Kuvagalleria

Badham VH14-006-0000

Luonnekuvaus

Kinkku lihoo jo heinän näkemisestä 100kg, luulee olevansa ori.

Kinkku on todennäköisesti tallin paskamaisimpia ratsastettavia. Täysiverinen on laiska, saamaton elikko, joka osaa ihailtavan hyvin heittäytyä kuuroksi kaikille avuille ja ignoorata senkin, jos joku tulee läimimään sitä talikolla perseelle. Kinkulla on kova suu ja kovat kyljet, herkkää siitä ei saa tekemälläkään ja parhaimmillaankin reaktionopeus jättää toivomisen varaa. On uskomatonta, miten tämmöinen elikko suorittaa hyväksytystä helpon A:n kouluratoja, saati 120cm rata- ja maastoesteratoja. Etenkin, kun Kinkun liikkeet eivät ole silmiä hivelevän upeita ja hyppytekniikka muistuttaa - etenkin laskeutumisvaiheessa - tykinkuulan liikerataa.
Koulutyöskentely Kinkun kanssa on sujuvaa kuin hammastahnan työntäminen takaisin tuubiin. Tamma on laiska, jäykkä, ei taivu, ei asetu, ei tee oikein mitään. Tahmeasti kulkevan täysiverisen liikkeet ovat maahan sidottuja, eteenpäinpyrkimys pakkasen puolella ja kaikki miellyttämisenhalu jäi rehuvaraston nurkille. Kinkun saa tekemään töitä, mutta ikinä siitä ei saa mitään liitokaviota, eikä koskaan voi tietää, milloin täysiverinen kyllästyy ja tekee stopin. Kotitreenaus Kinkun kanssa ei juuri palkitse, lähinnä se itkettää. Vieraassa paikassa tamma yrittää vähän enemmän, ainakin hetkellisesti, mutta kotipihassa ei ole mitään yritystä. Vieras ratsastajakaan ei auta, Kinkku ei ole vieraskorea.
Kinkku ei hyppää pieniä esteitä, se joko juoksee (kävelee..) yli tai jyrää läpi, joskus tamma malttaa kiertää. Isommat esteet hevonen hyppää, jos vauhtia on tarpeeksi, liian hidas vauhti ja tuloksena on kieltäytyminen tai ohijuoksu. Tamman selästä harvemmin tipahtaa jos sabino menee ja kieltää, Kinkun kiellot ovat niin siistejä ja tasaisia, mutta kun täysiverinen lähtee hyppäämään alastulot keikauttavat aika monen kyydistä. Kinkun hypyt ovat täydellinen vastakohta yleislaiskalle menolle; tykinkuulamaisia ja räjähtävän nopeita. Ratsastajan tasapaino ei välttämättä pysy alastuloissa, vaikka Kinkulla itsellään ei ole haparoinnin häivääkään. Hyppytyyli ei päätä huimaa, mutta 120cm radat sujuvat myös maastossa, niin mitäs sitä kitisemään.
Maastossa Kinkku on aivan yhtä vetämätön kuin muuallakin, ei mitään eroa. Maastoesteet tamma ottaa vakavammin, niitä se ei yritäkään jyrätä ja hyppää hivenen rataesteitä paremmin. Kaipa Kinkku on hoksannut, että rataesteiden puomit menevät rikki, maastoesteet eivät.

Kisoissa Kinkku on eteenpäinpotkittavaa mallia, hyvin kirjaimellisesti. Käsihevosalueella tammaa saa tosissaan kiskoa perässään, että se liikkuu yhtään mihinkään, eikä sabino ole yhtään sen reippaampi ratsuna. Ei ole mitenkään uutta, että ratsastaja on hikinen jo verryttelyjen jälkeen, kun Kinkun liikkeelle saaminen on työn ja tuskan takana.
Kunhan tämän lihavuoren saa liikkeelle, Kinkku ei ihan heti lopeta vyörymistään. Vaikkei sitä elikon koosta ja olemuksesta uskoisi, tuhdin kuoren alla on helkkarin pätevä kisapeli, joka tekee todella hyviä suorituksia (todennäköisesti vain päästäkseen syömään). Yleensä ensimmäisessä osakokeessa Kinkku kulkee vielä käsijarru päällä, mutta toisessa ja kolmannessa osakokeessa sabino osoittaa, että joskus paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

08.05.2014 kouluvalmennus, valmensi Susanna
Vatsakkaan sabinon astellessa kentälle en voinut kuin naurahtaa: koko sen olemus tuntui huutavan, että kaikki kuulemani negatiiviset huomautukset tamman vastahankaisuudesta ja laiskuudesta olivat todennäköisesti totta ja että seuraavasta tunnista tulisi tahtojen taistelu. Lissu oli epäonnekseen vetänyt lyhimmän tikun ja joutunut Kinkun kanssa valmennettavakseni. Hymyilin myötätuntoisena Lissulle tämän kirjaimellisesti vetäessä paikoilleen juurtunutta tammaa perässään kohti jakkaraa hypätäkseen satulaan.

