Leijonajumalatar VH18-018-0982

NimiLeijonajumalatar "Nauku" KasvattajaTeam Sirkusaakkoset, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri155cm, punarautias MeriititCh, KTK-III
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 02.06.2017, 14v
satunnainen (4v 02.07.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 100cm / 100cm / helppo

08.06.2018 Hornanhovi irtoSert (tuom. Sorel)

30.06.2018 suomenhevoskantakirjan ylimääräisessä tilaisuudessa esiintynyt Nauku palasi kotiin KTK-III -palkinnon kanssa.

28.08.2018 kotikissapedollemme myönnettiin Championin arvonimi.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Nauku, tuo leppoisa, vähän helposti unohdettava luottopuksutin. Tasainen, tyyni, hyvähermoinen, alati ymmärtäväinen, vähään tyytyvä ja kaikkeen sopeutuva Nauku. Onhan tämä vähän hajuton, väritön ja mauton hevonen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Hyviä luonteenpiirteitä on vaikka muille jakaa, viat eivät ole maata mullistavia, mutta kaiken kaikkiaan Naukua leimaa tasapaksuisuus ja yllätyksettömyys. Ei se tietenkään huono asia ole. Jostain syystä Nauku-parka vain on sitä väritöntä, helposti unohdettavaa porukkaa, vaikka miten onkin sievä ja sympaattinen.

Aina, kaikkialla, kenen tahansa käsissä hyvin käyttäytyvä Nauku seisoo paikoillaan vaikka maailman fiktiiviseen tappiin asti – tai kunnes sitä pyytää siirtymään. Tamma seistä nököttää käytävällä tai pesarilla vaikkei olisi kiinni missään, eikä tasan lähde omin lupineen mihinkään. Hoitamisesta ja huomiosta nauttiva raudikko yleensä nuokkuu paikoillaan alahuuli lattiaa kohti venyen. Lapojen harjaaminen ja leuan alta rapsuttaminen tuntuu kaikista mukavimmalta! Klippauskoneen tai suihkepullon ääni ei kauhistuta, raspaus ja lääkinnät sujuvat ongelmitta, kengittäjä ja eläinlääkäri saavat toimia kaikissa tilanteissa rauhassa.. Mikään ei häiritse Naukua, tamma käyttäytyy joka tilanteessa moitteettoman hyvin. Etenkin lasten kanssa paikoillaan nököttävä, kaiken ymmärtävä ja anteeksi antava hevonen on painonsa arvoinen kultaa.
Tamman taluttaminen sujuu kuin hyvin koulutetun koiran talutus. Nauku seuraa ihmistä vaikka ilman narua, ei lähde omille teilleen eikä säikähtäessäänkään tee mitään paria sivuaskelta kummoisempaa. Porteista ja ovista tamma kävelee rauhallisesti, toisten hevosten tarharallit eivät paljoa kiinnosta ja korskuvat orit saavat rautiaan lähinnä huokailemaan.

Helpon tason kenttähevosena piirtopäämme suorittaa helppo A/100cm -tasoilla tasaisen varmasti. Nauku on enemmän tasaisen varma puhtaiden ratojen tekijä satunnaisilla ruusukkeilla kuin varsinainen ruusukehai. Liikkeet ovat melko tavanomaiset, sellaiset perushyvät seiskan liikkeet riittävällä yliastunnalla ja säätövaralla. Laukka rullaa nätisti, käynti on vähän ahdasta, ravi väljenee. Tamma on ryhdikäs, eikä järin etupainoinen, takaosa on helppo herätellä mukaan, vaikka se yleensä nukkuukin alkuverkkojen ajan. Nauku liikkuu ihan mielellään, muttei tee yhtään enempää kuin mitä siltä pyydetään. Ratsastajan virheitä suomineito sietää naurettavan paljon; tuntuu, ettei mikään saa Naukua kiukustumaan.
Koulupuolella tamman valtti on tasaisuudessa. Se ei ole loistava liikkeiltään eikä hallitse laukanvaihtoja hämmästyttävän hyvin ja kevyesti, mutta se on äärettömän tasainen suorittaja. Huonoja päiviä ei tunnu olevan, satunnaisia huippuhyviä hetkiä löytyy aina silloin tällöin. Koulutreeneissä tamma on vähän hidas pohkeelle, joskin vetreytyy ja herkistyy treenin edetessä.

