Mahlavuotos VH18-018-0126

NimiMahlavuotos "Möhky" KasvattajaHallitalli, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri161cm, vaaleanrautias MeriititKTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 30.11.2017, 15v
satunnainen (3v 21.12.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he B / 100cm / 90cm / helppo

31.03.2018 Möhky menestyi ylimääräisessä, kantakirjakelvottomien hevosten tilaisuudessa; R-suunta ja KTK-II pisterivillä 18 + 18 + 17 + 18 = 71p.

VSR Rotunäyttelyt III-palk. (tuom. alaera)

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Susirajaan on viime aikoina eksynyt taas kerran näitä "oho katso Lissu/narri ostin hevosen" -hankintoja. Myös Möhky on sellainen, ja jotenkin kummasti narrin ostamana jälleen kerran ravitaustainen elikko. Möhky tuli vastaan, kun narri lähti Pertin mukana katsastamaan uutta suomenhevostammaa ravipuolelle. Sivumennen sanoen tämä tamma oli vähän vääräsäärinen kaunotar, joka jäi ostotarkastukseen. Mutta Möhky! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun otsatukkansa takaa katseleva ori tuli tarhan aidalle tervehtimään uusia ihmisiä tallin mailla.

Kaupat oli helppo tehdä. Neliönmallinen, omille kannoilleen takova ori oli turhan laukkaherkkä ja huonojuoksuinen ollakseen hyvä ravuri ja omistaja oli vain iloinen saatuaan siitä tarjouksen ilman, että piti edes yrittää etsiä ostajaa. Pienen tinkaamisen jälkeen summa saatiin sovittua molempia osapuolia tyydyttäväksi ja kun klinikka näytti vihreää valoa ostotarkastuksen suhteen pääsi Möhky matkalle uuteen kotiinsa. Uudessa tallissa ensimmäinen asia olikin alkaa opetella ratsuna toimimisen alkeita ja ori osoittautui lupaavaksi erityisesti esteillä, vaikka koulupuolen osaaminen jäikin kovin vaatimattomaksi.

Möhky ei ole maailman kaunein tai taitavin hevonen, mutta narri osti sen siitä huolimatta. Sen kauniissa suklaanruskeassa katseessa ja vilpittömässä, rehellisessä halussa yrittää oli vain sitä jotain, että hevonen oli pakko kiikuttaa Susirajaan. Parasta Möhkyssä on narrin sanojen mukaan se, että se suloisesta, sympaattisesta ulkomuodostaan huolimatta ei ole vain hyväntahtoinen hölmö. Siinä yhdistyvät mitä parhaimmalla tavalla komea, vaikuttava ryhti, kaunis kiltin hevosen katse sekä yritteliäisyys, joka ei anna ilmaiseksi. Möhky on kaikkeen käsittelyyn hyvin tottunut ja totutettu, se ei säiky turhista ja on sopivasti kiinnostunut ympäristöstään ilman, että se veisi sen keskittymiskyvyn kokonaan.

Kaikkeen räpläämiseen ja roplaamiseen tottunut Möhky pitää asiallisista, jämäköistä otteista. Vaikka se on aina järkevä, kiltti ja hyvä käsitellä, siitä kyllä näkee ettei se oikein nauti olostaan sellaisen ihmisen käsissä, joka ei tiedä mitä tekee, joka sählää, säätää tai on epävarma. Niinpä Möhkyä käsittelevät vain osaavat, jämptit ihmiset, koska miksi turhaan kiusata hevosta antamalla sitä päiväkodin lasten tutustumisleluksi, kun sellaisiakin riittää, jotka siitä nauttivat. Ori hoidetaan käytävällä ketjuissa lähinnä tottumuksen vuoksi, sillä ravurina se on tottunut siihen: käytävälle otto tarkoittaa yleensä töihin lähtöä ja Möhky asennoituu siihen aina hyvin. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat hyvällä rutiinilla ja ori antaa koskea joka paikkaan ja hienoinen vastustelukin kannattaa vain jättää huomiotta. Raudikko ei röyhää tai huutele orimaisesti, se ei näpsi eikä komentele vaan antaa harjata, varustaa, hoitaa kaviot ja antaa eläinlääkärinkin puuhailla omiaan. Klipperi aiheuttaa Möhkyssä pientä jännittynyttä tärinää ja sen kanssa täytyy olla tarkkana. Rauhallisesti toimiva ihminen, joka juttelee mukavia sekä silittelee saa klipata orin, vaikka se vähän pelottavaa onkin. Sen sijaan klipperin kanssa muitta mutkitta kimppuun käyvällä on käsissään vain paniikissa pystyyn hyppivä hevonen, eikä kenelläkään ole kivaa.
Talutuskäytös ei ole Möhkyllä aina niin moitteetonta. Se ei hypi, huutele tai ilkeile, mutta se on reipas ja nopea, ei herranjesta miten reipas ja nopea hevonen voi olla. Orilla ei edes ole kiire, vaan se vain kävelee määrätietoisen reippaasti ja jos ihminen on liian hidas niin... no kyllä Möhky ehkä vähän voi odottaa, mutta ei paljoa. Raudikkoa pitääkin muistutella jatkuvasti, ettei se etenisi ihan niin kiireellä. Kuljetusauto on orille kuin toinen koti ja se menee sinne vaikka päällään seisten. Ainoa vika siinä on se, että Möhky saattaa mennä sinne ihmisen yli, jos ihminen kuhnailee lastaussillalla. Myös matkustaminen sujuu kuin tanssi.

