ratsukko verkkaili itsenäisesti nurmialueella esteiden lomassa saapuessani paikalle. Päistärikkö ori oli vaikuttavan kokoinen ja askelsi kauniisti. Olinkin ymmärtänyt sen olevan enemmän koulupuolelle kallellaan, joten olisi hauska nähdä miten se pärjäisi maastoesteillä.

Aloitimme hyppäämisen pienellä mökkiesteellä, joka oli sopivan matalan kynnyksen este. Se sijaitsi sopivasti avarassa tilassa, eikä sen edessä ollut nousuja ja laskuja. Sulho laukkasi rauhallisesti ja hallitusti. Annoin hyvää palautetta sen maltillisesta asenteesta maastoesteitä kohtaan, sillä ori tuntui huokuvan positiivista energiaa ja mielenrauhaa. Ihan joka hevonen ei siihen pysty. Ori ennakoi estettä hieman ja hyppäsi liian kaukaa, mutta Narri pysyi hyvin hypyssä mukana ja tasapaino säilyi alastuloon asti. "Ota vielä uudelleen ja jos tuntuu, että hevonen alkaa ennakoimaan, istu hetkellisesti tiiviimmin satulaan ja ota muutamat puolipidätteet", ohjeisin ja Narri kaarsi uudelleen mökkiesteelle. Tällä kertaa Sulho pystyi selkeästi paremmin kuuntelemaan ratsastaa ja sen korvat kääntyilivät tarkkaavaisena vuoroin mökkiä kohden ja vuoroin ratsastajan suuntaan.

Koska suurempia ongelmia helpossa esteessä ei ollut, siirryimme tasonvaihteluihin eli banketille. Banketin päälle päästäkseen Sulhon oli otettava reipas hyppy, tämän jälkeen hypättävä banketin päällä oleva risueste ja sitten laskeuduttava toiselta puolen alas. Narri ravaili ensin Sulholla banketin ympärillä, jotta se sai tutustua siihen rauhassa ja otti sitten laukan kautta kaarevan lähestymisen. Sulho laukkasi omaa rauhallista tahtiaan ja tuntui ehkä vähän haaveilevankin jossain omissa maailmoissaan, sillä banketin ylöshyppy tuli liian nopeasti orin näköpiiriin ja se teki äkkijarrutuksen. Muutaman haparoivan askeleen ja pärinän jälkeen se rohkastui ja hyppäsi puoliksi banketin päälle. "Rohkaise vaan, pohjetta, pohjetta!" kannustin vieressä ja Sulho keräsi takajalkansa alleen ja ponnisti banketin päälle. "Hienoa! Kehu kovasti ja ohjaa risuestettä hyppäämättä alas ja tule uudelleen."

Seuraavalla kerralla Sulho tiesi jo mitä tuleman pitää ja meni reippaammin kohti bankettia. Silti Narri sai hieman rohkaista oria hyppyyn, mutta nöyrä ori teki kiltisti työtä käskettyä. Risuesteen Sulho hyppäsi siististi ja alas banketilta se tuli näyttävästi suurella loikalla. "Hienoa, tulkaa vain vielä muutaman kerran tähän suuntaan ja sitten voi tulla toisin päinkin", ohjeistin ja seurasin tarkkaavaisena ratsukon työskentelyä. Aika ajoin muistutin Narria ohjan tuesta tai jalan paikasta. Narrin tehtyä korjauksia Sulhon liikekin parani ja lopulta suoritukset olivat kuin oppikirjasta. Erityisesti Sulhon hieno asenne ratsastajaa kohtaan näkyi ja kehuin sitä vuolaasti.

Viimeiseksi harjoitukseksi ratsukko sai ottaa pitkän lähestymisen kapealle portille. Tässä tarkoituksena oli säädellä laukka-askeleen pituutta ja tempoa. Pitkällä suoralla toivottiin reipasta laukkaa, mutta kapeaa estettä varten tuli saada hevonen hyvin hallintaan. Sulho riemastui irrottelusta niin paljon, että se heitti ilmoille pari naurettavaa pukkihyppyäkin. Narri nauroi orin yrityksille selästä, sillä naisen hyvä tasapaino ei herpaantunut piiruakaan. Narri sai aika reippaasti ekalla kerralla ottaa Sulhoa edestä kiinni, jotta se malttoi tulla esteelle nätisti ja hyppy olikin vähän hallitsematon. Parin kerran jälkeen Sulhon energiatasot olivat laskeneet sopivasti ja se malttoi laukata matkaavoittavalla askeleella suoran ja koota sitten hienosti laukkansa juuri ennen estettä, heti kun ratsastaja sitä vain osasi pyytää.