Hypätessä Nauku jatkaa samalla, tasaisella linjallaan. Sen hypyt ovat äärettömän helppoja olla mukana, eikä tumpeloinkaan ratsastaja tunnu menettävän tasapainoaan piirtopäämme kyydissä. Ponnistukset lähtevät pääosin oikeilta paikoilta, ja vaikka Nauku on vähän hidas jaloistaan eikä nosta kinttujaan aivan ’tappiin asti’, kolautuksia tulee harvemmin. Kuten todettua; Nauku näkee tasan sen verran työtä kuin on tarvis. Mikään rata- tai maastoestetyyppi ei hirvitä, vaan lauhkea leijonamme lähestyy jokaista estettä luottavaisesti ja rohkeasti, hyppää yli ja jatkaa matkaansa. Varmajalkainen, melko esteälykäs hevonen, joskaan ei se kaikkein nopein tai ketterin kaveri; tämän hevosen kanssa ei voi kuvitellakaan tekevänsä mitään ponikäännöksiä! Hypätessä Nauku on vähän reippaampi, muttei missään nimessä kuumuva. Täydellinen aloittelijahevonen myös maastoesteillä.
Maasto- ja liikennevarma, oikea tuki ja turva jännittävälle ratsastajalle. Loistava vetohevonen nuorille tai jänishousuille. Ei ahdistu naapurin karannutta lehmää tai liian liki tietä eksynyttä hirveä yhtään sen enempää kuin tuulipuvussaan kahisevaa naapurin rouvaa. Teräshermoinen tavistammamme sopii mainiosti myös uitto- ja hiihtoratsastusreissuille. Tosin mihinkäs tämmöinen kaveri, joka ei pukahda mistään mitään, ei sopisi? ”Jaa, tämmöinen päivä”, toteaa Nauku joka asiaan ja hömpötykseen.

Vähemmän yllättäen Naukun lastaaminen ja kuljettaminen sujuvat samalla tasaisen varmalla, yllätyksettömällä rutiinilla. Tämän hevosen lastaa vaikka yksinään, Nauku menee kyytiin joka ikiseen rekkaan ja traileriin vaikka lähettämällä. (Joskus tuntuu, että jos Naukun suuhun antaisi kaverin riimunnarun, se lastaisi muut hevoset puolestamme.) Reissaamiseen tottunut leijonamme tuntuu käyttävän tien päällä vietettävät kilometrin joko syömiseen tai nukkumiseen, ihan sama, mitä mahdollinen matkaseura tekee. Nauku on maailman epäkiinnostavin kytättävä kuljetuskamerassa.
Kisapaikoilla myös se hevosista mitään ymmärtämätön sukulaissetä voi talutella Naukua, tamma kun käyttäytyy vieraissa paikoissa täsmälleen samaan tapaan kuin kotonakin. Valitettavasti tamma ei ihan hirveästi syty yleisön edessä, vaan mennä puksuttaa samaan tapaan kuin kotonakin; tasaisen varmasti, juuri sillä vaivannäöllä kuin siltä pyydetään. Jos ei muuta, ainakaan leijonamme ei hermoile tai jännitä turhia.

Sukutaulu

i. Aurinkotiikeri
evm, sh, prt, 158cm
ii. Päiväpantteri
evm, sh, m, 156cm
iii. Kahvihuili
evm, sh, m, 157cm
iie. Savanni
evm, sh, vprt, 153cm
ie. Koivukuutamo
evm, sh, prt, 158cm
iei. Vaskipaju
evm, sh, prt, 154cm
iee. Talvitähti
evm, sh, tprt, 158cm
e. Myytinmukainen
evm, sh, prt, 155cm
ei. Sadunsukuinen
evm, sh, trt, 155cm
eii. Taruntapainen
evm, sh, trn, 152cm
eie. Ihme-Ihana
evm, sh, vrt, 158cm
ee. Naurunuotein
evm, sh, rt, 157cm
eei. Jokilauhan Ruurik
evm, sh, rn, 155cm
eee. Surusävyin
evm, sh, vrt, 161cm
Näytä / piilota sukuselvitys

Nauku ei ole minkään järjestelmällisen ratsujalostuksen tulos, vaan melko tavanomainen, harrastelevien kasvattajien työn tulos. Suvusta löytyy enemmän juoksijaverta kuin ns. 'kunnon ratsusukuista' verta, mutta hyvin ne ex-ravurit ovat ratsukinkereissä pärjänneet, ja antaneet Nau’ullekin täysin pätevät geenit ja eväät ratsunhommiin.