Kun Lissu oli Kinkun selässä ja saanut ratsunsa käyntiin näin alkuverryttelyn alkajaisiksi, ilmoitin päivän tavoitteeksi muovata Kinkusta ratsastajan apuihin reagoiva hevonen. Tämä olisikin helpommin sanottu kuin tehty. Lissun kannustaessa ratsunsa raviin, meno tyssäsi siihen paikkaan: Sen sijaan, että Kinkku olisi nostanut ravin, se pysähtyi ja rupesi peruuttamaan kääntäen joka askelella takapäätään enemmän kohti kentän keskipistettä. Kehotin Lissua hengittämään syvään, istumaan kunnolla istuinluillaan eikä nojaamaan eteenpäin. Kun Lissu oli aikansa antanut eteenajavia apuja ja lopulta karjaisi kiukkuisesti sadatellen, Kinkku oikein säpsähti ja lähti nöyrästi kulkemaan eteenpäin. Seuraavalla yrityksellä ravikin nousi jo kohtalaisesti.

Ratsukon verryttyä tartuimme härkää sarvista: Tehtävänä olivat ravi-käynti -temponvaihtelut ensin niin, että ratsukko meni yhden kierroksen ravia, sitten kierros käyntiä ja taas ravia. Tämän sujuessa ravi- ja käyntipätkiä lyhennettiin puolikkaaseen kierrokseen kentän ympäri ja lopulta neljäsosaan kierrosta. Lissu joutui lyhennysten jälkeen poikkeuksetta herättelemään Kinkkua kovastikin ennen kuin tamma huomasi, että tehtävä oli vähän muuttunut aiemmasta. Valmennuksen ehkä suurin anti taisi olla tällä kertaa ääniavun keksiminen tehokeinoksi saada Kinkkuun vähän vauhtia. Kun Lissu sopivasti karjaisi aina tamman ollessa muissa maailmoissa, ei aikaakaan ja Kinkku teki juuri niin kuin piti. Lopputunnista pääsimme harjoittelemaan jopa kouluratojen liikettä, jossa lävistäjällä tai halkaisijalla ravataan ja keskipisteen kohdalla otetaan neljä askelta käyntiä. Tämä vaatikin jo reilusti hiomista ja karjahteluja, mutta ratsukon tehdessä onnistuneen suorituksen kehotin Lissua aloittamaan loppuverryttelyn. Olimme päässeet jo näin pitkälle ja ratsastaja näytti lopenuupuneelta taisteltuaan jääräpäisen ratsunsa kanssa koko tunnin. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja laahustin laukkuni luo etsimään vesipulloani: Johan tässä valmentajakin oli aivan puhki pelkästä Lissun ja Kinkun menon katsomisesta!

06.06.2014 maastoestevalmennus, valmensi Dora
Täysiverinen nelisti menemään maastopellolla maha hölskyen. Selvästi ruoka-aikaan karsinassaan ollut tamma hyppäsi kyllä lennokkaasti ja vauhtikaan ei ollut mitään matelua, joten liikakilot eivät näyttäneet hopotia heilauttavan. narrin ja osuvasti Kinkuksi kutsutun tamman kanssa hypättiin ensin tasaiselle asetettuja tukkeja ja hyppyjen sujuessa hypättiin tukkeja myös niin ylä- kuin alamäkeenkin. Alamäkeen suuntautuvat hypyt olivat ehkä vähän haparoivia ja Kinkku hyppäsi sellaisia loikkia, että yhdessäkin kohtaa ratsastaja lensi kauniisti tamman kaulalle muttei sentään alas saakka mätkähtänyt. Neuvoin narria vähän hillitsemään Kinkun vauhtia ja pyysin sitten heitä hyppäämään muutaman kerran uudelleen alaspäin tukit. Nyt hypyt menivät ihan hyvin ja ratsastajakin pysyi tiiviisti satulassa. Ratsukko sai laukata vähän vapaamminkin ja sitten hypättiin tavallaan ihan rataakin. Tai no ei oikeastaan, mutta tehtävänä oli ensin hypätä tukki, loikata siitä alas hautaan, hypätä ylös ja hypätä toinen tukki ja jatkaa siitä pienen rapakkolätäkön yli ja hypätä yksittäinen tukki. Hautaan hyppäämisessä ja tukkien loikkimisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta rapakko näytti Kinkkua alkuun ihmetyttävän. Tamma tekikin täysstopin veden eteen ja sitten hetkeä myöhemmin tepsutteli lätäkön yli ihan muina miehinä. Ihme hevonen. Kuitenkin harjoitus jouduttiin ottamaan uusiksi ja tällä kertaa narri sai pidettyä hevosensa koko ajan vauhdissa, eikä vesikään aiheuttanut ongelmia. Tehtävä hypättiin pariin otteeseen ja sitten ratsukko sai aloittaa loppuverryttelyt.