Möhky oli laukkaherkkä ravurina ja se on laukkaherkkä myös ratsuna. Yritteliäs, nöyrä ori tekee aina, mitä siltä pyytää, jos siltä vain pyytää kunnolla: yksin raudikko ei todellakaan ala tehdä hommia vaan hölkyttelee eteenpäin kuin olisi sunnuntailenkillä. Tämä siis, mikäli Möhkyltä ei pyydä mitään. Orilta täytyy osata pyytää täsmällisesti ja oikein, pehmein avuin joissa ei ole mitään epäselvyyksiä. Ei siksi, ettei se muuten tekisi vaan siksi, että Möhky tulkitsee auliisti kaikki epäselvät avut laukka-avuiksi. Niinpä sitä ei voi antaa ihan kenen tahansa ratsastettavaksi, jotta kaikki mitä ori tekee ei ole laukannostoja peräjälkeen ratsastajan tuskaillessa selässä sitä, ettei hevonen voi kävellä tai ravata askeltakaan.
Kapasiteetti jäi helppo B:hen eivätkä Möhkyn liikkeet ole kovin ilmavat - se liikkuu matalasti, mutta ainakin tahdikkaasti ja laukkaa kolmitahtisesti, joten se on tarpeeksi. Lisäksi Möhky on äärettömän yritteliäs. Kun ratsastaja on tehtäviensä tasalla eikä ori voi tulkita jokaista pohjeapua laukannostoksi, se toimii oikein hyvin. Ori ei kyseenalaista eikä vastustele vaan tekee aina parhaansa mukaan sen, mitä siltä pyydetään. Möhky ei ole kovin hyvä tehtävissä, jotka seuraavat toisiaan nopeaan tahtiin kouluradoilla, mutta ratsastajan tuella se selviytyy kyllä kaikesta, mitä sen eteen heitetään.

Möhkyllä on melko epätaloudellinen hyppytyyli, mutta yritystä riittää. Sitä paitsi ori saa laukata, joten kaikki on hauskaa. Ratsastajalla täytyy olla hyvä tasapaino, sillä Möhkyn hyppytyylillä selässä ei oikein voi tukeutua hevoseen huonon hypyn osuessa kohdalle. Estesilmää orilla on kohtuuhyvin itselläänkin, se harvoin tekee arviointivirheitä askeleen suhteen, mutta saattaa kyllä tulla liian isolla tai pienellä laukalla kohti estettä, jos sille ei anna ohjeita. Kun säätelee itse laukkaa ja antaa Möhkyn päättää, koska se hyppää, tulos on yleensä puhdas rata. Orin laukka on hyvä säädellä ja yritteliäisyytensä vuoksi se ei edes yritä vastustella.
Ori pitää maastoretkistä, erityisesti niistä laukkamaastoista, mikä ei yllätä ketään. Möhky ei säiky sen kummemmin asioita, vaikka esimerkiksi hirviä ja sateenvarjoja se pelkää. Pääasiassa raudikko on kuitenkin täysin maasto- ja liikennevarma eikä se säikkyessäänkään mene täyspaniikkiin, jos ratsastaja pysyy rauhallisena eikä pakota sitä lähemmäs pelottavaa asiaa. Maastoesteradoista Möhky nauttii suunnattomasti - se saa laukata pitkään ja lujaa ja esteetkin sujuvat. Totta kai ratsastajan täytyy vähän ohjeistaa, jotta laukka on sopivaa, mutta kyllä ori sitä osaa vähän itsekin katsella. Möhky osaa myös kieltää tarpeen vaatiessa, vaikka saattaa olla tisinaan hieman uhkarohkea hyppääjä. Enemmän ori kuitenkin vähän vie risuesteen risuja mukanaan kuin kopauttelee tukkeihin.

Kisapaikat ovat Möhkyn toinen koti ja se osaa olla nätisti väliaikaismajoituksessa, valjaskatoksissa, trailerialueella ja käsihevosena. Kisapaikoilla saa olla erityistarkka sen kanssa, ettei ori kävele kenenkään yli kun se on niin reipas. Verryttely kannattaa Möhkyn kanssa pitää mahdollisimman lyhyenä. Se ei erityisemmin kerää kierroksia siitä, mutta on kieltämättä innoissaan kisoista. Niinpä se on tavallistakin innokkaampi esimerkiksi laukkaamaan, laukkaamaan ja laukkaamaan ja väsyttää itsensä helposti ennen suoritusta jos verryttely on liian pitkä. Möhky suorittaa aina innokkaasti ja rakastaa kunniakierroksia yli kaiken.

