Jatkoroikka VH19-018-0615

NimiJatkoroikka "Jatkoroikka" KasvattajaTeam Töpseli, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri155cm, ruunikko Meriitit
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 23.05.2018, 10v
satunnainen (3v 23.08.2018)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he B / 90cm / 90cm / tutustumisluokka

--

Kuvat © scirlin

Luonnekuvaus

Miksi ostaa oikeita ratsusukuisia varsoja/hevosia, kun tarjolla on ex-ravuriprojekteja joka sormelle? Etenkin, kun ne projektit paljastuvat vain harvoin helppo-/CIC1- tason lahjakkuuksiksi. Yleensä ne ovat tämmöisiä Jatkoroikkia, harraste-tuttaritason pelejä, vähän kovasuisia ja toispuoleisia, mutta kaikkeen tottuneita rautahermoja.

Jatkoroikkamme on fiksu, hyväkäytöksinen kaveri. Kerran hörisee tammoille, muuten on aika vähäpuheinen kaveri. Sellainen suomalaismiehen perikuva, joka seisoo tuppisuuna paikoillaan eikä tee muuta kuin pakollisen (nostaa jalat pyydettäessä, siirtyy jos sitä orilta odotetaan, ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja niin edelleen). Tämän hevosen kanssa ilmenevät ongelmat johtuvat tasan tarkkaan siitä, että käsittelijä on tumpelo, niin simppeli ja hyvähoitoinen herasilmäinen ex-ravurimme on. Kaikki käy, vaikkei ori asiasta välttämättä pitäisikään; matolääke on kaikkien näiden vuosien jälkeen pahaa, eikä hampaiden raspauskaan mitään auvoista aikaa ole. Jatkoroikka kuitenkin kestää kaiken, ehkä pienen irvistyksen kera, mutta muuten täysin mukisematta. Sillä tavoin asioista pääsee nopeammin eroon. Helppo kengittää, asiallinen lääkitä, täydellisen mutkaton hoitaa ja varustaa.
Talutettaessa Jatkoroikka kävelee aika ripein askelin, eikä mielellään pysähtele tai hidastele. Muiden hevosten ohittaminen on helppoa, eikä ruunikko ahdistu koirista, postilaatikoista tai traktoreistakaan. Lastaus- ja kuljetustilanteet eivät aiheita sen enempää päänvaivaa kuin mikään muukaan Jatkoroikan kanssa, sen kun lastaa hevosen, laittelee luukut ja lukot kiinni ja lähtee huristelemaan. Herrasmiehenä – tai ainakin fiksuna matkustajana – johdonpätkämme matkustaa hiljaa huutelematta niin orien, tammojen kuin ruunien seurassa. Vaikka ainahan me orilevyä pidämme.