i. 158-senttinen, leiskuvan punarautias Aurinkotiikeri näytti suomenhevoselta ja orilta, muttei oikein ratsulta. Tai ravurilta; tyyppileima puuttui lähes kokonaan. Noin muuten raudikko oli ihan mukiinmenevä perushevonen; pitkä niska, kevyt kaareva leveähkösti liittynyt kaula, pitkähkö hyväasentoinen lapa, pieni säkä, pyöreä kevyehkö runko, pitkä lanne ja jyrkähkö lautanen. Jalat olivat ohutsääriset ja edestä supistuneet, takaset käyrähköt, mutta yhtä kaikki jalat olivat kestävää mallia. Hevosen liikkuminen oli kevyttä ja vaivatonta, ravi meni herkästi ’ravurimaiseksi’ kovissa vauhdeissa, mutta tahti, yliastunta ja elastisuus olivat upeat. Käynti oli loistava, laukka melko keskinkertainen ja ajoittain kiireinen.
Aurinkotiikeri oli vähän hankala koota ja pitää koottuna, joten orilla ei juuri koulua kisattu, jokunen heC-B -startti. Sen sijaan ori hyppäsi 100cm radat vaivatta, kääntyi vaikka kolikon päällä ja pelasti ratsastajansa arviointivirheet yhdeksällä kerralla kymmenestä. Hevosen ponnistukset tosin olivat mitä sattuu, mutta hyvä jalkatekniikka pelasti paljon. Ori oli todella innokas, rohkea ja eteenpäinpyrkivä hevonen, toisinaan hieman turhan nopea ja ennakoiva tekemisissään. Vaikka Aurinkotiikeri tarkoitti hyvää ja yritti parhaansa, se sopinut aivan joka kuskille. Käsiteltäessäkin ori ennakoi välillä liikaakin ja oli hieman häsläävää mallia, joka oli jo menossa kun hoitaja haki loimea.
Raudikko jalostusarvosteltiin R-suunnalle ja hyväksyttiin ilman palkintoa. Aurinkotiikeri sai hyvin vähän tammoja, jälkeläisiä syntyi 15. Ori periytti kestäviä jalkoja, hyväasentoista lapaa ja kaulansa mallia sekä miellyttävän paljon esteälyä ja -kapasiteettia. Valtaosa aurinkotiikeriläisistä on ihan harrastehevosia, pari on pärjännyt vähän paremmin, kantakirjattu ja jalostukseen siirretty. Ori kuoli suolenkiertymään 18-vuotiaana.

ii. Päiväpantteri oli suvultaan iloinen cocktail T-, J- ja R-suunnan hevosia. Ori itse toimi ikänsä ratsuna, vaikka siitä alkuun leivottiinkin ravuria. Päiväpantterilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista kilpailuviettiä kärryt perässään, se ennemmin hölkkäsi menemään vaikka puoli ravirataa kavereiden perässä kuin lähti tosissaan kirimään. Piirtopäinen, 156-senttinen musta ori haki varsanäyttelyistä pari III+ -palkintoa ja laatuarvostelukarsinnoista parit kehut hyppytyylistään ja asenteestaan, finaalipaikka ei irronnut kolmi- tai nelivuotiaana.
Ori oli ryhdikäs, melko kevyt hevonen, jolla oli kevyehkö kaareva kaula, hyväasentoiset lavat, pieni säkä, kevyt avohko runko, pitkä lanne ja pyöreä lautanen. Etujalat olivat ohutsääriset, mutta hyväasentoiset, kintereet olivat käyrät. Käynti oli aktiivista ja matkaavoittavaa, ravi takaa ahdasta mutta lennokasta, laukka pyöri hyvin ja ori kantoi itsensä kunnolla. Hypyt olivat melko moitteettomat, kapasiteettiakin riitti 110cm radoille asti. Koulupuolella osaaminen sitten tyssäsi helppoon B:hen, sekin vähän kaunisteltuna. Päiväpantterilla kisattiin ahkerasti 100-110cm esteluokkia sekä jokunen aloittelijatason kenttästartti, ja ori pärjäsi melko mukavasti, vaikkei tasonsa kärkinimiä ollutkaan.
(Nipin napin) RKTK-III -palkittu ori sai kehuja erittäin nöyrästä, yhteistyöhaluisesta sekä rohkeasta luonteestaan ja asenteestaan sekä hyppykyvystään. Herrasmiesmäinen ori saikin luonteestaan täyden kympin, oli mahtava käsitellä ja ilo ratsastaa. Valitettavasti Päiväpantteri periytti lähinnä hyppykykyään sekä esteälyä, luonne sekä rakenne periytyivät melko heikosti. Esteori kuoli 26-vuotiaana.

