Harakanhammas VH18-018-2179

i. Vainoajan Vuoksi oli tiivisrunkoinen, tanakka hevonen jonka etujalat olivat suorat ja takaset hieman pihtiset, lanne oli köyry ja kaula leveä. Se liikkui kuitenkin kohtalaisen hyvin ja suoritti helppo A -radoilla varsin mukiinmenevästi. Luonteeltaan rauhallinen, mutta myös itsepäinen ja välillä jopa ihmisiä kunnioittamaton ori ei paljoa hyppäämisestä piitannut. Se ylitti 60cm esteet ilman intohimoa, vaikka tyyli olikin (valmentajan sanoin) "aika hyvä" ei Vainoajan Vuoksi kisannut esteitä ollenkaan.
Jalostuskäytössä ori jätti ulkonäköään, mutta ei niinkään liikettä tai luonnetta. Varsoissa olikin monenkirjavaa sakkia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan, mutta näyttelyissä arvostelut olivat yhteneväisiä.

ii. Lupasperän Luode oli tanakkarakenteinen ratsu, jonka liinajouhet ja leppoisa ilme tekivät siitä joulukorttien rekihevosen perikuvan. Myös luonteeltaa se oli varsin leppoisa tapaus, jolta löytyi kyllä omaa tahtoa ja omaa päätä, mutta myös työteliäisyyttä suorittaa ihmisen kanssa. Varsinaisesti loistoratsu se ei ollut, Lupasperän Luode suoritti kelvollisesti helppo B -tasolla ja se hyppäsi 80cm ratoja, mutta vauhtia riitti yllättävän paljon!
Ori jätti jalostuksessa paljon itsensä näköisiä varsoja, joita elämä ei turhaan hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Varsoilla oli omaa tahtoa, kapasiteetti ei ehkä päätä huimannut, mutta monipuolisia kaikki sen neljätoista varsaa olivat.

ie. Varjosukka oli sievä, kohtalaisen kevyt, lyhytrunkoinen ja leveäkaulainen tamma, jonka luonteessa oli hieman toivomisen varaa. Se oli säikky ja nöyryys uupui siitä kokonaan, mutta kouluradoilla oikean ratsastajan kanssa hevosesta irtosi kuitenkin helppo A -tasoa. Esteitä Varjosukka ei hypännyt lainkaan, koska mikä tahansa tavallisesta tolpasta poikkeava johde sai sen pomppimaan paikallaan silmät päässä pyörien.
Varjosukalla teetettiin kaksi varsaa, jotka muistuttivat isiään niin hyvässä kuin pahassa. Emä periytti niille kyllä liikettä helppo A -tasolle asti, mutta kaikkien onneksi huonohermoisuus tasoittui varsoista täysin pois.

e. Variksenvarvas, sievä ja sähäkkä tamma, jonka leppoisasta ulkonäöstä ja tanakasta, työhevosmaisesta rakenteesta (erittäin suora-asentoiset jalat!) ei olisi koskaan uskonut, miten nopea se voi liikkeissään olla. Helppo A -radoilla käväissyt tamma hyppäsi nopealla, kissamaisella tyylillä metrin ratoja ja jätti useita ratsastajia matkasta tekemällä nopeita päätöksiä itsenäisesti. Paitsi ratsastajan tiputuksia, Variksenvarvas toi kotiin myös ruusukkeita.
Tamman siirryttyä jalostukseen se jätti kolme varsaa, kaikki yhtä nopeita liikkeissään kuin emänsä. Luonne ja käyttöominaisuudet vaihtelivat jonkin verran, mutta päteviä keskitason kisaratsuja kaikista tuli.

ei. Hailaulu oli erinomainen esteratsu. Neliön mallinen rakenne, kevyt kaula ja vain lyhyet etusääret ja käyrähköt kintereet vaikutelmaa rumentamassa. Orilla kilpailtiin 110cm radoilla ja se pärjäsi etenkin aikaluokissa hyvin. Koulupuolelle liike ei ollut riittävän koottavaa helppo B -luokkia pidemmälle, eikä Hailaulu loistanut myöskään nöyryydellään. Se oli nopea, tarkka hevonen, jolla riitti esteälyä vaikka muille jakaa. Käsitellessä ei ori ollut ihan jokaisen hevonen vaan vaati paljon tarkkuutta, mutta se oli silti asiallinen kaikin tavoin, kun ihminen ei lepsuillut.
Varsoja Hailaulu sai vain kahdeksan, kavioruston luutumat karkottivat suuren osan tammanomistajista. Ori ei jättänyt juurikaan omaa tyyppiään, mutta hyppykykyään ja nopeuttaan (myös reaktioihin) se taas periytti sitäkin enemmän.

ee. Sotkansormi ei ollut mitenkään kummoinen hevonen. Se oli kohtalainen rakenteeltaan, lyhytkaulainen, syvärunkoinen, huipukas lautanen ja suoranlaiset jalat. Liikkeet olivat matalat ja tasaiset, hyppy raskas ja hieman selätön. Sotkansormi ei myöskään luonteeltaan ollut kovin mieleenpainuva: kiltti, mutta intohimoton, eteenpäimenevä vaan ei pyrkivä. Tamma suoritti helppo A/80cm kohtalaisesti ja monella eri ratsastajalla, sen suurin saavutus taisikin olla nimenomaan kaikille sopivuus.
Orivalinnoilla haettiin vähän enemmän luonnetta ja Sotkansormi jättikin itseään luonteikkaampia varsoja neljä. Käyttöominaisuudet olivat vähän laidasta laitaan: yksi turhan hermoheikko ja toinen erinomainen kisapeli, kolmas keskitasoinen ja neljäs estepuolelle.