Vähän kovasuinen ja -kylkinen Jatkoroikka yrittää kyllä kovasti taipua ratsun muottiin, mutta jos niitä lahjoja ei ole, niin niitä ei ole. Helppo B /90cm on parasta, mitä olemme saaneet ruunikosta tiristettyä, ja siihen meidän on tyytyminen. Ainakin Jatkoroikka on eteenpäinpyrkivä, työteliäs hevonen, sellainen kaveri, joka lähtee ilolla niin käyntimaastoon kuin rataestetreeniin pariin, kärrylenkille ja pohkeenväistöjä ihmettelemään. Ihmettelemään nimenomaan, tällä kapasiteetilla..
Mitenkään erityisen kevyt ratsastaa tämä hevonen ei ole, Jatkoroikka tarvitsee vähän enemmän pohjetta, isommat pidätteet ja niin edelleen. Kauniin eleetön ratsastus jää haaveeksi, hiuksenhienot, pehmeät avut ruunikko ohittaa ilman alkeellisintakaan reaktiota. Kun vähän ronskimmin pyytää, niin Jatkoroikka kyllä tekee työtä käskettyä. Orilla on tahdikkaat askeleet, hyvä käynti ja ihan asiallinen laukka, sekä mielettömän makean näköinen ravi, jossa istuminen on aivan kammottavaa. Orilla on vahva takaosa, jonka saa ratsastettua mukavan aktiivisesti työntämään kunnolla ja polkemaan alle. Etuosan ratsastaminen vähän kevyemmäksi onkin sitten isompi haaste. Keskilaukka ja vastalaukka sujuvat yleensä koulutuomarienkin silmiä miellyttävällä tavalla, pysähdykset ja peruutukset sekä pohkeenväistö aiheuttavat eniten motkotuksia siitä, miten liikkeet näyttävät vähän väkisin runnotuilta. No, sitähän ne vähän ovat.
Jatkoroikka hyppää rata- ja maastoesteillä 90cm puoliksi taidolla, puoliksi asenteella. Herasilmän ponnistukset ovat vahvat ja terävät, jalat nousevat hirvittävän nopsaan ylös, mutta kaulan ja selän käyttö onkin ihan oma juttunsa. Lisäksi ori hyppää turhankin laajassa kaaressa; tämä tekee kaikista sarjaesteistä vähän haastavia. Hyvähermoisena kaverina ruunikko ei kuumu, joten päätöntä kaahausloikintaa ei tarvitse koskaan pelätä. Ponnistuspaikat orilla ovat ihan hakusessa, ratsastaja joutuu huolehtimaan niistä.
Totaalisen maastovarmana kaverina Jatkoroikka-parka joutuu usein vetohevoseksi nuorten ja/tai hermoheikkojen porukkamaastoon. Lapsenlikan rooli tuntuu suuresti rasittavan oria, ainakin ilmeestä päätellen, mutta koskaan herra ei protestoi ikävää seuraa sitä nyreää ilmettä enempää.

Komeasti flopanneen raviuransa aikana Jatkoroikka tottui kaikennäköiseen vilinään, vilskeeseen ja matkustamiseen, eikä ruunikko ole kisapaikkojen hälystä moksiskaan. Läpi pitkienkin kisapäivien tyynenä pysyttelevä ori toimii tilanteessa kuin tilanteessa tasan samalla tavoin kuin kotonakin. Valitettavasti Jatkoroikka ei ole mikään karismaattinen showmies, siitä ei tipu yhtään irtopisteitä. Enemmän tämä on sellainen tasavarma, vähäintohimoinen suorittaja, rehellinen kaveri, joka huilaa vasta maaliviivan jälkeen.

Sukutaulu

i. Vikavirta
evm, sh, vrn, 157cm
ii. Elosalama
evm, sh, tprt, 156cm
iii. Palopuoli
evm, rt, tprt, 160cm
iie. Salamavaloja
evm, sh, vrt, 155cm
ie. Teetaukonen
evm, sh, vrn, 154cm
iei. Eeromieli
evm, sh, vrn, 155cm
iee. Teelehtinen
evm, sh, rn, 151cm
e. Tuplapotti
evm, sh, rn, 152cm
ei. Varakas
evm, sh, rn, 150cm
eii. Väkevä
evm, sh, mrn, 152cm
eie. Vaaleavieno
evm, sh, vkk, 154cm
ee. Hopeapennejä
evm, sh, rt, 157cm
eei. Markanmatka
evm, sh, prt, 159cm
eee. Suviöitä
evm, sh, m, 156cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. 157-senttinen, vaaleanruunikko Vikavirta oli tarkoin harkittu yhdistelmä. Orista kasvoi ryhdikäs, melko vankkarunkoinen ja -jalkainen hevonen, jolla oli pitkät, väljät liikkeet ja kovat juoksuhalut. Varsanäyttelyistä muutaman II-palkinnon hakenut nuori ravuri osoitti jo treeniensä alkuvaiheessa olevansa fiksu, hyvähermoinen ja voitontahtoinen kaveri, niitä hevosia, joka inhosi letkan perälle jäämistä eikä sietänyt ohituksia. Jo nuorten lähdöissä vakuuttavia aikoja juossut ori juoksi seitsemänvuotiaaksi asti ennätysrajoja hätyytteleviä aikoja ja isoja rahoja, ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla kuninkuuskisoja silmällä pitäen. Epäonnisessa rutiinilähdössä kaatunut ja loukkaantunut Vikavirta ei kuitenkaan toipumisaikansa jälkeen enää toiminut kärryjen edessä, joten ruunikko siirtyi jalostuskäyttöön. 46 jälkeläistä jättänyt Vikavirta periytti vankkaa rakennetta ja järeitä, kestäviä jalkoja sekä työteliästä luonnetta, muttei juurikaan juoksulahjoja. Ori loukkaantui tarhassa riehuessaan niin pahasti, että se lopetettiin vain 14-vuotiaana.

