Kuuras Kaunamieli VH20-018-0265

Nimi	Kuuras Kaunamieli "Kamu"	Kasvattaja	Kuuralehto, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, punarautias	Meriitit	Ch, KTK-III, SLA-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 02.04.2020, 13v satunnainen (4v 23.04.2020)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus va B / 90cm

09.07.2020 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, irtoSert (Päätuomari: Terhi)

06.11.2020 Kamulle myönnettiin Championin arvonimi.

30.11.2020 raudikko kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.

20.12.2021 Voi meidän Kamua! Vuoden viimeisessä rotulaatuarvostelussa ihanaisemme palkittiin SLA-I -palkinnolla.

luvat on, yksinoikeudella

Luonnekuvaus

Kilttiä, kuuliaista ja motivoitunutta luonnetta tilattu! Rautias varsa on ollut pienestä asti todella varmajalkainen, ja se tulee varmasti vielä pääsemään pitkälle kaikissa vanhempien kolmessa painotuslajissa. Olisiko sinulla sopiva koti ohjaamaan varsan kehitystä ratsuna oikeaan suuntaan?
- kasvattaja

Lissu juoksi selaamaan myytävien Kuuralehtolaisten suvut läpi ennen ja ilman minkään valtakunnan neuvotteluja siitä, oltiinko tässä hankkimassa lisävahvistusta talliin vai ei. Sillä totta kai talliin ostetaan uusi hevonen, jos sopiva osuu kohdalle! Ja osuihan sellainen, sukunsa puolesta erittäin mielenkiintoinen tammavarsa. Kaupat lyötiin Lissun onneksi ja iloksi nopeasti lukkoon, ja niin Susirajaan saatiin taas kuuralehtolaisvahvistus. Kuuras Kaunamieli, Kamu, pieni yleispainotteinen kullanmurumme.

Meille myytiin kiltti, kuuliainen, motivoitunut ja varmajalkainen hevonen, ja sellaisen me tosiaan saimme! Kamusta kasvoi juuri niin hyvä ja kiva yleisratsu ja persoona kuin kasvattaja lupasi, joten tässä ei tarvitse lähteä anonyyminä nettifoorumeille marmattamaan perättömistä lupauksista.

Niin kotona kuin vieraissa paikoissa hyväkäytöksinen, rauhallinen Kamu on se ideaalihelppo hevonen, kenen tahansa käsiteltäväksi sopiva luottotamma, jonka fiksuuteen voi luottaa kuin peruskallioon. Tamma on kyllä kiinnostunut ympäristöstään, muista hevosista sekä ihmisistä, mutta se ei koskaan kadota korviaan tai unohda vieressään olevaa ihmistä; Kamu ei koeta lähteä jännyyksien perään tai ignooraa yhtäkään sille esitettyä pyyntöä vaikkapa jalkansa nostamisesta kavioiden puhdistamista varten. Niin kotona, hiljaisella tallikäytävällä kuin suurten kisojen varikon hevosvilinässä tyynen rauhallinen, äärettömän hienokäytöksinen Kamu kerää kehuja päivästä toiseen. Aivan kaikki arkiset sekä kausittaiset hoitotoimenpiteet varustamisesta kengityksen kautta klippaamiseen ja eläinlääkärin toimenpiteisiin sujuvat miltei huolettomalla rutiinilla. Kamu vielä nauttii seurasta ja huomiosta, joten tästä ei hoitohetkien halikaveri paljoa parane! Kirsikkana kakun päälle tamma tulee aina portille vastaan sen sijaan, että jäisi sinne kauimmaiseen nurkkaan takamus portille päin evvk-asenteella.