ie. Ei nyt ravikuningatar, mutta Lapin alueen menestynein iltaravuri! Koivukuutamosta odotettiin paljon, mutta tamma oli niin oikukas, tuulella käyvä diiva, että se juoksi tasan silloin kun halusi. Yleensä pikkuraveissa tamma toimi kuin ajatus, isommissa lähdöissä se kiukutteli melkein poikkeuksetta minkä kerkesi. 9-vuotiaana 158cm korkuinen raudikko sai vaihtaa omistajaa ja lajia, ja kun tamma viimein 12-vuotiaana starttasi ensimmäiset kenttäkisansa, tähti oli syntynyt. Koivukuutamo nousi helppoon luokkaan asti voittaen joka ikiset kilpailut, joihin se Oulusta pohjoiseen osallistui. Sen etelämpänä tamma ei edes sijoittunut, vaan kiukutteli itsensä ulos kisoista yleensä jo ensimmäisen kokeen aikana. Kukaan ei ole keksinyt, miksi.
Koivukuutamolla oli ilmeikäs pää, pitkähkö kaareva leveähkösti liittynyt kaula, hyväasentoiset lavat, piirteetön säkä, pitkähkö selkä ja lanne sekä jyrkkä lautanen. Etujalat olivat sapelihakuiset, vuohiset lyhyehköt, takaset olivat hyväasentoiset. Tamman käynti oli melko vaatimaton, ravi perushyvä, laukka jo upea. Kaikki liikkuminen oli kevyttä, suoraa ja sopivan väljää, yliastunta hyvä, hevonen kantoi itsensä ja takaosa työskenteli. Hypyt eivät olleet kovin kauniita, tekniikassa oli paljon puutteita, mutta esteälyä ja hyppykykyä riitti paikkaamaan noita lukuisia puutteita. Ratsastettavuus ei aina ollut priimaa, tamma kun oli hyvin oikukas, vahvatahtoinen ja itsepäinen hevonen. Sama näkyi käsiteltävyydessä; Koivukuutamo ei tehnyt mitään, jos ei halunnut, ei hyvällä, pahalla tai pakolla.
Tamma jalostusarvosteltiin R-suunnalle kahdesti, ensin se hylättiin, sitten se hyväksyttiin palkinnotta. Kenttätammalla teetettiin neljä varsaa, ja jokaisen isäksi valikoitiin hyväluonteinen este- ja kenttäori. Koivukuutamon varsat ovat olleet perushyviä kenttä- ja estehevosia, joiden varsojen varsoista on alkanut löytyä vähän enemmän tasaisuutta ja laatua. Kaikeksi onneksi Koivukuutamon luonne ei periytynyt, hyppykyky ja liikkeet sekä etenkin etuosan rakenne periytyivät melko vahvasti. Raudikko eli jopa 30-vuotiaaksi.

e. 155cm korkea, suurimerkkinen punarautias Myytinmukainen oli hieman raskastekoinen tamma. Sillä oli kaunis, ilmeikäs pää ja mitä lempein katse, hieman leveästi liittynyt, melko kaareva ja hyvänmittainen kaula, selkeä ja pitkähkö säkä, lyhyenpuoleinen selkä, vahva lanne ja takaosa. Vankka, pyöreä ja sopusuhtainen runko järeiden, hyväasentoisten jalkojen päällä. Myytinmukaisella oli tasaiset, pitkäaskeliset ja pehmeät liikkeet, joskin ne olivat vähän matalat ja ahtaat takaa. Tamma kävi kahdesti varsanäyttelyissä saaden II- -palkinnon molemmilla kerroilla. Laatuarvosteluihin tai ikäluokkakilpailuihin tamma ei osallistunut.
Myytinmukaista rauhallisempaa, lauhkeampaa hevosta sai hakea. Tamma mukautui uusiin tilanteisiin nopeasti, ei koskaan kiukutellut ja oli kaikin puolin helppo, järkevä hevonen, joka sopi kenen tahansa käsiteltäväksi. Ajo- ja ratsukoulutus sujuivat helposti, ja ratsuttaja, joka laitteli tammaa välillä eteenpäin, kehui Myytinmukaisen yhteistyöhalua ja rauhallista eteenpäinpyrkimystä. Hevonen tahtoi tehdä töitä, ja nimenomaan ihmisen kanssa. Helppo B/90cm -tasolle koulutetusta tammasta olisi saanut enemmänkin irti, mutta omistajansa humputteluun ja pikkukisailuun harjoitus- ja seurakisoissa Myytinmukainen riitti vallan mainiosti ilman täyden kapasiteetin valjastamista. Parhaiten tamma pärjäsi koulukisoissa, estekisoissa sen vauhti ei riittänyt. Hyppytekniikka oli kuitenkin perushyvä, vähän hidas, mutta tasapainoinen ja jalat nousivat tarpeeksi.
Harrastetammaa ei kovin paljoa kodin ulkopuolella nähty, pikkukisat silloin tällöin ja jokuset lähikylän mätsärit. Myytinmukaisella tehtiin kuitenkin kolme varsaa, jotka ovat kisanneet emänsäkin puolesta. Kaikki varsat perivät emältään hyvää luonnetta ja tiettyä tasaisuutta vähän kaikkeen tekemiseen, sekä kapasiteettia heA/100cm verran. (Kaikki varsat suorittavat täsmälleen samalla tasolla.) Tamma nukahti ikiuneen omalla laitumellaan 27-vuotiaana.