ii. Elosalama (tummanpunaruunikko, 156cm, JKTK-I, Jälkeläisvalio) voitti urallaan aika lailla kaiken mahdollisen, ravikuninkuudenkin kahteen kertaan. Ori oli sulavalinjainen, pitkäkaulainen ja -jalkainen sporttimallin suoritushevonen, jonka askelpituus ja juoksuvauhti olivat huimat. Ryhdikäs raudikko oli nuoresta asti viisas, rauhallinen hevonen, joka toimi kuin ihmisen mieli uusissakin tilanteissa. Helppo opettaa, hyvä ajaa, erinomainen kisatilanteissa; sitkeä, periksiantamaton, voitontahtoinen. Ikäluokkansa kiistaton tähti rikkoi muutamia rataennätyksiäkin, vaikka ne nyttemmin on laitettu uusiksi, ja vieraili jokusen kerran Ruotsissa ja Norjassa sikäläisissä kylmäverilähdöissä voittaen ja sijoittuen joka visiitillä. Hienokäytöksinen, komea, menestynyt ravuriori oli hyvin suosittu jalostuksessa; jälkeläisiä kertyi 253. Elosalama periytti hienoa luonnetta, hyvää ajettavuutta ja liikemekaniikkaa sekä tarvittavaa vauhtia ja sisua radoille. Lukuisat radoilla ja jalostuskäytössä menestyneet kantakirjajälkeläiset tekivät 32-vuotiaaksi eläneestä Elosalamasta Jälkeläisvalion ja aikansa tärkeimpiä raviperiyttäjiä.

ie. Todella kovasukuinen, nuorena loukkaantunut Teetaukonen oli 154-senttiä korkea piirtopäinen vaaleanruunikko hevonen, melko kaita, kulmikas ja pitkärunkoinen hevonen. Ei mikään kedon kaunein kukkanen, jalatkin sapeliset, luuaines sentään oli tiheää. Loukkaantuminen aiheutti sairasloman, joka päätettiin hyötykäyttää varsantekopuuhissa. Niihin hommiin Teetaukonen sitten jäikin, sillä tamma osoittautui ilmiömäiseksi periyttäjäksi. Tai ainakin ruunikko tamma oli ilmiömäinen siirtämään varsoilleen niiden isiksi valittujen orien parhaita ominaisuuksia. Teetaukonen ei ollut kaunis hevonen, mutta sillä oli pitkät, tahdikkaat liikkeet ja kova suorittajasuku. Tamma itse oli vähän laiska ja mukavuudenhaluinen hevonen, mutta sen verran viisas ja röyhkeä, että sikaili jos sille annettiin mahdollisuus. Siitosuransa aikana yksitoista varsaa tehnyt vaaleanruunikko sai Jälkeläisvalion arvonimen, eikä ihme; yksitoista korrektirakenteista, hyvin radoilla pärjännyttä jälkeläistä, joista kahdeksan on kantakirjattu. Tamma lopetettiin suolistovaivojen vuoksi 20-vuotiaana.