Valmennus päätettiin hyvään suoritukseen ja annoin loppupalautteen ratsukolle. Vaikka Sulho oli selkeästi enemmän koulupuolen hevonen kuin estehirmu, toimi se erinomaisesti myös maastoesteillä. Sen kiltti ja hyvä asenne oli ehdottomasti eduksi vaativillakin radoilla, sillä oria oli helppo hallita. Eihän sillä juuri omaa päätä ollut käyttää esteille, mutta se ei haitannut, kun se niin nöyrästi kuunteli ratsastajan ohjeita. Ehdottomasti kehityskelpoinen ratsukko, jolla yltää varmasti hyviin suorituksiin eri ratsastuksen lajeissa!

26.08.2019 Uusi työntekijä, kirjoittanut Saana (VRL-05810)

“Ei sinun CV:ssäsi mitään moitittavaa ole ja vaikutat sopivan hyvin porukkaan, joten eiköhän me sinut toivotella tänne lämpimästi tervetulleeksi!”, Lissu totesi leveä hymy huulillaan allekirjoittaen molemmat kappaleet vastikään laadituista työsopimuksista. “Huippua, ette tule varmasti katumaan tätä!”, hihkaisin, vaikkakin mielessäni välähti muutamat kommellukset entiseltä työpaikaltani Ventoksesta; mutta se joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään vai miten se meni. Mutta mielessäni lisäsin silti hiljaa sanat “ainakaan liikoja”. “Mistäs voin aloittaa?”, kysyinkin jo seuraavaan hengenvetoon, sormeni jo suorastaan syyhysivät halusta päästä pitkästä aikaa kunnolla työn touhuun. “No tuollaisesta asenteesta me ainakin täällä pidämme!”, Lissu hymyili. “Hmmm ... karsinat on tältä päivää siivottu, mutta meillä on huomenna Sulhon kanssa meno koulukisoihin - se on semmoinen iso rautiaanpäistärikkö, tunnistat sen varmasti - niin orin saisi pestä ja puunata jo tänään kuntoon.”, tallinomistaja ehdotti ja oli tuskin saanut sanottua lausettaan loppuun, kun ponkaisin jo ylös ja hyvä, etten vetänyt kättäni lippaan “kyllä rouva kersantti!”-sanojen kerta. Sen sijaan totesin vain hymyssäsuin “onnistuu” ja yritin malttaa kävellä rauhallisesti ja maltillisesti, kuten ikäiseni kypsä nuori aikuinen nainen konsanaan, ulos toimistosta. Askeleissa saattoi tosin olla harvinaista keveyttä, kun suunnistin varustehuoneen kautta etsimään oikeaa karsinaa syli täynnä kaikennäköistä hevosen pesuun ja harjaukseen tarkoitettua tavaraa. “Sulho ... Sulho ... Suhhhohhoo.”, hyräilyni päättyi hämmästyksen omaiseen naurahdukseen, kun arvelin näkeväni oikean hevosen. “Varkain Vihitty.”, luin orin nimen karsinanovesta ennen kuin avasin liukuoven. “Lissu ei tosiaan valehdellut, sinähän olet valtava. Mitä ne on sulle syöttäneet?”, kysyin ihmeissäni nähdessäni kokonaisuudessaan suomenhevosjärkäleen. Onneksi ori katseli minua lempein silmin ja korvat hörössä, tullen nuuskimaan ojennettua kättäni uteliaana. “Varkain Liikakasvaneeksi sinut olisi pitänyt nimetä.”, hymyilin ja silitin oria kaulalta. “Aika hieno poika olet, voipi sinulta melkoiset liikkeetkin löytyä ...”, jutustelin samalla kun pujotin päitset päistärikön päähän ja sidoin sen kaltereihin kiinni harjattavaksi. “Nyt aloitetaankin kuule sellainen puunaus ja pesu, että viet huomenna voiton jo pelkällä komeudella, vai mitä?”, jatkoin ja tartuin kumisukaan ennen kuin kävin työhön reippain ottein ja päättäväisin mielin. Lissu saisi olla työn jälkeeni vielä tyytyväinen; olihan hevosenhoidosta kokemusta jo esimerkiksi hevostenhoitajan tutkinnon, ulkomaisella puoliveritallilla suoritetun harjoittelun ja suomenhevostallilla toteutetun parivuotisen työsuhteen jäljiltä sen verran, että tässä ei ainakaan pitäisi mennä minkään vikaan!