Hyvien hermojensa vuoksi Kamu kestää kisojen jännityksen siinä, missä maastoreitin pusikoista huutelevat fasaanit. ”Hyvähermoinen” tosin on vähättelyä, teräshermohan tämä on, hevonen, joka korkeintaan vähän hätkähtää säikähtäessään, tai jos oikein jänniä tapahtuu niin ottaa pari sivuaskelta. Matkustamisesta tamma ei ole moksiskaan, eikä kyllä mistään muustakaan.
Erityisesti koulupuolella Kamu loistaa. Se on vaativa B -tasoinen, eli melkoisen pätevä suomenhevonen, kivaliikkeinen, ryhdikäs ja yritteliäs. Tamma haluaa tehdä töitä ihmisen kanssa, suhtautuu hyvin ymmärtäväisesti ja anteeksiantavaisesti ratsastajansa virheisiin (tuleva turvallinen opetusmestari alkeiskurssilaisille?), kantaa itsensä, liikkuu rehellisesti koko kropallaan ja yrittää aina parhaansa. Tamma on tasainen, kuuliainen, melko herkkä, hyvä koota – aika ideaali paketti, ja tätä vielä kärsii kehua ilman pelkoa isosta omahyväisyydestä, kun kyseessä ei ole oma kasvatti. Todella tasainen, minkä Kamu osaa, se myös osaa.
Hypätessä tamma suorittaa perushyvällä tekniikalla, ja on sääli, ettei sen kapasiteetti yllä korkeammalle. Tamma on nimittäin ihan mielettömän esteälykäs, todella ketterä ja muutenkin oiva peli – VSR:n estecupeistakin on kärrätty kotiin kuusi ruusuketta, ja siellä mitellään rodun kerman kesken! Kamun selän ja kaulan käytössä on välillä puutteita, jalkojen käytössä ei niinkään, ja tamman varmajalkaisuus sekä erinomainen tasapaino oikeasti näkyvät ja tuntuvat jokaisessa hypyssä.

Yksinkertaisesti äärettömän hieno, ihana hevonen, juuri sitä mitä meille luvattiin, ja vähän enemmänkin.

Sukutaulu

i. Kuuralehdon Jukuri sh, rt, 165cm	ii. Jalosydän sh, rt, 164cm	iii. Hurman Jalo evm, sh, rt, 168cm
		iie. Sydänkäpynen evm, sh, tprt, 155cm
	ie. Jokikunnan Raivi sh, rt, 157cm	iei. Heltilän Timjami evm, sh, km, 161cm
		iee. Mikla Neiti evm, sh, rt, 155cm
e. Tiilikan Kauna KTK-II, KRJ-I, ERJ-III sh, rt, 153cm	ei. Kannaksen Vilunkipeli sh, rt, 153cm	eii. Vilppi evm, sh, prt, 151cm
		eie. Huiveli evm, sh, rt, 153cm
	ee. Hattarainen YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-II sph, rt, 144cm	eei. Karhunkaataja evm, sph, vprt, 144cm
		eee. Terälän Kauninkainen evm, sh, vrt, 141cm

Jälkeläiset

s. 00.00.20xx sh-skp. Uskomaton jälkeläinen, i. Isäksi väitetty, om. Omistajainen

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

01.11.2020 Cuphirmu, kirjoittanut Lissu T.

Myönnän, meillä oli melkoisen kovat odotukset Kamun ratsun uran suhteen. Tamma on tähän mennessä paitsi täyttänyt, myös kirkkaasti ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet sekä toiveet, joita olemme valitettavan kovaan ääneen kuuluttaneet kotona ja muuallakin. Erityisesti suloturpamme menestys VSR Cupeissa on ollut huikeaa - seitsemän sijoitusta, joista kaksi voittoa! Kuusi seitsemästä sijoituksesta on esteradoilta, yksi koulupuolelta (70-90cm, vaativa B). Ylimääräinen cupkisaus oli kenties vähän brassailua, mutta oikeasti tässä kävi ajatusmoka ja Kamu tuli ilmoitettua mukaan automaationa. Sijoitukset tulivat sitten kaupanpäällisiksi, ja tietenkin ne ilahduttavat, vaikkei niistä rodun laatuarvostelussa mitään hyötyä olekaan. Mutta tarvitseeko kaikesta aina hyötyäkään?

Kilpailumenestyksensä lisäksi Kamu on menestynyt sydänten sulattamisessa. Tamma on juuri niin hieno ja ihana kuin mitä toivoimme ja kasvattaja lupasi, täydellinen halikaveri ja hevosystävä - täysin lempinimensä mukainen! Aika moni oma kasvattimme saisi ottaa mallia Kamun erinomaisen hienosta käytöksestä.. Tässä on taas sellainen pr-hevonen, että oksat pois, koko tallin ja vierailijoiden lempihevosia. Takapajulan seuraavilla markkinoilla (jotka järjestetään joulukuun alussa) Kamu edustaa talutusratsun tehtävissä. Kertonee paljon, että kun sovimme asioista markkinoiden järjestäjäseuran kanssa, oikein erikseen kysyttiin, kai Kamu on käytettävissä. Tamma on ennenkin ollut tapahtumissa joko talutus- tai kärryttelyhevosena, ja on aina ollut kaiken kansan suosikki, se hevonen, jota rapsutellessa vanhempi väki verestää omia muistojaan ja jonka kyytiin nuoremmat haluavat uudestaan ja uudestaan. Lienee sanomattakin selvää, että olemme älyttömän ylpeitä Kamusta erityisesti tämän vuoksi! Ruusukevuori merkistee hyvin vähän sen rinnalla, millainen persoona kullanmurumme on.