e. Tuplapotti oli vähän pahasisuinen, itsepäinen ja kovaluontoinen hevonen, sellainen simputtaja koulukiusaajakuningatar. Haastavaa luonnetta kompensoivat hyvä rakenne (hyvä ryhti, vähän massiivisenpuoleinen kaula, lähes täydellinen runko ja hyväasentoiset jalat) ja todella hieno, nopea ravi. Tuplapotti rakasti ravaamista ja inhosi eteensä tulevia hevosia; keulapaikka oli se mieluisin, ja osin tämä seikka teki tammasta niin mahtavan kirittäjän. 152-senttinen ruunikko oli todella terve, kestävä ja vireä hevonen, niitä, joita piti treenata vähän veren maku suussa ja joita kärsi kisauttaa puolet enemmän kuin muista. Tamman kilpakalenteri onkin melko täysi, statistiikat ja ennätykset kovat sekä juostu rahasumma sellainen, että se kompensoi erinomaisesti hevosen kipakampaa luonnetta. JKTK-II -palkinto ja kaksi tulosta kuningatarkilvasta (hopea ja kulta) sinetöivät komean raviuran. Siitostammana Tuplapotti oli hieman epätasainen; sen orijälkeläiset ovat vain keskivertojuoksijoita, ex-ravureita ja ruunia, tammat taas erinomaisia kilpa- ja jalostushevosia. Sisukas ravikuningatar eli 33-vuotiaaksi.

ii. 150-senttinen, ruunikko Varakas nimettiin toiveikkaasti, ja loppujen lopuksi ori lunasti kaikki lupaukset. Hieman hitaasti kehittynyt ruunikko alkoi juosta kunnolla vasta kuusi- ja seitsenvuotiskausillaan voittaen lopulta useita suurlähtöjä Suomessa ja Ruotsissa. Solakka, ryhdikäs, pitkäkaulainen- ja lapainen ori oli vähän vinkurajalkainen vasikkapolvineen ja käyrine kintereineen, mutta niin vain ne jalat kestivät pitkän raviuran ilman kremppoja ja kolotuksia. Varakasta kehuttiin aina rehelliseksi, nöyräksi, viisaaksi hevoseksi, helpoksi käsiteltäväksi ja hyväksi ajaa. Ruunikko lähti aina mielellään töihin, niin kevyille hölkille kuin kunnon hiiteille. Kaikessa lauhkeudessaan Varakas muistutti melkein ruunaa, kliseisiä orimaisuuksia ei komeaa kaulaa lukuun ottamatta näkynyt. JKTK-II -palkittu ori ei loppupeleissä ollut kovin suuri nimi jalostuspuolella; valtaosa sen hetken tammanomistajista haki varhaislahjakasta oria, joten myöhään kypsynyt Varakas jäi sivuosaan. 38 jälkeläistä jättänyt ori ei ollut kummoinen periyttäjäkään, sen varsoista löytyy vinkurajalkaisia, mutta kestäviä harrastehevosia ravi- ja ratsuhommissa sekä upearakenteisia, mutta haastavaluontoisia ravitähtiä. Ori eli 27-vuotiaaksi.

ee. Läsipäinen Hopeapennejä oli rautias, 157cm korkuinen työsukuinen tamma, hieman matalaryhtinen ja -jalkainen, mutta upearunkoinen ja hienoliikkeinen hevonen. Raudikko oli kiltti, helppo käsitellä, mutta muita hevosia kohtaan jämäkkä kuningatar, melko kipakka ja ehdoton johtajatamma. Hopeapennejä oli lahjakas ravuri, mutta raudikkoa ei koskaan viety radoille, se oli enemmän harrastuskäytössä ja työhevoshommissa, joskaan ei kilpatasolla asti. Hopeapennejä ei ollut suorastaan nöyrä ajaa, ennemminkin yhteistyökykyinen; sellainen hevonen, joka ei ihan kaikkien kanssa töitä tehnyt, mutta teki sitten kunnolla niiden kanssa, jotka hevosesta jotakin irti saivat. Ainoat kilpailut, joissa Hopeapennejä kävi, olivat match show ja rotunäyttelyt, joista tamma kiikutti kakkospalkintoja ja pari luokkavoittoa kotiin. Kaiken muun harrastelun ohella tammalla teetettiin pari varsaa T- ja J-suunnan oreilla, ja Hopeapennejä osoittautui hyväksi, kuria pitäväksi emäksi ja hienoksi rakenne- ja liikeperiyttäjäksi. Luonteeltaan raudikon varsat olivat aika kipakoita ja haastavia, orivarsa ruunattiin varhain ja tammavarsat pääsivät jatkamaan sukuaan vain siksi, että juoksivat rahaa. Hopeapennejä kuoli suolenkiertymään 19-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 sh-o/t. Pikkuvirta, e. Johtotamma, om. Omistajainen