Sukutaulu

i. Hyövehöpö
evm, sh, rt, 159cm
ii. Pää Pilvissä
evm, sh, rt, 160cm
iii. Loivelauha
evm, sh, prt, 154cm
iie. Taivaantähen
evm, sh, trt, 157cm
ie. Suvilumi
evm, sh, vprt, 158cm
iei. Takatalvi
evm, sh, trt, 153cm
iee. Taika-Kukka
evm, sh, vprt, 160cm
e. Seväsievä
evm, sh, trt, 157cm
ei. Vaaralauma
evm, sh, vrt, 155cm
eii. Vajaavaaja
evm, sh, vprt, 155cm
eie. Lasikuu
evm, sh, vrt, 154cm
ee. Salakavala
evm, sh, trt, 153cm
eei. Vettenvieden
evm, sh, vrt, 157cm
eee. Värekalva
evm, sh, trt, 154cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Hyövehöpö (pienisukkainen rautias, 159cm) oli keskivertoravuri. Vähän hitaasti kasvanut ori kilpaili nuorena maltillisesti eikä järin hyvillä ajoilla, jokunen sijoitus ja yksittäinen voitto silloin tällöin. Varsanäyttelyistä haettiin pari kolmosta; Hyövehöpö tuntui aina olevan heikossa kasvuvaiheessa tuomariston edessä. Iän myötä sukkajalasta kasvoi ihan kivannäköinen, runsaiden pitkien jouhien komistama hevonen. Hyövehöpöllä oli ryhdikäs, sen tyypit ja leimat hyvät. Kaula oli kaareva ja leveähkösti liittynyt, ylälinja hyvä, säkä korkea, lavat loivat. Runko oli syvä, tiivis ja sopusuhtainen, jalat kuivat ja edestä hyväasentoiset, takaa hieman pihdissä. Kovissa vauhdeissa ori meloi oikeaa etustaan, mutta muutoin Hyövehöpö liikkui suorin, väljin, tahdikkain ja matkaavoittavin liikkein käyttäen hyvin koko kroppaansa.
Luonteeltaan sukkajalka oli hyvin sosiaalinen, kiltti ja lempeä hevonen, oikea nallekarhu, kenen tahansa käsiteltävissä oleva kullanmuru. Mikään järjen riemuvoitto raudikko ei kyllä ollut, syy-seuraus -suhteiden tajuaminen vei aikansa, minkä lisäksi ori ei kyennyt keskittymään kovin moneen asiaan yhtä aikaa. Suloinen, umpikiltti hölmö oli todella yritteliäs, nöyrä ja kaikin puolin hyvä ajaa. Voitontahtoa Hyövehöpössä ei ollut nimeksikään; se juoksi tasan siksi, että siltä pyydettiin. Voitontahdon puute näkyikin orin kilpatuloksissa; jokunen voitto, useita totosijoja, keskivertoennätys. Ei mitään ihmeellistä mihinkään suuntaan. JKTK-III, kerran kuninkuusraveissa, ja silloinkin kolmas – häntäpäästä katsottuna.
Raviuransa jälkeen Hyövehöpö oli humputteluratsu, jolla kisattiin heB/70-80m -ratoja seuratasolla, vieläpä yllättävän hyvällä menestyksellä. Jalostuksessa sukkajalka ei ollut aivan yhtä suuri suksee; 37 jälkeläistä, jokunen ravurinyritys, mutta pääosin ratsuksi siirtyneitä harrastehevosia. Jokunen laadukas este- ja kenttähevonen. Ori ei muutenkaan ollut kaksinen periyttäjä, sen varsat ovat niin sekalainen sakki, ettei Hyövehöpön voida sanoa periyttävän oikeastaan mitään. Ori eli 27-vuotiaaksi.