17.06.2014 estevalmennus, valmensi Veera R.
Rakensin maneesissa esteitä valmennusta varten odotellessani ratsukkoa maneesiin. Toiselle sivulle tein kaksi pystyä ja toiselle laitoin ravipuomit. Ratsukon saapuessa maneesiin roikuin satulan toisella puolella jalustimessa, kun ratsastaja nousi selkään. Ratsukko käveli alkukäynnit ja jo alkukäyntien aikana jouduin antamaan ratsastajalle raipan, sillä tamma olisi jäänyt kakkoseksi kisassa kilpikonnaa vastaan.. Kun Kinkku kuitenkin saatiin hereille, pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tulemaan sitten ravipuomeille, kun tamman ravi tuntuisi hyvältä. Ratsukko tuli ravipuomit muutamaan kertaan, ennen kuin pyysin heitä suuntaamaan pikkupystyille. Kinkun ei tarvinnut niillä kuin hieman nostaa jalkojaan ja toisen esteen se rymistelikin läpi ja jouduin korjaamaan sen. Korotin molempia esteitä sen verran, että tamman olisi pakko loikata, että se pääsisi yli, pelkkä jalan nosto ei nyt riittäisi. Kinkku hyppäsi nyt, mutta silti toinen puomi tippui. Pyysin ratsastajaa siirtämään tamman jo laukkaan, sillä tamman ravi oli sen verran laiskahkoa. Laukassa tamma tulikin esteet jo paljon paremmin. Rakensin toisen sivun ravipuomeista muutaman esteen lisää ja keskityimme nyt siihen, että Kinkku piti vauhtia yllä. Ratsukko tuli esteitä molemmista suunnista ja lopettelimme muutamien hyvien hyppyjen jälkeen valmennuksen.

02.07.2014 kouluvalmennus, valmensi Veera R.
Olin jälleen kerran Susirajassa pitämässä valmennusta ja taas kerran valmennettavanani oli Kinkku, tuo laiskan pulskea täysiverinen. Tänään ratsukon kanssa oli kouluvalmennuksen vuoro ja työskentelimme siirtymisien parissa. Alkuverryttelyissä ratsastaja herätteli Kinkkua horroksesta tekemällä paljon voltteja ja suunnanvaihtoja. Ensimmäisenä tehtävänä annoin heille tehdä 'kulmikasta kahdeksikkoa' eli oikaista pitkän sivun keskeltä vastakkaiselle sivulle ja vaihtaa suuntaa. Aina lyhyillä sivuilla tai keskellä tuli mennä reipasta käyntiä ja pitkillä sivuilla 'normaalia' vauhtia. Kinkun normaali käynti kylläkin näytti sen verran hitaalta, että jouduin pyytämään ratsastajaa lisäämään tammaan vauhtia. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoimme tehtävää, että pitkillä sivuilla ravattiin mahdollisimman reipasta ravia ja lyhyillä käveltiin reipasta käyntiä. Kinkku oli aluksi ihan ulapalla koko tehtävän suhteen ja sen ravikin oli melko laiskan puoleista. Ratsastaja kuitenkin teki töitä selässä ja sai kuin saikin tammaan eloa. Lopuksi vielä pyysin ratsukkoa siirtymään laukkaan ja laukkaamaan yhden kierroksen kumpaankin suuntaan tehden joka sivun keskellä ympyrän. Hetken ratsastaja sai Kinkun kanssa tapella laukan nostamisesta, mutta lopulta se nousi ja lopetimme valmennuksen laukkapätkien jälkeen.

