Kuunauru VH19-018-1084

Nimi	Kuunauru "Kuovi"	Kasvattaja	Hannes Tähtitupa, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	151cm, voikko	Meriitit	KTK-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 05.09.2019, 10v satunnainen (3v 05.10.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 100cm / 90cm / helppo

20.12.2019 Kuovi kantakirjattiin myös kantakirjakelvottomille avoimessa tilaisuudessa KTK-III -palkinnolla.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kuovi on hirvittävän kiltti ja kuuliainen hevonen. Osittain, jos ei jopa kokonaan, tämä johtuu oriparan satumaisesta typeryydestä. Kuovi-raasu on typerämpi kuin se kuuluisa vasemman jalan saapas, ja ilman (lähes) jatkuvaa tukea ja ohjausta voikko menee aivan lukkoon, jähmettyy paikoilleen eikä kykene tekemään mitään. Itsenäinen ateriointi sekä tarhassa liikkuminen sentään onnistuvat, mutta siihen se sitten meinaa jäädä. Laumahierarkia on Kuoville täysin tuntematon käsite; se ei ymmärrä väistää ylempiään tai oikein ketään muutakaan, ja joka ikinen kurinpalautus tai heiniltä häätäminen tulee orille rehellisenä yllätyksenä. Samaten sähkölangasta tuleva tälli, sen iät kaiket samalla paikalla maastoreitin varrella seisseen kivenmurikan sijainti.. Kuovia ei ole järjellä, tai oikein muistillakaan, siunattu.

Silti ori on oikein miellyttävä, pätevä ratsu, kunhan ratsastaja vain muistaa Kuovin olevan melkoisen yksinkertainen. Pehmein, tasaisin ja pitkin askelin etenevä suomenhevonen on sellainen talutustuntien luottopuksutin, ja homma sopiikin tälle kuin nenä päähän; taluttaja kertoo koko ajan, mitä tehdään, minne mennään. Aivan aloittelijoiden ratsu Kuovi ei silti ole, sillä se tarvitsee todella selkeät, johdonmukaiset ja tarkat avut, jatkuvaa tukea ja välillä saman askeleen useaan kertaan ratsastamista. Kuovi kyllä yrittää, eikä se koskaan pukittele, hypi pystyyn, tee äkkiuukkareita tai mitään sellaista, edes säikähtäessään. Mikäli voikko ei jotain ymmärrä tai jokin jännittää, se pysähtyy ja näyttää ahdistuneelta.
Kouluratsuna hupsumme on sellainen tappavan tasainen seiskan suorittaja, jonka liikkeet ja karisma eivät herätä ihastusta, joskaan eivät sen puoleen myötähäpeääkään. Vaikka osa koululiikkeistä vaatiikin melkoista aivojumppaa, Kuovi suoriutuu ihmeen hyvin ja tasaisesti, todennäköisesti silkkaa kiltteyttään ja yritteliäisyyttään tehdä, mitä siltä pyydettiin, sillä pyyntöjen ulkopuolelle jää itsenäistä ajatustyötä mihin ori ei taida itsekään uskoa kykenevänsä. Raukkaparka taitaa kärsiä itseluottamuksen puutteesta, ja hypätessä tämä korostuu. Joka ikistä estettä pitää lähestyä ”nyt muuten mennään yli eikä ihmetellä jänniä johteita” -asenteella, sillä muuten Kuovi ihmettelee niitä jänniä johteita, kauhistuu tajutessaan, ettei ratsastaja olekaan 200% varma ylityksestä ja oikeastaan se ponnistuspaikkakin jäi kertomatta, a p u a!! Hypätessä jokaisen askeleen saa ratsastaa kahteen kertaan, ponnistuspaikat pitää kertoa selkeästi. Vähän rautalangasta vääntäen. Voikkomme kyllä hyppää, ja itselleen sopivan ratsastajan kanssa ori rentoutuu tuntuen ihan pitävän hyppäämisestä. Tekniikkansa puolesta se on melko perushevonen, hypyissään vähän hidas, mutta todella pehmeä ja ratsastajalle äärettömän helppo ponnistuksesta laskeutumiseen.
Maastoillessa raukkariepu Kuovi ihmettelee vähän kaikkea linnunlaulusta edellä kulkevan hevosen häntään. Mikäli ratsastaja jännittää, Kuovi jännittää varmasti enemmän. Rennon ratsastajan kanssa ori samoaa jokaisen pusikon, pellon ja umpimetsän kuin tottunein eräopas, vaikkei Kuovi tasan tarkkaan tiedä, missä menee, eikä säikähtäessään osaisi juosta kotiin. Ties minne lähimmän Hesburgerin autokaistalle se päätyisi, mikäli lähtisi karkuun jähmettymisnumeronsa sijaan.