ii. ”Hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs. Pitkä leveähkösti liittynyt kaareva kaula, jossa hyvä ylälinja. Korkea säkä, lyhyt selkä. Loiva lapa. Sopusuhtainen pyöreä lihaksikas runko, pitkähkö pyöreä lautanen. Järeähköt kuivat jalat, sapelihakuiset etuset, käyrähköt kintereet.” Runsasjouhinen, 160cm korkea läsipäinen raudikko Pää Pilvissä oli vikoineenkin komea katsella. Liikkeet olivat kevyet, ilmavat ja matkaavoittavat, yliastunta erinomainen, samaten tahti – oikeastaan ainoa vika oli etusten lievä keriminen. Ravikuninkaallisten poika kantakirjattiin JKTK-I -palkinnolla hyvillä rakennepisteillä sekä täysillä luonnepisteillä – eikä ihme, raudikko oli todella nöyrä, kuuliainen, yritteliäs ja herkkä ajaa, voitontahtoinen ja menevä ilman kiirehtimistä. Käsiteltäessä älykäs herrasmiesori osasi käyttäytyä vaikka millaisessa hevosvilinässä tekemättä itsestään sen isompaa numeroa.
Varhaiskypsä Pää Pilvissä kehittyi nopeasti ja osallistui kaikkiin suurimpiin ikäluokkakisoihin ollen kaikissa tärkeissä lähdöissä kolmen parhaan joukossa. Todella ravivarma, kestävä juoksija oli myöhemmin parhaimmillaan pitkillä matkoilla; juuri maratonlähtöjen ylivoimaisuus toi läsipäälle kolme ravikuninkuutta. Pitkän, näyttävän kilpauran tehnyt Pää Pilvissä oli aikansa voitokkaimpia – ja rahakkaimpia – hevosia, joka teki muutaman uuden rataennätyksen, jotka tosin on sittemmin rikottu.
Siirryttyään jalostukseen Pää Pilvissä dominoi monena vuonna astutustilastoja maksimitammamäärällä. Yhteensä valtaisat 654 jälkeläistä jättänyt valiojuoksija oli hieman epätasainen periyttäjä, joka jätti vahvasti ainoastaan luonnettaan sekä päänsä mallia muiden ominaisuuksien periytyessä miten sattui. Suureen jälkeläismäärään mahtuu ravikuninkaallisia, koulumestari, harrastehevosia ja kirjava määrä vähän kaiken näköistä suomenhevosta. Hyvät jälkeläiset toivat orille vielä Jälkeläisvalio-palkinnon. Pää Pilvissä eli 31-vuotiaaksi.

ie. Suvilumi tuli emälinjasta, joka oli tehnyt useamman kuninkuusravikilpailijan ja tähtijuoksijan. Vaaleanpunarautiaasta, sukkajalkaisesta tammasta odotettiin hyvää juoksijaa ja etenkin erinomaista raviperiyttäjää. 158-senttiseksi kasvanut raudikko oli lupaavan oloinen nuori ravuri, erittäin hyväkäytöksinen, järkevä ja rehellinen hevonen, kevyt ja nöyrä ajaa. Rauhallinen, lauhkealuontoinen hevonen lähes nukkui mittauksessa ja valjastettaessa, vaikka syttyikin liikkumaan lähdettäessä. Suvilumi teki mielellään töitä, nautti ihmisten ja hevosten seurasta, mutta oli tarpeeksi sisukas ja kilpailuhenkinen ymmärtääkseen jo koelähdössään, että kärkeä kohti pyrittiin, häntäpää ei ollut vaihtoehto.
Varsanäyttelyissä tasaista, puhdasta kakkospalkintoa kolmena peräkkäisenä vuonna saanut tamma jalostusarvosteltiin jo neljävuotiaana JKTK-II -palkinnolle. Tammaa kehuttiin sen suorista, väljistä, matkaavoittavista askelista sekä erittäin hyvästä luonteesta ja käsiteltävyydestä. Eikä rakennekaan huono ollut; hyvät rotu- ja sukupuolileimat, hyvänpuoleinen laatutyyppi, ilmeikäs pää, kaareva kaula, loivat lavat, syvä tiivis sopusuhtainen runko, jyrkähkö lautanen. Hyväasentoiset etujalat, takaset hieman pihdissä.
Lupaava raviura tyssäsi viisivuotiskeväänä loukkaantumiseen, eikä Suvilumi koskaan kestänyt kilpa-ajoa, rauhallista hölkkäajoa ja varsantekoa kylläkin. Tammalla tehtiin yksitoista varsaa, joille tamma periytti etenkin äärettömän hyvää luonnettaan, sekä melko vahvasti rakennettaan, niin hyviä kuin heikompia ominaisuuksia. Jälkikasvuun mahtuu kaikkea ravikuninkaasta harrasteratsuun; Suvilumesta ei koskaan tullut niin timanttista raviperiyttäjää kuin emälinjansa oli. Tamma lopetettiin hammasongelmien vuoksi 20-vuotiaana.