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 27 sijoitusta joista 5 voittoaKRJ - 45 sijoitusta joista 10 voittoa
09.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 90cm 2/50
11.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 90cm 4/50
11.10.2019 Hornanhovi 90cm 3/30
12.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 90cm 4/50
16.10.2019 Hornanhovi 90cm 3/30
19.10.2019 Hornanhovi 90cm 2/30
19.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 90cm 1/50
20.10.2019 Hornanhovi 90cm 3/30
22.10.2019 Hornanhovi 90cm 3/30
28.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 90cm 7/50
30.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 90cm 4/50
20.10.2019 Mörkövaara 90cm 5/50
16.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 1/28
16.11.2019 Cadogan Ponies 90cm 3/30
18.11.2019 Cadogan Ponies 90cm 5/30
19.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 3/28
23.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 3/28
24.11.2019 Cadogan Ponies 90cm 4/30
25.11.2019 Cadogan Ponies 90cm 1/30
26.11.2019 Cadogan Ponies 90cm 3/30
29.11.2019 Cadogan Ponies 90cm 1/30
30.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 1/28
03.12.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 2/28
06.12.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 5/28
12.12.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 5/28
15.12.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 2/28
16.12.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 90cm 4/28
13.07.2019 Vallmo Stall he B 3/30
15.07.2019 Vallmo Stall he B 4/30
16.07.2019 Vallmo Stall he B 3/30
20.07.2019 Riemunkirjava he B 1/39
21.07.2019 Riemunkirjava he B 3/35
25.07.2019 Riemunkirjava he B 2/35
01.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 5/50
02.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 4/50
03.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 1/50
05.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 1/50
12.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 6/50
02.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 1/50
06.10.2019 Hornanhovi he B 4/30
08.10.2019 Hornanhovi he B 4/30
09.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he B 2/50
12.10.2019 Cadogan Ponies he B 2/30
15.10.2019 Cadogan Ponies he B 5/30
15.10.2019 Hornanhovi he B 1/30
18.10.2019 Hornanhovi he B 1/30
19.10.2019 Hornanhovi he B 2/30
19.10.2019 Cadogan Ponies he B 5/30
22.10.2019 Cadogan Ponies he B 5/30
25.10.2019 Cadogan Ponies he B 3/30
26.10.2019 Cadogan Ponies he B 5/30
27.10.2019 Hornanhovi he B 4/30
29.10.2019 Hornanhovi he B 1/30
29.10.2019 Cadogan Ponies he B 5/30
30.10.2019 Cadogan Ponies he B 1/30
02.11.2019 Kadon Kartano he B 1/30
06.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus he B 4/40
10.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus he B 3/40
10.11.2019 Hornanhovi he B 5/30
12.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus he B 6/40
15.11.2019 El Braqa he B 3/30
15.11.2019 El Braqa he B 3/30
18.11.2019 Hornanhovi he B 3/30
18.11.2019 El Braqa he B 5/30
20.11.2019 El Braqa he B 4/30
20.11.2019 Hornanhovi he B 4/30
21.11.2019 Hornanhovi he B 2/30
24.11.2019 Hornanhovi he B 4/30
24.11.2019 Hornanhovi he B 1/30
27.11.2019 El Braqa he B 4/30
28.11.2019 Hornanhovi he B 4/30
29.11.2019 El Braqa he B 3/30
KERJ - 31 sijoitusta joista 9 voittoaVSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
01.07.2019 Elohiljan suomenhevoset tutustumisluokka 3/27
08.07.2019 Elohiljan suomenhevoset tutustumisluokka 5/27
22.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 4/43
01.10.2019 Mörkövaara tutustumisluokka 2/50
06.10.2019 Mörkövaara tutustumisluokka 4/50
06.10.2019 Hermes Stable Équestre tutustumisluokka 1/19
09.10.2019 Rushock Bog tutustumisluokka 1/30
14.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 1/9
17.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 2/9
19.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 1/9
21.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 2/9
22.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 1/9
25.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/9
28.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 2/9
30.10.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 2/9
02.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/9
02.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/21
04.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 1/19
06.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 2/19
07.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/21
08.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 1/21
09.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 1/19
12.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/21
13.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 3/19
14.11.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus tutustumisluokka 3/17
15.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/21
15.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 4/19
16.11.2019 Hiivurin Suomenhevoset tutustumisluokka 3/19
16.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 4/21
19.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 3/21
20.11.2019 Kadon Kartano tutustumisluokka 1/21
laitteisiin