12.11.2020 Tarinakoulukilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, joka kuvaa tämän vuoden isänpäiväyllätystä parhaiten!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kortti, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän eka kilpailu: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

2/3 Lissu T. (VRL-12701) - Kuuras Kaunamieli VH20-018-0265 (vaativa B)
Isää jännitti kilpailupäivän aamuna ihan hirveästi, olihan vuorossa vainoharhaisen ratsukon ihkaensimmäinen kilpailu mattapintaisen yleisön edessä. Satuloituaan maidonvalkoisen ratsunsa hän istui satulaan ja toivotimme eläimellistä verryttelyä. Verryttely sujui hyvin, ratsu oli kuuliainen ja isä muisti kuin muistikin radan ulkoa, vaikka harjoittelu olikin ollut hieman uhkarohkeaa. Odottavissa tunnelmissa istuimme katsomoon seuraamaan ärsyttävää luokan alkua, joka ratsastettiin päivän toisena ja isän vuoro oli heti luokan ensimmäisten joukossa. Ensimmäiset kilpailut alkoivat lupaavasti, kun karhea kuuluttaja unohti mainita kokonaan hevosen nimen kilpailijan tullessa kovaääniselle areenalle. Onneksi nolosta tilanteesta selvittiin kohteliaalla hymyllä ja isäni sai aloittaa ohjelmansa. Vaativa B-tason ohjelmaksi rata oli hyvinkin väsynyt ja suoritus meni ihan penkin alle. Jäimme odottamaan jännityksellä loppuja luokan ratsastajia, mutta arvatenkin heillä meni tänään paremmin ja viiksekäs isämme jäi palkintojen ulkopuolelle. Kokemusta rikkaampana päästiin kuitenkin lähtemään kotiin.

17.02.2021 Koulutreeni, kirjoittanut lottis

Hymy huulilla olin matkaamassa kohti Susirajaa. Oli ihanaa yhdistää kotikonnuilla käyminen hevosteluun – hyvä tekosyy poistua perheen päivällispöydästä tiukan paikan tullen, heh. Pakkasta oli paljon, eikä mereltä puhaltava tuuli juurikaan auttanut asiaa. Palelin aina ja kaikkialla, mutta tällä kertaa minulla oli testissä joululahjaksi saamani akkukäyttöiset sukat! Hiukan skeptisenä sukkien toimivuudesta marssin autoltani kohti tallia. Lissu oli siivoamassa karsinoita ja hän ehdotti, josko ratsastaisin Kamun tänään sileällä – sehän minulle sopi vallan hyvin.

Kamu oli tunnettu tallissa niin sanotusta unelmaluonteestaan. Eiväthän kaikki toki pidä peruspuksuttimista ilman mitään jännityksiä tai erikoisuuksia, mutta minulle tällainen hevonen sopii hienosti. En juurikaan nauttinut laiskoilla tai erityisen kuumilla hevosilla ratsastamisesta, vaikka niiden kanssa onnistuminen palkitseekin erityisen paljon.

Hoidin Kamun rauhaksiin ratsastuskuntoon, sillä minulla ei ollut tänään kiire minnekään. Tamma oli totutusti hyvin kiltti hoidettava, eikä sen kanssa tarvinnut alkaa änkyröimään ja tappelemaan vaikkapa varustamisen yhteydessä. Kun olin saanut ratsuni valmiiksi, läksin lisäämään vielä yhden kerroksen vaatetta – ihan kuin en olisi jo ihan tarpeeksi Michelin-ukkoa muistuttava kankea pingviinikävelyä etenevä ilmestys. Kamu odotti kiltisti karsinassaan, kunnes pääsimme uhmaamaan pakkasta kentälle.