e. ”Samanlainen neliö kuin emänsä”, totesi kasvattaja Seväsievästä. 157cm tummanrautias tamma oli melko ryhdikäs hevonen, joka rotu- ja sukupuolityyppi olivat erinomaiset, laatutyyppi taas tyydyttävä. Kaula oli pitkähkö, kaareva ja hyvin liittynyt, lavat pitkähköt ja loivat, säkä pitkähkö. Runko melko tiivis ja neliömäinen, lautanen pyöreä, takaosa vahva. Jalat olivat kestävät, kuivat ja sirosääriset ja etusten sapelihakuisuutta lukuun ottamatta hyväasentoiset. Varsanäyttelyistä tamma hakikin puhdasta kakkospalkintoa.
Alun perin Seväsievästä tehtiin ravuria, mutta laukkaherkkä tamma ei hyvissäkään lähdöissään ollut keskivertoravuria kummempi juoksija. Raviura loppuikin lyhyeen, ja Seväsievän kanssa keskityttiin ratsastamiseen. Liikkeiltään tamma ei ollut kummoinen (matalat, vähän ahtaanlaiset liikkeet, hyvä tahti ja yliastunta, laukka pyöri hyvin, askellajeissa ei turhan paljoa säätövaraa), mutta sen hyppytekniikka oli melko hyvä; nopea terävä ponnistus, erinomainen jalkatekniikka, nopea pyöreä hyppy, vähän heikko selän ja kaulan käyttö. Koulukapasiteetti jäi helppoon B:hen, rata- ja maastoesteitä raudikko hyppäsi metriin asti. Voitontahtoinen, eteenpäinpyrkivä, työstä nauttiva tamma oli parhaimmillaan ratsuna, ja kisasikin seura- ja aluetasolla esteitä ja kenttää 90-100cm/tuttari-helppo -luokissa melko hyvällä menestyksellä.
Seväsievä kantakirjattiin R-suunnalle III-palkinnolla. Kehuja tamma sai ratsastettavuudesta (herkkä, eteenpäinpyrkivä, rohkea ja yhteistyöhaluinen) sekä luonteestaan ylipäätään; järkevä, rauhallinen ’kaikki käy’ -tyylinen käsiteltävä, mukavan seurallinen ja kiltti. Kantakirjattu, mukavasti menestynyt tamma teki viisi varsaa, kaksi raviorin ja kolme ratsuorin kanssa. Seväsievän jälkeläiset ovat kaikki emänsä kaltaisia neliöitä, tasaisen kivoja niin luonteensa kuin kapasiteettinsa puolesta. Eivät huippuja, mutta hyviä omalla tasollaan. 29-vuotiaaksi elänyt tamma periytti paitsi ulkonäköään, myös yritteliästä luonnetta – ja valitettavasti laukkaherkkyyttä.

ei. Vaaralauma ei ollut oikein minkään näköinen. Hyvänpuoleiset tyypit ja leimat, matalaryhtinen. Lyhyehkö kaula, piirteetön säkä, pitkähköt jyrkähköt lavat. Pitkähkö avo runko, vahva lanne, vahva takaosa. Kuivat jalat, jotka pitkiä pystyjä vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset. Hevonen, joka ei jäänyt ulkonäkönsä puolesta mieleen, hyvin tavallinen 155cm rautias. Mutta ne liikkeet! Vaaralauma liikkui sellaisella eteenpäinpyrkimyksellä ja energialla, ”hyvillä jousilla” tahdikkaasti, ilmavasti, kevyesti, matkaavoittavasti. Hyvillä liikkeillään, kisahevosen päällä ja voitontahdollaan ori ravasikin itsensä Suomen nopeimmaksi viisi- ja kuusivuotiaaksi.
JKTK-II -palkittu ori juoksi vielä hyvän seitsenvuotiskauden, mutta loukkaantui kauden lopussa kaaduttuaan kärryt perässään ja jäätyään takana tulevien hevosten alle. Raviura tyssäsi siihen, Vaaralauma rupesi heti pukittelemaan ja hyppimään pystyyn jos sen yritti saada kärryjen eteen. Se olikin ainoa asia, mitä raudikko ikinä protestoi, muuten ori oli todella asiallinen, omissa oloissaan viihtyvä ja pidättyväinen hevonen. Järkevä, nopeasti oppiva, eteenpäinpyrkivä ja ajoittain itsepäinen, mutta kuitenkin asiallinen käsitellä. Vähän kova suustaan, mutta yhteistyöhaluinen ajaa ja ratsastaa.
Onnettomuutensa jälkeen Vaaralauma ratsutettiin. Se ei kilpaillut, vaikka sillä olikin todella komea laukka ja kykyjä esteille. Ori ehti astua tammoja parin kauden verran ennen kuin raju, aggressiivisesti edennyt suolistosyöpä vei raudikon 12-vuotiaana hautaan. Vaaralauma jätti 77 varsaa, joille se periytti erinomaisia liikkeitään sekä voitontahtoista luonnettaan.