Valmennukset & päiväkirja

26.08.2019 Ajohommia, kirjoittanut Saana (VRL-05810)

“Oletko nyt aivan varma tästä?”, paras ystäväni Tiina kysyi silmäillen epävarmasti Susirajan tallin kulmalle asetettuja ravikärryjä, joita minä putsailin huiskimalla pyyhkeellä pahimpia pölyjä ruostuneiden aisojen ja istuinosan päältä pois. Saattoipa ajan vaalentamalla nahalla erottua vähän pulun sontaakin ja täyte pursusi repeämästä ulos, mutta ne nyt olivat vain esteettisiä haittoja, tunnearvo näissä oli se tärkein! “Joojoo, ajattele nyt miten hienoa näillä on päästä ajamaan! Isoisäni osallistui kuule näillä moniin kisoihin, voitti varmasti vielä useimmat.”, vakuutin, vaikkakin tahdoin vain uskoa niin; tosiasiassa kukaan ei pahemmin suvussamme kehuskellut isoisäni urasaavutuksilla, enemmänkin mutinaa aiheutti se, että pappa oli aikoinaan tuhlannut sievoisen summan kehnoihin ravihevosiin ... Kateellisten panettelua minun mielestäni, mikäs sen parempi kohde sijoittaa rahat kuin hevoset. Olinkin innostunut valtavasti kun isoisän vanhat ravikärryt olivat löytyneet isovanhempieni tilalta; onneksi ne olivat sittemmin mahtuneet myös vanhan avolavani kyytiin, juuri ja juuri. “Lissu lupasi, että saan testata näitä kärryjä, joten aletaan mennä laittamaan Jatkoroikka valmiiksi!”, Jatkoroikalla viittasin luonnollisesti tallin ruunikkoon ex-ravuriin, joka hurmasi sinisilmillään ja tasaisen varmalla luonteellaan. Siinä ei myöskään mennyt kauaa, kun kaksi innokasta hevostyttöä oli harjannut ja puunannut yhden paikallaan huuli pitkällä torkkuvan suomenhevosen kiiltävään kuntoon ja eipä aikaakaan, kun Jatkoroikka seisoi jo tallipihalla ukkini vanhat kilpakärryt perässään. “Sehän näyttää kelpopeliltä ... no melkein.”, hymähdin, kun sain viimeisenkin nahkahihnan kiristettyä ja peruutin muutaman askeleen taaksepäin ihaillakseni kättemme jälkiä, Tiinan pitäessä suomenhevosoria aloillaan. Ei sillä, että se olisi ollut minnekään lähdössä. “Eikun menoksi sitten.”, hieroin käsiäni yhteen ennen kuin asettelin kypärän päähäni ja istuuduin kärryille, jotka notkahtivat kylläkin uhkaavasti painoni alla, mutta näyttivät sitten olevan ihan toimintakunnossa. “Mennään vaan.”, hymyilin rohkaisevasti yhäkin epävarman oloiselle Tiinalle, joka läksi huokaisten taluttamaan Jatkoroikkaa eteenpäin. Kun kärryt näyttivät rullaavan hyvin, Tiinakin uskalsi laskea irti suitsista ja jätti hevosen ohjaamisen minun vastuulleni, jääden odottelemaan tallipihalle kun me läksimme tekemään pienen käyntikierroksen Jatkoroikan kanssa läheisellä tienpätkällä. “Kuten sanoin, hyvinhän nämä toim ...”, virnuiluni paluukierroksella loppui lyhyeen, kun tallinkulmalla natisevat kärryt päästivät yhtäkkiä oudon rusahduksen ja ennen kuin ehdin tajuta, tömähdin ähkäisten hietikolle persauksilleni (eihän nuo halvatun istuinpehmusteet pehmentäneet yhtään!) kun kärryistä irtosi molemmilta puolilta renkaat. Varjossa odotellut Tiina kiirehti vastaan kuullessaan yllättyneen huudahdukseni ja joutui väistämään ohitseen yksinään rullavaa kärrynpyörää keskeytyneen “mitä ..”-ihmettelyn kerran, tarttuen sitten kuitenkin onneksi vaistomaisesti Jatkoroikkaa ohjista ja pysäyttäen hämmentyneesti pärskähtelevän hevosen niille sijoilleen. Jatkoroikka oli onneksi fiksu hevonen ja pysyi rauhallisena koomisen hullusta tilanteesta huolimatta (itsehän istuin pöllymystyneenä hietikolla ohjat yhä käsissäni). Mutta kun lopulta katsahdin Tiinaan, tiesin heti mitä sanoa: “EI SANAAKAAN.”. Ja parempi olisi olla nauramatta kanssa!