ei. Sadunsukuinen (läsipäinen tummanrautias, 155cm) tuli radoille neljävuotiaana, teki ilmiömäisen kauden voittaen kaikki ja kaiken – ja floppasi totaalisesti viisivuotiaana. Kuusivuotiskaudella orilla oli jo uudet omistajat, samaten seitsenvuotiskaudella. Kahdeksanvuotiskautta ei tullut, orin menestys oli jäänyt nelivuotiskaudelle. Sadunsukuinen oli ryhdikäs, vähän pitkärunkoinen hevonen, jolla oli paksuhko kaareva kaula, selkeä säkä, pitkä selkä ja vahva takaosa. Etujalat olivat vähän sapelihakuiset, takaset olivat hyväasentoiset, vuohiset vennohkot joka jalassa.
Raviuran tyssättyä nolosti ori koulutettiin ratsuksi, ja siitä tulikin kiva peli 90-100cm esteille. Oria ei ruunattu, sillä se oli niin helppoluontoinen, fiksu, rauhallinen ja järkevä herrasmies, jolla omistajaperheen lapsetkin ratsastivat ongelmitta. Orilla oli tahdikkaat, elastiset, pitkäaskeliset ja näyttävät ravi ja laukka, käynti oli vähän lyhyempää ja melko maahan sidottua. Hypyt olivat nopeat ja kevyet, kaulan ja selän käyttö puutteellista, jalkatekniikka taas moitteeton. Sadunsukuinen kisasi parhaimmillaan aluetasolla voittaen ja sijoittuen tasaiseen tahtiin.
Oria ei koskaan kantakirjattu, eikä se käynyt virallisissa näyttelyissä arvioitava. Se kuitenkin kuvattiin läpikotaisin ennen kuin sillä astutettiin omistajaperheen sekä jokusen lähipaikkakuntalaisen tammoja. Sadunsukuinen sai vain kymmenen varsaa, joille ori periytti pääasiassa fiksua luonnettaan sekä hyvin kestäviä jalkojaan. Ori kuoli 25-vuotiaana.

ee. Naurunuotein kuoli valitettavasti jo 6-vuotiaana kaikin tavoin pieleen menneen varsomisen vuoksi. Varsa, tamman ainoa, jäi henkiin.
Suurimerkkinen, 157cm korkea raudikko oli melko jykevä tamma; vankka, kaareva kaula, pitkä säkä, vankka pitkähkö avohko runko, pitkähkö selkä, hyvä lanne, pitkähkö pyöreä lautanen. Järeät, takasten pihtisyyttä lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Tamman liikkuminen oli melko matalaa, yliastunta oli vain riittävä, mutta liikkeet olivat suorat, väljät ja tahdikkaat, minkä lisäksi hevonen kantoi itsensä hyvin ja takaosa työnsi tarpeeksi. Irtohypytyksessä sekä pienissä estetreeneissä (tammalla ei juuri hypätty) Naurunuotein osoitti hyvää yhteistyökykyä, rohkeutta sekä halua hypätä. Tekniikka oli hyvä laiskoja, hitaita takajalkoja lukuun ottamatta; varma ponnistus, melko nopea, pyöreä hyppy, hyvä kaulan, selän ja etujalkojen käyttö. Tammalla treenattiin enemmän koulua, ja se oppikin liikkeet nopeasti, teki ne tasaisen hyvin kerta toisensa jälkeen ja kokosi yllättävän helposti. Hevosessa oli melkoisesti kouluratsun aineksia, vaikka liikkeet eivät ne näyttävimmät olleetkaan!
Iloisesta nimestään huolimatta Naurunuotein oli hieman hapan, diivamainen tamma, joka oli etenkin kiimassa hankala käsitellä. Tamma oli kyllä mukava, yhteistyöhaluinen ja helppo ratsu, aivan toinen hevonen, mutta käsiteltäessä jokseenkin oikukas kuningatar, joka näykki, jos käsittely ei miellyttänyt ja tarjosi kaviota, mikäli ruoka saapui liian myöhään.

Jälkeläiset

s. 14.05.2018 sh-t. Pilveätär, i. Pilvipärske, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 44 sijoitusta joista 8 voittoaVSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa
24.05.2018 Duán Stable helppo 2/50
25.05.2018 Duán Stable helppo 6/50
10.06.2018 Duán Stable helppo 7/50
11.06.2018 Silvertop helppo 2/30
16.06.2018 Silvertop helppo 1/30
17.06.2018 Caswell helppo 3/30
18.06.2018 Caswell helppo 3/30
20.06.2018 Silvertop helppo 5/30
09.07.2018 Spiderwick helppo 6/44
13.07.2018 Eddangård helppo 4/40
15.07.2018 Branwen Farm helppo 1/40
15.07.2018 Eddangård helppo 1/40
15.07.2018 Riimuvaara helppo 5/30
17.07.2018 Eddangård helppo 6/40
19.07.2018 Riimuvaara helppo 5/30
21.07.2018 Branwen Farm helppo 6/40
21.07.2018 Checkmate helppo 1/40
21.07.2018 Ristikallio helppo 4/47
24.07.2018 Eddangård helppo 4/40
26.07.2018 Riimuvaara helppo 3/30
27.07.2018 Eddangård helppo 2/40
29.07.2018 Winterhold helppo 2/40
30.07.2018 Winterhold helppo 3/40
14.08.2018 Navaja helppo 4/25
15.08.2018 Navaja helppo 5/25
17.08.2018 Navaja helppo 2/25
24.08.2018 Navaja helppo 3/25
26.08.2018 Ristikallio helppo 1/32
28.08.2018 Navaja helppo 3/25
30.08.2018 Navaja helppo 3/25
01.09.2018 Ristikallio helppo 1/32
04.09.2018 Winterhold helppo 1/22
06.09.2018 Delmenhorst helppo 6/40
07.09.2018 Winterhold helppo 4/22
07.09.2018 Turmeltaja helppo 2/37
09.09.2018 Delmenhorst helppo 5/40
10.09.2018 Turmeltaja helppo 6/37
12.09.2018 Delmenhorst helppo 4/40
13.09.2018 Delmenhorst helppo 6/40
13.09.2018 Winterhold helppo 4/22
17.09.2018 Turmeltaja helppo 1/37
19.09.2018 Turmeltaja helppo 2/37
19.09.2018 Delmenhorst helppo 4/40
23.09.2018 Delmenhorst helppo 3/40
31.08.2018 Susiraja VSR Cup helppo 2/56