ee. Suurimerkkinen, tummanrautias Salakavala oli 153 senttiä ruutia. Hyvin laukkaherkkää, itsepäistä, oikukasta ruutia. Kaiken mennessä tamman mielen mukaan kaikki oli hyvin ja hevonen kuin enkeli, mutta pieninkin takapakki, kieltosana tai väärässä paikassa tullut pidäte, niin takamus lensi tai hampaat kävivät. Salakavalan äärettömän oikukasta luonnetta siedettiin sen loistavan suvun ja kykyjen vuoksi; monilahjakas tamma juoksi rahaa ja kisasi kenttää tutustumisluokassa. Vaikka raudikko juoksi hyvin ja hyppäsi erinomaisella tekniikalla, sen liikkeet olivat melko vaatimattomat; pitkät, mutta matalat, etuset kerivät, tahti oli ihan hyvä, takaosan liike ahtaanpuoleista.
Salakavalalla oli kaunis, ilmeikäs pää, pitkä ja niska pitkä, kaunis kaareva kaula, joka oli kiinnittynyt hyvin runkoon. Noin muuten tammaa kuvasi parhaiten ”neliö”. Hyvin neliömäinen, tyydyttävätyyppinen tamma seisoi sapelihakuisten etusten ja hyväasentoisten takasten päällä, sääret olivat ohuenpuoleiset joka jalassa. Jalat olivat kuitenkin kuivat ja kestävät, eikä Salakavala koskaan oireillut jaloillaan. Säkä oli pitkä, lavat samaten, lautanen lyhyehkö ja jyrkähkö. Todella kestävä, terve tamma voitti ja sijoittui ravilähdöissään, jos pääsi heti keulaan (sillä muuten tamma rikkoi laukalle ja kiukutteli itselleen hylyn). Kouluradoilla raudikko oli melko oikukas ratsu, esteille eteenpäinpyrkivä, hyppäämisestä nauttiva ja maitohapoista viis veisaava ruusukehai.
Tamma kirjattiin J- ja R- suunnille, molemmille ilman palkintoa. Vähän vanhemmalla iällä Salakavalalla teetettiin kolme varsaa, jotka eivät onneksi perineet emänsä luonnetta. Sen sijaan varsat saivat emänsä kestävyyden, voitontahdon sekä hyppykykyä – ja upean, upean kaulan. Oikukas monilahjakkuus lopetettiin sen ollessa 26.

Jälkeläiset

s. 25.04.2018 sh-o. Kaunakohva, e. Vihavalkea, om. Susiraja
s. 08.05.2018 sh-o. Seppäjärven Kiikarit Hukassa, e. Kaino-Vieno HÄH, om. Desmi VRL-14548

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 41 sijoitusta joista 7 voittoaVSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
11.02.2018 Devilsfair helppo 2/40
12.02.2018 Devilsfair helppo 3/40
12.02.2018 Pirunkorpi helppo 6/50
12.02.2018 Silverlode helppo 5/50
13.02.2018 Turmeltaja helppo 2/40
14.02.2018 Silverlode helppo 5/50
15.02.2018 Kurkijoen ratsutila helppo 2/50
16.02.2018 Silverlode helppo 5/50
16.02.2018 Devilsfair helppo 5/40
17.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 4/30
18.02.2018 Pirunkorpi helppo 2/50
18.02.2018 Wouters Warmbloods helppo 5/50
18.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 1/30
19.02.2018 Silverlode helppo 6/50
20.02.2018 Team Marten helppo 1/50
01.03.2018 Hengenvaara helppo 5/38
02.03.2018 Serenity Brook helppo 7/50
05.03.2018 Serenity Brook helppo 4/50
07.03.2018 Hengenvaara helppo 10/100
09.03.2018 Revuelto helppo 6/50
10.03.2018 Hengenvaara helppo 2/38
13.03.2018 Revuelto helppo 1/50
15.03.2018 Revuelto helppo 7/50
15.03.2018 Serenity Brook helppo 7/50
17.03.2018 Hengenvaara helppo 4/38
18.03.2018 Hengenvaara helppo 1/38
14.03.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 4/30
20.03.2018 Serenity Brook helppo 6/50
21.03.2018 Turmeltaja helppo 5/40
22.03.2018 Devilsfair helppo 3/40
23.03.2018 Devilsfair helppo 1/40
23.03.2018 Duán Stable helppo 5/30
24.03.2018 Revuelto helppo 7/50
25.03.2018 Serenity Brook helppo 5/50
03.04.2018 Priton Budyonnys helppo 4/30
04.04.2018 Priton Budyonnys helppo 1/30
04.04.2018 Turmeltaja helppo 6/39
07.04.2018 Priton Budyonnys helppo 5/30
08.04.2018 Turmeltaja helppo 2/39
12.04.2018 Turmeltaja helppo 5/39
14.04.2018 Turmeltaja helppo 1/39
lisää sijoja!