06.10.2019 Pikkuluokkien palkintoporsas, kirjoittanut Lissu T.

Okei, Jatkoroikka oli enemmän tunne- kuin järkipohjainen ostos. Onhan tämä nyt ihan kivannäköinen, kivaluontoinen kaveri, ei sillä. Mutta se kapasiteetti! Ex-ravuritausta nyt ei haittaa mitään eikä ketään, suomenhevonen on monipuolinen rotu, eikä ratsujenkaan suvuissa tarvitse kovin kauas mennä, että tulee ajohevosia vastaan. Mutta se Jatkoroikan kapasiteetti. Helppo B, 90cm, tutustumisluokka. Ja me ihan tosissamme narrin kanssa nyökyttelemme päitämme selittäessämme vuoron perään, miten kivan lisämausteen tämä antaa hevoskasvatuksellemme. Antaa joo, varmasti, tältä tallilta voisi lähteä enemmänkin selväpäisiä hevosia useampia harrastehevosia noiden kilpapelien lisäksi.

Mutta. Mutta. Ennen kuin puhun itseni pussiin päätyen haukkumaan minut, narrin ja koko Susirajan, Jatkoroikka on oikeasti yllättävän pätevä ratsu! Ainakin omalla tasollaan. On on. Etenkin kouluradoilla ruunikko on yllättänyt meidätkin ihan totaalisesti. Hirvittävän hyvähermoisena, fiksuna, asiallisesti käyttäytyvänä hevosena uljas orhimme on tietenkin kisakaveri siitä helpoimmasta päästä, joten melko ongelmattomat radat ilman kevätjuhlaliikkeitä eivät ole olleet mikään yllätys. Se, kmiten nopeasti Jatkoroikka vakiinnutti tasonsa helppo B-ratojen tuloslistan paremmassa päässä, taas yllätti meidätkin. Me ihan rehellisesti oletimme, että tässä saisi tehdä vielä koko syksyn, mahdollisesti tallin hallikauden, töitä, jotta koulutuomaritkin arvostaisivat tätä projektiamme! Mutta eheiiii, herasilmä on tikuttanut sijoituksia kohtalaisen tasaisella tahdilla, melko tasaisin prosentein. Joka kisoissa ei tietenkään sijoituta, kuten ei millään hevosella. Este- ja kenttämenestys on ollut vaatimattomampaa, vaikka jokunen ruusuke onkin kannettu kotiin.