Lähdimme liikkeelle hyvin rauhallisesti ja hyvin suuripiirteisiä kuvioita tehden. Koska pakkasta oli reilu kaksikymmentä astetta, emme tuskin tänään kummempia suorituksia varmasti tulisi tekemään. Kuitenkin mukavaa yhdessä tekemistä ja liikkumista mukavan kirpsakassa säässä. Kentällä oli juuri sopivasti lunta niin, ettei se ollut liian kova mutta siellä ei tarvinnut kahlatakaan, vaan sen pystyi säästämään huomiselle haaveilemalleni hankiratsastukselle. Koska sormeni alkoivat kipristellä pakkasen vaikutuksesta ja Kamukin oli jo mukavasti lämmennyt, lähdimme tekemään kevyitä tehtäviä myös ravissa. Tamman selässä oli todella mukava olla, sillä sen liikkeet ovat ihanan pehmeät ja miellyttävät istua. Oiva tilaisuus siis keskittyä erityisesti omaan istuntaan! Kamua ei juuri pakkanen häirinnyt, vaan se jaksoi keskittyä tehtäviin ja antaa kaikkensa.

Mukavan lyhyehkön ratsastuksen jälkeen siirryimme vielä pikaisille loppukäynneille. Kamulle oli kertynyt melkoinen kuurakerros talvikarvaan, joten lämmin talli sopisi takuulla myös sille. Tallissa varusteiden riisumisen jälkeen harjasin karvan nopeasti, tosin lumi oli kerennyt jo mukavasti sulaa Kamun karvapeitteisiin. Loimi siis tammalle vielä päälle, jottei se palellu, vaikka tallissa ei nyt niin kylmä ollutkaan, kuin ulkona. Ehkäpä huomiseksi pakkanen jo hieman lauhtuisi ja pääsisimme porukalla maastoilemaan ja pelloille hankilaukoille!

18.02.2021 Porukkamaasto, kirjoittanut lottis

Luontoäiti tai joku muu oli takuulla kuullut toiveeni, sillä pakkanen oli lauhtunut eilisestä roimasti! Niinpä se tarkoitti sitä, että pääsisimme Susirajan porukalla maastoilemaan ja ottamaan mahdollisesti mittaa toisistamme hankilaukkojen merkeissä, jei! Tänään meitä oli lähdössä matkaan täysin tyttöporukka, nimittäin hevosetkin olivat valikoituneet tammoista. Itse olin päässyt niin hyvin vauhtiin eilen Kamun kanssa, joten tänään jatkaisin samalla linjalla. Mukaan meidän kanssamme lähtisi ratsastajineen Inari, Rohmu ja Mokka.

En meinannut pysyä housuissani innostuksestani, joten höpöttelin ihan kummia Kamun korvaan sitä hoitaessani. Ihme, jos tamma vielä jaksaisi katsella minua tämän jälkeen, olihan se joutunut kestämään jo pari päivää putkeen – tänään vieläpä ihan toisella tasolla… Hyvä, että sain tamman suitsien remmit kiinni, kun täpinöissäni sähläsin sormet täristen mitä sattuu. Olo oli kuin ala-asteella kesälomaa viettäessä pääsi vesi- tai huvipuistoon temuamaan päiväksi.

Vihdoin olimme matkalla! Lähdimme hyvissä ajoin päivänvalon aikaan, mutta olimme varautuneet heijastinten lisäksi otsalampuilla kaiken varalta. Pystyin luottamaan Kamuun hienosti, eikä minua sen puolesta jännittänyt lainkaan. Nautimme helmikuisesta päivästä, sillä aurinkokin oli ilmaantunut meitä ilahduttamaan. Syksyisin ja alkutalvesta kärsin aina kausiväsymyksestä, joten on ihan mahtavaa, kun päivänvaloa riittää jo useita tunteja. Alkumatkan jälkeen Kamukin alkoi pörhistelemään ja selkeästi nautti menosta. Oli mukavaa, kun kerrankin olimme saaneet kivasti talliporukkaa kasaan niin, että kenelläkään ei ollut mahdoton kiire takaisin tallille. Harvemmin aikataulut käyvät näin hyvin yksiin, joten tästä täytyy ottaa kaikki irti!