Valmennukset ja päiväkirja

20.01.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Hapero

Ihan ihkauusi tuttavuus! Ihan vasta muutama viikko sitten Susirajaan kotiutunut Mahlavuotos, supersöpö Möhky, hyppäisi tänään ensimmäistä kertaa kunnolla Susirajan omilla maastoesteillä, joten tämän päivän valmennuksessa pysyttäisiin ihan perusjutuissa ja keskityttäisiin vain siihen että orille jää kiva fiilis ekasta kunnollisesta treenistä. Paikalle saapuessani narri verryttelikin jo uusinta ostostaan ravissa ja laukassa. Möhky revitteli laukassa oikein iloisesti pukitellen, mutta ei selvästikään ratsastajan kiusaksi vaan ihan vain purki riemuaan, ihanaa elämäniloa. “Mitäs sitä sen pidempään vitkuttelemaan, kohti ensimmäistä estettä”, kävi käsky ja sitten mentiin. Möhky tempaisi valtavalla loikalla yli tukkiesteen ja pukitti vielä perään. “Malttia, on ihan kiva olla riemuissaan, mutta ootte kohta turvallaan siellä tommosella riehumisella.” Onneksi Möhkykin siitä rauhoittui ja alkoi esitellä niitä piirteitä, joiden perusteella ymmärsin narrin tämän orin ostaneen: Möhky kuunteli tarkasti narrin apuja, mutta teki myös omia ratkaisuja esteillä ja hyviä ratkaisuja tekikin. Ori oli selvästi rehellinen ja innokas hyppääjä, vauhtiakin piisasi vaikka muille jakaa. Pientä hakemista ponnistuspaikkojen kanssa oli, mutta toisaalta se voi olla ihan vain yhteisen sävelen löytymisen myötä korjaantuva ongelma, ei voi odottaa täydellisyyttä, kun ratsukko on tuntenut toisensa vasta muutaman viikon. Päivän viimeisenä haasteena ratsastettiin bankettia, joka yllättäen, tai ehkä jopa odotetusti, sujui ratsukolta vallan mallikkaasti. Lopuksi pyysin narrilta pääsyä Möhkyn selkään, oli kiva päästä fiilistelemään hyvin ratsastettua, innokasta hevosta. Ihana Möhky, toivottavasti tavataan taas!

23.01.2018 Estevalmennus, valmensi serena

Löysin itseni jälleen Takapajulasta, tällä kertaa niin ikään virallisemmalla asialla, sillä minua oltiin pyydetty valmennusavuksi Susirajaan. Miulla on tunnetusti aina ollut ennakkoluuloja ex-ravureita kohtaan, mutta pakko myöntää, että lämpesin Möhkylle hieman jo sen seisoessa Lissun varustettavana tallikäytävällä (kun se vaan on niin komee). Alkuverkkaa seuratessani ei kuitenkaan jäänyt epäilyksen häivääkään, että raviratojen kiiturista oli sukeutunut ihkaoikea ratsu. Pyysin Lissua tekemään muutamia askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä ravissa ja laukassa samalla kun pystytin esteitä pitkille sivuille, toiselle kavaletin ja toiselle kahden ristikon sarjan. Tarkoitus oli harjoitella lähestymisiä ja kontrollia eripituisella askeleella ja temmolla. Sileällä Möhky ainakin vastasi apuihin hyvin ja lyhensi askelta parhaan taitonsa mukaan, mutta meinasi pidentäessä valua vähän etupainoiseksi.

Sovimme tekevämme sileät pätkät reippaassa keskilaukassa jäljitellen maasto-osion laukkapätkien tahtia koko kaviouralla, viestittää hevoselle selkeästi lähestyminen esteelle ja koota laukka. Tarkoitus oli vuorotella kavalettia ja ristikoita niin, että niiden väliin jäi aina sileä kierros reippaassa laukassa kaviouraa esteiden ohitse. Möhky hyppäsi hullunkurisen isosti ensimmäisen kavaletin, mutta kokosi avuista hyvin ja loikkaa lukuunottamatta lähestyminen oli hallittu. Sileällä kierroksella se kuitenkin selvästi ennakoi estettä, jolloin pyysin Lissua ottamaan pääty-ympyrän kautta uuden kierroksen esteen ohitse. Tarvittiin vielä toinen ympyrä ennen kuin Möhky malttoi rullata tasaisella, reippaalla temmolla esteen ohi. Pyysin jatkamaan aiemmin sopimallamme kaavalla vuorotellen kavalettia, sileää ja ristikoita. Jälleen Möhky alkoi hypyn jälkeen ennakoida seuraavaa estettä, joten jouduimme ottamaan vielä pari ympyräharjoitusta niin homma alkoi sujumaan jo kokonaisvaltaisesti paremmin.

Ristikoilla Möhkyn ronski hyppytyyli aiheutti sen, että ponnistus toiselle ristikolle tuli lähes joka kerta hieman huonosti. Vaihdoimme suuntaa ja laitoin kavaletin lähestymisreitille maapuomin ja pyysin Lissua lyhentämään askelta niin että niitä tulee kolme puomilta ponnistuspaikalle. Parin onnistuneen, hallitun ylityksen jälkeen siirsin puomin ristikoiden lähestymiselle ja teimme saman harjoitteen siellä, mikä lopulta paransi työskentelyä läpi sarjan. Suoritimme aiemman tehtävän vielä pari kertaa ennen lopettelua. Toivottavasti näistä harjoitteista olisi apua myös esteiden hallitulle lähestymiselle maastossa.