Joten, tämän vähän vuoristomaisen jaarittelun jälkeen; HA HA! Meidän ex-ravuriprojektimme on jo nyt pieni tuhkimotarina!
..ja ihan varmasti pätevä lisä jalostukseen. Tällä kannattaa astuttaa ne helppo/CIC1-tammat, juujuu.

23.11.2019 Ratsain raviradalla, kirjoittanut Saana (VRL-05810)

Ravirata oli tyhjillään, kun suuntasimme sinne yhdessä Jatkoroikan kanssa. Ehei, mistään sunnuntaiaamun varhaisista sähkötöistä ei ollut kysymys, vaan olin päättänyt hyödyntää tilaisuuden ja lähteä radalle, kun ketään ei vielä ollut saapunut treenaamaan ajokkejaan. Allani rennoin askelin ravaava suomenhevosori ei ollut ollut koskaan mikään raviratojen kuningas, mutta selkeästi se muisti menneiden vuosien kilpahuuman, ainakin reipastuneesta askeleesta ja höröön kääntyvistä korvista päätellen. Jatkoroikka katselikin selkeästi valppaasti ympärilleen, kun lähdimme ravaamaan rataa pitkin, tosin lämmittelyn merkeissä ensialkuun ihan rauhallisessa tahdissa, jotta ruunikon lihakset vertyisivät riittävästi. Olin jättänyt tarkoituksella jalustimet melko lyhyiksi, jotta pystyin helposti nousemaan kevyeen istuntaan orin selässä ja antamaan hevosen selkälihaksille vapauden liikkua ja venyä. Aamupäivä alkoi vasta kirkastumaan ja korvissani kuului vain satulan narina ja Jatkoroikan tasainen kavionkopse orin askeltaessa pitkin ravirataa rytmikkäästi. Muutaman lämmittelykierroksen jälkeen (ja todettuani radan pohjan olevan kunnossa), aloin keräilemään ohjia ja otin tukevamman asennon Jatkoroikan selässä. Lisäsin tasaisesti vauhtia, kunnes lopulta annoin ruunikon kiihdyttää kunnolla kiitoraviin pidemmällä takasuoralla. Kylmä, marraskuinen viima alkoi puhaltaa kasvoilleni, tuoden kyyneleet silmänurkkiini, mutta pidin katseeni tiukasti orin korvien välissä. Musta harja hulmusi kun Jatkoroikka pidensi entisestään askeltaan ja maisema senkun vilisi silmissä. Askelten rytmikkääseen kopinaan sekoittui hevosen tasainen pärskintä ja kierros taittui lennokkaassa kiitoravissa hetkessä. Aloin pikkuhiljaa pyytää Jatkoroikkaa jälleen hidastamaan ja onneksi ori oli hyvin kuulolla, vauhdinhuumasta huolimatta. Kun askellus vaihtui kevyeen hölkkään, aloin taputella ruunikkoa kiitokseksi kaulalle leveä hymy huulillani. Ai että, tätä paremmin ei voisi aamuaan aloittaa! Päätin ottaa vielä samanlaisen kierroksen lämmittelyineen toiseen suuntaan ennen kuin lähtisimme tekemään vielä rennon jäähdyttelylenkin maastoon. Kyllä tämän jälkeen jaksaisi taas putsata karsinoita ja kantaa hevosille heiniä tarhoihin, kun aamu-unet oli karistettu silmistä reippaan aamutreenin merkeissä.