10.10.2019 Suuri punainen ja Kristiina, kirjoittanut Lissu T.

Loppuviimeksi Sulho on ollut oikein hyvä ostos, vaikkei se mitään sen suurempia intohimoja meissä ostohetkellä herättänytkään. Ja ihan rehellisesti sanottuna, ei ori vieläkään ole kenenkään lempihevonen. Se on mukava, kiltti, ihana hevonen, Sulhon kanssa on aina mukava tehdä töitä, eikä tästä kaverista ole oikein pahaa sanaa sanottavana. Ei minulla tai muilla. Mutta raukkaparka ei silti ole noussut kenenkään suursuosikiksi. Herralle löytyy kyllä aina joku rapsuttamaan, hoitamaan tai ratsastamaan, näin helppo, järkevä ja miellyttävä hevonen on ilmeisen mukavaa vaihtelua esimerkiksi.. Hornalle.

Kristiina ratsasti Sulhon tänään, kouluratatreeni. Ratsastin kentällä samaan aikaan (sillä nimenomaisella Hornalla..) ja katselin Kristiinan sekä Suuren punaisen menoa. Etenkin siirtymiset Kristiina ratsasti todella hyvin! Nainen ratsasti totutun siististi, hyvin hevosta kuunnellen ja mukaillen, saaden Sulhosta irti juuri niin hyvää liikettä kuin siitä ylipäätänsä saa. Hyvä muoto, takaosa kunnolla alla, ori liikkui oikein päin ja mielellään. Kerran huomautin huolimattomista pysähdyksistä, kun hevosen jalat jäivät kolmannen kerran vähän miten sattuu. Kehuin kyllä samaan hengenvetoon Kristiinan kevyenpehmeää, vakaata kättä. Kristiinan ja Sulhon meno oli muutenkin hienoinen (tai vähän vähemmän hienoinen..) vastakohta sille esitykselle, jota minun ja Hornan kädenvääntö oikein oli. Sulho liikkui, etenkin kokoonsa nähden, kovin kevyen ja helpon näköisesti. Ehkä Kristiina haluaisi kisata Sulholle ne pari hassua puuttuvaa koulusijoitusta..? Tai ainakin startata jotkut kisat ja katsoa, miltä se homma maistuu.

18.11.2019 Josko opettelisin ratsastamaan, kirjoittanut Lissu T.

Sulho ravasi kuuliaisesti eteenpäin minun hakiessa kadonneita istuinluitani ja tasapainoani. Ratsastettuani taas pitkästä aikaa muiden hevosilla olin huomannut istunnassani räikeitä vikoja ja puutteita, joten olin pikapikaa varannut useamman valmennuksen ja nyt koetin antaa istunnalleni vähän ensiapua ratsastamalla ilman jalustimia. Susirajalaisilla lohikäärmetammoilla sellaista ei tehtäisi, mutta onneksi on Sulho, ymmärtäväinen nallekarhu, joka ei tuntunut korvaansa lotkauttavan selässään pomppivalle perunasäkille, jota myös Lissuksi on kutsuttu.

Ratsastin puolikkaalla kentällä, toinen puoli oli Sarlotan ja Kristiinan käytössä. Kieli keskellä suuta ratsastin syvät, kunnolliset kulmat, tein askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, laajoja kaaria ja ympyröitä, vähän lisättyä käyntiä ja ravia koko rata leikkaana. Pysähdys, peruutus, liikkeelle suoraan harjoitusravissa. Ja voi kauhea miten minä välillä pompin satulassa! Sarlottakin huusi minulle välillä kadonneesta ratsastustaidostani, ja vaikka kyse olikin leikkisästä ystäväherjasta, niin tottahan se oli. Pakko ryhtyä tekemään jotakin keskivartalotreeniä muutenkin kuin puolitosissaan ja satunnaisesti!
Sulho kuitenkin, kaikessa ihanuudessaan ja ymmärtäväisyydessään, ei korvaansa lotkauttanut. Päistärikkö eteni tasaiseen tahtiin, reagoi apuihini ja oli juuri niin hieno ja ihana kuin yleensäkin. Pahimpien perunahetkieni aikana ori hidasti tahtiaan odottaen kunnollisia apuja, mutta muuten ei niin mitään ongelmia. Käynti ja laukka sujuivat ihan hyvin, ravissa huomasin toisen jalkani vaeltavan ja pääni nyökkivän kuin sellaisella isopäisellä vieterilelulla. En minä edes yrittänyt koota tai tuoda takaosaa ihan oikeasti oikeasti rungon alle, riitti, että Sulho oli avuilla ja eteni reippaasti eikä aivan kilometrimakkarana. Pohkeenväistössä jalkani ihan oman menon huomasi erittäin hyvin, Sulhon takaosa jäi herkästi laahaamaan ja jouduin ihan oikeasti asettamaan jalkani oikealle paikalle. Jalkatreeniä, jalkatreeniä.. ja niitä valmennuksia. Sekä hillittömän paljon kehua näin hienolle, pitkämieliselle hevoselle!