Hoitotilanteet sentään sujuvat näppärästi, kun Kuovi saa vain seistä paikoillaan ihmisen hoitaessa loput. Voikko on oikeinkin tyytyväisen näköinen ollessaan harjattavana, kengitettävänä, hampaiden raspauskaan ei saa hevosen iloista perusilmettä värähtämään surkeampaan suuntaan. Pyydettäessä hevonen siirtyy, nostaa jalkansa pitäen ne ylhäällä, ottaa kuolaimet suuhunsa.. ja kaiken pyydetyn Kuovi tekee reippaasti ja innokkaasti, valmiina kuin partiolainen – hän saa osallistua, kuinka hienoa! Korvien sekä ryntäiden rapsuttelu on orille mieluinen kiitos sekä hellimismuoto, herkuista sen ehdoton suosikki on kuivattu ruisleipä.
Tätä hevosta taluttaessa tai lastattaessa ei parane vilkuilla kännykkää tai huhuilla tallikissan perään. Kuovi ei tahallaan tallo kenenkään varpaita tai lähde omille teilleen, mutta se hakee ihmisestä navigaattoria, jonka jokainen askel on määrätietoinen. Lähettämällä lastaamisesta ei tule mitään, sillä Kuovi jää vain ahdistuneena rampille tuijottamaan ihmisiä, traileria ja omia jalkojaan. Talutettuna ori kävelee luottavaisin mielin rampin ylös. Kopissa/rekassa voikko viihtyy aivan yhtä hyvin kuin karsinassaan. (Tokkopa raukka edes tajuaa, missä on, sanoisi joku vähän ilkeämpi. Mutta me emme sano sellaista, siitä tulee vain paha mieli kaikille, paitsi orille itselleen, kun eihän se raasu tajua tätäkään.)

Kilpailut, valmennusreissut sun muut kotipihasta poistumiset sujuvat samalla kaavalla kuin mitä kotona. Kuovi kyllä katselee innokkaana ympärilleen, eikä panisi pahakseen, jos saisi vähän jututtaa kaikkia näitä vieraita hevosia. Ainakaan voikkomme ei jännitä yleisön edessä, tuskin se edes huomaa, kun kaikki energia menee joka tapauksessa ratsastajan lukemiseen sekä saatujen apujen noudattamiseen.

Sukutaulu

i. Ulapalle Unohtunut evm, sh, prt, 153cm	ii. Rannassa Rakastunut evm, sh, prt, 154cm	iii. Merille Mennyt evm, sh, rt, 154cm
		iie. Metka-Mirkku evm, sh, prn, 159cm
	ie. Tulipuhe evm, sh, rn, 155cm	iei. Kulokevät evm, sh, rn, 160cm
		iee. Jokijuoru evm, sh, rt, 152cm
e. Tähtikikatus evm, sh, vkk, 150cm	ei. Pikku Jousimies evm, sh, vrt, 151cm	eii. Kauriinkaataja evm, sh, vrt, 155cm
		eie. Pihkassa evm, sh, vkk, 150cm
	ee. Taivastieto evm, sh, vkk, 157cm	eei. Tuohivuohi evm, sh, vkk, 159cm
		eee. Punakuutamo evm, sh, prt, 156cm