Valmennukset & päiväkirja

02.09.2018 Maastoestevalmennus, valmensi rebely

Saavuin Susirajan maastoesteradalle valmentamaan Lissua ja Naukua. Aloitimme suoraan lämmittelyn, ja pyysin Lissua ratsastamaan Naukulla erikokoisia voltteja esteradan reunalla. Nauku liikkui eteenpäin rennosti hölkötellen, ja se tuntui keskittyvän enemmän maisemiin kuin itse liikkumiseen. Välillä tamma heräsi tähän päivään ja liikkui reippaammin, mutta pian se vaipui taas omiin ajatuksiinsa.
Lämmittelyjen jälkeen siirryimme ratsastamaan maastoesterataa. Rata koostui noin viiden esteen sarjasta - tukkiesteestä, pienestä banketista, kahdesta pienestä tarkkuusestestä ja lopuksi risuesteestä. Lissu nosti Naukun kanssa kevyen laukan ja suuntasi tamman tukkiesteelle. Nauku laukkasi kiireettömästi kohti estettä, ja hyppäsi sen yli leikiten. Banketille oli hieman matkaa ja Lissu hiljensi hieman vauhtia säästelläkseen tamman voimia. Banketin lähestyessä Lissu antoi Naukulle pohkeita ja tamman laukka piristyi hieman. Tamma hyppäsi penkereelle reippaasti, laukkasi pari askelta ja laskeutui alas hieman töksähtäen. Seuraavana vuorossa oli sienen muotoinen tarkkuuseste, jonka vieressä oli kaksi tolppaa, joiden välistä oli tarkoitus hypätä. Nauku katsoi sieniestettä hieman hämmentyneenä, mutta eteni sitä kohti pelottomasti Lissun kannustuksen myötä. Este ylittyi lennokkaasti ja kaksikko suuntasi seuraavalle tarkkuusesteelle, joka oli koottu vanhasta puulavasta. Tämän esteen vieressä ei ollut esteelle ohjaavia tolppia. Lissu lähestyi Naukun kanssa estettä suorassa linjassa, mutta tästä huolimatta Nauku otti pienen sivuaskeleen ja hyppäsi esteen hieman vinoon. Lissu teki ympyrän tammalla ja suuntasi uudelleen esteelle. Tällä kertaa tamma hyppäsi epäröimättä esteen keskeltä yli. Viimeinen este oli pitkän suoran päässä, joten Lissu päätti päästellä höyryjä ja kannusti Naukua laukassa. Tamma innostui, ja lähti etenemään reippaasti kohti risuestettä. Päästessään esteelle se teki yllättäen kunnon hissihypyn, ja Lissu hieman lennähti tamman selässä. Nauku laskeutui kuitenkin pehmeästi alas, ja Lissu taputti sitä kaulalle palkinnoksi.

10.10.2018 mori-mori ja jellonahevoinen, kirjoitti mori-mori

Leijonajumalatar. Ja oikein jellonan kuvakin ovikyltissä. Tuijotin alahuuli roikkuen karsinassa torkkuvaa tammaa, hirveästi Lissu tätä ylisti joten kaipa se on kokeiltava. Eikä kuulemma ole edes hirviöhevonen. Leijona. Hirviöleijona.

Tovin kerkesin rapsutella Naukua korvan takaa, ennen kuin tamma suvaitsi palaamaan univiidakosta takaisin Takapajulaan. Siihen nähden miten hirveää ääntä karsinan liukuovi piti, olin hieman jopa yllättynyt ratsuni unilahjoista. Kiinnitin Naukun ketjuihin käytävälle ja painelin satulahuoneeseen.
Harjasin tamman läpi melko pikaisesti, heitin vain suitset päähän ja lähdimme valumaan kohti kenttää. Milloinkohan viimeksi olen ratsastanut susirajalaisella ilman satulaa? Parkkeerasin Naukun jakkaran viereen ja kampesin itseni selkään. Porttikin jäi auki, mutta jääkööt, ei ne ole ennenkään kauas lähteneet.