Iloisten rupatteluiden keskellä matkaa taittaessamme edessämme aukeni suurehko peltoaukea, joten Lissu hihkaisi Mokan selästä, josko ottaisimme pienen laukkakisan ja säntäsi jo matkaan. Epäreilua, tuhahdin, sillä nainen oli selkeästi varastanut ja vielä tuollaisella hevosferrarilla, jolla tuskin olisi muutenkaan huolta tappiosta… Nauroin Kamun selässä, kun laukkasimme pitkää peltoaukeaa ilman huolta huomisesta. Tamma liikkui allani kevyesti ja iloisesti, saimme olla taas lapsia yhdessä.

Loppusijoilla ei ollut enää väliä, kun iloisen puheensorinan saattama saavuimme hevosinemme takaisin tallille. Talutin Kamun tuttuun karsinaan ja hoidin sitä pitkän kaavan mukaan. Tamma oli rentoutuneen ja tyytyväisen oloinen, joten minulle tuli entistäkin parempi mieli. Vielä ei ollut iltaruuan aika, joten annoin Kamulle hieman heiniä ja pienen annoksen melassisuolavettä – tiedän, ei se kovin hyvästä ole, mutta jos nyt tämä yksi kerta melassia ei haittaisi! Kamu jäi karsinaansa rouskuttamaan heiniä, kun minä poistuin iltaratsastajien tieltä kohti kotia.

08.12.2021 Tavallinen talvipäivä, kirjoittanut Lissu T.

Talvi; lunta ja pakkasta sekä sen mukanaan tuomat mahdollisuudet! Ei puhuta niistä rajoitteista. Hankilaukat, hiihtoratsastus, oikein kermapersemallin koppakärrylenkit viltteineen ja termarikaakaoineen.. Ja yksi näiden talvilajien kuningattarista, luottohevosista, on Kamu. Mitään niin sanotusti tavoitteellista (valjakko)ajokoulutusta tammalla ei ole, perusjutut, jotka tulivat junnuna ennen ratsun oppeja. Kamu kuitenkin toimii ajossa just sen verran, mitä kärryhölkkä metsälenkeillä vaatii, ja tänäänkin treenikalenteriin merkattu maastolenkki tuli tehtyä koppakärryjen penkillä istuen ratsastamisen sijaan.

Laitellessani Kamua kuntoon se seisoi paikoillaan sievästi kuten aina, korvat hörössä, joko minua tai käytävällä huomiota (sekä vähän lisää ruokaa..) kerjännyttä tallikissaa seuraillen. Nostaessani silat raudikon selkään olen varma, että Kamunkin silmiin syttyi innostunut pilke; ainahan tämä muru lähtee iloisena töihin, mutta vaihtelu näkyy olevan mieluisaa myös hevosen itsensä mielestä.

Rapsakka kuudentoista asteen selkeä pakkaspäivä sekä ajoittaiset leudot tuulenvireet tekivät päivästä kauniin, eikä se tuulikaan seurannut enää metsän puolelle puiden antaessa suojaa. Näytin varmasti mustiin pukeutuneelta Michelin-ukolta toppavarusteissani (ja se kermaperseviltti koipieni päällä)! Kamu sen sijaan näytti varmasti Naantalin auringolta, niin aurinkoiselta sekä rennolta, oloonsa ja työhönsä tyytyväiseltä tamma vaikutti läpi koko reissun, kotipihasta kotipihaan metsäreittimme läpi. Pitkä, rento käyntiaskel, hyvä etenevä hölkkäravi sekä mukava reippaampi ravi, edelleen yhtä rentona kuin käynnissäkin. Olen aina pitänyt paitsi Kamun asenteesta, myös siitä, kuinka se liikkuu koko kropallaan. Ja ihan yhtä hyvin kullanmurumme liikkui kärryjen edessä kuin mitä ratsain. Pari vastaantulijaa (kaksi ravivaljakkoa, pari koiranulkoiluttajaa) Kamu ohitti edelleen rentona ja tyytyväisenä, lähinnä uteliaan oloisena, eikä ollut moksiskaan kun lenkin loppukäyntien aikana pysähdyimme, kun naapuri heittäytyi puheliaaksi. Tamma taisi vain nauttia, välipysähdys kun tiesi paljon, paljon taputuksia ja rapsutuksia jutustelevalta naapuriltamme.

Loimituksen yhteydessä Kamun suupielten väliin eksyi jokunen porkkana sekä pala kuivattua ruisleipää. Tarhassaan tamma piehtaroi lumessa niin antaumuksella, että minua melkein nauratti. Joskus tämmöiset aivan arkiset asiat ovat kaikkein paras asia hevosenpidossa.