Jälkeläiset

s. 00.00.2017 s(p)h-skp. Varsa, e. Emä, om. Omistaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & piväkirja

30.12.2020 Vieraileva tähti, kirjoittanut Hazel

Lumihanki kimmalsi kauniisti, kun keskiviikkoaamuna hyppäsin autoni ratin takaa ulos Susirajan pihamaalle. Pakkasta oli melkein kymmenen astetta ja lunta oli satanut ihan kiitettävän paljon yön aikana. Parhaimmillaan hankea oli yli polviin saakka, mutta onneksi joku oli kerennyt jo aurata tallipihan sekä ratsastuskentän. Tänään olin saanut ratsutettavakseni itselleni uuden tuttavuuden, Kuovin. “Se on vähän, noh… yksinkertainen ja hidas. Ihan kiva peli se on kuitenkin”, Lissu oli tuumannut puhelimessa. Muita taustatietoja en ollut sen lisäksi saanut, paitsi että tiesin, että se oli väriltään voikko ja virallinen nimi oli Kuunauru. Hauska nimi sillä ainakin oli.

Aluksi en ollut ihan varma, näkikö tai kuuliko hevonen mua edes. Aikani huidottuani ja huhuiltuani Kuovi kuitenkin kääntyi katsomaan mua, mutta se ei liikahtanut senttiäkään. Tuijotti vain vähän hölmistyneen näköisenä tarhan perimmäisestä nurkasta. Orin tarhakaverit kyllä kiinnostuivat musta, mutta se ei mua paljoa lohduttanut. Kun riimu oli pujotettu päähän ja mä olin maiskutellut jo tovin oria eteenpäin, Kuovi tönötti yhä paikallaan. En oikeasti tiennyt, saisinko mä orin tarhasta ulos ja mitä mä sille tekisin, jotta se ottaisi edes askeleen eteenpäin. Lopulta se kuitenkin syvään huokaisten heräsi henkiin ja lähti lampsimaan perässäni kohti tallia.

Kuovi lähti, luojan kiitos, liikkeelle heti ensimmäisestä pohjeavustani. Ori tuntui aluksi melko jäykältä, mutta melko nopeasti se lähti kuitenkin vetristymään, kun sitä jaksoi vähän patistaa. Ratsastin paljon kaarevia uria, erikokoisia ympyröitä sekä väistöjä eri paikkoihin. Kuovi suoritti tehtävät tasaisen varmasti, mutta mun täytyi myös itse muistaa ratsastaa jokainen askel. Ilmaiseksi ori ei tehnyt mitään ja se tuntui suorastaan unohtavan, mitä se olikaan tekemässä, ellen ollut joka hetki sitä muistuttamassa. Pikkuhiljaa ori alkoi kuitenkin pyöristyä allani ja se asettuikin kivasti sisäänpäin. Se oli ihan miellyttävä ratsastaa, sillä se kyllä teki kaiken mitä pyysin, eikä lähtenyt juntturoimaan lainkaan vastaan.

Laukassa tein hetken aikaa orin kanssa ihan yksinkertaista kolmikaarista kiemurauraa ilman laukanvaihtoja. Muutaman kerran ori olisi mielellään tarjoillut vaihtoa myötälaukkaan, eikä se millään suostunut vaihtamaan takaisin toiseen laukkaan. Loppujen lopuksi sain kuitenkin pari oikein kivaa onnistumista ja teinkin loppuverryttelyksi kolmikaarista vielä käynnissä lyhyillä pohkeenväistöillä höystettynä.

Tallissa mä harjasin Kuovin vielä huolellisesti ratsastuksen jälkeen ja tarjosin sille aamupäivän heinäannoksen lisäksi pari porkkananpalaa. Orin ilmekään ei värähtänyt, mutta kyllä se kai vaikutti ihan tyytyväiseltä. Olihan se kieltämättä vähän yksinkertainen tapaus, mutta jotenkin sen olemus kaikessa reppanuudessaan oli kovin suloinen, kun se tuijotti mua karsinastaan suu täynnä heinää.