Alkukäynneillä keskityin lähinnä herättelemään uljasta rautiastani, joka ei olisi tänään millään jaksanut kantaa itse omaa päätänsä, saatika taipua mihinkään suuntaan. Vartin ahkeran puurtamisen jälkeen allani oli kuitenkin ryhdikkäästi kulkeva nätisti ympyrälle taipuva hevonen.
Koska tarkoituksena ei ollut treenata mitään sen erikoisempaa, jatkoimme hölkytellen uraa pitkin, välillä erilaisia kuvioita (ympyröitä, kaaria, halkaisijoita, täyskaartoja yms) tehden. Näistä jatkoimme temmonvaihteluihin, siirtymisiin sekä muutamiin lyhyisiin väistöpätkiin, avo- ja sulkutaivutuksiakin oli tarkoitus tehdä, mutta nääh.
Ratsastan nykyään aivan liian harvoin ilman satulaa. Ja sen huomasi, vaikka en naamalleni pudonnutkaan. Vatsalihakset kramppasi, reidet kramppasi, ja asennon puolesta muistutin muutenkin ajoittain enemmän mäkihyppääjää kuin kouluratsastajaa. Mutta laukkahan on onneksi helpompaa istua kuin ravi, eikös niin?
Alkuun otimme muutamat reippaammat laukkapätkät, sellainen pari kierrosta kenttää ympäri per suunta. Takaisin raviin siirtyminen ei ollut yhtään niin tuskainen kun olisin odottanut, perinteisen tikityksen sijaan Nauku siirtyi laukasta todella rauhalliseen raviin. Loppuun vielä vähän lyhenneltiin ja pidenneltiin laukkaa keski-ympyrällä, hyvin meni sekin.

Jossain vaiheessa kesken loppukäyntien bongasin Lissun nojailemasta kentän portinpieleen. "Ihanko oli kiva?", nainen kysyi ja minä nyökkäsin. Kyllähän tämmöisellä puksuttelisi useamminkin. "Lissu hei, milloin hypätään?"

14.10.2018 Humputtelua, kirjoitti Lissu T.

Nauku nuokkui käytävällä puoliunisena välittämättä mistään mitään. Olin juuri saanut tamman varusteita vaille valmiiksi, ja jotenkin piirtopään oli onnistunut vaipua takaisin puolihorrokseensa kavioiden puhdistuksen jälkeen – enkä minä kuitenkaan tehnyt mitään jouhien nopeaa selvitysharjausta isompaa hommaa. Minun kävi melkein sääliksi Naukua joutuessani herättelemään hevosen uudemman kerran, tällä kertaa suitsimista varten. Satula jäi pois; ajattelin olla hurja ja ratsastaa ilman satulaa. Kevyttä hölkkähumputtelua, mutta ilman satulaa joka tapauksessa.

Kuten yleensäkin, Nauku tuntui nukkuvan alkukäyntien ajan. Tasaisen varmasti, rauhallisella ja pehmeällä askeleella kaviota toisen eteen laittava tamma oli täydellinen valinta ilman satulaa ratsasteluun! Vaikka unettavan tasainen kyyti unisen hevosen selässä tuntui mukavalta (ja kieltämättä erittäin houkuttelevalta vaihtoehdolta), herättelin raudikon jo kolmannen kerran. Pyysin vähän aktiivisempaa käyntiä, ratsastin syvemmälle kulmiin, asettelin, taivuttelin. Ratsastin koko (ihanan tyhjän!) koulukentän poikki mitä mielenkiintoisimmin linjoin, joista jokainen itseään kunnioittava koulutuomari olisi rokottanut ja kirjannut papereihin pitkän kysymysmerkkirivin. Heräillessään Nauku paransi ryhtiään, sen takaosa alkoi työntää paremmin, askeliin tuli vähän ripeyttä. Aloin tehdä laajojen kaarien ja suurten linjojen lisäksi vähän pienempiä kaaria, pidensin ja lyhensin askelta, pyysin pohkeenväistöä. Nauku toimi kuin unelma, kuten yleensäkin.

Aloitellessani ravityöskentelyn Nauku oli edelleen ajoittain hidas pohkeelle; yksi tämän hevosen helmasynneistä. Onneksi senkin saa minimoitua, kunhan vain ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa. Jatkoin ravissa samoja, hyvin mielikuvituksellisia kentänpoikituksia, vähän pohkeenväistöä, askeleen pidennystä ja lyhennystä. Jokunen ravi-käyntisiirtymä, pysähdys, peruutusaskelia ja takaisin raviin. Alkuverryttelyjen unelias Nauku oli hiljalleen herännyt, tamma teki mielellään töitä ja odotti innokkaan, kovin tärkeän oloisena, mitä siltä seuraavaksi pyytäisin. Tasaisessa, mukavassa ravissa oli helppo istua, en tuntenut itseäni hölskyväksi perunasäkiksi.
Muutama kierros kevyttä hölkkälaukkaa pitkin kenttää, hyvin vapaassa muodossa. Nauku selkeästi nautti, ja niin nautin minäkin; tämän hevosen selässä vain istuu, on, ja kaikki on hyvin. Laukka nousi kevyesti, siirtyminen raviin oli pehmeä ja sujuva. Ravi jatkui melko reippaana, kuitenkin kiirehtimättä, eikä tammaa tuntunut haittaavan ravin vaihtuminen käyntiin. Pitkät ohjat saadessaan Nauku venytti kaulaansa oikein pitkäksi, ravisteli itseään varovaisesti, pärskähti pari kertaa. Palatessani tallille pihalla pyykkejä levittelevä Sarlotta totesi Nau’un näyttävän kovin onnelliselta.