15.07.2014 estevalmennus, valmensi yaren.
Kinkku, siinä jälleen kerran niitä susirajalaisten älynväläyksiä. Tai niin ainakin ajattelin, kunnes näin Narrin ratsastavan ihan oikeasti jumbokokoisella täysiveritammalla, joka näytti varsinaiselta tynnyriltä. Ja Narrin tuskastuneesta ilmeestä päätellen kyseessä ei ollut muutenkaan mikään maailman mukavin ratsastettava. Alkuverryttelytkin olivat sitä luokkaa, ettei tamma näyttänyt heränneen vielä koko aamuna. Kun siitä alkoi irtoamaan lopulta vauhtia edes jonkun verran, pyysin Narria ohjaamaan hevosensa luokseni. Ensimmäinen este, joka sai toimia myös verryttelyesteenä, ei ollut mikään erikoinen, joten uskalsin jopa toivoa ratsukon suoriutuvan siitä mukisematta, jos Kinkku vain yhtään osasi hypätä. No niin, ei se sitä kyllä hypännyt. Ohi meni vain niin, että ilmavirta tuntui kasvoillani ja minun täytyikin käskyttää heidän takaisin lähtöruutuun. Syy oli ollut selvästi se, ettei Narri saanut täysiveriseen minkäänlaista vauhtia, jota en ihmetellyt kyllä yhtään. Liekkö tuo otus edes tunsi pohkeita kaiken tuon rasvakerroksen läpi! Tätä en kehdannut kuitenkaan sanoa ääneen, opastin vain ratsastajaa antamaan entistä selkeämmät avut ja käyttämään ihan oikeasti sitä raippaa, mikä hänellä kädessään oli. Tällä kertaa hyppy jopa tuli, mutta alastulo sai minut itkemään verta. Se oli yksi töksäys, jossa Narri pysyi vaivoin selässä ja tuskailinkin sitä, olisiko samanmoista luvassa varsinaisellakin radalla. Kyllä vain, ja kolmannella esteellä tuli niin paha lasku, että Narri lensi suoraan kaulan yli hietikkoon. Kinkku pysähtyi vain niille sijoilleen möllöttämään hölmistyneenä ratsastajaansa, joka ei hänkään ollut selkeästi vielä edes kunnolla tajunnut, mitä oli juuri tapahtunut. Narri nousi ylös, ilmoitti olevansa kunnossa ja linkutti takaisin Kinkun luo nousten sen selkään. En laittanut heitä menemään rataa alusta asti, mutta kuitenkin siltä esteeltä, jolta Narri oli juuri tippunut. Nyt uusintayritys meni paremmin, mutta sarjan toisella osalla Narri meinasi pudota mätkähtää alas toistamiseen. Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin pysyi paikoillaan, ohjasi hevosen vielä viimeiselle esteelle ja ilmoitti lopettavansa tähän paikkaan. Ensi valmennuksessa saisi Lissu tulla kärsimään!

27.07.2014 estevalmennus, valmensi yaren.
Narrin uhkaus kävi toteen ja tällä kertaa Kinkun selkään oli pakotettuna Lissu. Nainen tuntui olevan kuin myrskyn merkki, ilmeisesti kumpikaan ei ratsastanut mielellään tällä tammalla. Kysymykseksi vain nousi, miksi ihmeessä he tämän kanssa edes kitkuttivat. No, eipähän ollut ainut tällainen rajatapaus, eikä se tiesti minun päänvaivani ollut. "Tiedän mitä ajattelet, joten lopeta jo heti alkuunsa!" Lissu kivahti ja minä nyökyttelin vähäeleisesti. Alkuverryttelyt eivät sujuneet yhtään edelliskertaa paremmin, eikä se ensimmäinen estekään mennyt niin kuin piti. Sama alku siis Lissunkin kanssa, Kinkku kielti ensimmäisenä ja toisella kerralla se juoksi esteestä ohi, vaikka Lissu kuinka yritti käyttää pohkeita ja ohjata hevostaan esteelle. Arvasin, että kirosanaryöppy olisi pian tulossa ja päätinkin valmistella ratsukon entistä paremmin hyppyynsä. Annoin kaikki parhaat vinkkini vauhdin ylläpitämiseen ja oikean hyppypaikan saamiseen, ja kas kummaa, tällä kertaa Kinkku hyppäsi kuin hyppäsikin, tosin hyppy loppui jälleen siihen töksähtävään alastuloon. Lissu kuitenkin pysyi vauhdissa mukana ja sama meno jatkui varsinaisellakin radalla. Sarjalla oli taas se ongelma, että vauhti oli vähällä hyytyä kesken kaiken toiselle osalle, Lissu kun joutui korjailemaan asentoaan edellisen hypyn jäljiltä ja ei meinannut ennättää ratsastaa tammaa kunnolla eteenpäin, mutta onnistui ihmeen kaupalla. Narrinkin olisi pitänyt olla katsomassa, niin hän olisi uskonut siihen, että kyllä Kinkkukin osasi hypätä, kun sille päälle sattui. Harmi vain, etten juurikaan voinut auttaa alastulon kanssa, joten omistajien oli vain totuttava siihen ja tultava toimeen ongelman kanssa. Edes rivakat pohkeet ja oikea istunta eivät saaneet Kinkkua venyttämään hyppyään ja laskeutumaan pehmeämmin alas. Joka tapauksessa tämä oli jo saavutus, että Lissu ja Kinkku suorittivat radan ilman putoamista, vaikkakin vastaavasti pari estepuomia tippui matkan varrella alas. Parempi kuitenkin niin päin.