29.01.2018 Kouluvalmennus, valmensi serena

Koska Möhkyn kouluratsastukselliset tavoitteet eivät ole järin korkealla ja harteilla lepää surullisen kuuluisa entisen ravurin varjo, päätimme keskittyä kouluvalmennuksessa hyvän perustyöskentelyn viilaamiseen. Pyysin Lissua jo lämmittelyissä aktivoimaan oria pyytämällä sitä välillä lisäämään ja pidentämään askelta niin käynnissä kuin ravissakin ilman, että muoto hajoaa tai askeleesta tulee kiireinen. Pientä kiirettä Möhkyllä olikin ja aluksi se tahtoi käynnin lisäyksissä heittää raville, mutta hoksasi pian mistä on kysymys. Pyysin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle käynnissä, pidentämään askelta aina suorilla pätkillä ja vastaavasti lyhentämään sitä kaarteissa. Halusin nähdä hevosessa pyöreyttä kaarteissa ja sitä minulle tarjottiinkin oikein hyvin, siispä pyysin herättelemään Möhkyltä aktiivinen, tasainen harjoitusravi koko uralla ja tekemään sitten äskeisen tehtävän ravissa kahdeksikolla koska arvelin kiemurauralla siirtymien tulevan oriille liian nopealla tahdilla.

Möhkyn ravi osoittautui hyvin maatavoittavaksi ja askelta pidentäessä kokonaisuus meinasi ensimmäisillä kerroilla venyä liikaa oriin kiiruhtaessa pohkeen edelle ja takapään unohtuessa elämään omaa elämäänsä. Pyysin Lissua pidättämisen sijasta jarruttamaan nimenomaan istunnallaan ja pohkeen sijaan antamalla Möhkylle hieman ohjaa merkiksi pidentää askelta, puolipidäte vain muistutukseksi jos vauhti meinaa kiihtyä. Tällä keinolla saatiinkin lopulta jokunen oikein hyvä ja ryhdikäs keskiravipätkä ja Möhky suoristui kaarteelta paljon paremmin kun se ei valunut ohjaa vasten.

Haimme vielä jonkin verran pyöreyttä kaarteisiin keskittymällä Möhkyn asettamiseen kahdeksikon päädyissä. Pyysin antamaan hieman enemmän tukea sisäpohkeella ilman, että ratsastajan paino liikkuu liikaa sisälle vaikuttaa näin hevosen tasapainoisuuteen. Lopulta saimme muutamia hyviä suorituksia, joissa Möhky läpi tehtävän asettui ja suoristui tasapainoisesti sekä lyhensi ja pidensi askeltaan pysytellen hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Tulevissa omissa treeneissään he voisivat tehdä nämä harjoitukset myös laukassa, mutta nyt pyysin ratsukkoa ottamaan lopuksi vain vapaata laukkatyöskentelyä ennen loppukäyntejä.

04.09.2018 Kavalettijumppaa, kirjoitti Lissu T.

Kavaletteja Möhkyllä. Paperilla ihan kiva idea, mutta käytännössä laukkaherkällä, epätaloudellisesti hyppäävällä hevosella treenaaminen ei aina ole kovin kivaa. En tiedä, olenko talliväestä ainoana tätä mieltä, mutta ennemmin minä ihan hyppäämällä hyppään kunnon kokoisia esteitä Möhkyllä kuin menen tämmöisiä pikku räpellyksiä, jotka Möhky kuitenkin yrittää hypätä kuin metrin okserin. Orikulta kun yrittää niin kovasti!

Jo alkuverryttelyissä Möhky oli oma innokas, pörheä itsensä, valmiina kuin partiolainen. Matala ravi tuntui ajoittain rehellisen hirveältä, kun kavalettien lähellä Möhky otti pari tikuttavaa ompelukonemaista askelta. Ratsastin Möhkyllä paljon kaarevia linjoja harjoitusravissa ja -laukassa, asettelin ja taivuttelin, tein siirtymisiä, hain orille rentoa fiilistä ja hyvää eteen-alas -muotoa. Vähitellen Möhky malttoi mielensä, vastasi apuihini ja rentoutui.
Ensimmäisten, ravista tehtyjen kavalettihyppyjen vuoksi orin rentous katosi hetkeksi, ja tilalle tuli laukkarikkoja sekä jokunen nykivä askel. Jouduin ratsastamaan saman simppeli, suoralla uralla olevan ravikavaletin useita kertoja saadakseni sieltä yhden oikeasti hyvän, nätissä ravissa tehdyn hypyn, joka ei ollut kovin liioiteltu. Mutta se hyppy tuntuikin järjettömän hyvältä!

Laukkatyöskentely sujui paljon paremmin. Möhky kyllä yrittää parhaansa, aina, mutta on toisinaan turhankin innokas. Ravissa se näkyi laukkarikkona, laukassa taas ajoittaisina liioiteltuina hyppyinä. Jokusesta ylilyönnistä huolimatta kavalettijumppa sujui niinkin hyvin, että ratsastin Möhkyllä kolmen kavaletin innarilinjaa sekä suhteutettuja linjoja, joille ratsastin kolmesta kuuteen laukka-askelta. Askeleiden lisäys oli yllättäen huomattavasti hankalampaa kuin niiden vähentäminen..