07.11.2018 mori-mori ja jellonahevoinen #2, kirjoitti mori-mori

"Nauku? Nauku. Nauku hei!" herättelin mahdollisesti jonkinasteiseen talvihorrokseen vaipunutta ratsuani. Mokoma muumi. Nauku näytti vähintäänkin hämmentyneeltä, toisaalta myös hieman loukkaantuneelta, kun kehtasin tulla kauneusunia häiritsemään. Sujautin tammalle päitset päähän ja talutin haukoittelevan ratsuni käytävälle.

Onnekseni Nauku ei ollut päättänyt piehtaroida mutalöllössä tänään, vaan oli varsin puhtoinen ja kuiva, mitä nyt jaloissa vähän kökköä. Nopea läpiharjaus, kavioiden puhdistus ja mitä näitä nyt kuuluukaan tehdä. Koska olin saattanut viime kerralla möläyttää jotain esteisiin liittyvää, varusteihimme kuuluivat tänään estepenkki, meksikolaiset suitset ja jännesuojat.

Kentällä Lissu oli pistänyt ranttaliksi ja kasannut meille esteet valmiiksi. Ei siis muuta kuin pers satulaan, vyön kiristys, jalustinhihnojen säätö ja... hevosen herättely. Koskaan ei ole kierros kentän ympäri kestänyt yhtä kauan kuin tänään. Pikkuhiljaa Nauku kuintenkin heräili ja ravissa saatiin jo ihan kivaa tempoa. Minkäänsortin muodossa ei kuljettu eikä ole tänään tarkoituskaan kulkea, kunhan joka jalka jousee eikä mennä ihan etupainoisena niin on bueno.
Ensimmäiset hypyt olivat, sanotaanko, letkeitä, mutta pikkuhiljaa Nauku alkoi syttyä tähän hyppyhommaan. Ei tammasta vieläkään mitään vauhdikasta tullut, mutta jalat alkoivat nousemaan paremmin ja laukka pyörimään laahustamisen sijaan. Muutama yksittäinen verryttelyhyppy 50cm pystylle sekä 60cm okserille, mikään ei pudonnut tai kolissut ja kuskikin edelleen mukana.

Yhtäkkiä esteet vain nousivat. Ainiin tosiaan, Lissuhan on kykkinyt kentän keskellä koko tämän ajan. Ihmeen hiljainen on tänään. Ja siinä samassahan sieltä alkoikin sitten tulla asiaa; "Kantapäät alas! Myötää sillä kädellä! Ei ole esteistunta tuo! Kuinka ******** pitkät jalustimetkin sulla on, tuus tänne niin lyhennetään parilla reijällä." Korjataan, lyhennetään ja otetaan uusiksi. Kyllä, äiti.
"Sun pitää antaa sen venyttää okserille, heti menee paremmin kun muistat myödätä. Mutta katse edelleen eteenpäin, et jää tuijottamaan sitä puomia!" Vielä muutama yksittäinen hyppy korkeudessa 80cm, sitten kohti sarjaa.
"Sarjaväli on perus 7 metriä, mutta jos tuolla vauhdilla meinaat tulla niin melko paljon saat toiselle osalle venyttää", kuului Lissun ohjeistus. Päätin ottaa vielä yhden kierroksen laukkaa kentän ympäri. Ei auttanut - vauhtia oli edelleen liian vähän, pysty ylittyi nätisti mutta okserilta tuli alas, no, aika lailla kaikki. Ratatempo, uusi yritys, ja nätisti yli.

Loppuun otimme vielä koko roskan läpi ratana; pysty, pysty josta suhteutetulla 17m kaarella okserille, pysty, sarja ja okseri. Mikään (tai kukaan) ei tippunut, tahti pysyi hyvänä ja Lissukin näytti yläpeukkua.
Hyvään suoritukseen on hyvä päättää nämä treenit. Lissun kantaessa puomeja ja tolppia takaisin kentän laidalle hölkyttelimme vielä kunnon perusteelliset loppuverryttelyt. Muutama kierros vielä ravia pitkin ohjin, jotta Nauku sai oikein venyttää kaulaansa. Loppukäyntien aikana pidimme vielä Lissun kanssa lyhyen palautetuokion tunnin tehtävistä ja niihin liittyvistä plussista ja miinuksista.

Vaikka Nauku ei olekaan vielä kasvattanut hirvittävää mammuttikarvaa, oli se suhteelisen hikinen ja pääsi kevyelle pesulle. Kuivausloimi vielä niskaan ja omaan karsinaan iltaruokia mussuttamaan.