08.08.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren.
Olisin voinut kuvitella, että edes koulu olisi ollut Kinkun heiniä kaikkien noiden estesähellysten jälkeen, mutta jälleen kerran olin auttamattomasti väärässä. Narri ei ollut vieläkään suostunut nousemaan hevosensa selkään edellisen kerran nöyryytyksen jälkeen, joten Lissu ähisi ja puhisi taas kerran valmennuksessani. Mielestäni tammalla ei voinut olla mitään rahkeita helppo A -tasolle, se kun oli yksi rautakanki, joka ei taipunut, vaikka olisi miten lämpimäksi lämmittänyt. Lisätyt askellajit sujuivat vielä jollakin tavoin, mutta kun oli aika yrittää edes jonkinlaista avo- ja sulkutaivutuksen tynkää, ei niistä voinut unelmoidakaan. Kinkku meni suorana koko ajan ja Lissulla alkoi uhkaavasti jo naama punoittamaan jälleen kerran. Minä koitin parhaani mukaan auttaa, mutta kun tamma kerta oli päättänyt, ettei se taivu niin se ei myös taipunut. Epätoivo alkoi jo valtaamaan minut ja jouduin useaan otteeseen toistamaan kysymystä "Miten helvetissä te olette voineet pärjätä tämän kanssa kisakentillä?" Lissukaan ei osannut oikein vastata kysymykseeni, hän vain totesi Kinkun aina jollakin tavoin selvinneen lopulta tavalla tai toisella maaliin asti. Kenttäpainotteiselta hevoselta kuitenkin vaadittiin valtavasti osaamista kaikilla osa-alueilla, eikä Kinkulla tuntunut sitä osaamista löytyvän miltään. Vastalaukkakaan ei meinannut oikein nousta ja välillä nousi ihan väärä laukka. Kinkun piti tehdä aina kaikki juuri päinvastoin, eikä siltä tuntunut löytyvän minkäänlaista tahtoa miellyttää ratsastajaansa. Lissun otteet alkoivat käydä entistä ronskimmiksi, joten minusta alkoi vähitellen tuntumaan siltä, että olisi aika tehdä jotain todella yksinkertaista ja sitten vain lopettaa tähän. Laitoin heidät menemään vielä vastalaukkaa kiemurauralla, jossa sen olisi pitänyt olla helpompaa. Sen Kinkku suoritti jotenkuten, mutta en aikonut jäädä enää odottamaan yhtään, milloin Lissu puhkeaisi itkuun pelkästä ärsytyksestä tai päästäisi ilmoille kirosanaryöpyn. Niinpä annoin naiselle vain luvan loppuverryttelyihin ja toivoin vain parasta, että tamma vielä tuosta alkaisi tokenemaan.

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: kevyt puomitreeni
tiistai: esteitä
keskiviikko: koulua
torstai: kevyt puomitreeni
perjantai: maastoesteitä
lauantai: maastolenkki
sunnunttai: vapaa

Hoito- ja loimitusohjeet
Feeleloimi kuivatukseen.
Kerju suuhun taluttaessa.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja oliivikuolaimella.
Esteille estesatula panssarivyöllä, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja oliivikuolaimella, jännesuojat etusiin (maastossa joka jalkaan).